Tähdistä, puheesta

      

          toisella tapaa puhu-

   maton tila



          oviaukon ja 

   pensasaidan välissä



          hyttysten

                    aktivoima

Joseph Massey teoksessa At the Point sivulla 87, Osion Mock Orange runo ix. Suom. j.t.

Mäkäräiset ovat ikäviä seurustelukavereita. Jos lämpimänä suviehtoona haluasi istua taivasalla niin hyttyset ja mäkäräiset tulevat myös siihen juhlimaan. Pensasaita ei niitä pysäytä, varpusten sirkutteluoksat.

Mietin lämpimiä iltoja ja miksi Arabian Niemimaalla hiekkadyynien katveessa on antoisaa katsella kirkasta tähtitaivasta. Maasto on niin kuivaa että hyttyset eivät siellä viihdy. Ja katuvalot eivät himmennä tähtien tarkastelua.

TV näytti (ties kuinka monennen kerran) Arabien Lawrence-elokuvan. Kuka huijasi ketä; kurdeista ei silloin ollut vaivaa, öljylähteitä ei sytytelty tuleen, Al Quaida ei ollut vielä muodostunut. Ja öisin oli joskus aikaa katsella tähtitaivasta ja jutella ystävien kanssa ja pohtia suuria asioita. Eikä tarvinnut läimiä hyttysiä, turkkilaiset olivat sitä varten.

Hmn. Oliko se parempi maailma.

Seuraava on Yosa Busonin:

Ei ihan pimeää -
kuihtuneen niityn yllä
tuikkivat tähdet

Yosa Buson (与謝蕪村; 1716 – 25. joulukuuta 1784)

Joseph Massey, muistista, ja samalla muutakin

Kokoelmasta At the Point, sivulta 91:

Viimeistä sivua varten

Muisti menee
eteen ja taakse-
päin - kaiku
kerää lisää ja
lisää hiljaisuutta.

Copyright Joseph Massey, suom. j.t.

Muisti on tietokoneen globaali sielu. Mielellään se unohtaa kohteensa jota ei käytetä, klikata. Tietsikan vanheneva tieto alkaa sammaltaa?

Mutta kun tietsikkaa pöyhii se hurisee onnessaan ja palauttaa muistitiedon.

Ja ilmenee että ilman sitäkin olisi ihan hyvin voinut elää.

Kadonnut muisti -
sammal kivien yllä
vaimentaa metsät

(j.t. 15.8.2011) Turussa lämpimän kostea sää palaa ja tulee nihkeänä sisälle. Kahvinkeitin korahtelee ja nutustan pullaa. Mahani voi jatkuvasti erityisen hyvin ja pulleana. Järjestelen loppuja alkukesän muistioita; blogi on niiden säilömiseksi ihan hyvä alusta, ainakin jonkin aikaa. Olisiko 66 vuotta liian optimistinen, ja mikä täällä on pysyvää. Lahoon puuhun kolonsa koliseva tikka luottaa siihen että puu pysyy pystyssä, että kolopesän pohjalle on turvallista munia.

Metsän sisällä
lahoavassa puussa
tikka kolisee -
rakentaa rungon sisään
munimiselle suojaa.

(j.t. 15.8.2011)

Joseph Massey, At the Point

Joseph Masseyn At the Point ilmestyi vuonna 2011. Kustantaja Shearmsman Books. 96 sivua.

Teos sisältää myös kirjasen Lack of runot lisättynä kolmella uudella, tässä uusi runo vi:

Iltapäivä - aamun auer
viipyy vielä, kursivoi mäet
jotka näyttävät kelluvan
valtatien yllä, horisontin.

Toinen uusi on runo viii.

Liikenteen ja
rakennusten ympärillä

aurinko taipuu,
polttaa pois

aamun usvan,
häivyttää

päivän
keräämät

nimet.

Joseph Masseyn niukka kieli on tarkkuudessaan moni-ilmeinen että käännöksestä helpolla saisi erilaisia sävyjä; nyt päädyin tuohon esitykseen.
Tämä on yksi pieni mielikkini, kokoelman sivulta 50:

 

Maalipurkki
puolivajonneena
kuivuneessa mudassa

täynnä eilisen 
sadetta.

Josephia Areas of Fog teoksesta saakka aika ajoin silmäillessäni pysähdyn kysymään mitä kieli on, Tongue, onko se viesti, (message,)
joka silmien kautta
aivojen käsitevarastoon hierovaa (massage)
todellisuuden tosiaikaista kuvittelua,

kieltä (Language) joka ei muunnu vaan on osa
liikkeellä olevaa tosiaikaista tietoa

joka vanhenee kun sen on lukenut,
kertakäyttöinen pysyväisvarasto
tuhlattavaksi asti riittäviä sanoja, (words)
jotka täyttävät lukijoiden maailmat (worlds)

[mutta eivät ole matoja (worms)]

irtosanat jotka eivät järjesty paikoilleen
koska maapallo (globe) on teatteri,
joka kieppuu (whirl)
kohden Linnunradan (Milky Way)
keskustaa minne toki vielä sopii pieniä aurinkokuntia,
valot päällä,
leijuvia ajatuksia.

Joseph Masseynlta runo sivulta 32:

Sunnuntai

Vanhoja uutisia - myrskyn jälkeen -
revitty erilleen kahden nurmikon väliin.

Tässä kaksirivisessä on otsikko, joka määrittää lepopäivän.
Nurmikon leikkuu voi joillakin naapuruskyttäysalueilla olla rasite.
Uutiset ovat usein ikäviä.
Myrskyn aikaan ei nurmikkoja leikata, mutta uutiset kasvavat kuten ruoho kasvaa.
Repivä pyhäinen maailmankuva.

:-)

Joseph Masseyn sanavalinnat aika ajoin antavat näennäisen monimerkityksellisyyden; jos yrittää siirtää Joosepin tarkkaan asetellut merkitykset sellaisenaan toiseen kieleen voi saada useita tulosajatuksia. Jotka voivat olla yhtäaikaa voimassa mutta joita ei saa erikseen käydä kaivelemassa? Teksti tapahtuu aina lukijassa.

Miten pitäisi ratkaista sanoman oikeellisuus; tulee halu käyttää useampia sanoja, selitellä, mutta siten alunperin piilevä sanojen neulanterävä merkityskapeus, - tarkkuus, levenesi ja se voisi olla väärin.

Ratkaisu ampua merkitysvaihtoehto keskeltä on yksi vaihtoehto.

Kun liipaisimesta vetää luoti lähtee eikä sitä enää pysty juoksemaan kiinni.

Tällä määritteellä vielä seuraava lainaus Joseph Masseylta, nyt sivulta 86, Mock Orange osiosta teksti viii:

 
käänny kohti         valtamerta -
mitä vähästä'n
näkyvissä            täältä
katso harmaata
loistetta,
toinen 
rintama
tulossa

Huom. Nyt ei ole pistettä, vihjeenä vain yksi pilkku. Sana vähästä'n on minun laatimani tämän runon tarpeisiin.

Pohtiessani että julkaisenko tämän lurinan päädyin vielä yhteen ajatukseen, näin lopuksi: Joseph Massey tuntuu kirjoittavan maisemaa, ei ympäröivänä vaan siinä. Runoilijana hän käyttää siihen kirjaimista muodostuneita merkityksiä joita kutsutaan sanoiksi. Panemalla niitä peräkkäin syntyy runoja.

Joistakin käännöksistä olen mielelläni eri mieltä.


Tässä kirjoitin Lack of kirjasesta

ja täällä

(mm. Areas of Fog teoksesta) http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/01/lyhyen-runon-kaantamisen-ongelmasta.html

Ilmeinen, kirkas kesä

Kushiro Hokkaidolta löysin yhden englanniksi käännetyn.

First autumn leaf
falling down?
- No, just a butterfly.

Suomeksi vaikkapa näin, hay(na)kun rivimuotoon muotoiltuna:

Syksyn
ensimmäinen lehti?
- ei, perhonen vain.

Luin Joseph Masseyn Areas of Fog - teoksesta lyhyen:

Roskan puuska - nyt
valo

ilmiselvä

Tähän veivasin kommentiksi:

Valoisan yön jälkeen
helteinen päivä --
ilmikirkas

Lopuksi lainaus Ron Sillimanin Crow-runoelmasta:

lehti lemahti

Joseph Masseytä lukiessa

Lueskelin lomalla Joseph Masseyta. Kokoelma Exit North ilmestyi 2010. Kustantaja Book Thug, Toronto. 31 sivua. Luettuani seuraavan Joseph Masseyn tekstin:

  
Kaikki asiat 
muuttuvat 
 
miksi tahansa 
tuuli 
 
ne tekee
 

Muistui mieleeni Kushiro Hokkaidon muistiinpanoja pudonneista männynkävyistä:

Ukkosmyrskyssä
männynkäpyjä tippuu
joka puolelle.

Kushiro Hokkaidon toisinto samasta aiheesta:

Männyn käpyjä
tippuu ukkosmyrskyssä
ihan emo-männyn juurelle.

Tämän version tavut suomeksi revähtäneet rönsyilyn tielle. Tekstiä kurittamalla siitä saisi valjuhkon hay(na)kun:

ukkosmyrskyssä
käpyjä tippuu
aivan männyn juurelle

Joseph Masseytä lukiessa

                  että 
   tälle sivulle 
      kirjoitettu runo 

muistaisi tähän mennessä 
     lukemansa 
          tekstit

The Lack Of, Puute

Joseph Massey, The Lack Of, Nasturtium Press, 2009.

Kämmenkokoinen läpyskä on 100 kpl painoksena levitettävä pienkustanne, jossa on 10 kpl runoja. Viimeisestä sivusta en ole ihan varma onko se runon nr X loppu vai muuten vain yksinään toimeentuleva teksti:


Rain - / recollection.)

Sade --

muistikuva.

Minä onnistuin saamaan numeroidusta painoksesta numeron 61. Visan vingutuksen jälkeen piti odottaa reilut pari viikkoa. Sitten postilaatikkoon, kiitos Itellan, tipahti kirje jonka sisällä tämä tuote oli. Vihko on nidottu langalla, painotyö huolella ajateltu ja toteutettu. Että tekijä on ajatellut lukijaa on sympaattinen viesti.

Heräsin valkoisiin 
ikkunoihin, 
oliko ilta -

tai aamuhämärä
minä en 
tiennyt. Jopa 

kuten pirstaleet 
viestivät 
vietetyn 

yön. Sivut 
ja sivut 
kuukausia 
väärinymmärretyt.

Joseph Masseyn niukkaeleinen mutta monipolvinen teksti hämää helpponäköisyydellään. Kielen sivumerkitykset ovat usein ilmeisiä ja niiden vinkkaaminen muulle kielelle on epäonnisen kauppaa kuten vesijohtoliikkeen pakkaslumen sulatus juhannuksena Saana-tunturin pohjoisrinteiltä.

Mutta hauskaa tätäkin läpyskää on selailla.

Linkkejä Jooseppiin:

Nasturtium

New American Poets

The Lack Of runot vi & vii:

Masseyn oma blogi

Tikkisblogissa / säätulkintaa

Tikkisblogissa / henkselit

Tikkisblogissa / kääntämisestä

Tikkisblogissa / Joseph

Säätulkintaa

   Sää

   kevyt-kirjoitettu
   hiljaisuus 

   käden 
   varjo 

   kirjoittaa 
   mitä

Copyright Joseph Massey, teoksessa Areas of fog. Suomeksi tulkitsi J. T.

Mitä vähemmän on sanoja, mitä tiukemmin ne vähät on aseteltu, sitä laajemmalta siitä voisi tulkita variaatioita. Tuossakin eka rivi voisi olla 'laadittu' ("scripted") melkein kuin sketsi, luonnos. Teksti päättyy kirjoitukseen, "writing". En parempaakaan käännösversiota nyt tähän ilmastonmuutoskeskusteluun löytänyt.

Niitäkin nyt kun kuulemma jotkut tahot väärentävät kuin terveyskeskusten lääkäreitä.

Joseph Masseyn teksti näyttää kuin olisi sinitaivaalla kuulaana seilaavia sanoja, mutta kun fokusoi katseensa irrallisiin riveihin on vaara että eksyy, näkee väärin. Mutta tulee myös tunne ottaa osaa, tajuaa tekstin sanoman, ja mennä tekstiin mukaan kirjoittamaan kuten ennenvanhaan rihvelitauluun piirusteltiin.

Säilyi minkä säilyi, pysyvät sanat ovat ilmavia

   harmaa pilvitaivas 
   haihtuu illalla 
   katuvalojen tälle puolelle 

(J.T. 4.2.2010)

Torstain runolainausta lukiessa iski halu

no man is an island 
we are all icelands 

Kirjoittaa Hannu Helin teoksessa pomes penyho , Pulvis & umbra 2009, sivulla 42.

Suomennos:

kukaan ei ole saari
me olemme kaikki jäämaita



Tänään uutisoitiin, että
Hän kuulemma sanoi
että tottakai hän määräsi
itse itselleen rahaa

Sitä vartenhan hänet oli valittu

Kuten Cole Swensenin ovi, joka läimäistyy kiinni

naapuri joka ei sanonut mitään

nainen joka kävelee ulos ovesta

ja ajattelee

siksi ovi läimäistyy kun sulkeutuu


Naulaimen ääni

kiirii vain hetken

näkymättömien lautojen läiskeessä

sitä mitä ei näe sitä ei ole olemassa

näkyykö lahjusrahojen totuus


mitä

ei näe

liene


Jos luulet että hän on vihainen

asiat päätetään

käytä

villä (villa = kylä)


kukaan ei kuule muuta

kuin suljettavan

oven läimäyksen

Kummalle puolelle

tämä näkymättämän lautatavaran ottaja

rahansa kätki

jollei rahaa ollut olemassa

niin onko hän

edes



Kursivoituihin lähes suoraa lainattu runosta Mirrored Ghost, copyright by
Cole Swensen, s. 1955, American Hybrid - antologian toinen toimittaja

Naulaimen ääni :- kaiku Joseph Masseyn runoon, ja että tiedetään naulainta tarvittavan kun naulaa ammutaan,

niskalaukaus 
on politiikkaa
kun halutaan valtaa

Tämä olisi muotonsa puolelta hay(na)ku. Tapana valtakunnassa lienee että sisältöä ei näe. Siihen ei pidä kiinnittyä. Niskassa on pora.

Elämä jatkuu, henkselit paukkuu

Miki Liukkonen on julkaissut riimillisen runon kuntaruno-sivuilla:
http://www.kaks.fi/node/540. Miki Liukkonen opiskelee Madetojan musiikkilukiossa. Perinteitähän on kuunneltava.

Aamulla oli työhuoneella vedon tuntua. Hain uuniin puita ja siinä samalla hellaankin roihahti teeveden keittoon yllyttävä tulinen humina. Lallattelin itsekseni sopivia puita kolistellessa alkusoinnullista perinnerunoa:

Huu!
   Pannaanpas tuonnekin yksi 
puu!

Lueskelin lisää Joseph Massey.n Sumun alueita - kokoelmaa. (Areas of Fog) sivulta 6 yksi kolmirivi:

     tilapäisten verhojen lävitse
(sinisiä peitteitä) 
         auringonlasku änkyttää 

Lyhyen runon kääntämisen ongelmasta

Mitä lyhyempää teksti sitä enemmän siihen on sälytetty sisältöä. Esimerkiksi Joseph Masseyn kokoelmasta Areas of Fog runon Another Room sivulta 88:

Toinen Huone 

Tänään 
jopa aurinko 
on mitään mitä uskoa.

Ikkunat
jotka eivät aukene 
mihin talvesta on jäljellä
 

Ymmärrän Pentti Saarikosken ratkaisuja, joista upein lienee Sieppari ruispellossa. Sanovat että kirja alkukielellä ei ole niin herkullinen kuin Saarikosken käännös. Selvää panettelua? Tärkeintä on että alkuperäisestä sanamaisemasta välittyy sellainen kuva josta lukija voi kokea alkuperäiset fiilikset, mahdollisesti rivinväleineen.

Kielien kauan sitten eriytyneet merkitystaustat on usein mahdottomia kopioida 1:1 Baabelin kauan sitten kuivuneen rämeikön sekoitusaltaista.

Alle kuva Suomen talvisista puista:


jokaiselle oksalle
löytynyt
lunta







Joseph Massey.n asuinpaikka on nykyisin kai Humboldt County, California, USAssa. Hän pitää blogia osoitteessa
http://slantedshanty.blogspot.com/.

Kieli jolla hän kirjoittaa on haastavaa. Termi rohkea ei ole ihan oikein, lähempänä pitkälle mietittyä, kehittynyttä. Sivulta 37:

 
Eucalyptus 
limbs lisp 

wind winds 
off the bay.
 

Voisihan tuosta jonkun version vääntää mutta miten pitää kiinni alun fonetiikasta:
lyptys - limbs - lisp .-)

Tuuli puhaltaa sanat pois lahdelta.

Herkuttelee Tikkis

Turun Raunistulan kaupunginosassa samana päivänä jona Utsjoella taas nousee aurinko.

Masseyn runokokoelman tiedot:
Joseph Massey
Areas of Fog
Shearsman Books, 2009
108 sivua.

Kts myös: http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/12/joseph-massey.html

Joseph Massey

Tämä olisi sopinut syksyyn, muistellaan sitä nyt silti tänään:

           sadevesiviemäri tulvii
auringonjähmettämien 
            rikkaruohojen,lehtien yli

Copyright Joseph Massey, suomeksi sorvaili J. T.
Kielten erilaisten rakenteiden vuoksi suomen versio on pitempi, yksi lisähaaste globaaliselle kielelle? Sanavalintanikin lienevät jolleivat omaperäisiä niin sovellettuja.

Teoksesta:
Joseph Massey
Areas of Fog
Shearsman Books, 2009

Lisää märehdittävää:

Hämähäkin verkko 
(tuulen 
repimä)

märän kassakuitin 
kosketus

Sanana *kosketus* ei tässäkään ole ihan pilkuntarkka, mutta sisällöllisesti se silti sitä lienee. Pitäisi kysyä Joosepilta ?-) Mutta vielä kolmas, kun nämä ovat ainakin minusta niin hauskoja / hyviä:

Liikenteen hälyn 
yllä leijuvat: 

suihkuvana 

varis

naulapyssyn kaiku.

Kaikkien kolmen runon copyright Joseph Massey; suomeksi niitä sorvaili J. T.