Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jorma Eronen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jorma Eronen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. elokuuta 2016

Uigur; Jorma Eronen




Lainasin kirjastosta Erosen Uigurin. Olen sitä aikaisemminkin kehunut.

Uigur, Kirjoittaja Jorma Eronen.Kustansi WSOY vuonna 1978. 120 sivua.

Uigur ei ole Erosen esikoinen, se on tavallaan Juoksu yönmaahan, Intiaanirunojen antologia, Otava 1977, jonka Jorma Eronen suomentanut ja toimittanut.



Luin Uigurin tällä kertaa niinkuin kirjat on suunniteltu luettavaksi, alusta loppuun.

Välillä pysähtelemättä.

Kirjan imu ei ole vuosien saatossa hiljentynyt.

Lukiessa viihdyin, kuin olisin ollut tunturiretkellä Aatsakursussa. Kävellyt sinne, tehnyt tulen ja keittänyt vähän kahvia.

Kuuntelin maisemaa, katselin mitä maailmassa äänet ääntelee. Tieto siitä että jos joki virtaa niin jonnekin se valuu.

Keskustelu tekstin kanssa on hiljaista mutinaa, kuten kivien pinnalla kasvavaa jäkälää ohuempi levä.


Miksi maailmalla on olevinaan niin kiire?


Täältä mihinkään kukaan lähde.






Uigur pitää palauttaa kirjastoon: automaatti vie kirjan hihnalla jonnekin. Piiloon. Ilmestyy takaisin hyllyyn, aikanaan.

Odottaisin että Jorma Eroselta ilmestyisi joskus lisää runoja. Intiaanirunot oli upea aloitus runoilijalle. Opin kesällä Vienassa saamelaisten hautauksista, käytetään valkoisia kangasnauhoja jotka liikkuvat tuulessa.

Jutaavat.

Intiaanit ovat lainanneet saman perinteen saamelaisilta.


Näin maailma jatkuu.



Tikkis Turussa 15.8.2016


tiistai 2. helmikuuta 2010

Päivän (kähmintä) politiikasta

   
saan tuulen tuulemaan tänne se tulee 
   

Crow-intiaanit, teoksessa Juoksu yönmaahan, Intiaanirunojen antologia, Otava 1977, suomentanut ja toimittanut Jorma Eronen.

Eduskunta äänesti itselleen puhemiehen. Vaikka Niinistö tuli ensimmäiseksi niin hän puhisee loukkaantuneena mahdollisesti eroavansa.

Niinistö on itsenäinen ihminen ja tehnee päätöksensä ihan itsekseen?

Ilkka Kanervaa kuunneltuani Yleisradiosta tulvi mieleeni väkisin että ketkä ikäänkuin pettivät; on myös lapsellisen voimapolitiikan vallassa että oman puolueen nousukkaat voimansa uhossa jättivät omaa tietään rullaluistelevan epävarmuustekijän ilman tukeaan.

Onneksi äänestys oli suljettu lippuäänestys. (Onkohan liput nyt takavarikoitu KRP.n sormenjälkilabraan tutkimuksia varten ?-? )

Intiaaneissa asui ikivanha selviytymisen viisaus. He elivät luonnosta luonnon ehdoilla, tiesivät että jos luonnolle käy huonosti niin heille käy myös huonosti. Intiaaneille kävi huonosti. Intiaanit olisivat pohtineet keskenään kuka on heidän päänuijansa tulevan vaalikauden loppuun, ja julkisesti puitu päätös olisi ollut kansan laki.

Maailmassa on muuallakin epäoikeudenmukaisuutta kuin Suomen Eduskunnan sokkeloissa. Maailman pankkimaailman johtajien bonukset ja ansiottomat lahjusrahat ovat täydellisen käsittämättömän röyhkeitä. Tätä rahanjakoahan nykyhallitusvalta EKn ja uusien innostuneiden KOK-nuorten ministereiden fantastisella vauhdilla Suomeenkin ajetaan, on jo ajettu. Köyhät duunarit mieluimmin Siikelin erämaa-suohon jätesäkkiin sorvottuina. Suomi ei duunaria tarvitse; globaali maailmantalous on edullisempaa, ja paremmin ennakoitavissa.

Maailma, ja Suomi, tarvitsee optiojohtajat, joihin sokaistunut äänestäjäkunta voi kohottaa ihailevat katseensa.

Toinen lainaus Erosen inkkarikirjasta:
  
PARANNUSTAPAHTUMA

Ammu nuolella tuulenpyörteen läpi 
  





Jos maailmamme kestää pankinjohtajien ja poliitikkojen palkkahuipuille nostamat muut ahkerat rahanpesu-, eikun rahannosto-johtajien miljardilahjukset, eikun -palkat, niin silloin maapallomme voimavarat ovatkin ehtymättömät, ja vanhat luonnonkansat ja intiaanit olivat täysin väärässä pelätessään luonnon kestokykyä. Kyllähän koivut kasvavat kunhan lumi sulaa, (paitsi edellytyksellä että koivunnävertäjätoukat eivät niihin pääse iskemään.) Oikealla olevaan kuvaan olen löytänyt lähes tasapitkiä jääpuikkoja. Nekin sulavat ihan itsekseen pois, sillä tulossa on globaalisesti lämmitetty maailma.

Ja maanjäristyksetkin tulevat lähes tilaamatta, pyytämättä, että lahjoja jakava rakennusteollisuus saa hyviä ansiotilaisuuksia. Näinhän meidänkin poliittinen maailmamme kulkee, kuin kolmipyttyinen kahden sylinterin vanha petroolimoottori. Vai yksikö sylinteri niisä vain oli? Olipa köyhää aikaa.

Nehän myös rakentavat pyyteettä, nämä globaalit rakennusgrynderit.

Jos puhemies lähtee korokkeeltaan rullaluistelemaan niin jokuhan hänen tilalleen valitaan, parempi tai kiltimpi tai muuten vaan omiensa joukosta ohjattava orja-ohjus?

Ihan vaan koska tämä on pääosin runo-blogi, ja uskovaisena kirjallisuudelle ylipäätään, lainaan teoksesta Mansikkasauna, Valikoima tseremissilauluja, toimittaneet Marjukka ja Jorma Eronen, WSOY 1979 sivulta 41:
  
Minne pääsky? 
Hopeaseipäälle! 
Mihin hopeaseipäältä? 
Lensi, 
rakkaansa jätti,  
minne?

   

Ps. Kun nyt on uhkana että vanha uhkaus karkaamisesta Ruotsiin lähenee uuden Kepun pääministerin valinnan lähestyessä, niin pitäisikö varata jo kansipaikat Ruotsinlautalle?

EKn madonlukuja duunarien suuntaan kuunneltuani mietin että pääasia että työväki lähtisi jonnekin, pois silmistä, lopullisena ratkaisuna.

 

Kapakastakin pääsee lähtemään 
Mutta ei sinun luotasi, Korppi
 
 
(Tlingit-intiaani, suomennos Jorma Eronen)

perjantai 29. tammikuuta 2010

Perjantaina luin Uiguria


Jos tämä yö kieltää sinut,
vaikka palaisitkin kaikuna
kuin mitä tapahtui, on taas

Teoksesta:
Uigur
Kirjoittaja Jorma Eronen
Kustansi WSOY vuonna 1978. 120 sivua.

Tämä seuraava runo voisi kertoa tammikuun 2010 pakkasista Suomessa?

Silloin kylmi suuren kylmän, väkipakkasen paleli,
kun Ahdin merelle kylmi, kun kylmi vatsahan
hevoisen varsan, vaimon väen taikinahan


Jorma Erosen poikkeuksellisen kypsä esikoisteos vuonna 1978 ei ole tähän pakkaskauteen mennessä poikinut toista kokoelmaa. Laajan (288 sivua) intiaanirunojen valikoiman Juoksu Yönmaahan hän julkaisi Otavan painokoneista vuonna 1977. Siis vuotta ennen esikoistaan? Seuraava lainaus on Quechua - intiaanin runo HYVÄSTIT

Tänään olisi lähdettävä, mutta jään vielä huomiseen

Soittelen kärpäsenkoipipilliäni, hämähäkinseittipaidassani

rummutan muurahaisenmunaa

linnunpesä päässäni


Osaisiko tähän nyt suurempaa runovaatteen repäisyä näin jälkikäteen, runoilijana tämänverran:

linnunpesän lento
varpupiennarten ylitse
solisevan puron piiloon


Miettii
Juhani Tikkanen,
Pienen Pakkaskauden vallitessa Suomessa
globaalin kasvihuoneilmiön lamakauden aikana
vuonna 2010, huomenna on täysikuu.

Silloin ulvovat lumiset pakkaspilvet. On talvi. Ja talvella on joskus kylmää.

Yksi intiaaniruno, kts Miami - intiaanien laulu