lehtolapsi 60 vee

Leevi Lehdolle on tehty synttärikirja!

LEHTOlapset
- Leevistä Leeville
NTAMO 2011
isbn 978-952-215-156-8
64 sivua. Pitkälti kokeellisen runouden kaapuun olisin alkuun päästyäni selaillut vielä parikymmentä lisäsivuakin. Mutta tämmöisenäänkin herkullinen maiskuttelu.

Sisällysluetteloa en ryhdy kopioimaan, menkää kirjastoonne ja lainatkaa! Niin minäkin tein.

Onnittelut aloittaa Jyrki Pellinen:

Meidän Leevi:lumipallo
-efekti saavutti Laakson ja kaikki
minät alkoivat kukkia.
On lukupää ja saarnamies
joka siunaa ajan hybriksen
kielletyistä leikeistä me häntä kiitämme.

Copyright Jyrki Pellinen ja NTAMO 2011.

Näitä onnittelukirjoja on tehty aika ajoin, ei kaikista mutta monista. Parhaimmillaan niissä on tallennuksen arvoisia, kuten vaikkapa Onnittelukirja Pertti Niemiselle 29.6.1989 - teoksessa Juhani Peltosen minikuunnelma (näytelmä) Ikuisen rakkauden polulla.


Näistä onnittelukirjoista soisi näkyvän uusintapainoksia?

Tässä nyt kehun kohteena olevassa LEHTOlapset-teoksesta tavailin ja tiirailin pitkän tovin J. K. Ihalaisen kääntämää John Cage:n Evästä - tekstiä. Olen siitä joskus kirjoittanut lyhyesti innoittuneen esittelyntapaisen kotisivuillani. Kurkkaa, jos kiinnostaa tästä. Alla osa teoksesta:





Leevi Lehdon onnitteluteoksen päättää Geof Huth sivulta 58 runolla Post Hoc / Ergo / Propter Hoc. Se alkaa näin:

This is being the first
item in series of organs.

Leevi Lehto on siis vasta 60 vuotias.

Nuori mies,
ehtii vielä
ties mihin


Onnea jälkikäteen!

Vortex ja suunnannäyttäjät

Selailin taas Pertti Nieminen - Tuulia Toivanen imagistien runoantologiaa Älä puhu enää (Basam Books 2011). Sen esipuhe on erityinen, se innostaa runouteen. Tarkistin T. E. Hulme - nimisen runoilijan osuuden 1914 ja 1915 Blastin numeroista. Eipä näkynyt.

T. E. Hulme kaatui I maailmansodassa vuonna 1917. Samoihin aikoihin myös ilmeisesti Blastin kolmannen numeron ilmestyminen jäi ikäänkuin odottamaan kolmatta maailmansotaa. Nyt sitä käydään. (Yksi rintama on OWS-rintama?)

Blast jäi kahteen numeroon. Ezra Poundin kiinnostus kai siirtyi Cantos-maailmoihinsa, T. S. Eliot keskittyi laatimaan nobelkelpoista runoutta ja Ford Madox Hueffer sai sodasta aineistoa. Hänen Kelpo Sotilas on joskus mainittu maailman parhaaksi romaaniksi...

Blastin toimitti ja suuresti kirjoittikin Wyndham Lewis (1882 – 1957).

Oli miten oli; Blastin kaksi ilmestynyttä numeroa ovat kulttijulkaisuja. Ne on saatavissa kansainvälisestä Ilmestyskirjan Pedon kidasta eli Internetistä.

Niin Vortex, Vortesismi. Vortex on taiteellinen kolminaisuuden pyörre, ilmassa myrsky, meressä pyörre joka imee mukaansa ja maan sisuksissa esimerkiksi maan magneettikentän pyörylät, jotka on ennustettu kääntyvän pohjoisen sijasta etelään osoittaviksi. Onneksi magneettikompassilla ei enää seilata vaan hyrräkompassilla.

Jos Vortex määriteltäisiin nyt merihenkiseen ilmastoon niin sen voisi suomentaa hyrräkompassiksi? (Gyro.)

Henri Gaudier - Brzeska kirjasi Blast I.seen määritteen alun artikkelissaan Vortex:

Veistoksellinen energia on vuori.

Blastissa oli vuoden 1914-1915 tekniikalla monistettuja grafiikanlehtiä. Julkaisuun ilmiselvästi valikoitui sellaisia töitä jotka ovat edukseen sen ajan mustavalkoisessa pikapainotekniikassa. Tavallinen MV kopiokone ei vieläkään paljoa parempaan tulostusjälkeen pystyneisi?

Mietin vuotta 1915; Shackleton oli lähtenyt vuonna 1914 purjehtimaan Etelänavalle, eikä sinne päässyt, mutta suoritti haaksirikkonsa jälkeen yhden merenkulun maineikkaimmista pienvenepurjehduksista seilaamalla Elephant Islandilta South Georgiaan ylittäen melskaavan Ärjyvän Nelikymppisen, eli Roaring Forties. Tämä oli vuonna 1916.

Ylläoleva kartta on linkki ajatuksiini; Jos jättää Thamesin ja Lontoon seudun purjehtimalla kotoista pohjolaa kohti pitkin rannikkoa, Sledwaytä seuraten:

seilaisi koilliseen;
Bawdsey Bank jää styyrpuuriin,
Orford Nessin valo
kutsuu kääntämään ruorin
paapuuriin; jatkan suoraan.

Steady.

En tiedä pääsenkö perille; matka sinällään luo liikettä, uusi näkymiä.


42 vuotta ensimmäisen Blastin jälkeen ilmestyi Eeva Liisa Mannerin Tämä matka.

Siitä 55 vuotta ilmestyi Pertti Niemisen suomeksi kääntämä Imagistien antologia.

Tänään olisi ollut Tampereella Eeva-Liisa Manner seminaari. Mietin lähtemistä sinne, mutta pitää keskittyä ensi viikon pitkään kokoukseen. (Keinosyykö? Voi olla.)

Eeva Liisa Manner kirjoitti upean runosession Suomelle. Manneria ei olla linkattu Vortisismiin, tai imagisteihin. Eikö riitä että on hyvä runoilija, eikö riitä että on erinomainen runoilija.

Ismit tehdään runoilijoiden ensin kirjoitettua runojaan, sitten vasta jotkut seuraavat perässä? Ja kaikkien kynissä ei ole silti oikeanväristä mustetta.

Kenen käskystä, kuka määrittelee. Aina yrittäjiä löytyy.

OWS ja vapaus kävellä puistossa:

Kuka saa kävellä puistoissa. Lainaan alle pätkän OWS-liikkeen tänään netissä julkistetusta raportista pätkän;

The crowd burst into chanting the word shame at officers. Lieutenant Bucher walked about 30 yards toward the sidewalk, and pushed Occupy Tampa’s journalist Mike Madison into the park, and then issued him a verbal trespass warning.

(Kyseessä OWS liikkeen Occupy Tampa - osio; poliisi tyhjensi OWS liikkeen aktivisteja Tampan puistosta.)

Eli Bucher niminen viranomainen oli työntänyt Occupy Tampa - liikkeen toimittaja Mike Madisonin puistoon ja senjälkeen antoi Madisonille suullisen varoituksen puistoon tunkeutumisesta. (Vapaa tulkintani.)

Koko juttu OWS liikkeen blogissa.

Mallia miten yhteiskuntarauhaa pannaan järjestykseen Suuressa Isänmaassamme. Muilutettiin sitä meilläkin!

Jääköön enempi naljailu sikseen, huomenna on pyhä eikä Turussa ole talvesta tietoakaan.

Alle lainaus Nobo-keskusteluista:

syysvaellus -
pidätän hengitystäni
hyttysparvessa

Copyright Carole MacRury, suom. j.t. Tämä seuraava miete on samasta muistikirjastani:

Vaahtera varttuu täysi-ikäiseksi
vaikka joka syksy hukkaa kaikki lehtensä?


Linkkejä:

Shackletonin Venematka

Blast I

Blast II

OWS - liike

Kai Nieminen Turussa 2011

Studia Litteraria Turussa vuonna 2011 on yhdeksän luentotilaisuuden sarja, jossa 18 keskeistä suomalaiskirjailijaa antaa avoimen henkilökohtaisen katsauksen luovaan työhönsä, sen lähtökohtiin ja taustoihin. Sarjan järjestäjänä toimii Suomen Kirjailijaliitto. Puitteet antaa Turun Yliopisto ja Turku Euroopan yhtenä kulttuuripääkaupunkina.

Itseasiassa paikalla piti olla Pertti Nieminen, mutta hän ei päässyt nyt Turkuun vaan hänen esitelmänsä luki Kai Nieminen.

Niemisen esitys valotti kiinalaisen runouden tulosta Suomeen, se alkoi vuonna 1948 jolloin Suomalainen Suomi - lehdessä oli artikkeli kiinan kielestä. Pertti Nieminen kiinnostui. Loppu on kaikkien tiedossa. Pertti Nieminen ja kiina on laajalti tiedostettu.

Pertti Nieminen julkaisi vuonna 2011 käännösvalikoiman Älä puhu nyt enää, Imagistien runoutta. Kustantajana Basam Books.

Basam - kirjojen kustantamassa teoksessa on oivallinen esipuhe jonka on yhdessä Pertti Niemisen kanssa laatinut tohtori Tuulia Toivanen.

Ezra Pound oli viime vuosisadan alun yksi merkittävimmistä imagisteista. Ezra oli mukana myös The Blast - lehdessä, joka ehti ilmestyä vain kahdesti; sitten puhkesi I maailmansota ja osa Blastin puuhahenkilöistä jäivät Euroopan sotatantereille... Sodan jälkeen mikään ei enää tuntunut entiseltä ja taustalla suuren laman alla kasvoi jo tulevan toisen maailmansodan siemenet.

Siihen Ezra Pound valitsi puolensa fasistisen Italian puolelle ja kun sota päättyi totesivat Yhdysvaltojen viranomaiset Poundin mielenvikaiseksi ja sulkivat hänet hoitolaan.

Mietin nimenomaan Ezra Poundia, vaikka moni muukin imagisti ansaitsisi paneutumista ja huomiota. Olen blogissani vuonna 2009 käsitellyt Ezran Metroasemalla runoa.

Kts. http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/10/tuulia-toivanen-ja-poundin.html

Runoon vielä jälkipuhe: alunperin runo ilmestyi Poundin tekemin sanojen välistyksin näin:

The apparition     of these faces     in the crowd
Petals     on a wet, black     bough.

Sana "apparation" oli Poundin mielessä ranskaksi, sanakirjan mukaan apparition s (f) esiinmarssi, esiintyminen (näyttäytyminen), esilletulo, haamu, haavekuva, hahmo (haamu), hahmo (haamu), ilmaantuminen (ilmeneminen), ilmestys (yliluonnollinen näky), kummittelu, kummitus, kuva (näky tms). Englanniksi apparation lähinnä: s 1 haamu, (yliluonnollinen) näky,
2 (yl jnk odottamattoman) ilmestyminen.

Ei oikeasti suurta eroa; lievää vivahdetta toki. Poundin alkuperäisen version pitäisi kai asettaa elementit käännöksessä samaan järjestykseen:

Ilmaantuminen    näiden kasvojen    väkijoukossa 
Terälehtiä     märällä, mustalla    oksalla.      

Kankeata, toki. Pound salli / kirjoitti itsekin? jatkossa runonsa ilman konstailuja, kahdella rivillä.

Runo Metron asemalla on senverran merkittävä että siitä on runon arvolle ihan sopivaa jatkaa vieläkin keskustelua. Se kestää sen oikein hyvin. Kunpa joku vielä löytäisi Poundin alkuperäisen 30 rivin Metroaseman kasvot version. Tarinan mukaan Ezra karsi siitä ensin puolet, ja lopulta jäljelle jäivät vain nämä kaksi riviä. Kuitenkin myös runon otsikko. Mitä uutta otsikko tuo runoon? Metro on pariisin metro, mutta sitä ei erikseen mainita. Aseman merkitys? Tämän tapahtuman jälkeen Ezra kävelee kotiin pitkin Rue Raynouard.ia. Metroasema oli La Concorde.


Nieminen ei tätä pikkurunoa esityksessään sivunnut, tulipahan kuulijana minun mieleeni, monen muun muistikuvan yhteydessä.

Yleisöä oli kiinnostunut joukko Luontosalissa IX. Merkillepantavaa oli Niemisen luennon aikana salin hiljaisuus, vain ikkunapeltejä ulkopuolella koskettava tuuli pari kertaa kuului vaimeana muistutuksena luonnon olemuksesta. Olla läsnä.

Imagisteja kunnioittaen suvaittaneen alla Tikkasen kolmirivi ja kuva:

Läsnäolo -
pimeässä illassa
ikkunan valo

(Koska Ezran metroasema runossa on runsaasti tavuja ollakseen kuitenkin haiku, niin vastapainoksi minulla on rivillä yksi vain neljä tavua.)

Ps. Katsokaa myös Tuulia Toivasen väikkäri, Se kiinalainen Nieminen. SKS.

Suuren Räntäsateen sataessa kesäkuussa

 
Pohjoisen rinteen 
ja eteläisen rinteen välissä
joki virtaa kohti pohjoista.

 
Tuuli ja sade piiskaantuvat 
matkatessaan pitkin jokea 
yläjuoksulle, etelään, pohjoisesta.

 
Rinteillä puiden oksat heiluvat,
varvut vapisevat,
louhikoiden kivet eivät lakastu,
eivät kiirehdi.
 

Sinä keität 
raikkaasta vedestä teetä,
kutsut minua juomaan 
sitä kanssasi.

 
Teekupit höyryävät pöydällä,
höyry haihtuu huoneeseen, 
sisällä on hiljaista.

Ikäänkuin ulkonakin 
vallitsisi 
maailmanaikuinen
rauha.

Kirjoitettu laulujen kirjan 201. lukua miettiessä.

kts. Pertti Nieminen,
KUIN LENNOSSA, KUIN SIIVILLÄ

Keuruu 1996



Kuvitukseen käytin Savjapahdan ja sen seudun kuvia kesäkuulta 2011.

Varsinaisen Suuren Kesäkuun räntäsateen rieppuessa ulkona en sinne kameraani kiikuttanut.

Kuvat ovat rauhan ja seestyneisyyden ajalta ennen ja jälkeen tuulen ja sateen mielenilmauksesta, yhtä kuvaa lukuunottamatta.

Allaoleva kuva on Niemisen kirjasta sivulta 5.





Shih chingin otsikko Chu Hsin kivipainolaitoksesta 'Shih ching, Chu hsi chuan', Shanghai 1929.

tämä lyhyt aikamme lyhyt

Kun me, siinä sivussa seisomme, istumme
kuulemme miten tatar yhä sentään
pitää pientä ääntä, havisee pikkuinen haapa;
niin kauan me heitä katsomme,
kuin katsoa jaksamme, sen pienen ajan,
tämän meidän aikamme, mikä meille
on katsoa suotu, annettu,
tämä lyhyt aikamme lyhyt,
muutama tuhannen vuotta.

Hannu Mäkelä, loppuosa runosta Menneitä, tulevia

Kirjoitan usein kirjoista jotka eivät ole uusia. Muistin mitä Jarkko Laine sanoi kerran eräästä (sangen merkittävästä runoilijasta) tekstin tarjoajasta joka tarjosi esittelyä jostain jo vuosia sitten ilmestyneestä runokokoelmasta.

Jarkko Laineen olomuodosta viestittyi sellainen olo että ei niin saisi tehdä.

Hmn.

Pertti Seppälä kirjoitti otsikolla Mestari Hanshan ja valkoisten pilvien joutilaisuus mm. seuraavan, ote:

Hanshanin tärkeimmät runot kuvaavat erakkoelämää Kylmällä vuorella. Arthur Waley, yksi länsimaisista Hanshanin kääntäjistä on huomauttanut, että "Hanshan tai Kylmä vuori on monasti enemmän mielentila kuin paikannimi".

Kylmä vuori oli sekä paikka että runoilijan mielenmaisema kilvoittelussa buddhalais-taolaisen ykseyskokemuksen, valaistumisen tavoittamiseksi. ...


Otteet löysin järjestellessäni (oikeastaan etsiessäni paria kadonnutta kirjaa) sekavista kirjahyllyistäni. Punaselkäinen Onnittelukirja Pertti Niemiselle 29.6.1989, MINÄ ITSE KAHDESKYMMENES ENSIMMÄINEN sattui käteeni (ei se kirja kateissa ollut). Kirjassa on 168 sivua ja käsittääkseni sitä ei ole jaettu kirjakauppamyyntiin. Sääli.

(Vai olenko jäävi koska minultakin siinä oli yksi runo.) Kts: http://www.saunalahti.fi/~juhatik/nieminen.htm

Mutta nuo kaksi lainausta seisauttivat lukemiseni muut aikeet. Piti kirjoittaa tuo ulos, että voin jatkaa mihin jäin.

Aikaahan minulla ja meillä lienee, tämä lyhyt aikamme lyhyt,
muutama tuhannen vuotta

Onnittelukirja Niemiselle - kirjalla on ISBN:
ISBN 952-90096-0-7
Silläkö se löytyy Yliopiston kirjastosta?
Painopaikka Keuruu, 1989.