Merirunoni yhtä aikaa Estonian ja Kurskin muistoksi

Oli Elisan kotisivuillani, josta Elisa kaikki kuitenkin poisti.
Olen tätä etsinyt, nimi matkalla taisi vaihtua.
Nettiversiota piti turhan väljänä tiivistää, on nyt Microsoftin Write-versio.

Jos oikein muistan niin tämän kävin lukemassa kerran Vardöen rannalla autosta C-kasetille. (Ajoin sinne varta vasten auton keulan niin että Kurskin hukkumispaikka oli suurinpiirtein siellä.
Sisältö oli paljolti myös Estonian hukkumisen muistoksi, mutta Kurskin loppu kuitenkin satutti myös. Kurskin keula siis räjähti 12.8., joka sattui olemaan myös minun syntymäpäiväni. :-)
C-kasetit kuin myös vanhenivat niin että soittimia saa hakea. Minullakin oli C-kasetteja, jotka heitin roskiin kun mikään vehje ei niitä enää soittanut. r.i.p. Joukossa oli Inkun tekemä Rva Kaskealan haastattelu F.E:Sillanpäästä, joka siis oli. Niin ja Kurskin muistoksi äänittämäni meriruno. Jota siis etsin...

-------------------------------

The Baltic Sea 28.9.1994

Meri

Syyskuun 28. 1994 yöllä oli Itämerellä myrskyistä.
Estonian mukana sinä yönä olleet
pääsivät jokainen perille,
mutta vain osa, minne itse halusivat.

1.
Sadepilvi peittää toisen sadepilven
ja syntyy sade,
pilvistä
meren pinnalle asti,
eikä meri siitä sateesta täyteen tule,
saati sen märemmäksi enää kastu.

2.
Myrsky vaanii meren aaltoja,
ja kun löytää yhdenkin,
upottaa sen heti kuohujen sekaan,
tai kuten sadepilvien makea vesi
valuu hukkaan
meren rannattomiin suolaerämaihin.

3.
Varo, ihminen merta,
meri vaanii kölin alla
nielaistaakseen ihmisen kitaansa
laivoineen
päivineen.

Eikä laiva voi koko ikäänsä ankkurissa olla.
Mistä tietää milloin on ihmisen aika
ankkuroida, turvaan,
tai jäädä ajelehtimaan,
kuten meduusat laskuveden aikaan
ajelehtivat avomerelle?

4.
Entä kuun kuvajainen;
meren tyrskyjen uhmaama,
vaikenee aikojen alusta asti.
Kuten valoton laiva seilaa
horisonttien taakse,
ei tarvitse pelätä,
tänne.

5.
Jokaisen pimeän myrsky-yön jälkeen
tulee joskus kirkas päivä,
ja yksinäisyys unohtuu pois.
Eikä rannalle jäänyt näe,
pääsikö laiva perille asti.
Tulee pitkä yksinäisten aaltojen yö.

6.
Laivan ideana on,
että vesi pysyy ulkopuolella.
Ihmisen idea olisi kuunnella,
mutta ihminen ei ole valmis,
tai yksin;
hänellä on aina itsensä,
eikä niin hankalaa seuraa kukaan kestä.
Eikä ihminen ole merien veroinen,
ikuinen.

7.
Sateen mentyä meren ulapat kelluvat
horisonttiensa välissä,
kuten ihminen nukkuu
lakanoissaan kuivassa sängyssä.
Horisonttien tuolla puolen jatkuu meri
ikuisesti, yksin itsensä kanssa,
sillä ei liian isolla ja vahvalla
ole muita kuin itsensä.
tai kuten ihmisen rakentama laiva
myrskyn kynsissä,
yritti pysyä pinnalla
ja päästä satamaan turvaan.

8.
Ihminen maksaa käteisellä rahalla,
omistaakseen,
mutta merta ei voi ostaa,
kuten laivoja,
jotka on veistetty Jumalan kuvaksi,
ihmistä varten,
ihmisen tekemät.

9.
Kaikki Aika tulee lopulta kohdalle.
Ja sitä aikaa ei voi peruuttaa,
tai jättää käyttämättä.

Ihminen, lähdettyään,
on vain kuten meren tyrskyt
jotka vaikenevat autioille rannoille.
Ja suurestakin laivasta jää jälkeen
vain syysyön myrskyyn kadonnut vana.

10.
Kaukana merellä
aallot yksikseen loiskuvat,
pimeässä,
kylmässä.
Nyt on merenkävijän hetki.
Istu aloillesi,
ja ole hiljaa,
sillä ihmisen ylitse on kuljettu;
kuuntele, merimies,
sinulle on puhuttu:
se oli meri,
taas.


© JUHANI TIKKANEN

Naapurisopua Lonttisissa

Kokeilen seitsemän tavun sääntöä.
Luontuuko paremmin Suomen kieleen.
(Kokeilin 8 tavua, mutta ne meni mönkään.)

Kokeilu 7 tavulla siis näi:

Naapurilta sulavat
heittolumet valuvat
huleviemärin kitaan.

Torstainen nelikko

1.

Tihku huuhtelee
pölyjä ikkunasta
- näkee vain suttaa


2.

ränneistä tippuu
sulavaa vettä katuun
taivas tyhjenee


3.

Aamuyön lumi
pehmenee lämpimässä
- floskainen katu.
Tarkenee mennä kauppaan
joutava kaulaliina.


4.(kts kuva)

Piha lotisee
sulanut lumi löytää
huleviemärin.

Pakkanen riehui yöllä

Pakkasyön jälkeen
hellan iloinen tuli
lämmittää huoneen.
Aurinkokin heräsi
lämpötalkoisiin.


Kallista sähköä säästyy!

Aamu Lonttisissa 22.2.26

Lunta oksilla
eikä yhtään lintua.
Hyvää huomenta!


Pari kuukautta sitten kirjoitin seuraavanlaisen:


tyhjät puun oksat
ei yhtään lunta tullut
eikä lintuja

Heti aamusta # 2

Maanantain aamupuuro kattilassa höyryää jo!

Wakamuotoinen teksti kuvassa. Mietin että onko se kieliopillisesti wakaruno?

Sitä pohhiessa lusikoin puuroa, hiukan marmalaadia päälle!

Tikkis 16.2.2026,
aamulla kun ulkona on -6,3 C, ja sisällä +21,
kun hella ei ole vielä ehtinyt joka nurkkaa lämmittämään.


Ps. Kuvaa täytyy pari kertaa tökätä eli klikata että se näkyy ruudullakin... :-)

Heti aamusta kynä oli kädessä

Tämä on siis 15.2.26 heti aamusta, kirjoitin sen kännykällä Fakeen.
Eilisen illalla tein arkipäivästä:

Keskellä päivää
rupesi väsyttämään
vetäisin torkut.
Yöllä olin virkeä,
kuuntelin radiota.


(Starttasin ison vehkeen ja 5G - tehomodeemin, pörssisähköä voi käyttää tänään vielä klo 10:45 saakka!)

Pakkaspäivän mausteita

1.

Ulkona - 18 C
sisällä + 18 C
Jännää elämää



2.

Polvea särkee
kävelin jokirantaa
- jäätynyt joki.
Polku ei ole liukas
- varon askeleitani.



3.

Jokirannasta
nousen kotikadulle.
Täällä on rauha.



4.

Otan nokoset
jatkan keskenjäänyttä
unielämää

Auringon valinta

Puolipilvistä -
miksi aurinko löytää
paksuimman pilven?


Tekstini taisi saada vaikutteen Fred Masaranin haikusta, jostain vuodelta 2008:


koko pikän yön
opiskelee miten piiloutua --
kuu

Tämän toisen copyright siis Fred Masarani 2008, suom. Tikkis 12.2.26

Kigo September 2009 innosti 9.2.2026

Kigo September 2009 innoitti

sumuinen ilta
täysikuu
jopa täydempi


Copyright Rafal Zabratynski, suom. Tikkis 2026



Sumuinen iltapäivä
huoneessa ei varjoa
edes yhtä ääntä



Copyright Beacon, suom. Tikkis 2026


Vaikutteisia Tikkikseltä:


1.

Talvinen sumu
rosvogrynderi puuhaa
rahat itselleen



2.


Illan hiljaisuus
grynderit valloittaneet
oven ovelta



3.


Pihaorava
hyppii, ja etsii ruokaa
- yhteisomistus



Tikkis Lonttisissa 9.2.2026

Vanha Portimaon lomakuva rannalta vuonna 2006

Melkein täysi kuu taas

Melkein täysi kuu
vallannut koko taivaan
katunäkymän



Pilvetön taivas
aurinkoa viluttaa
ilman peitettä?



(Virallisesti täysikuu on vasta 2.2.2026.)

Lusitanian porhallus

1.

Neljä korsteenia
ja ankkurit ylhäällä
ei edes roisku!



2.

Uutiset vyöryy
Grönlannin jäätiköltä
kohtalon äänet?

3.

Nousin puurolle
aurinko odotti jo
säihkyvät säteet!



4.

Tuhlaan sähköä
lähetin haikunipun
pörssin riskillä!


5.

Valoisa aamu,
teroitin tylsän kynän -
nyt vain odotan!


Sitten Bonuksena taas yksi Bill Kenney:



6.

ajelehdin
unesta uneen
utuinen kuu


Copyright Bill Kenney April 2015 Shiki, käännös Tikkis 2026

Merkintöjeni mukaan olisin blogissani tuon jo julkaissut käännöksenä.
Tarkistin, enkä löytänyt!

Tähän aamuun niin osuva, että julkaisen sen nyt, olkoot sitten uudelleen. :-)
Mutta Bill Kenney siinä taas niin vastaansanomattomasti taas haikuili!

Limihuitale hukkui pihalle

Lumihiutale
leijui turvaan pihalle
ja hukkui sinne

20.1.2026

1.

Kirkas yötaivas
kirkon kello lyö tunnit
ilman valoja


2.

Valoisa aamu
kurkkii verhojen takaa
rauha vallitsee


3.

Aamun uutiset
ajatukset myllertää
rauha on poissa


4.

Elämä jatkuu
onneksi joki jäätyi
pilvetkin leijuu
Viholliset ei roiski
savirapaa silmille


5.

Iltaan tullessa
join koko pannullisen
vahvaa kahvia


6.

Miksi yöllä näen
riitaisia unia
- ne valvottavat

Hayden Carruth 1921—2008

Löysin Hayden Carruthin tekemän Amerikan runojen valikoiman. Oli hyllyissäni jäänyt hiukan sivuun, mutta nyt plarasin.
Hayden Carruthin runoja en ole löytänyt muuten paljonkaan, ja omassa valikoimassaankin vain pari niukkaa sivua:

Suomeksikaan en siis montaakaan Carruthin runoa muista nähneeni. Kun toisaalta vanhempia Amerikkalaisia on osin suomennettu moneenkin eri kertaan, mm. T.S. Eliotia. Mikäs, onhan T.S. Eliot hyvä, vaikkei alkuperäinen Amerikkalainen olekaan?

Joutessani ja löytöni hyllyistä innostamana scannasin pari näytettä.
Kas kun Trump ei kehu kai ketään Amerikkalaista. Ei taida sotapäällikkö ehtiä, on niin kiire?

Trumpin sodanjulistus Suomelle

Sodan aloitus
ensin maksetaan tulli ...
- syyllinen puuttuu!
Pihalle satoi lunta,
pitää mennä harjaamaan

Nyt taisi tulla vaikea rasti! Haikun (5-7-5-) vaatimus season-sanasta puuttui ensin. Lisäsin kaksi 7-7 riviä, syntyi waka-runo! Elämä on joskus konstikasta
Tikkis

Kirkkoa valaiseva kuusi 13.1.26

Penkki yksinään
katsomassa valoja
- kävelin ohi

Lasketaanko valaistu tähti
elinkaarivaloksi kuusessa?

Kuvattu 13.1.2026

Tapani Salminen ja ajelehtiva pelastusvene

Kuinkahan paljon merillä on seilannut paatteja jotka ovat vain hiljaa "kadonneet".
Muistelen parikymmentä vuotta sitten yhtä isoa malmitankkityyppiä, joka ihan vaan katosi mitään puhumatta kenellekään.

Sitten paatin täkkäri souteli turvaan. Oli ollut malmitankkerin keulapakalla Australian tienoilla ruostetta maalaamassa kun paatti siitä vaan äkkiä lopetti matkanteon ja vaipui pinnan alle. Täkkäri jäi henkiin kertomaan tapahtumasta kun hänet pelastettiin, ja tieto laivankin uppoamisesta tuli siten tietoon.

Tuossa Salmisen kirjassaan kirjoittamasta löytyneestä pelastusveneestä ei tihkunut silloin tarkempia tietoja.
Plumpsis?

Tapani Salminen, Laivasähköttäjän muistelmat.
Mediapinta Oy 2020. ISBN 978-952-81-0850-4

Soutaja Jari Saarion liftaus

Etelässähän on nyt kesä.
Mutta sielläkö se tarkoittaa myös karanneita jäävuoria?


1.

Orpo jäävuori
sulamisen matkallaan
kolaroi toisiin



Tai pitäisikö kirjoittaa että Jari - Soutaja kolaroi?


2.

Eteläisen meren
vallaton kesä seilaa
myrskytuulissa



Menkööt nyt R1 kuusi tavua?


3.

Eteläisen meren
yksinäinen soutaja
löydettiin kyytiiin...
Särkyvät aallot jäävät
roiskumaan vain keskenään



3 b. lähes toisinto:

Etelämeren soutaja
sai myrskystä huolimatta
peukalokyydin!
Roiskuvat aallot jäivät
keskenään yksinäisyyteen



Hiukan minua kiinnosti Kupiaisen Soutaja. (Kts alun jpg - kuva.)
Vietin joskus melko pitkään Unto Kupiaisen Varmonniemen mökillä aikaani.
Kirjoitin valmiiksi siellä yhden runokokoelmistani.
Luin Kupiasen läpi, ja samalla katselin maisemia Pohjois-Karjalan Pyhäjärvelle.
Kupiaisen mökin yläkerran Unto Kuppiisen työhuoneen akkunasta näki järven yli Venäjän puolelle.
Sinne ei vain ollut mitään asiaa mennä lähellekään.


Varmonniemmen kivat ihmiset suruissaan kertoivat miten Untoa kerran vietiin paareilla Savonlinnaan sairaalaan.

Sinne hän myös sillä matkalla menehtyi.

Unton runot maistuvat hiukan elävimmiltä kun samalla sivusilmällä katseli Unton mökin ikkunoista Pyhäjärvelle...

Unton loppusoinnillisten runojen jälkeen hän ehti julkaista uudempaa ääntään julkistetun Polaris-kokoelman, johon ainakin minä olisin toivonut jatkoa. Oli senverran uudempaa äänenväriä, minun mielestäni.

Loppuun vielä Kupiaisen (eli Kuppiisen, kuten siellä sanottiin) Valittujen Runojen kansi vuodelta 1956.

Tällä ei ole Soutaja Jari Saarion soutumatkan kanssa mitään tekemistä, minulle vaan nousi Kuppiisen Varmonniemen luontorunot väkisin tietoisuuteen...