Himo kirjoittaa Gary Snyderin innoittamana

Kiivetessäni Sierra Matterhornia 31 vuoden jälkeen

Vuorijono toisensa perään
vuodesta toiseen vuodesta toiseen.
Olen yhä rakastunut.

Kirjoittanut Gary Snyder teoksessa Virtaavan veden musiikkia, Valitut runot 1957 - 1992, Palladium Kirjat 1994. (106 sivua.) Runon suomennos J. K. Ihalainen.

Gary Snyderin Loputtomat vuoret ja joet ilmestyi vuonna 2011. Suomentaja J. K. Ihalainen. Siitä pitäisi puhua laajemminkin. Nyt lainaus sivulta 15:

Vesi pitää vuoret pinnalla,
vuoret uppoavat veteen.

Suomennoksen copyright J. K. Ihalainen.
Seuraavan kolmirivin kopiointioikeudet ovat Juhani Tikkasen:

Vierivä kivi
matkaa hiekkarannalle
vanhuuden lepoon.

(Rivi kolme on edelleen hakusessa. On myös mahdollista että teksti hivenen tyhjän oloisena kaipaa tuekseen pari riviä lisää, jolloin siitä voi syntyä waka, eli tankaruno. Ken tiennee. )

Kirjoitin tämän kolmirivin vuoden 2011 kesäkuussa, ensin Savjapahdan maisemissa ja siirryttyäni sieltä Muonioon Kuolleen Poron loma-aitaukseen, jossa nautiskelin Snyderia muutaman tovin, lehteilin, vertasin Snyderin Mountains and Rivers Without End vuodelta 1996. (Counterpoint, Berkeley, 170 sivua.)

mökin takana
loikkii niin pieni pupu -
niin suuri metsä

Taaskaan Tikkanen ei malta olla hiljaa. Seuraavassa linkissä on vähän lisää Gary Snyderista.

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/07/gary-snyderia-tilattuani.html

Samaan aikaan luonnostelin myös seuraavia juttuja; ne kuuluvat läheisesti tähän samaan runomaisemaan, minulle:

    1.

    Vuonon rannalle  

    loiskuva vuorovesi -

    siniset pilvet



    2.

    suolainen pärske 

    kastelee kalliota -

    kuiskiva joiku

Nuo ovat jatkoa kesäkuun 2011 bloggaukseeni:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/06/lassagammi-skibotn.html

Gary Snyder

Kerberos 3/2010 ilmestyi jokin aika sitten. Taas yksi lehti joka pitää säilyttää kirjahyllyssä. Kooltaan Kerberos on siihen otollinen; samaa kokoa kuin runokokoelmat.

Tässä numerossa on Tero Tähtisen suomentama juttu Gary Snyderistä. (Kirjailijat ja sota luontoa vastaan, s. 24 - 33.) Pysähdyin toistamiseen kohtaan:

Kaikki kuusitoista albatrossilajia ovat kumppaneitamme tässä maailmassa. Ne seilaavat omia reittejään, niistä ei ole meille mitään hyötyä eikä meistä pitäisi olla niille juuri hyötyä.

Muistan kun seilatessani Etelä-Afrikan eteläkärjen ympäri ja käännyimme kohti Eurooppaan johtavaa Atlannin aavaa seisoskelin ahterikannella. Lokin näköinen lintu kaarteli laivan perässä. Eteläisen Atlannin mainingit olivat laajoja ja rauhallisia. Lintu liiteli kuin olisi ollut vain katselemassa maisemia. Kuten minäkin. - Albatrossi! tajusin kun ymmärsin lokin näköisen linnun todellisen siipien välin koon. Hain kamerani ja ruuvasin siihen teleobjektiivin. Kun sihtasin etsintä kohden lintua se jättäytyi hetkessä muutaman mainingin päähän. Putkessa heilui muutaman sadan metrin päässä vihreänsinisenä vyöryvä maininki kavereineen. Lintu oli kuin roska etsimessä. - Äh. Laskin kameran alas ja katselin aaltoja. Syrjäsilmällä näin miten albatrossi liukui lähes huutoetäisyydelle. Kävelin hiljaa edestakaisin reilun 50 metriä leveää ahterikantta. Lintu rauhoittui, katselimme toisiamme lähes silmästä silmään. Nostin kamerani ja hetkessä albatrossi jättäytyi seuraavan mainingin taakse piiloon, ja kun maininki liukui eteenpäin oli lintu silläaikaa jo toisen pienen kukkulan kokoisen mainingin toisella puolen. jne.

Ei siitä mitään tullut. Kävelin messiin kahville ja kiipustin töihin kuuntelemaan sähköisiä radioaaltoja. Kävin vielä kurkkaamassa ovesta ulos ahteriin päin. Siellähän se liitää lekuutteli. Ovelan näköisenä.

Mutta radiot kutsuivat, telex rätisi jo. Sitten putosi pimeys kun iso ulkovalo solahti horisontin taakse. Seuraavana päivänä laivan perässä oli vain aaltojen mukaan vellova vanavesi. Olinkohan edes tavannut ketään?

Pohjoisempana, lähempänä rantoja, tavallisia paskalokkeja liiteli, mutta niitä en tuon tapaamisen jälkeen enää laskenut linnuiksi, edes.

Odotellaan tässä Palladiumin Snyder käännöstä. Se on tulossa. Ihan kuin pari maininkia enää olisi julkistuksen välissä?

Kulttuurilehti Kirjo; mainos

Turun Kirjamessuilla oli tarjouksena Kirjallisuus- ja kulttuurilehti KIRJOn numero 2, 2010.

Artikkelit / runot kannattaa selata yhdessä Philip Whalenin ja Gary Snyderin kanssa.

Zen-Mestari Dogenin Vuorten ja vetten sutra on alan perustekstejä, nk. must. Suomentanut Dharmachari Sarvamitra.

Lainaan luvusta 16 palasen:

Ihmiset tietävät hyvin veden olevan sitä, mitä on valtameressä ja mitä on joessa, mutta he eivät tiedä mikä lohikäärmeiden ja kalojen silmissä on vettä ja mitä ne käyttävät vetenä. Älkää hölmösti olettako, että sitä minkä me näemme vetenä käyttävät vetenä kaikki muutkin olennot.
...

Eihei Dogen eli 1200 - 1253.

Tuon lisäksi Tero Tähtinen on suomentanut Nanao Sakakilta runsaan valikoiman tekstejä. Lainaan luvatta runon SUURI PÄIVÄ:

Noudan vettä lähteeltä

Kannan polttopuuta 

Rupattelen naapurin kanssa

Aurinko menee mailleen.

Suuri päivä.

Se miksi ryhdyin tähän mainoskatkoon on Kirjon sivuilla 21 - 27 J. K. Ihalaisen kääntämänä Philip Whalenin (1923-2002) runoja. Lainaus J.K.n esittelystä:
"Philip Whalenin laaja tuotanto muodostaa monumentaalisen tajunnanvirran (tai hänen omien sanojensa mukaan, "lakkaamattoman hermoelokuvan"), jossa epäily, hurmos, huumori ja pyhitys lyövät kättä..."

(Jee. Go Go, kuten Jack Kerouac huutelisi.)

Haluatko sinä tämän persikan?
Se on kuolematon.

(P. W. Suom. J-K.I.)

Erikseen kehuen Gary Snyderin runo Philip Zenshin Whalenille.

kolmekymmentä vuotta,
kovakuoriaisten lamauttamat neulaset
kääntyvät ruosteenruskeiksi,
ja jatkavat matkaa.

G.S. suom. J-K.I.)

Tältä erin en rupea koko sisällystä luetteloimaan. Kaivelkaa Kirjo - Lehti 2/2010 jostain ja lukekaa!

Taas, koska sopii niin hyvin mielialaani, lainaan pätkän valmisteilla olevasta esseestäni Samuli J. Lampisen Exodus - kokoelmasta, siitä pari riviä sivulta 9, runosta Kidutuksen evankeliumi:

En tarjoa sinulle muuta,
valon muoto suoralla pinnalla.

Elokuun täysikuu oli aikataulussa

 
Aikataulussaan 
elokuinen täysikuu --
ylhäinen pöllö

Tuo tuli mieleeni Gary Snyderin teoksesta Mountains and Rivers Without End, josta pätkä sivulta 66:

 
pöllö
kutsuu;
myöhään nouseva kuu
 

J. K. Ihalainen on valmistelemassa tästä Snyderin kokoelmasta omaa käännöstään.

Pilkahduksia jonkun takaa joka tunkee esille

Metsä kaipaisi sadetta. Olisi auringolle jotakin jota kuivattaa. Turhautuu.

 
Koppelon 
räpsytysjälki 
pimeä 
tunkee kohti. 
  
 

Jatkanpa Ripsan innoittamana Gary Snyderin penkomista. Hän syntyi 8.5.1930 San Franciscossa, Californiassa. Esikoisteos Myth & Text ilmestyi maailmaan vuonna 1960, ja The Back Country kolmantena julkaisulistaansa vuonna 1967. Toinen julkaistu teos oli "Six Sections from Mountains and Rivers Without End"; vuosi 1965. Gary Snyderin bibliografiassa on parisenkymmentä julkaisua.

Tietääkseni J. K. Ihalainen julkaisee Gary Snyderin pääteoksesta suomennosta; sitä asetutaan tässä siis odottelemaan.

Tässä väliin räppään nopeasti pari haiku-viritteistä näytettä Gary Snyderin The Back Country kokoelmasta otsikolla Hitch haiku.

Eivät palkanneet häntä
joten hän söi lounaansa yksin:
keskipäivän vihellys.

Ei kaivanne ajankohtaisuudessaan kommentteja, paitsi kääntäjältä anteeksipyynnön suomen kielen kalevalavaikutteista perinnemittaista rönsyävistä tavuista.





Kuten Ripsa kommentoi, sanana Back Country tarkoittaa takamaita, mutta Gary Snyderille myös vapautta (synonyymi sanalla villi) ja lopulta ihmisen piilotajuntaa.

Taustalla paistaa synkistelevien puiden takana aurinko.

Kuvassa Gary Snyderin oma lisäys sanan Back merkityslistaan.

Katseltuani viikon verran vuotavaa kattoa
korjasin asian tänä iltana
siirtämällä pöytää

Copyright Gary Snyder.





Vielä yksi Snyderin "Liftarihaiku" vai miten tuon "Hitch haiku"n suomentaisi, itse mieltäisin termiksi "Räpsyhaiku".

suuri rekka
valaistu kuten kaupunki
läpi pimeän kivisen erämaan

Hitch haikut ovat osastosta "Far West", eli kaukolänsi. Tarkoittaen USAn läntistä vuoristoseutua.

Nagasaki in my mind

Venäjän hallitsemattomat metsäpalot tupraavat kasvihuoneilmiötä kunnioittamattomia uusiutuvia pienpäästöjä ystävällisen naapurimaan ilmatilaan.

Tänään olisi myös toisen suurvallan Nagasakin voiton pommituksen juhlapäivä. Tsernobylista on reilut 20 vuotta. Veeran tuhoista on muutama hikihelteinen (-kelteinen) kasvihuonepäivä. Yritin ottaa kuvaa perhosesta mutta hän oli kiireisesti eri mieltä. Hektistä menoa.

  
Perhosen räpsy -- 
säteilevää savua 
Moskovan takaa
  

Olen lueskellut mm. Gary Snyderin runokokoelmaa The Back Country vuodelta 1968, uusintapainos vuonna 1971. Edelleen saatavissa Amazonin butiikista.

Snyderin suomennosvalikoimia kuuluu ilmestyvän lisää, joten lainaan vain jokusen rivin runosta Heinäkuu :

  
kolme kirvestä
joku
torkkuu puun alla
  

Gary Snyderia tilattuani

Gary Snyder, kolme kokoelmaa:




Turtle Island, 30. painos, A New Directions Paperbook, 116 sivua
The Back Country, A New Directions Paperbook, 150 sivua
Mountains and Rivers Without End, Counterpoint, 168 sivua

Amazonin Visan-vinkuna-kaupasta reilut 40 € yhteensä, josta postituskulut lähes yhtä suuret kuin kirjakaupan osuus, ja ilmeisesti merkittävästi suurempi kuin Gary Snyderin rahallinen osuus kaupasta. Mutta mielestäni kohtuullista painotuoreen oloisista tuoreista kirjoista!

Näin tämä maailma kulkee; välikädet vievät hillot, ja optiorosvot loput.

 
Kävelen kävellen 
jalan alla    maapallo kääntyy.

Virrat ja vuoret eivät pysy samana.
 

Snyder on kursivoinut tuon kohdan; siiskö lainaus jostakin, jonka Snyder kokoelmansa runoon Endless Streams and Mountains sen loppuun kääntänytkö? Ch'i Shan Wu Chin?

 
Teksti joka on tarpeeksi lyhyt, tiivis, 
niin tulkinta vaikeutuu, 
liukuu mahdottomaksi,

miten käännöksestä ilmenee 
mitä alkutekstistä on rapsiutunut pois, 
mutta niin että se näkyy, 

häivähtää,

kuin vastajäätyneellä 
järven jäällä
vilahtaa 
tuulessa

lumeava 

pilven häivä

Käsittääkseni J. K. Ihalainen valmistelee tästä teoksesta käännöstä? Jihuu!

http://www.palladiumkirjat.fi/snyider.htm Palladium kirjat on julkaissut Snyderin Virtaavan veden musiikkia - kokoelman. Klikkaa linkkiä!




Seuraava teksti on kaapattu Facebookin suljetuilta toveruussivuilta:

 
the old moon
passed the young trees ... 
staying still either

kuuvanhus 
ohitettuaan nuoria puita 
ei pysähdy hänkään

Symbolistiset mielleyhtymät ovat luonnonmukaisia.

Tyly ilmasto

Gary Snyder on pohtinut ilmastonmuutosta.

Hän toteaa että Grönlannissa on kasvanut palmuja, ja että maapallo on ollut paljon lämpimämpikin paikka kuin se on nyt.

Perustelu on vääjäämätön totuus. Mutta kirvelee silti.

Olisi helppo hurrata lämpimälle ilmastolle Suomessakin; Utsjoki Kevon laakson rinteillä kasvaisi Deatnu-viinirypäle ja siitä puristettua viiniä vietäisiin kaukaisiin maihin, kuten Andorraan.

Olen itse ilmastonmuutosta vastaan taistelun kannalla. Kärsin vanhojen dieselien pienhiukkasista.

Minua surettaa Tyynen Valtameren kalat, jotka kärsivät Tyynen Valtameren Ranskan kokoisessa jätemuovikurimuksessa pohjoisella Tyynellä Merellä. Muovi seilaa parimetrisenä jätelauttana eikä häviä; muovin parasta-ennen-päivämäärä on epämääräisessä hämärässä. En silti tarkoita että muoveja ei saisi tehdä. Niitä ei vaan pidä heittää luontoon eikä ainakaan meriin.

Mitä ajatella tästä maailmasta.

Kysymysmerkki ei auta; se on lähes yksi lysti. Jos joku maapallon supertulivuorista päättää poksauttaa itsensä julkisuuteen, niin ei auta vaikka YK olisi antanut sitä vastaan päätöslauselman.

Vitsit lienevät vähissä. Kyynisyys niitä kuitenkin generoi. Elämme minkä elämme, tai sitten emme.

Ei se lopulta ole kenenkään käsissä.

      Hyväkuntoinen muovikassi 
      seilaa kilpikonnan selässä 
      ympyrää

Tuo ei ole haiku, eikä senryu, vaan nk. Tikkasen kolmirivinen. Koska tämä ainakin yrittäisi olla runolaboraatioblogi, niin wakamuotoisen siitä saisi vähän tavaraa lisäämällä:

              Hyväkuntoinen, 
              käytetty muovikassi   
              kelluu meressä
              kilpikonnan reitillä -- 
              ilmainen lahja.