Keskustelu Valtamerestä

Valtameri, Oceanen

Göran Sonnevi:

Valtameri on jokaisena hetkenä uusi

Gregoro Corso:

Mutta valtameri hätyyttää kalan

Tikkanen:

Yöllä lentokala läiskähtää kohti kointähteä

Göran Sonnevi:

Entisellä paikallaan Valtameri

Tikkanen:

Päivisin Valtameri pakenee pilviin

Jos joki tietäisi minne se on matkalla
niin se muuttuisi koskeksi

Charles Olson istuu Gloucesterin rannoilla keskustellen vuoroveden kanssa:

Maa jää autioituneeksi
joka päivä
Kun valtameri vetäytyy pois siitä jättäen
sen paikoilleen
Murtumaton housut kintuissa kiskaisten itseään hiukan
ylös
Ikäänkuin olisi antanut liikaa tai ei vielä
tarpeeksi
. . .

Siperian matka

Kävin eilen Helsingissä. Aamujunan penkiltä näkyi kylmällä taivaalla seilaava aurinko; se seurasi junaamme metsien ja peltoaukioiden yllä. Sen vierellä oli lyhyt sateenkaaren pätkä, joka kulki auringon edellä. Juna ei ollut Pendolino, eli luottavaisin mielin saavuttiin Siperiaani, eli Helsingin asemalle. Kävin Akateemisessa ostamassa Sonnevin Oceanen-pokkarin. € 6.90. Sitten tallustelin liikennevaloja kunnioittaen tapaamaan ihmisiä. Kuljin hiljaa, minulla oli aikaa. Nautin punaisista jalankulkuvaloista, ei tarvinnut hosua. Mainitsin illalla kotona lyhyestä sateenkaaresta Inkulle. Hänelle tuli siitä joku symboli mieleen. Hihittelimme sitä pienen aikaa. Tänä aamuna mietin tehdä yhden hay(na)kun talvisen sateenkaari-pätkä-paran muistolle:

    Jos taivaalla tuulisi 
    puhaltuisi sateenkaari 
    kuivaksi

Label: Sateenkaari, Siperia,

# 260

Lumisade --
syntymätön jää



Göran Sonnevi kirjoitti 1975 julkaistussa kokoelmassaan
Det omöjliga mm. seuraavan runonaloituksen:

Det som inte har något namn 
och som ännu 
söker det namnet

Oma merkintäni on läheinen toisio samasta aiheesta, jonka myös Willy KYRKLUND kirjasi Mästaren Ma teoksessa (Bonniers 1953):

Jag söker den fråga på vilken människolivet är et svar.




Lumilintu 
nokkii jääkukan 
harisevia, teräviä lehtiä