Juhannus ohittaa aikaansa

Sain herätteen Bill Kenney´n vuoden 2010 Kukai tekstistä

yksin kalassa
paiskaan ajatuksen
virtaan
Copyright Bill Kenney 2010, suom. jt 2022

Tuolla tekstillä Bill sijoittui Kigo-kisassa toiseksi 22 pisteellä.
Hyvä tulos, kannatti kalastaa? :-)

Tikkis sijoittui sijalle 9 saaden 10 pistettä tekstillä:

kalatori
vanha nainen
laskee rahojaan



Kolmirivisten rustaaminen on helppoa, ei tarvitse kuin kolme riviä ja teksti on siinä?

Tulta ja savua Nr 1/2022

Tuli ja Savu Nr 1/22 ilmestyi jo jokin aika sitten. Lueskelen sitä aina välillä. Selailen.

Eilen rustasin muutaman kolmirivin, tässä eka pvm 7.6.2022:

Janoinen piha ...
voikukka kukkii kesän
ja kuolee kylmään

R1 sanan piha vaihtoehtona oli tai on sivu
R3 sanan kylmään vaihtoehto sitten

Paperilla voi vaihtoehdot kirjoittaa mukavasti, voisi kai täälläkin?
Tuli ja Savussa Nr 1/22 on 104 sivua. Fonteista saa hyvin selvää, Hanna Syrjämäen Tavallaan omakuvan sivulla 45 lukee hyvin hyvin snarilla sanoja tausta

Tikkis päästyään alkuun jatkoi:

Ruohonleikkuri
terät tylsistyneenä -
eloton romu


Taustalla taloyhtiön käsin lykättävä leikkuri jonka terät olivat terässä silloin kun vehje yhtiöön hankittiin. :-)

Moneen kertaan katselin, luin, nuuskin Ilse Garnierin Runoja kokelmasta Blason du Corps Féminin, Suomentanut Paavo Kässi. Runot täyttivät ahtaat sivut ja paperin valkoinen eli ja hehkui.


Tikkis ei pitänyt kynäänsä rauhassa:

Auringon aika -
kaveri on kuvannut
valaisevan kuun


Mielikuvana taisi olla serkun Kuun puolikkaasta näpätty valokuva Facebookissa. Lehden lopussa oli Sonja Åkessonilta runo EEIIHHH, suomentanut Paavo Kässi.

Lueskelin sitä yrittäen saada sanomasta selvää.
Sain.
Maailmassa on hulinaa ja sota lähenee?

Kävin välillä keittiössä ja kurkkasin ulos pihalle kuulumisia.

Innokas lintu
lentää edestakaisin -
tuhlaa aikaansa


Sitten taisin nukahtaa, näin unta miten kirjaimet puhuvat omiaan, kuorsaamatta?

Turussa 9.6.2022 Juhani Tikkanen entinen runoilija

verihyttynen --
Konstantinopolin suot
huutavat verta

Vuodelta 2010 pari lyhyttä

Kyseinen Chap-book scannerin lasilla ja siitä peilautuu pihan puun oksat.


muutama lapsi
pelaa jalkapalloa -
lämmin sade


Copyright og_a,
lähde Kigo Kukai heinäkuu 2010,
aihe vapaasta osiosta lapset.
Noissa Kigo-jutuissa og_a ei useinkaan asettunut nk. topille.
Mutta minä jäin aina niihin silti koukkuun.

Toinen sama kisa mutta Kigo puolelta, siis ikäänkuin viralliselta:

tunturijärvi -
äiti ja tytär
alastomina


Alkutekstissä vuorijärvi, eli mountain lake.
Toki Norjassa on vuorijärviä, mutta jotenkin äidin ja tyttären lasnäolo kahdestaan tulvahti minulle väkisin kuvana tunturijärvelle.
Eli ei siis suomennos vaan, teksti nimimerkki og_a:n vaikutteena.

Tämäkin teksti on minun tulostamana ja nidottu chap-bookiksi, sivuja noin 50, säilyvät siten paremmin kaaoksessani.

Samasta chapbookista sivulta 2-19 yksi:

paljasjaloin katolla -
täysikuu
sellaisenaan

Copyright Israel Lopez Balan


Näyttää siltä että en tuon kisan omaani julkaissutkaan, ainakaan haku ei löytänyt, siis tämä:

jäätävä tuuli -
vanhojen luitteni
alastomuus

Copyright 2010 siis Tikkis, suomennos j.t. 2022
Sai muuten peräti 13 pistettä!

Nyt alkoi muka kesä, -2,6 C

Kuka rosvosi
meiltä kokonaisen tunnin
sitä ei saa takaisin
vaikka valvoisi



Label: Eteläisen EUn kellopommit?

Ukrainan sota 1 & 2 vuonna 2022

1.

Ukrainan sota --
ihmisyyttä tapetaan
idiotismiin




2.

Ukrainan sota ... 
 
ihmisyyden riekaleet 

vaihtaneet puolta 

kaksi ihmistä
illansuussa hämärtää --
äänet hiljenee

Lahdessa nykyisin asuva Samuli Lampinen julkaisi uuden kokoelman. Scannasin koko kannen ja siihen lisäsin kokoelman viimeisen runon. Lukematarkkuus ei ollutkaan ihan hyvä, josta syystä sivun 57 scannaus uudelleen.

Runot ovat voimakkaassa harmaudessaan suoraan sieluun meneviä, lähes intiimejä siitä että Samulin äiti kuoli vuonna 2021.

Tulee lukiessa vähän tungetteleva tunne, pitää lukea hiljaa.

Mietin Samulin pitkää runoilijan matkaa, hän on ehtinyt moneen paikkaan tässä maailmassa.

Koskettavin tarina oli julkaisematon matkapalanen Afrikasta reilun 10 tunnin bussimatkasta jonka aikana kuski ei ehtinyt pysähtyä pienellä paussille sopivan puskan kohdalla, vaan piti kärsiä.

Ollessani STTKn hallituksessa mainitsin ongelmasta Tehyn silloiselle puheenjohtajalle, hän tiesi neuvoa että jostain tarvikepuodista saisi jonkinlaisen helpotuspussin, pitää vaan osata kysyä ja löytää.

Fiksuna runoilijana Samuli ei ongelmaa kirjoittanut, ja syyllistynköhän minäkin nyt tökeryyteen kun vihjaan ongelmasta?
Mutta mikä on runoudessa tärkeätä ja oleellista. Tietenkin sanat, joita liitetään peräkkäin ja allekkain, ainakin samalle sivulle.
Niitä lukiessa lukija muodostaa merkityksiä. Oman kokemusmaailmaansa nojautuen.

Tässä maailmassa Isot "Vuoronumerot" tulevat jokaisen kohdalle, joskus, ja usein odottamatta, ikäänkuin kutsumatta ja väärään aikaan.

Samulin äidillä taisi edetä tappava haimakasvain, jonka etenemistä omaiset vieressä seurasivat, henki kurkussa?

Maailma on usein julma?


Näitä tulin miettineeksi kun Kovettu nainen - kokoelmaa lueskelin.
Mietin pitkään että saako näitä toisten murheista oikeastaan lukea, tai saako niistä kirjoittaa edes.


Samuli on taitava runoilija. Uskaltaa vaikka leikata hyvin kasvavaa nurmikkoa.


Nurmikko kasvaa
vaikka ihan kiusallaan
- ihmisen ilot?

Turussa 6.3.2022 Juhani Tikkanen

  Työntelen sanat pois 

           ajatukset 

              muistot 

                 tunnot 


                 
      että luonto

             äänet 

               hajut 

               

   suoraan läpi. 
   

Nils-Aslak Valkeapää

Lainaus teoksesta: Kari Sallamaa, Auringon kirjoittama.
Nils-Aslak Valkeapään runous
Atrain & Nord. 381 sivua.


tuuli hyväilee
tunturin rinteen pintaa -
kuultava taivas
(Tikkis 2022)

Saamelaisuuden päivänä pitää lainata saamelaista.
Ailu syntyi 1943, ja kuoli 2001.

Hän ajoi pahan kolarin ja jonkin aikaa selvisi siitä,
mutta Japanin matkan jälkeen Ailu siis vaikeni lopullisesti.
Viimeksi hän asui Skibotnissa, Lassagammissa.

Aina kun näen tunturin horisontissa, niin kuuluu kuin Ailu joikaisi,
hengittäisi maisemassa,
ohimennessään. Elää.
Turussa 6.2.2022 Juhani Tikkanen

Silliman & the Alphabet & Anselm Hollo

Sivulla 1055:

alphabet ends               universe begins 


              Anselm Hollo 


              
 Sillimanin paksua aakkoskirjaa aika ajoin selailen, luenkin. 


              
 Aika monet mainitsevat Sillimanin kirjan väärällä nimellä, 
Ron julkaisi sen pienellä "the" - sanalla
 ja yksi sun toinen käyttää väärin "The" - muotoa! 



Tuohon värkkäsin lyhyen tekstin ajatuksissani:


jos bitit kuolee 

niin tyhjyys ottaa vallan - 

tulee halvaksi 




Tikkis 17.1.2022

haukkaamme palan kylmää taivasta

Kylmässä
taivas tiivistyy,
ja jos siitä haukkaa palasen
saa nieluunsa lämmintä ilmaa enemmän

vetää henkeä
pakkasella, taivasta,
tulee kylläiseksi

ruoka liukastuu
ruokatorvessa alas
piiloon katseilta



Lainaus Helvi Hämäläiseltä, Kootut runot, 3. painos, sivulta 208:

Olen syönyt pienen taivaan,
kukaan ei voi minua nujertaa.
Olen voittamaton

Tikkis 2.1.2022

Tavujen kompurointia kun vuosikin loppuu 2021

Tässä blogissa on reilut 5000 tekstiä. Suuri osa lyhyitä, äkkiä ne on luettu.

Mietin että pakkositovuus 5-7-5 tavuihin ei ole hengittävälle tekstille aina eduksi.
Suomen kieli toki on luettavaa, mutta koska esikoiskokoelmani nimi oli "Vapaus" niin arvelen uskovani että teksteillekin on oikeus vapauteen. Eli tavuja riittää ja tärkeintä silti mikä lienee? ihosta ei ole sielun seiniksi
tähdet paistavat läpi.


Nämä sanat Pekka Kejosen,
sivulta 38 kirjassaan Talvipäivänseisaus. Vuonna 1998.


sulava kinkku
matkallaan peräsuoleen
ei pidä ääntä


Tikkis 29.12.2021

hiljaiset sanat
unohtuvat näppäinten
pakkovangeiksi

aurinko laskee
kuten aina syksyllä
omia aikojaan

valkea taivas
valaisee takapihaa
ihan joutessaan

Syksy etenee
pimentämällä kaiken -
orava juoksee

Nuokkuvat lehdet
odottavat talvea -
hengitys hiipuu

Eksyneet oksat
etsivät taivasosaa --
lehdet värisee

Tylsä syyspäivä # 2

Tylsä syyspäivä ...
sataa tihuuttaa hiljaa.
Yksitoikkoista

Tylsä syyspäivä --
pilvistä, eikä sada.
Yksitoikkoista.