Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hannu Helin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hannu Helin. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. marraskuuta 2011

Runoilijoiden kesken on kolmen boforin tuulonen. (3 bf on niin kova tuuli että sitä vastaan optimistijolla jo kryssaa purje pulleana niin että läiskinä käy!)

Jos lumisade
kätkee kuralammikot
niin kuka voitti?



Niin, tässähän toki on kigosana eli vuodenaika, mutta silti kutsuisin tätä taustamölinän takia senryuuksi. :-9

Lainaan tähän Hannu Helinin Maailman sivu teoksesta sivulta 407 pätkän:

kattoon rakastunut lattia
on hulluna seiniin
todellisuus puhuu volapükia
pörisee paarma
niin se käy
mutta sirkus jää


Mielestäni Hannu Helin on nykyrunoijoistamme yksi merkittävin kokeilijaksi tituleerattava runoilija. Niin se käy on myös yksi Jarkko Laineen runokokoelmien nimistä.

niin ja volapuk; lainaus wikistä:
Volapük on Johann Martin Schleyerin, Saksan Badenista kotoisin olevan katolilaisen papin, vuosina 1879–1880 kehittämä ensimmäinen keinotekoinen kansainvälinen apukieli. Sen ISO 639 -kielikoodit ovat vo ja vol. Koska volapük on keinotekoinen kieli, se ei perinteisessä mielessä kuulu mihinkään kielikuntaan, mutta ominaisuuksiltaan se on indoeurooppalainen.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Välimeren pohjoinen elatusmaksu


olet täällä orpo ja yksin
kuin tassiton kuppi
uneton kuin ongenkoho


Hannu Helin, Maailman sivu, Pulvis & Umbra, 2010. Sivulta 9, seuraava rivi on sivulta 486:

välimeripesässä nukkuvat meduusat



Meduusojen lisäksi siellä nukkuu myös meidän kaikkien rahat. Kreikka on tottunut siihen että heidät elätetään. Ja että joku maksaa heidän velkansa, anteeksi on annettaman. Kun maa joka ei pysty maksamaan edes iloisesti kähmimiensä velkojen korkoja näyttää mieltään, vittuilee meille suomalaisille, että me täällä nipotamme.

Ajelehdimme kohti uusia vaaleja. Ja Natoon mennään kuulemma sittenkin! Tätä menoa meille saadaan yksipuoluehallitus. Olisimme kuin monet muutkin maat. Ja vielä itse tulemme niin äänestämään.

Kyllähän me Kreikka pystytään elättämään, Portugalikin siinä sivussa. Mutta Espanja alkaa jo tehdä tiukkaa. Entä jos oirehtiva Italian mafia-moottori jatkaa yskimistään ja sekin tulee vaatimaan meiltä meidän rahat?

Helpottaisiko Hannu Helinin rivi sivulta 487:

kiroilen kuni belsenin buubi

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Joni Pyysaloa lukiessa





Joni Pyysalo
Kuolema, rakkaus
ja lisälaitteet

WSOY 2006.

Kirjan löysin talvella divarista, maksoi 6€. Budjettiani ajatellen hinta ei ihan lähestynyt kipurahaa, mutta päätin että syömme sinä päivänä Lidlin tarjoustuotetta, ja kalliin Valion piimän sijasta juon pelkkää keitettyä vettä ruokajuomana.

Ostos kannatti; syömme keskimäärin muutenkin aivan liikaa ja raskaasti.

Mietin ja kääntelin Joni Pyysalon kirjaa moneen kertaan.

Teksti on erinomaista.

Se on hiottua ja siinä on senverran nk. särmää mitä pitää ollakin että tekstiin tulee kirjoittajan omaa persoonaa, ääntä.


Mikä ratkaisi että mainitsen Pyysalon vuoden 2006 kokoelman oli sivu 25, Jarkko Laineen muistoruno, siitä ote:

"ja kun kaikki mikä uhkaa on jo läsnä
anna meidän pelätä pelkkää pimeyttä."


Jarkko Laine 17.3.1947 - 19.8.2006.

Jakken synttäripäivät pääsivät livahtamaan ohi; Jarkko ei näissä vaaleissa käynyt Kataisen joukoissa vaalikamppailua.

Olisinko tätä Kokoomuslaista kannattanut; en.

Olisinko kannattanut tasaveron kasvavaa uhkaa, sitä että rehellisiltä palkkaverolaisilta ollaan valmiita perimään Kreikan vuosikymmenien kuplien uudelleen puhallusta? Että ElinKeinoelämälle kesken talousahdinkoa irrotettiin reilut 600 miljoonaa meidän muiden verorahaa. Muka Lehmanin ja veljesten kuplan puhkeamisen vaikutuksien lieventämiseksi Suomen rahapääomalle?

Kreikan kirjallisuuden perimä on toki ikimuistoista, mutta pitääkö sitä, - niin läntisen maailman peruskirjastoa kuin onkaan - vieläkin sokeasti, kyselemättä, naivin innostuneesti meidän vieläkin maksaa?

Ja jatkossako olemme valmiina sokeasti maksamaan vielä ydinvoimaloiden huonosti suunniteltujen varajärjestelmien pettäessä?

Esimerkiksi, tuli nyt vaan mieleeni. En silti ole erityisen pahalla tuulella, nämä ovat jokapäiväistä arkipäiväämme Suomessa.

Joni Pyysalo ja Jarkko Laine työstivät runoja tiettävästi pitkään. Joni Pyysalon runoilijanura on pitkä. Se huokuu tekstissä positiivisena.

Nyt pitäisi unohtaa päivänpolitiikan ja Jakken kokoomussympatiat. vai pitäisikö.

Ei Jakke siinä yksin ole; minä lienen tänään vähemmistönä kun en hurraa Kataisin talouspyrkimyksiä kaataa kaikki liikenevä raha osakeyhtiöille, optioiden kasvattamiseen, pankinjohtajien bonuksien kasvattamiseen.

Minusta on nähty (taannoinen Sonera etunenässä) mitä johtajan mammuttimaiset optiot ja bonukset aiheuttavat. Fortum! Jonka Pekkarisen hyväksymä (?) kuplaetugeneraattori ei vielä ole puhjennut; odotetaan? Eikö Suomen kannattaisi antaa Fortum BP.lle jonka esimerkillinen toiminta Mexicon lahdella lienee globaalin teollisuuden esikuvia?

Täyteen puhallettu saippuakupla on toki kaunis kun se keveänä ja elävänä ja pinta-aktiivina lämpimässä henkäyksessä leijuu, kunnes poksahtaa ja jäljelle jää märkä muisto, joka sekin haihtuu että kuplaa ei saa enää uudelleen kasaan.

Näinhän tapahtui Soneran konkurssissa. Lehmanin Suuri Kupla USAssa tuli maksuun Suomeen saakka. jne.

Näihin ajatuksiin Joni Pyysalon harkitut, mietityt, salaisesti usein yllättävät rivit saavat ajatuksia mieleen.

Hyvä runo hengittää ajankohtaista maailmaa.

Ateenan henki lienee voittanut Spartalaisen talousjärjestelmän, ja globaali maailma maksanee nyt tappiot.

Huomenna päästäneen meiltäkin maksamaan Fukushiman kelvottoman turvasuunnitelman (varapumput, generaattorit, eli kun niitä ei ollut?) kustannukset globaalisti. Sähkön hinnan nousuina, ja kyllä tuleva, tänään jo valmiiksi kirjoitettu hallitusohjelma antaa siihen oikeutuksen, nuotit.

Että kirjailijat, runoilijat ryhtyvät politiikkaan on kansalaistoimintaa siinä kuin runoilija saa apurahoja ja julkaisee kokoelmia.

Itse olen usein vaivaantunut epäpoliittisuudestani; en kuulu mihinkään enkä toistele julkisuudessa puoluetoimistojen ohjelmia. Olen joskus voimakkaasti jotakin mieltä, mutta toisessa asiassa voin olla jonkun toisen vallankähmijäjengin puolella.

Perinteisesti ei siis kovinkaan ryhdikästä meininkiä?

Minua se ei kiusaa. Että ilmestyy Joni Pyysalon ja muiden runokokelmia (Lukekaa ihmeessä Hannu Heliniä!) antaa uskoa siihen että Antiikin Kreikan perinne on meidänkin isänmaalle eduksi, onhan! Ainakin se tulee kalliiksi. Mutta meiltähän liikenee rahaa.







kuolleita ei ole,
me olemme yksin maailmassa




(Joni Pyysalo, s. 1974.)

tiistai 12. huhtikuuta 2011





Kävimme ennakkoäänestämässä. Toimitus oli helppo, nopea. Tulee tunne että meneekö äänet oikeasti uurniin, vai ovatko Oy Gallup - yhtymän juonimat kyselyt tehneet jo valintansa.

Kuinka paljon menestyspuolueilla on mielipiteenmuokkausfirmojen osakkeita?

Lainaan Hannu Helinin Kootuista 1999-2010 osiosta Sesame mucho pari riviä:

ihtiriekko iilikotti tie toisuuden iljanteella
iternautti ethernautti kapseleineen
open the lid of a tajine
sea me fall like a tear
...






Sesame mucho, painopaikka: www.lulu.com, 2008. Kansi oikealla.

Maailman sivu teoksen kansikuva ja pieni jutustelu:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/01/hannu-helin-maailman-sivu.html


Parnasso 2/2011 ilmestyi. Arvosteluosastossa on Maaria Pääjärven analyysi Hannu Helinin Maailman sivusta. Vaikka Maaria Pääjärvi onkin mielestäni tavoittanut Hannu Helinin tekstien ilmeisintä antia tuli tunne että teksti jatkuu. Kaivoin teoksen kirjaläjieni joukosta ja luin pitkiä pätkiä. Aina sitä jotain uutta löytää! Maaria Pääjärvi päätti esseensä sanoihin:

..."sisäsiistin runouden ystävän on syytä muistaa tämä kirja."

Juu. Mielestäni rehdisti fiksu essee. Parnassolle ja Maaria Pääjärvelle siitä kuntoisuuspisteet!

Parnassossa Tero Liukkonen siteerasi omassa kirjoituksessaan Tuomas Anhavaa:

Täällä hiljaisuus on rikos, vastalause
jota ei voi vaientaa.



Hannu Helin Maailman sivu teoksen sivulla 359:

minut herätti lumen kavionkapse

perjantai 14. tammikuuta 2011




Hämärä aamu. Kuusien varjostama uusi lumi on asettunut entisen ylle kuin suojaksi laukkaavalta inflaatiolta.
 
hämärässäkin 
uusi lumi erottuu 
ihan kuin  vanha --
valkoinen valkoisella 
valon kajo lähestyy





Fredriksbergin ratapihalla oli joskus rinta rinnan ratakiskoja, silloin kuin höyryjunat kulkivat halki pakkasten ja lumikenttien, ihan kuin Jack Londonin kirjoissa koiravaljakot.

Nyttemmin VR.ltä on joku vienyt ratapihalta ratakiskoja. Ilmankos?





Käväisin henkilökohtaisessa Itäisessä Siperiassa kuulemassa jänniä juttuja; inflaatio laukkaa kuin porot pitkin lapin kuruja; ylös, ylös, ylhäällä ei ole hyttysiä. Ei ainakaan nyt, nyt on pimeää ja hyttyset eivät näe inistä.
 
Älä inise, 
kallis palkkatyöläinen --
huomenna kuollaan!


Kuvan juna tulla tupsaa Fredriksbergin rauhallisella asemalle suurinpiirtein aikataulussa. Kun mihinkään ei voi luottaa; junatkin kulkevat.

Ps. Ensimmäinen viisirivinen on teknisesti ulkomuodoltaan kuten mittaan kahlittu tanka. Siitä saisi pari kevyttä lyhytrunoa jos sen kahleet vapauttaisi runon alttarille?

Lopuksi en malta olla lainaamatta Hannu Helinin Kootut / II osa (Maailman sivu, Pulvis 2010, 688 sivua, kovat kannet kuten kulttuuripolitiikkamme on, kovaa) sen sivulta 351 kokouspäiviin mielestäni minulle sopivia rivejä:


lapinkota on juhannuskokko
puristan huuleni nyrkkiin
aivot eivät jaksa
käsitellä tietoa
eivät tuntea tunteita
tuuli kolaa aallot rantaan

maanantai 10. tammikuuta 2011

Hannu Helin, Maailman sivu






Tuulet tuulevat
tulevat ja menevät
tuoksu kukkii
kukkii sananjalka
arki viettää aurinkoon


(Hannu Helin)




Kävelimme tänään kirjastoon palauttamaan pari kirjaa. Kadut olivat jo kuivamassa eikä vesi loiskunut. Olin silti kumisaappaissa, ja nehän ovat liukkaat. Kirjastossa kävin kurkkaamassa saapuneet runoteokset ja lainasin mukaani Hannu Helinin Maailman sivu - kokoelman. (Kootut runoelmat 1999-2010.)



joki joka hukkui
saari josta tuli
isona laiva


(Hannu Helin sivulla 223.)

Mietin tänään Turussa rakennettua isoa matkustajalaivaa; Oasis of the Sea, joka on 361 metriä pitkä ja 47 metriä leveä. Muistelin sitä sinällään tylsää puolivuotisjaksoa jonka seilasin TT Jaarlissa, joka oli vain 340 metriä pitkä mutta 51,8 metriä leveä. Täydessä lastissa Jaarli tarvitsi alleen vähän yli 20 metriä, kun Oasis liukuu siihen verrattuna aamukasteessa, vain 9 metrissä. :-)

Hannu Helinin Maailman sivu on paksuhko teos, 688 sivua. Kun vaikkapa Haavikon Runot! Runot vuodelta 1992 oli vain 434 sivua. Vertailukohtana Ron Sillimanin the Alphabet 1062 sivullaan. Isompi maa isommat runoilijat.

Toisaalta Juhani Tikkasen Ruisunikko, (Papaver Dubium) ja Höyryävä Teekuppi, 8 sivua. (Manuscript -63 ry, Pori 1997. ISBN 951-97690-2-1.)

Onko koolla merkitystä, kysyi Finnjet kun TT Jaarlin ja TT Jurmon välistä oikaisi kohti Saksan maata. (TT Jurmo oli Jaarlin sisaralus, Finnjettiä joskus kutsuttiin isoksi laivaksi.)

Mitä sanoisi tästä Hannu Helinin koosteteoksesta. Kunnioituksesta olen sitä vasta selannut. Korvan taakse jäi merkintä että tuon kirjan hankin, jostain, joskus, ja selaan sitä viimeistään kesällä syvemmin.

Tunne että Hannu Helinin Maailman sivu ui syvällä kuten aikoinaan TT Jaarli täydessä lastissa. On nopea kuten Finnjet kieltämättä oli. Loistelias kuten Oasis of the Seas.

Ylistäviä määreitä on ilo rustata. Todistaminen jää kunkin lukijan omalle vastuulle.
Hannu Helinin kieli on jotakin sellaista johon haluan palata vielä parinkymmenen vuoden kuluttua; innolla odotan miltä se silloin tulee tuntumaan. Onko monen kielen synerginen yhteinen kielisoppa maustanut toisiaan niin että jäljelle jää kuulaana leijuva kieli sinällään. Olen jo muutaman vuoden ollut tuota mieltä, että siis että jää eloon. Siihen suuntaan käyttämämme kieli on menossa.

Etenkin jos Suomesta saadaan rajoittava ja nöyryyttävä yhden yksipuolisen syrjä-Eurooppalaisen kielen pakkopulla pois, eli ruotsi.

Ilman pakkoa voisi olla ihan hauskaakin aina välillä harrastaa ttuota pohjolan kielireliikkiä. :-)

speaking desperanto
olen vain kynä
uoma jota pitkin
urnot virtaavat
i ex ist


(Hannu Helin sivulla 680; kokoelma päättyy tuohon.)

Alla on kuva punapiippuisen talon katolta lurpattavasta lumesta. Lumi roikkuu kuin löysä silmäluomi, pudotako vaiko ei, kun on selvää että putoaa.

On jotakin selkeää tässä minun ajassani.





Ai niin; tänään Turussa piipahti myös aurinko. Ilmeisesti ensi kertaa talvipäivän seisahduksen jälkeen. Oli muutenkin kevään haju kun lumen pinta muistutti kevään tulemista.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Lauantain sitaatteja


aamuisin herään siihen
että kiire kiehuu yli


(Hannu Helin: Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögonblick. Runoelmatrilogian neljäs osa. Pulvis & Umbra, 2009, sivulla 74.)

toinen:

warui yatsy hodo yoku nemuru



Hannu Helin teoksessaan pomes penyho sivulla 52.
Teos maksaa Lulu.Commissa € 9.12

Lulu Commin intro:
Hannu Helin is a Finnish poet, who has written abt 20 books of poetry in Finnish. This is his first book of pottery in Ingles & ether langu ages.

(warui yatsy hodo yoku nemuru, eli The Bad Sleep Well, Akira Kurosawan elokuva vuonna 1963.)

Japanilais-Shaakespearlaista vaikutetta myös sivun 63 alussa:

to hike or not to hike hats the omni bus
four sikes' sake


j.n.e, tämä hyvinkääläinen Kuopiossa syntynyt Janne Joicemme,
Finnarna AKA in Warehouse...

Kieli on sitä varten että sillä voi nuolla lusikan puhtaaksi hillopurkista.

(J.T. 24.4.2010.)

torstai 28. tammikuuta 2010

Torstain runolainausta lukiessa iski halu

no man is an island 
we are all icelands

Kirjoittaa Hannu Helin teoksessa pomes penyho , Pulvis & umbra 2009, sivulla 42.

Suomennos:

kukaan ei ole saari
me olemme kaikki jäämaita



Tänään uutisoitiin, että
Hän kuulemma sanoi
että tottakai hän määräsi
itse itselleen rahaa

Sitä vartenhan hänet oli valittu

Kuten Cole Swensenin ovi, joka läimäistyy kiinni

naapuri joka ei sanonut mitään

nainen joka kävelee ulos ovesta

ja ajattelee

siksi ovi läimäistyy kun sulkeutuu



Naulaimen ääni

kiirii vain hetken

näkymättömien lautojen läiskeessä

sitä mitä ei näe sitä ei ole olemassa

näkyykö lahjusrahojen totuus


mitä

ei näe

liene


Jos luulet että hän on vihainen

asiat päätetään

käytä

villä (villa = kylä)


kukaan ei kuule muuta

kuin suljettavan

oven läimäyksen

Kummalle puolelle

tämä näkymättämän lautatavaran ottaja

rahansa kätki

jollei rahaa ollut olemassa

niin onko hän

edes



Kursivoituihin lähes suoraa lainattu runosta Mirrored Ghost, copyright by
Cole Swensen, s. 1955, American Hybrid - antologian toinen toimittaja

Naulaimen ääni :- kaiku Joseph Masseyn runoon, ja että tiedetään naulainta tarvittavan kun naulaa ammutaan,


niskalaukaus
on politiikkaa
kun halutaan valtaa


Tämä olisi muotonsa puolelta hay(na)ku. Tapana valtakunnassa lienee että sisältöä ei näe. Siihen ei pidä kiinnittyä. Niskassa on pora.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Keskiviikon runolainaus

olen nopea kuin rantahauki
kaksipäinen joka yhä laulaa puussa

Hannu Helin teoksessa Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögönblick. Pulvis & Umbra 2009, painopaikka Lulu.com, mistä kirjaa saa Visalla vinguttaen edullisesti ostettua, kotiin kannettuna!

Aaro Hellaakoski kirjoitti tiettävästi Toijalassa, Kalalahdessa, runon "nous hauki puuhun kutemaan", jonka shamanistisen kumpujen yöstä maiskuva runosanojen pyöritys nousee kuin mikä nyt lämpimässä kesäillassa nousisi kenenkin mielikuvissa, ikkunan takana pehmeänä sojottavan kuusen latvaan.

Hannu Helinin Batyskafi Trieste - kirjassa on 104 sivua. Runot eivät ole lyhyitä vaan jatkuvat sivu sivulta kuin sunnuntai-iltapäivän Blues. (Kts http://haiku-usa.blogspot.com/2010/01/gloomy.html

Mitä pitempää teksti on sitä helpompaa sitä on lukea. Mitä lyhyempää (hyvä) teksti (runo) on niin sitä enemmän siinä tulee sanoneeksi.

Kuin pyhäpäivän iltana vinyylisoittimelle unohtunut levy pyörii pyörii pyör

Jos huimaa niin pelkona on että pyörtyy.

Hannu Helinin Batyskafi Trieste päättyy riveihin:

oltiin sit
tämä on nyt
kaikki
tämä
on
nyt


Turun Raunistulassa oli eilen illalla -17 C. Aamullakin vielä -15. Kakluunissa paloi täysi pesällinen humisevia puita. Kun puut humisevat uunista savupiippuun niin hiukkaspäästöjä tulee vähemmän. Kakluuni hohkaa nyt peltinsä sulkeneena lämmintä. Keittiössä erinomaisen taitavan porilaisen ammattimiehen asentama Mitsubishi-ilmalämpöpumppu humisee vaatimattomalla olemuksellaan +20, kuten olemme häneltä pyytäneet. Inverttitekniikalle homma ei tunne olevan mikään ongelma.

Eteläiseltä taivaalta viivähtää aurinko.
Joskus, kai, tulee kevät, ja kesä.
Joskus.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Maanantaille sitaatti ja yxi runokäännös

mansikoitten aalloilla 
linnunpelätin

Hannu Helin, teoksessa sesame mucho, Pulvis & Umbra 2008. Tilaukset Lulu.com.sta visalla onnistui mukavasti, turvallisesti, eikä ollut kovin kallistakaan. Postipoika oli kolauttanut postilootaan. Siitä kiitos (vielä?) toimivalle postilaitokselle, Lulu.com elektroniikkapainolle ja Hannu Helinille, Hyvinkään hyvälle runoilijalle!

Berlusconille, Italian ruokakeisarille, Milanon tuomikirkon pienoismallia suudelleelle voisi lainata seuraavan Robert Creeleyn runon The street kokoelmasta Echoes vuodelta 1995:

Katu


Kaikki erilaiset
Italian Parlamentin
jäsenet kävelemässä
lounaani ohitse!



Hannu Helin (s. 23. huhtikuuta 1944 Kuopio) on suomalainen kirjailija ja runoilija.
(Tieto Wikipediasta.)
Hannu Helinin viimeisimpiä runokokoelmia ovat Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögonblick ja pomes penyho vuodelta 2009. Näitäkin saa lulu.com - visakirjakaupasta. Posti tuo kotiin. Minulla nämä jo ovat!

Robert Creeley (21.5.1926 – 30.3.2005) Viimeksi ilmestynyt Selected Poems, 1945-2005, edited by Benjamin Friedlander; (Berkeley: University of California Press, 2008)ISBN 0520251962. (Sitä minulla ei ole.)

tahdon pilvilinnaan 
tuulentupaan
viihde yksi vitun vyyhti

(Hannu Helin sivulla 136.)