Ilmeinen, kirkas kesä

Kushiro Hokkaidolta löysin yhden englanniksi käännetyn.

First autumn leaf
falling down?
- No, just a butterfly.

Suomeksi vaikkapa näin, hay(na)kun rivimuotoon muotoiltuna:

Syksyn
ensimmäinen lehti?
- ei, perhonen vain.

Luin Joseph Masseyn Areas of Fog - teoksesta lyhyen:

Roskan puuska - nyt
valo

ilmiselvä

Tähän veivasin kommentiksi:

Valoisan yön jälkeen
helteinen päivä --
ilmikirkas

Lopuksi lainaus Ron Sillimanin Crow-runoelmasta:

lehti lemahti

Seuraava myrsky on lumimyrsky

Etiketti pitää särkyneen pullon sirpaleita yhdessä

Ron Silliman, Oz, the Alphabet, s 400. (suom. j.t.)

Pullon tehtävä on pitää sinne kaadettu maailma siellä sen aikaa kun on tarkoitus.

Kun pullo hajoaa se ei enää ole pullo.

Viimeisenä palvelunaan pullon etiketti pitää maailmasta kiinni,
yhdistää siitä osan. Alla on poijuja, jotka luottavat että vedessä kelluu.





Törmäsin tuohon Ron Sillimanin lauseeseen kun ensin olin kuunnellut radiosta Antti Hyryn Uuni-kirjasta juttua. Antti Hyry kirjoittaa siitä mikä tapahtuu, mikä on totta.

Se että Antti Hyry siitä kirjoittaa, rehellisesti, siinä järjestyksessä, pitää maailmaa koossa.




Täällä on juuri niin hyvä elää kuin haluaa, se on ympäristöstä kiinni, muiden maiden pahat teot tulevat tänne jos pidetään niille ovet ja ikkunat auki, ja niinhän ihmisen ovia pitäisi pitää, auki.

Että itsekin pääsee ovesta ulos.

Hyvän kirjan tehtävä on olla tätä maailmaa, niin että minä siinä myös olen, ja kannet yhdistävät sitä paperia yhteen mihin kertomus on tallennettu.
Parhaimmillaan olla osa luontoa:

Ulkona aurinko paistoi kirkkaana ruohikkoihin ja punaisiin ja kirkkaankeltaisiin puunlehtiin, jotka liikkuivat siellä täällä, että ne huomasi. Ruohikoitten tummissa varjopaikoissa oli vaalea kuuraa.

Antti Hyry teoksen Aitta sivulla 160.


Turussa on kevät, mutta öisin on kylmää. Lumimyrsky oli viikolla Ranskassa, viimeksi Saksassa. Euroopan Unionin Euromaat yksissä tuumin alkavat kaataa säkkikaupalla seteleitä Kreikkaan ensi viikolla. Vaikka Kreikka on huijannut ja rosvonnut EU:ta vuosikaudet, sinne kannetaan säkillä meidän kaikkien rahaa, kuin valoa ikkunattomaan huoneeseen. Kuka on hölmö.

Väärä kynä tässä
koska oikea kynä on kateissa

Ron Silliman, the Alphabet, osiossa Vog, sivulla 705. (suom. j.t.)

Maailma laajenee kuten Fibonaccin luku. Ensin pari ykköstä, sitten kakkonen, ja kolmonen. Ei tarvitse jatkaa kovinkaan pitkään kun Fibonacci täyttää kaikki lukuavaruudet, ja jatkaa sen jälkeen pullistumistaan.

Seuraava myrsky on lumimyrsky.

Ron Silliman, the Alphabet, (ja Fibonaccista Silliman kirjoittaa sivulla 383.)

Antti Hyry lopettaa Aitta kirjansa runoon, josta lainaan sen toisen säkeistön, siksi että se on laittamaton:

Tuulee pimeältä mereltä,
punainen kuu
veneen mallinen
hohtaa kaukana aalloilla
ja uppoaa kohta.

Neilikka on monen muun lisäksi mm. Ukkosen jumalan kukka. Neilikkavallankumous Portugalissa alkoi 25.4.1974. Eurojen rahojen kippaaminen Kreikkaan alkoi tosimielellä toukokuussa 2010.

Haikumaailmassa on meneillään neilikka-aiheinen kilpa. Siitä ylijääneenä ja ajankohtaan muokattuna yksi versiomuunneltu kolmirivinen ja tavujakoon pakotettu:

Ukkosen vaade --
neilikoiden juurille
ilmaista vettä

On meillä Turussa Myllysilta, hyvin suunniteltu ja palkittu silta. Kahteen kertaan veronmaksajien maksama, heti kolmanteen kertaan.
Tätä rataa meilläkin.

Hyvää toukokuuta; raha on rosvoja ja huijareita varten.

toivottaa Tikkis,
Turun Raunistulasta.




Kuvat eivät liity Ron Sillimaniin, eivät Antti Hyryyn. Niitä voi klik-klikata, ja kun hiirun vie kuvan ylle niin kuvan nimi paljastuu. Niihin voi joskus piilottaa lisäarvoa.

Auringon porotuksesta

Kun aurinko ei porota niin sitä kaipaa taivaalle puuhaamaan omaa rooliaan. Tasaisen harmaa taivas on kuin lättänä valtuuston päätös olla ottamatta kantaa ottamalla se siten.

Kun suora auringon polte hehkuu iholle on kuin olisi pukeutunut otsonisäteisiin.

Aurinkoa ei pidä katsella paljain silmin. Niskassa tuntuu kuin aurinko olisi hengitysetäisyydellä. Sen kuumien säteiden sihinän kuulee takakorvilla.



(Seuraavan sitaatin copyright Ron Silliman, the Alphabet, sivulla 1054. Suom. J.T.)

Harmaa taivas on litteä mutta sininen laajenee ikuisesti

Lopuksi modifioitu kolmirivinen:

sinitaivaan
yhdessä kolkassa
vain yksi aurinko

Tavurikkoja; mitaton kapina ennen EU-vaaleja

#1 (Äänestyksen wapaus)

Pitelen sadetta.
Miten sadetta pidellään.
Mahdoton aamu.


#2 (Mennyttä aatetta)

Punavaahtera
vihertyy tihkusateessa.
Edistyksellisyys?


#3 (Viisirivinen taistelukuvaus)

Mustakaapuinen ehdokas
ei tottele
vastapuolueen piispaa.
Temppeliherrojen
uudelleenherätys.


#4 (Urheat lapset)

Äitienpäivänä
valmiina kukkien kanssa
vaikka kaatosateeseen


#5 (Kaiho toive)

Olisit hiljaa
etkä kilpailisi
harakan kanssa.



J.K. Tätä se on kun aamunukuksissa on ottavinaan kantaa ajankohtaisiin kiistoihin,
löysää pölinää.

Jos keksin parempaa tekstiä, niin nämä saavat haihtua bittien likakaivoon. Sinne vielä tiettävästi mahtuu. Onneksi.


Lisäyksiä, ensin Ron Silliman, the Alphabet, osiosta NON (s.307):

                 graffiti 
                       seinillä
            syvällä maanalaisen tunnelissa

Toinen liitännäinen tulee Charles Olsonilta, teoksesta The Maximus Poemsa, sivulta 387:

   Etsin 
   ja näin 
   katsovani 
   vasemmalle

   Okeanos, 
   vaappuva 
   kehä

(Okeanos on ensimmäinen yhteensä 12 titaanijumalista, hallitsi valtamerta. Alunperin maailmaa kiertävä virta, myöhemmin valtameri.)

Sitten pari Jack Kerouacin sitaattia, ensin Book of Blues sivulta 224:

     Minun mieleni! jopa kovempia kuin 
     minun polkuni, vapauteni
     on pianossa

Sitten Book of Sketches sivulta 199:

           Öljylähteen pumpun ympärillä lehmät
           sanovat - "Jättäkää öljy 
           meidän maahamme."

Lopuksi Hayden Carruth kokoelmassaan from snow and rock, from chaos sivulta 3:

    Voisin ottaa 
    kaksi lehteä 
      ja antaa yhden sinulle. 
    Eikö se olisikin 
    jotenkin täydellistä?

Terveisin
Tikkis

Puutorin vessassa vapputuuletus

Puutorin vessa -- 
kukkaruukku tuulettaa. 
Kaksi lasia.

Lainaan tähän Ron Sillimania teoksesta The Alphabet sen osiosta ZYXT, sivulta 1004:



Elämä on kovaa kun olet banaani.

Suom. J.T.

Maanjäristyksistä

Italian maanjäristys oli muistutus siitä että eteläinen Eurooppa on täristysherkkää aluetta.

Muinainen Atlantis yhden teorian mukaan painui Välimeren Siniseen Syliin suuren maanjäristyksen seurauksena.

Tulivuoret sielläkin tupsuttavat myös katkuaan taivaalle.

Maksavatko he niistä päästöveroa ja saavatko päästöoptioita, jotka voi kätevästi siirtää oman palkkapussinsa optimoituihin hamstrauslokeroihin?

Kyynisyys saattaa maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia vastaan olla ainoa vastalääke?

Olen viimeaikoina Hannu Helinin blogiviitteen innoittamana seuraillut Ameriikan Wyomingin ja Nevadan alueen tärinöitä.

Joka päivä näyttäisi pieniä tärähdyksiä sattuvan.

Sitä suurta odotellessa. Joka tulee, jollei tänä vuonna, niin sadantuhannen vuoden sisällä?


Tämmöinen linkki:

http://www.seis.utah.edu/req2webdir/recenteqs/Maps/anss_imw.html

Lainaan tähän Ron Sillimanilta yhden pätkän the Alphabet-kirjasta, osiosta Vog:

        Taulu-TV
        pelaa koripalloa 
        ääni poiskytkettynä 

Ron Silliman, the Alphabet

närhen rääkäisyn
kimakka purskahdus

Ote on teoksesta: Ron Silliman the Alphabet (The University of Alabama Press, Tuscaloosa, 2008, 1062 sivua.)

Alustava kokoelman selailu tunkee mieleen tästä yli 20.000 rivin kokoelmasta tunteen, että Ron Silliman on joutunut karsimaan sellaiset rivit jotka eivät teokseen mahtuneet. :-)

Kyse on tietenkin aivan jostain muusta, vaikka toki tiedämme että runonkirjoitusprosessi on usein myös valinta siitä purskeesta mikä mielessä on kun ääntä siirtää paperille: näppäimistön ratina tuo kirjoitukseen sorapolkujen askeleet, välillä on polulla hiljaisia kohtia ja syksyn polulle pudonneiten lehtien yli kävellessä krahina muuttuu lehtien kahahteluksi. Talvella askelten alla pehmeä lumi kyykistyy askel kerrallaan jääksi, ja se voi varomattoman kulkijan liukastuttaa nurin.

Pitää siis kuunnella ja olla varuillaan kun Ron Sillimanin Aakkoset - kirjaa selaa.
Mietin että milloin sen lukisin rivi riviltä alusta loppuun, tehden välillä merkintöjä, tarkistellen Isosta Websterin sanakirjasta joitakin sanoja, pysähtyen kuuntelemaan äänien etenemistä, muistellen että mikä ääni jäi mieleen kaikumaan muutama sivu sitten, esimerkiksi tuo sivun 351 närhen krähäisyä ennen on johdattelevia rivejä, jossa

kastanjan takana
tiainen
ei suurempi
kolibria

Tuo on hieman vapaa käännösluonnos; Sillimanin teksti on L=A=N=G=U=A=G=E runouden ydinporukoissa, ja sitä pitäisi ensijassa ja erityisesti kuunnella. Mutta L=A=N=G=U=A=G=E runous toki (useimmin!) muodostuu oikeista sanoista, eli voihan niitä eri kielille muuntaa.
Edellä olevassa esimerkkisivussa ei ole välimerkkejä, paitsi yksi pilkku, sekin yläreunassa sanan haukotella jälkeen, jättäen lukijalle aikavarauksen haukotella kunnolla ennenkuin siirtyy seuraavaan riviin: sen sisällä radio .

Tähän ohueen raapaisuun käytin yhdestä sivusta vain muutaman rivin. Vieläkin yli tuhat sivua taaperrettavana! Unikirjaksi Silliman Aakkosista ei ole. En saanut yöllä kunnolla unta kun Sillimanin sanarivistöt hyppivät kuin villavat lampaat unityynylläni. Sitäpaitsi teos painaa pehmeäkantisenakin kuin ortodoksipapin topsipuikolla tehty voitelu. (Tuo on sisäpiirin vitsi, enkä sitä selitä, vaikka joku kysyisi.)

laajat auringonkukkaniityt
ja kaikki lehmät ovat valkoisi

Copyright Ron Silliman. suom. j.t.

Minua hauskutti erikseen eräs löytö sivulta 337, ilmetty hay(na)ku:

we just called 
that cowboy 
Hoppy

(Me kutsuimme tätä lehmipoikaa Hypiksi.) Vai olisiko yhdellä jalalla hyppivä tarkempi käännös?

The Alphabet ei ole kiinteä kokonaisuus. Sitä yhdistää kaksi vankkaa tynnyrinvannetta, kuin pitämässä tynnyrin leveitä, osin Fibonaccin matematiikalla koottuja lautoja muodostamaan tämä the Alphabet-tynnyri: nämä ovat Ron Silliman itse ja L=A=N=G=U=A=G=E runous.

Ron Silliman, ja Alphabet runona, pakottaa lukijan mietiskelemään muodon ja sisällön välisiä yhteyksiä. Tapa millä Silliman työstää kielioppia ja syntaksia ja kieltä johtaa ajatukset toiseen runoliikkeeseen, tai -oppiin, uuteen lauseoppiin , eli The New Sentence. Pilkku-, piste- ja välimerkkisäännöistä tuskin kukaan itseään oivallisena runoilijana pitävä on enää aikoihin muutenkaan välittänyt, eikä Ron Sillimankaan sitä useinkaan tee.

Demokraattisessa mielessä Ron Sillimanin The Alphabet kasvattaa yleisöä aktiiviseksi, että lukija alkaisi kysellä. Sitä keskustelua Ron Silliman jo käy omassa blogissaan. (http://ronsilliman.blogspot.com)

Teoriassa voi toki pohdiskella runon eri muotoja, rakennusosasia. Millä kieliopilla sanat muodostavat korvin kuuntelemalla ymmärrettäviä lauseita. Spekulaatiot yksittäisten lauseiden muodostamista rakenteista yksittäisen runon syntymiseen on kuin heiluttelisi muinaisen Leningradin tavaratalon kassan helmitaulua; ostokset on aina maksettava.

Ei elämään eikä runouteen sen korkeampaa matematiikkaa tarvita.

The Alphabet on myös yhtä ja samaa runoa, erilaisista muodoista riippumatta. Ja kun Ron Sillimanin the Alphabet päättyy, jatkuu hänen neljäs Ketjak-sarjansa Universe-koosteella. The Alphabet pitää sisällään Ron Sillimanin elämästä vuodet 1979 - 2004.

Teos koostuu aakkosista, Aasta Zetaan eli 26 ikäänkuin teosta. Osa niistä on oikeasti ollutkin julkaistuja teoksia, jokunen kuten A eli Albany vain kaksi sivua; sen hän kirjoitti 1979, ja julkaisi vuonna 1983. Viimeinen, Z eli Zyxt 1998-2004. Eli Alphabet kooste, tai runo on kirjoitettu 25 vuoden aikana, keskimäärin noin 40 sivua vuodessa!

Seuraava kooste, tai kirja, tai Ketjakin osa, Universe tulee sisältämään tekstiä vuodesta 2005 eteenpäin. Se on menossa, kiehumassa Ron Sillimanin kirjoituspajassa Gogolin Sielujen soppakattilan tavoin. Soppa on aina maukasta, kun sen keittää kuumaksi. Hyvä herrasväki, suosittelen että pidellään kuitenkin hatuistamme kiinni! Matka tulee olemaan pitkä mutta ei uuvuttava.

the Alphabet päättyy Anselm Hollon kirjoittamaan loppulauseeseen:
Aakkoset päättyvät. Maailmankaikkeus alkaa!

Esa Mäkijärvi kirjoitti Ron Sillimanin the Alphabet kirjasta blogissaan:

http://marstravolta.blogspot.com/2009/02/ron-sillimanin-kirjasta-alphabet-2008.html Fiksusti kirjoitettu!

Muita lähteitä lähinnä Internetin vapaana leviävä avaruus. Erityisesti Carl J. Boonin PARATAXIS AND POSSIBILITY. RON SILLIMAN'S ALPHABET. Ohio University June 2007. PDF, 233 sivua.

Perhoset yhtä paksuja kuin lumi.

(Ron Silliman, Lit, the Alphabet, s. 232)

         Lumiperhoset 
         lämpimässä vatsassa -- 
         liukas metsätie

(Juhani Tikkanen)

Perhosen varjo.

(Ron Silliman, Demo, the Alphabet, s. 17)

Kuka jätti puhelimen uuniin?

copyright Ron Silliman, the Alphabet, You, s. 904. Suom. J.T.

Haiku on kolmirivinen teksti joissa on tavuja 5-7-5. Tunnettu mantra. Haikusta pitäisi ilmetä myös vuodenaika, muuten se ei ole haiku, mutta silloin se voisi olla senryu.

        On asiaakin 
        mutta tavut ei riitä. 
        Sanoja poistuu. 

Tuo on 5-7-5 mutta minä en kutsuisi sitä oikeastan paljonkaan miksikään. Ron Sillimanilta löysin The Alphabet - kirjasta osiosta Demo, sivulta 33 seuraavan lauseen, jonka lainaan:

Kerrot minulle jotakin kiireellistä, mutta lasken vain tavuja kun sinä puhut.

(Copyright Ron Silliman, suomennos j.t.)

Alaston poika ajaa takaa kanaa.

Copyright Ron Silliman, the Alphabet, You, s. 905. Suom. J.T.

Suomessa käännökseen työntyy merkittävä määrä a-kirjaimia. Alkuperäisessä minua viehätti lauseen loppuosa: "chases chicken."

Käännös tuo sellaisia äännesitoutumia tekstiin mitä ei ole alkutekstissä. Eikä niitä voi kieltä murjomatta toiseen kieleen edes siirtää? Ja pitäisikö.

Eri asia on tekstuaalinen sisältö; alaston poika = mies, ja kana on naaras. Entä jos poika tavoittelisikin kukkoa. Toki kai syötäväksi, jos on nälkä.

Lienee myös mainittava että "chicken" voi tarkoittaa myös nuorta homopoikaa. :-)

          Kukko keikistelee -- 
          kanahaukka syöksähtää 
          aterialle

(Tikkis)

Perhoset

Perhoset yhtä paksuja kuin lumi.
(Ron Silliman, Lit, The Alphabet, s. 232)

           Perhosen lento -- 
           tuuli käy haistamassa 
           kesän tuoksua

(Tikkanen, aiemmin julkaisematon)



Nelivärinen perhonen.

(Ron Silliman, Demo, The Alphabet, s. 19)

Bashō

Tammikuussa on mukava muistella kesää ja perhosia!

     Herää jo, herää!
        Ollaan kavereita,
           nukkuva perhonen

Matsuo Bashō, 1644-1694

Perhosen varjo. 

(Ron Silliman, OsiossaDemo teoksessa The Alphabet. Sivu 17.)

Valkoinen perhonen asettautuu kukkiin 
    ja katoaa 

(Ron Silliman, Osiossa ZYXT, The alphabet, sivulla 1001.)

             Syvä uni;  
             hiljaiseen metsään 
             virkeä aurinko.  

(Tikkanen)

Kasvava kuu

Pieni pakkanen piristää katukuvaa, kieltomerkit pitävät pintansa ja talojen kattoja hipoen kasvava kuu kulkee. Mitäpä kuusta viitsii sen isompaa kertoa.

  
Ei umpikuja 
johda ainakaan meille -- 
kerron se kuulle
 

Ron Sillimanin kirjassa The Alphabet on runsaasti moneen asiaan sopivia lauseita:
Kuu on liian kirkas katsoa.

Teoksen ZYXT-osiossa sivulla 996. Suom. J.T.

Allen Ginsberg, ennen julkaisematon haiku

 
Hortoiltuani 
tyhjyydestä runotilaisuuteen --
seuraavan aamun krapula

Allen Ginsberg (suom. J.T.)

Taustaa:
Bloggaaja Dr. Jay SW, löysi arkistoistaan Allen Ginsbergin paperinpalaselle vuonna 1990 tai 1991 kirjoittaman haikun.

(URL: http://yogaforcynics.blogspot.com/2008/10/kind-of-haiku-by- allen-ginsberg.html)

Variaatio suomeksi voisi olla näinkin; tavuja tosin rönsyilee ohi alkuperäisen säästeliään paperinpalan:


Käveltyäni tyhjästä / sisään lukemaan runoja -- / seuraavana aamuna minulla oli krapula



Allen Ginsberg on myös kääntänyt ainakin yhden haikun:

Vanha lampi - sammakko pomppaa sinne. Molskis! 

Mies tuossa pöydässä on juuri kuin Allen Ginsberg mutta tämä on kasino Vegasissa & Allen on ollut kolme vuotta kuolleena

(Copyright Ron Silliman, ZYXT, The Alphabet, s. 1010. Suom. J.T.)

        Hilpeä aamu -- 
        kuljen varmuuden vuoksi 
        hautausmaan ohi

(Tikkis)

Ron Silliman

Isoluinen nainen,
kesakkoinen,
tukka paksussa palmikossa,
nukkuu junassa.
Vuosi jona
jotkut miehet ajattelivat olevan trendikästä
ajella pulisongit.


Ron Silliman, Teoksesta: Toner, rivit 141-147. Teoksen on kustantanut Potes & Poets Press vuonna 1992, 67 sivua.

Ron Silliman on syntynyt 5.8.1946 Pascossa, Washingtonissa.

Sillimanin blogi: http://ronsilliman.blogspot.com/

Donna Stonecipher

Ron Silliman kirjoitti blogissaan 1.9.08 Donna Stonecipherin Souvenir De Constantinople - kirjasta, Paperback: 96 pages, Instance Press (January 2007)





Donna Stonecipher kasvoi Seattlessa ja Teheranissa. Vuodet 1994 - 1998 hän asui Prahassa. Donna kääntää sekä ranskasta että saksasta. Hän suoritti Master of Fine Arts (MFA), eli eräänlaisen kirjallisuuden työpajan maisterintutkinnon Iowan yliopistossa vuonna 2001. Sen takia ihmettelen että Donna Stonecipher puuttuu hivenen nurkkakuntaisesta, mutta Iowalaisia muuten kunnioittavasta American Hybrid-antologiasta.






Innostuin Ronin jutusta niin paljon että kaivelin Donna Stonecipheriä vähän lisääkin. The Cosmopolitan - kokoelma ilmestyi 2008, Coffee House Press. 88 sivua. Kokoelmassa on kaiken kaikkiaan 22 kpl erilasta inlay-runoelmaa. 'Upotusta'. Niihin Donna Stonecipher on lainannut pätkiä parhaillaan kirjoittamisprosessinsa kestäessä lukemistaan kirjoista, kuten Kafkasta, jolta on kaksi erilaista Inlayta.

Kuten entinen tampereen-tohtori lainaskenteli tekaistuja lähteitä ja näin niistä lähteistä tuli osa tamperelaista tohtorismia, niin kun lainaa sitaatin omaan runoonsa se irtoaa alkuperäisistä sidoksistaan ja tulee tämän uuden maailman osaksi.

Ikäänkuin jotakin uutta olisi syntynyt, kun irrotetaan istukas ja istutaan se muualle. Homma toimii minun mielestäni upeasti. Mitä muuta kaikki taide on kuin tukeutua siihen mitä aikaisemmin on esitetty. Ja että vaikkapa Kafkan tekstinpätkä jatkaa elmämäänsä Donna Stonecipherin Kafka Inlay numerossa 7 on osoitus Kafkan elinvoimasta. Ainakin siitä.

Löysin näytille runon Donna Stonecipherin Inlay (upotus) sarjasta, aiheena Kafka:

Upotus (Kafka)

1.

Mies matkusti Japaniin mutta ei nähnyt ainuttakaan geishaa.
Mies matkusti Keniaan mutta ei nähnyt ainuttakaan kirahvia.
Kun hän aukaisi kirjan, hän hämmästyi löytäessään sen sisältä toisen kirjan. Huonon yön jälkeen huoneessa 536, hotellin uima-allas nielaisi hänet kuten sininen suu nielaisee pikkuruisen unipillerin.


2.
On vaikeaa silpoa valokuvaa kasvoista. Jopa pienimmissä revityissä palasissa kasvot ovat yhä koskemattomina. Kasvot hymyilevät roskakorin pohjalta, ja hymyilee vieläkin pudotessaan jäte-autosta nurmikolle, ja hymyilee kun se ajelehtii hitaasti kaupungin halki takaisin sinun ovellesi.


3.
Nuoria vähemmän vahvoista maista tuli opiskelemaan vahvemman naapurimaan kieltä. Kyselytutkimus havaitsi, pienellä virhemarginaalilla, että niin ja niin monta prosenttia naisista ovat mieluiten polvillaan suorittaessaan sellaista-ja-sellaista sukupuolista aktia.


4.
Hän tunsi kuin itkevänsä kun hän luki paperista että déjà vu oli ruumiissa kemiallinen reaktio eikä lainkaan maaginen ikkuna aikaisempaan tai tulevaan elämän olemassaoloon. Mustassa nauhassa roikkuva soikea peili takanreunuksen yläpuolella heijastaen osan tummaa sohvaa ja lampun pientä valopommia.


5.
Sinisilmäinen venäläinen pakolainen tunnisti - ei ilman tiettyä ylpeyttä - että hänellä oli korostus jokaisessa kielessä: Venäläinen korostus puhuessaan saksaa, saksalainen korostus puhuessaan venäjää, määrittelemätön korostus puhuessaan englantia, ja englantilainen korostus puhuessaan epämääräisesti.


6.
Kielen sotkuuntuminen. Seksin yritelmä vetohoidossa. Hitunen tyydytystä. Hän piti sanaa valossa kuten erityisesti fasetoitua kuittia. Nainen ihmetteli onko totta mitä hän oli lukenut että kun lukee ulkomaan kieltä, niin sitä muuttuu, lyhyeksi aikaa, tämän ulkomaisen kielen tyyppiesimerkiksi.

"Mitä sanoit kuulosta riittävän järkevältä," sanoi mies, "mutta kieltäydyn ottamasta lahjontaa. Minä olen täällä piiskaamassa ihmisiä, ja piiskata aion."


7.
Hiljainen enemmistö tuijotti lujaa äänekästä vähemmistöä. Enemmän ja enemmän
oli silmiä jotka sulkeutuivat kun samettiverhot laskeutuivat näyttöjen ylle. Enemmän ja enemmän oli käsiä jotka käänsivät sähköt päälle päivänvalossa. Enemmän ja enemmän oli maailmankansalaisia jotka huolellisesti tarkkailivat trooppisia kukkia pimeässä.

8.

Nuoret ihmiset vähemmän voimakkaista maista eivät pysähtyneet ihailemaan heidän uuden kielensä monisäikeistä kielioppia. He tekivät siistin sanaluettelon halpoihin muistikirjoihin, ja omalla kielellään he tekivät naurunalaiseksi professorin hiukset, silmälasit, vaatteet, kengät, ja naurun.


9.

Pariisissa ranskaa puhuva amerikkalainen tyttö ryhtyi lähes huomaamattomasti räpyttämään irtiripsiään. St. Paul.ssa englantia puhuva saksalainen poika halusi täyttää hiljaisuudet melkein ennenkuin he alkoivat. Yksi tytön elämän ihanista muistoista, tyttö sanoi, oli kokea déjà vu siitä että koki déjà vun.

(déjà vu = on nähty)


10.

Hän matkusti Ranskaan mutta ei nähnyt yhtään existentialistia. Hän matkusti Italiaan mutta ei nähnyt dolce far niente'ä. Hän matkusti Kiinaan mutta ei nähnyt yhtään Pandaa. Hän matkusti Kaliforniaan mutta ei nähnyt yhtään surffaria. Kumminkin hänen simpukankuorikokoelmansa, jokaisella lomalla, kasvoi.




dolce far niente = huoleton joutilaisuus (suom. huom.)

Tuotantoa:
# The Reservoir. University of Georgia Press. 2002. ISBN 9780820324630.
# Souvenir de Constantinople. Instance Press. 2007. ISBN 9780967985459.
# The Cosmopolitan. Coffee House Press. 2008. ISBN 9781566892216.

The Cosmopolitan-kokoelma päättyy seuraavanlaiseen:

Ostamme posliinia (englanniksi china) kiinasta. Konjakkia Cognacissa. Ostetaan turkoosia Turkissa, ja minä ostin afgaanin Afganistaniassa. Minä ostin intian mustetta Intiassa, ja te toitte intialaisen Intiasta. Mutta missään me emme luopuneet hitusestakaan itsestämme.


Tätä blogisivua olen täydennellyt muutaman kerran, viimeksi 6.2.2010.

Vanha linnunpelätti

Varis istuu hetkeksi
vanhalle linnunpelätille --
lentää äkkiä pois

Copyright: Lorraine Ellis Harr (1912- ) Portland, OR, USA
Suomensi j.t.

         Hyvää huomenta, linnunpelätti. 

Ron Silliman, Katjak2: Caravan of Affect, the Alphabet, sivulla 216.

Ron Silliman, a crow in the road

        mies näkee variksen 
        mies kirjoittaa variksesta 
        mies syö variksen

Copyright Ron Silliman, the Alphabet, suom. j.t.

Ron Silliman, we own anything

 
     En usko että omistamme mitään, lopullisesti. 
     Jollet voi viedä sitä mukanasi hautaan, 
     se ei ole sinun.

Ron Silliman (on syntynyt 5. elokuuta 1946 - ) Tuon sitaatin kähvelsin Grace Cavalierin haastattelusta.

Ron Sillimanin ensimmäiset julkaisut olivat: Moon in the Seventh House (1968), Three Syntactic Fictions for Dennis Schmitz (1969) ja Crow (1971). Jne. Hänen Ketjak-elämäntyönsä alkaa vuodesta 1974. Ketjak on neljän isomman kokonaisuuden koosteita, joista #1 on The Age of Huts (1974-1980). # 2 on Tjanting vuosilta 1979-1981, ja # 3 the Alphabet, 1979 - 2004. # 4 tulee olemaan Universe, kattaus vuodet 2005 eteenpäin.


Ketjak ilmestyi erillisenä kokoelmana vuonna 1978. This Press, San Francisco. Teos on antanut nimensä koko Sillimanin neliosaiselle elämäntyölle siis. Viisiosainen? kuka tietää. Ketjak tarkoittaa apinaa Balissa.