ripaus r.i.p. johdosta

Vähän jäi vielä!
Musta Kortti - konjakki
oli muisto vain ...


Minulta siis kuoli parikin samanikäistä hyvää tuttua. Harro Koskinen oli toinen, ja toinen luotsiliiton pitkäaikainen ay-kaveri eli Max Gustafsson. Yksi kerrallaan.
Kun surin kotona yksin WTC 11.9. lentokoneiden tihutöitä kuulin Harron menehtyneen.
Katselin kaappini päälle ja siellä oli omiin synttäreihini hakemani konjakki-puteli. Avasin ja kulautin pienen muistokulauksen.
Sitten muistin Maxinkin, ja otin toisen pienen lirauksen.

Tänään kun wtc 11-9-juhlat ovat kai jo ohi, kirjoitin aamulla mitallisen kolmirivisen, tuossa alussa siis luettavana. :-(