Näytetään tekstit, joissa on tunniste Samuli Lampinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Samuli Lampinen. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. lokakuuta 2010

Samuli J. Lampisen exodus




JOONA

Laipiot moikuvat maa-
ilman kuristaessa itseään 
läpi alati hersyvän rukouksen 

jonka kautta temppelin 
kimurantti silmä, maan nielemä 
meren sydän, pullahtaa päivään 
kaislaa hiuksissaan.

Sivun 14 runo teoksesta Exodus, copyright Samuli J. Lampinen. 2010.





Teos on hänen viides julkaistu runokokoelma. ISBN 978-952-498-414-0.
Painopaikka Books on Demand Gmbh, Norderstedt, Saksa.

NAIROBI 

Kädetön nainen ei kerjää. 
Hänen nyrkki-
sääntönsä on hierarkkisen ilmaston 
tervehdyttämä: selviydy tai 
elä!
(Sivun 44 runo. Lainaus tehty ilman lupaa; minä en kerjää.)

Tässä maailman tietoisuudessa tekisi mieleni kiroilla. Mutta toisaalta tämäntapaiset uskonosoitukset siihen että kyllä Suomessa on kirjallista kulttuuria hollantilaisten halveksunnasta huolimatta antaa uskoa. Oikeaa uskoa, eikä KD-puolueen heppoista hinnattomuutta, että suurella kohulla pienistä asioista peitellään ne suuret, se että raha ei riitä.

Lehtikulta kahisee juuriltaa / ravintoa etsivät Pietarin tassuissa.
(S.J.L. sivulla 68.)
Meillä Suomessakin eletään uuden ajan lopullista alkua, se sinetöidään tulevissa vaaleissa. Jos niitä edes on varaa pitää. Vaalituloshan on jo julistettu. ,-)

Mutta siis runous; pitää olla valistunut ja ahkera jos aikoo pysyä runouden valtavirtauksien tajulla.

Olen tässä blogissa lainannut muutaman rivin Samuli J. Lampisen runoista aiemminkin. Lampisella on julkeana aseenaan pehmeäteräinen puukkonsa, joka lempeästi kuin teilikirves viiltää väärinajattelijoilta totutut helppo-omenat kurkusta ohi.

Samuli J. Lampinen, Seinäjoen lahja Suomen runouteen, on ilmiselkeästi tutkinut globaalin kulttuuriutemme nuorempia kerrostumia. (Nuori; alle 6000 vuotta, jälkeen viimeisen jääkauden reliikit.) Hän tuntuu matkustelleen siellä ja täällä. Ja aina kun matkustaa, eritoten ilmalaivalla, jää sielusta jälkeen hitusia ja peukalokyytiin vastaavasti tumppautuu uutta, mukavaa jengiä pitämään seuraa.

Samuli J. Lampisen teksteistä näkyy, tunkee silmille, poreilee kuin talvella pakkaseen kannetusta pore-ammeesta matkustelun tietoisuus ja se että hän on kirjoitellut, vääntänyt tekstiä, hikoillut sen kanssa niin että ei tule kylmä.

Tarkenee. Vahva, voimakas. Voisivat olla joitakin leimoja jos ilkeyksissään rupeaisi Lampista leimailemaan. Exodus ei leimoista häilähtäne. Sen kieli kestää hätäleimat. Exodus ei hötkyile. Lainaus runosta Hetki, sivulta 69:

Eikä hetki kuulu aikaan
vaan sitä kannattavaan hiljaisuuteen
jota mikään ääni ei voi tahrata
saati täyttää.


Nyky-Suomalainen vanha valtakustantamohan taitaa keskittyä enemmän perunanviljelyn optioiden maksimointiin. Heiltä ei liikene aikaa tuhlattavaksi sellaiseen turhuuteen kuten runouteen, erästä prosaistia erikseen mainostamatta.

Runotaivaallamme loistaa Ntamo kirkkaimpana esimerkkinä. Myös muut puurtajat kuten Savukeidas, joka on laajentunut nykyisin esseistiikkaan. Pioneeri-Nihil tuntuu huilaavan; toki Poesiaa unohtamatta.

Se että Samuli J. Lampisen tapaisia runoilijoita uskaltaa olla hengittämässä tässä ajassa ansaitsee jo sinällään hatunnoston. Pipo pois päästä! Ongelmana on julkinen kirjakauppanäkyvyys; joulumyynnnin kirjatiskeille sopii vain puolisen tusinaa kaupan mainososastojen suosikkia. Pöytätilaa ei helpolla muille sallita.

Kun ase laukaistaan kohti ihmistä
ampuja kuolee

(Runosta ENTEBBE sivulla 50.)

Olisiko koko ajan laajenevasta internetistä korjaamaan kirjakauppojen niuhotuksia, peräti valtaamaan niiden pakkopulla. Hiljalleen on; ainoa este on postilaitoksen ahneus ja esimerkiksi sinällään halpojen Amazonissa myynnissä olevien runokokoelmien hintoihin tulee melkoinen lisä postituskuluista.

Sähköinen kirja? Tämän paperisen postituksen merkittävän suuresta hinnasta johtuen muuta vaihtoehtoa ei tunnu jäävän. Sääli, sillä kirjan pitää olla paperinen, hyllyssä, silloin kun sähköt ovat poikki ja lukulaitteen patterit sippaavat voi päivänvalon aikaan ottaa kirjahyllystä oikean, paperisen kirjan, kellahtaa sohvalle, ja nautiskella, selata.





Exoduksen ulkoasu ja taitto: Anssi Muurimäki.


Samuli Lampisen kaksi runoa 1.5.2006 johdosta löytyy täältä:

http://gamma.nic.fi/~juhatik/lampinen/Sytyke.htm


Aikaisemmin olen retostellut Samuli Lampisen kirjoista täällä:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/golem.htm


ja tässä:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/lampinen.htm


... Tämä on tämän artikkelin versio 2, lisäyksiä, täydennyksiä 22.10.2010 klo 11:40 paikallista aikaa...

torstai 7. lokakuuta 2010

Samuli J. Lampinen; Exodus

Samuli J. Lampisen Exodus - kokoelmasta, siitä pari riviä sivulta 75, runosta Kolme sukupolvea:

Tämän koettelemuksen jälkeen
etkö sinäkin vähän laulaisi.

Kulttuurilehti Kirjo; mainos

Turun Kirjamessuilla oli tarjouksena Kirjallisuus- ja kulttuurilehti KIRJOn numero 2, 2010.

Artikkelit / runot kannattaa selata yhdessä Philip Whalenin ja Gary Snyderin kanssa.

Zen-Mestari Dogenin Vuorten ja vetten sutra on alan perustekstejä, nk. must. Suomentanut Dharmachari Sarvamitra.

Lainaan luvusta 16 palasen:

Ihmiset tietävät hyvin veden olevan sitä, mitä on valtameressä ja mitä on joessa, mutta he eivät tiedä mikä lohikäärmeiden ja kalojen silmissä on vettä ja mitä ne käyttävät vetenä. Älkää hölmösti olettako, että sitä minkä me näemme vetenä käyttävät vetenä kaikki muutkin olennot.
...

Eihei Dogen eli 1200 - 1253.

Tuon lisäksi Tero Tähtinen on suomentanut Nanao Sakakilta runsaan valikoiman tekstejä. Lainaan luvatta runon SUURI PÄIVÄ:

Noudan vettä lähteeltä

Kannan polttopuuta

Rupattelen naapurin kanssa

Aurinko menee mailleen.

Suuri päivä.


Se miksi ryhdyin tähän mainoskatkoon on Kirjon sivuilla 21 - 27 J. K. Ihalaisen kääntämänä Philip Whalenin (1923-2002) runoja. Lainaus J.K.n esittelystä:
"Philip Whalenin laaja tuotanto muodostaa monumentaalisen tajunnanvirran (tai hänen omien sanojensa mukaan, "lakkaamattoman hermoelokuvan"), jossa epäily, hurmos, huumori ja pyhitys lyövät kättä..."

(Jee. Go Go, kuten Jack Kerouac huutelisi.)

Haluatko sinä tämän persikan?
Se on kuolematon.

(P. W. Suom. J-K.I.)

Erikseen kehuen Gary Snyderin runo Philip Zenshin Whalenille.

kolmekymmentä vuotta,
kovakuoriaisten lamauttamat neulaset
kääntyvät ruosteenruskeiksi,
ja jatkavat matkaa.

G.S. suom. J-K.I.)

Tältä erin en rupea koko sisällystä luetteloimaan. Kaivelkaa Kirjo - Lehti 2/2010 jostain ja lukekaa!

Taas, koska sopii niin hyvin mielialaani, lainaan pätkän valmisteilla olevasta esseestäni Samuli J. Lampisen Exodus - kokoelmasta, siitä pari riviä sivulta 9, runosta Kidutuksen evankeliumi:

En tarjoa sinulle muuta,
valon muoto suoralla pinnalla.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Philip Whalen; haiku


HAIKU MIKELLE

Kimppu VALTAVIA
krassin lehtiä
"MITEN minä pönkitän itseäni?"

Copyright Philip Whalen, suom. J. T.

Teoksesta The Collected Poems of Philip Whalen,
Toimittanut Michael Rothenberg
Wesleyan University Press, 2007, 871 kookasta sivua.

Philip Whalen (20.10.1923 – 26.6.2002) lasketaan Beat porukan ytimeen. Hän oli yksi viidestä nk. Six Galleryn runoesittäjistä vuonna 1955. Yksi oli Allen Ginsberg ja Allen esitti runon nimeltään Huuto.

Lisää juttua seurannee joskus Philip Whalenista.
Tämä on ennakkovaroitus. Tai ilmianto?

Lainaan lauseen Samuli J. Lampisen uudesta runokoelmasta EXODUS, Runosta BAABELIN MATEMATIIKKA, sivulta 27:

Maailma on sitä
mitä siihen jätämme.



Kuten Whaleniin palaan vielä Lampiseen. Lampinen on vuonna 1975 syntynyt runoilija ja Exodus on hänen viides runokokoelmansa.

J.K.
Philip Whalen luki seuraavan runonsa, jonka alkuu alkaa näin:

"PLUS ÇA CHANGE..."

What are you doing?

I am coldly calculating.

I didn't ask for a characterization.
Tell me what we're going to do.

,,,
jne

Onkohon tuo jossain jo suomennettu?

Whalenin ja Ginsbergin lisäksi paikalla esiintyivät Philip Lamantia, Michael McClure, ja Gary Snyder.

Paikka oli siis Six Gallery, 3119 Fillmore Street San Franciscossa.
Tarkempi aika Lokakuun 7. vuonna 1955.

Yleisössä oli myös juopunut Jack Kerouac, joka ei lukenut omaa tekstiään, mutta innosti muita hihkumalla: "Yeah! Go! Go!" Kerouac kirjoitti tapahtumasta kirjassaan The Dharma Bums. (Dharmapummit; On suomennettu.)