saan tuulen tuulemaan tänne se tulee
Crow-intiaanit, teoksessa
Juoksu yönmaahan, Intiaanirunojen antologia, Otava 1977, suomentanut ja toimittanut
Jorma Eronen.
Eduskunta äänesti itselleen puhemiehen. Vaikka Niinistö tuli ensimmäiseksi niin hän puhisee loukkaantuneena mahdollisesti eroavansa.
Niinistö on itsenäinen ihminen ja tehnee päätöksensä ihan itsekseen?
Ilkka Kanervaa kuunneltuani Yleisradiosta tulvi mieleeni väkisin että ketkä ikäänkuin pettivät; on myös lapsellisen voimapolitiikan vallassa että oman puolueen nousukkaat voimansa uhossa jättivät omaa tietään rullaluistelevan epävarmuustekijän ilman tukeaan.
Onneksi äänestys oli suljettu lippuäänestys. (Onkohan liput nyt takavarikoitu KRP.n sormenjälkilabraan tutkimuksia varten ?-? )
Intiaaneissa asui ikivanha selviytymisen viisaus. He elivät luonnosta luonnon ehdoilla, tiesivät että jos luonnolle käy huonosti niin heille käy myös huonosti. Intiaaneille kävi huonosti. Intiaanit olisivat pohtineet keskenään kuka on heidän päänuijansa tulevan vaalikauden loppuun, ja julkisesti puitu päätös olisi ollut kansan laki.
Maailmassa on muuallakin epäoikeudenmukaisuutta kuin Suomen Eduskunnan sokkeloissa. Maailman pankkimaailman johtajien bonukset ja ansiottomat lahjusrahat ovat täydellisen käsittämättömän röyhkeitä. Tätä rahanjakoahan nykyhallitusvalta EKn ja uusien innostuneiden KOK-nuorten ministereiden fantastisella vauhdilla Suomeenkin ajetaan, on jo ajettu. Köyhät duunarit mieluimmin Siikelin erämaa-suohon jätesäkkiin sorvottuina. Suomi ei duunaria tarvitse; globaali maailmantalous on edullisempaa, ja paremmin ennakoitavissa.
Maailma, ja Suomi, tarvitsee optiojohtajat, joihin sokaistunut äänestäjäkunta voi kohottaa ihailevat katseensa.
Toinen lainaus Erosen inkkarikirjasta:
PARANNUSTAPAHTUMA
Ammu nuolella tuulenpyörteen läpi
Jos maailmamme kestää pankinjohtajien ja poliitikkojen palkkahuipuille nostamat muut ahkerat rahanpesu-, eikun rahannosto-johtajien miljardilahjukset, eikun -palkat, niin silloin maapallomme voimavarat ovatkin ehtymättömät, ja vanhat luonnonkansat ja intiaanit olivat täysin väärässä pelätessään luonnon kestokykyä. Kyllähän koivut kasvavat kunhan lumi sulaa, (paitsi edellytyksellä että koivunnävertäjätoukat eivät niihin pääse iskemään.) Oikealla olevaan kuvaan olen löytänyt lähes tasapitkiä jääpuikkoja. Nekin sulavat ihan itsekseen pois, sillä tulossa on globaalisesti lämmitetty maailma.
Ja maanjäristyksetkin tulevat lähes tilaamatta, pyytämättä, että lahjoja jakava rakennusteollisuus saa hyviä ansiotilaisuuksia. Näinhän meidänkin poliittinen maailmamme kulkee, kuin kolmipyttyinen kahden sylinterin vanha petroolimoottori. Vai yksikö sylinteri niisä vain oli? Olipa köyhää aikaa.
Nehän myös rakentavat pyyteettä, nämä globaalit rakennusgrynderit.
Jos puhemies lähtee korokkeeltaan rullaluistelemaan niin jokuhan hänen tilalleen valitaan, parempi tai kiltimpi tai muuten vaan omiensa joukosta ohjattava orja-ohjus?
Ihan vaan koska tämä on pääosin runo-blogi, ja uskovaisena kirjallisuudelle ylipäätään, lainaan teoksesta
Mansikkasauna, Valikoima tseremissilauluja, toimittaneet Marjukka ja Jorma Eronen, WSOY 1979 sivulta 41:
Minne pääsky?
Hopeaseipäälle!
Mihin hopeaseipäältä?
Lensi,
rakkaansa jätti,
minne?
Ps. Kun nyt on uhkana että vanha uhkaus karkaamisesta Ruotsiin lähenee uuden Kepun pääministerin valinnan lähestyessä, niin pitäisikö varata jo kansipaikat Ruotsinlautalle?
EKn madonlukuja duunarien suuntaan kuunneltuani mietin että pääasia että työväki lähtisi jonnekin, pois silmistä, lopullisena ratkaisuna.
Kapakastakin pääsee lähtemään
Mutta ei sinun luotasi, Korppi
(Tlingit-intiaani, suomennos Jorma Eronen)
Tekstit
