perjantai 30. marraskuuta 2018



Auringon pilke
sammuu jo ennen iltaa --
syksy pitkästyy


torstai 29. marraskuuta 2018



Pimeä päivä ...
räntäsade ei eksy,
vaikka lankeaa

keskiviikko 28. marraskuuta 2018




talvimyrskyllä
on oma loppunsa
meren äänissä




copyright Gonsui (1646-1719) suom. versio j.t.





Ps. Blyth puhui talvisesta tuulenpyörteestä, kun Gonsui.lla oli kogarashi, eli vähän ärhäkämpi talvinen tuuli, jopa myrsky.

tiistai 27. marraskuuta 2018

polun   

loppu   

yksin   



Copyright Paul Hodder 2006, suom Juhani Tikkanen
Samaan aiheeseen suosikkirunoilijani OGA:

polku   

yksinään   

nyt   


Copyright siis OGA, 2006, suom Juhani Tikkanen




Lähde: Shiki mm vuodelta 2006

maanantai 26. marraskuuta 2018


viileä taivas
koskettaa minun päätä
että hulmuilen



sunnuntai 25. marraskuuta 2018


hämyisä päivä 
      ulkopuolinen 
                   lintu 
      tarkkailee 
                 meitä  
  
  


<-- ilmaa -->

lauantai 24. marraskuuta 2018


päivä on lyhyt
hämärän hiipuminen
täyteen pimeään
kuten kääretorttu
jonka juuri söin


perjantai 23. marraskuuta 2018




Harakan pesä
talvehtii puun latvassa
oksien lehdet
tehneet tilaa uusille
ensi kevään lehdille


torstai 22. marraskuuta 2018


Tulen ulkoa sisälle,
tuulet eivät palele.

Pöly on ainetta
ihan kuten
päivänvalo


keskiviikko 21. marraskuuta 2018

1.


Valominuutit
lyhenevät, paisuvat -
paljaat näkymät




2.

Kun tulee yö, ja pimenee 
  on turhaa haikailla 
        lyhyen päivän  
             valon kajoa 

  Näkeväthän puutkin huojua 

      lumimyrskyssä







tiistai 20. marraskuuta 2018


ilta pimenee
kylmän tuulen mukana
yökin jähmettyy


maanantai 19. marraskuuta 2018

taivas on varjo  
   josta joki ei piittaa -  

sataa tihuuttaa  
          vaikka sataa  






sunnuntai 18. marraskuuta 2018


Syksyinen tuuli
haravoi metsän pohjat
olemattomiin

lauantai 17. marraskuuta 2018

Turun savitoriparkkiluola



Sortuu, ei sorru?
Ortokirkon rappuset
etääntyvät ...


Kuvassa Turun Kauppatorin reunalla olevan Ortodoksisen kirkon raput.

Turun kaupunki vuokrasi yksityiselle Toriparkki Oylle koko torin maanalaisen parkkiluolan rakentamista varten.
Vieressä on koko ajan vajaakäytössä oleva parkkiluola Louhi, ja parin korttelin päässä samassa aktiviteetissa oleva Puutorin parkkiluola.

Kauppatorin reunalla on yksi suurempi tavaratalo, Wiklund. Clas Ohlson toisella reunalla hoitaa perinteisen rautakaupan tehtävät, ja hyvin. Ja Hamburger Börs joutuu huhun mukaan purkamaan torin varren uudemman hotellisiipensä, koska Turun ikiaikainen savi taitaa perustuksia vähän nk. myllertää. Turussa toimivat rakennusfirmat ovat kuuluisia. Mutta eivät positiivisella tavalla.

Turussa valtaa taitaa pitää lähinnä Kokoomus, ja paikallinen SDP heitä tukee estoitta. Veljet ovat hyviä ja tulevat hyvin toimeen. Monellakin tapaa?

Toriparkki Oy vakuuttaa että kun kauppatorilta kaivetaan savea pois niin Ortokirkko ei siitä hievahda eikä kärsi.

Kuvasta voisi päätellä toista, ruo repeämä paljastui vähän senjälkeen kun Toriparkin työmiehet kirkon edustaa vähän jo täristelivät.

Mutta kaikki on siis tietenkin laillista.




perjantai 16. marraskuuta 2018


Limainen lehti
märällä asfaltilla --
syksy tuhnustaa


torstai 15. marraskuuta 2018

Kesäinen ilmasto ei muutu


Yölläkin ulkona 9 C.
Katuvalojen lämpö on nurkissa valoa,
taivas on pilvessä ja synkeä, nukkuukohan öinen taivas

tuuli liikuttaa kaikkea mihin pystyy

lähinnä tyhjää ilmaa



Lämmin marraskuu --
öinen pimeys nukkuu
ilman peitteitä


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Pellinen ja Mandelstamit


Savinen joki 

   virtaa vain 

     sulavesi 

   että ei jäädy




       Talvi ei tule 

       entäs sitten kevät 

       ole kesäkään 



    ihmisen kaipuu 
       on aina olemassa 




Polulla kävelee vastaan
vanhempi nainen
jota karvainen koira
vetää narusta




Vahvistuksen tämän tekstin olemukselle
sain Jyrki Pellisen kirjasta
KIRJEITÄ OSIP JA NADEZDA MANDELSTAMILLE.

ISBN 978-952-69040-1-6

BoD 2018, 128 sivua.

tiistai 13. marraskuuta 2018


kuuton yö
tuuli puhaltuu
tyhjään pulloon





Copyright Tanya Dikova, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukai December 2008

maanantai 12. marraskuuta 2018


uneton yö --
kuu siirtyy
ruudusta ruutuun


Original on näin:
sleepless night --
the moon shifts
from pane to pane

Kyseessä siis ikkunaruutu. Pane
Sana kipu on Pain. Se ääntyy samoin kuin tuo ikkunaruutu, Pane.



Copyright Janice Hornburg, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukai December 2008

sunnuntai 11. marraskuuta 2018


kuuton yö
kaikki varjot
hävinneet





Copyright Dervisz, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukai December 2008

lauantai 10. marraskuuta 2018



syksyiset lehdet --
viimeinen bussi lähtee
melkein tyhjänä




Copyright Israel Lopez Balan, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukai 2008

perjantai 9. marraskuuta 2018



Armas Mishin, tai Oleg, kirjailijana käytti sukunimeä Hiiri. Haudattiin Maarian kirkon kappelissa perjantaina 9.11.2018 ja laskettiin sinne hautaan.
Muistelutilaisuudessa moni hänen ystävänsä läpivalaisi laajalti Armas Mishiniä kirjailijana ja runoilijana ja ihmisenä.

Vaikka Armas Mishin on Karjalan Tasavallassa monet huomionosoitukset ansiomerkkeineen saanut omasta kotimaastaan, niin Suomen puolella en muista niistä laajemmin puhutun. Armakselle raja, tai rajat ylipäätään, ei niin paljon merkinnyt.

Ensimmäisen kerran me Inkerin kanssa tapasimme Armas Mishinin Kiilan kulttuurimatkalla Petroskoihin vuonna 1972 kesällä.

Tapasimme taas kerran, Armas ja minä, Helsingissä ja soitin Suomen Kirjailijaliittoon ja kysyin että kiinnostaisiko heitä tavata Karjalan Kirjailijaliiton puheenjohtaja. Ei kiinnostanut. Se oli joskus noina vuosina, eli nykymenoa ajatellen jo kauan siiten, mutta historiaa ajatellen aivan äsken.

Tarina kertoo että kun Armas oli Juha Virkkusen kanssa kerran Ruotsissa, niin Armas kommentoi joitakin hyviä keskusteluja sanomalla että, "Niin niin, teillä on sivilisaatio, mutta meillä on historia!"

Armas (Oleg) Mishin toimi Karjalan Kirjailijaliiton puheenjohtajana vuodet 1990-2004.


Haulla Oleg Mishin löysin Norjalaisen sivuston, josta linkki alla:
armas-misin-ja-olga-misina



Olga Mishina on siis Armaksen puoliso ja julkaissut Karjalan kielellä erinomaista mm. lastenkirjallisuutta.
Olga Mishinan merkitys Karjalan kielen hyväksi tekemästä työstä on merkittävää.

Kuvassa Armaksen poika Felix Mishin (oikealla) vaimonsa Ninan (vasemmalla) kanssa, keskellä Olga Mishina. Jäähyväiset haudalla ovat aina surullinen juttu. Jotain peruuttamatonta... Mutta elämä jatkuu muistoissa, muisteluissa.




Kappelissa monet Armas Mishinin ystävät jättivät jäähyväisiä perinteiseen tapaan muistelemalla keskuudestamme tuonilmaisiin lähtenyttä.
Tässä Toivo Tupin, Armaksen yksi työtoveri Petroskoista.

Lisää syvällisiä muisteloita kuultiin myös Maarian Kirkon Tallissa pidetyssä muistelutilaisuudessa. Armas Mishin tuntui olevan läsnä, ystävällisenä, rauhallisena.

Monet hänet mm. työstä ja toiminnasta muistavat mainitsivat Armas Mishinin erityispiirteeksi rehellisyyden.



Muistelutilaisuudessa oli sivupöydällä Armas Mishinin tuotantoa, joista kuvassa osa.

Siunauksen toimitti rovasti Markku Hirvonen.

Oleg (Armas) Mishin (Hiiri) syntyi 15.2.1935 Inkerinmaalla, kuoli Turussa 9.10.2018 Turussa 83 vuotiaana.

Armas Mishin siunataan perjantaina 9.11.2018



Kuinka monta kertaa  

ihminen on nähnyt  

syksyn tulevan 


ja menevän ohitse?



Armas Mishinin muistolle

Juhani Tikkanen ja Inkeri Tikkanen




Armas Mishin syntyi 15.2.1935, kuoli lokakuussa 2018.

torstai 8. marraskuuta 2018

Runokokoelmista Facebookista yksi ohimennyt ajatukseni

Kuuluisana känkkäränkkänä yksi ajatus, kun isot (Suomessa ei edes isoja liene?) kustantamot rajoittivat runouden kustantamisen määrällisesti, eikä siis laadullisesti, niin syntyi useita korvaavia runokustantamoita. Aikansa ne täyttivät hyvinkin roolinsa mukaisen kulttuuriaukon. Mutta hiljalleen jotakin muutakin alkoi tapahtumaan, muistelenko väärin mutta eräänä vuonna runokokoelmia tupsahti yli sadan kpl nimikkeellä markkinoille. Julkaisemattomia runoja siis oli padottujen painokoneitten listoilla todella runsaasti. Selvää on että mikään kirjastokaan ei niitä kaikkia ISBN-numeroille ilmestyneitä enää pystynyt hyllyilleen hankkimaan. Turun Kaupunginkirjastoon tosin aika ajoin tupsahtaa mielenkiintoisia yksilöitä uutuushyllyyn. Aika ajoin käyn niitä katselemassa, joskus lainaankin.

Mikä on hyvä ja julkaistava runokokoelma? Jos mennään taaksepäin niin siitä oli ainakin yhdellä isolla kustantamolla vankka käsitys. Ja moni heitä kannattikin. Henkeen ja Isänmaan perinteiseen henkeen! Olihan siellä hyviäkin, oikeasti. Tarkoitan ennen sotaa ja muutamaa vuotta sodan jälkeenkin.

Kaikki julkaistut eivät voi tyydyttää kaikkia runonlukijoita, meitähän on erilaisia känkkäränkkiä, jotkut hylkäävät koko kustantamon jos joku teos ei ole ihan viimoisen päälle siististi taitettu. (Tavallaan oikea vaatimus, mutta että riittää koko kustantamon julkiseen hylkäämiseen?)

Itse tein omana juhlavuotenani taannoin ohuen runokokoelman, jonka Turkulainen painotalo painoi siten että ulosmyyntihinnaksi olisi riittänyt 5€. Jakelin lähes koko painoksen lystikseni eri puolille, tarjosin jopa Turun Kirjastolle mutta eivät saaneet kuulemma suoraan ostaa. Utsjoen kunnankirjastoon vein yhden, ja he ottivat! Sitä kokoelmaa on siis yksi kpl Suomen kirjastoissa! Ei kotikuntani Turussa. Painos muuten hupeni ilmaisjakeluuni, ja pdf olisi toki tallessa mutta en ole ajatellut mennä mihinkään kirjapainotaloon 300-400 Euron setelinippu kourassa.
(Tämä on minun oma sisäpiirin vitsini.)

Nyt näytti yksi hyväkin runoilija saaneen taas julkaistavan runokokoelman jota tyrkyttää ostettavaksi 35€ kiskurihintaan. Ei runokokoelma voi niin paljon maksaa että katetta syntyy vasta 35€ ulosmyyntihintaan?
Jos niin on niin runous loppuu pakosta sitäkin kautta?


Ajatukseni alunperin kirjoitin FB:n kommentiksi, kopsaaan sen tänne talteen lähinnä itselleni. Pari pientä stilisointia tein tähän versioon.

Runot elävät
hallituksen kiusaksi
runoilijakin

Tuo ei ole haiku, kigo-sanaa ei ole?

Hallituksista
huolimatta runoja
versoaa maailmaan!

Sana versoaa on kasvitiedettä, mutta ei riittäne tekemään runoon vinkkiä vuodenaikaan?

Syksyisiin lehtiin
runoilija asettuu
matojen lailla


Huonohko teksti, mutta vuodenaika jo on lähes olemassa!


Kirjoitin runon ...
Pihan puusta varisee
punainen lehti!





keskiviikko 7. marraskuuta 2018


vaahteran lehdet
liihottelevat maahan
talven pelosta




Tämä on saanut vahvan vaikutteen seuraavasta:

hermoilevat haavat
niiden lehdet värisevät
maahan


Copyright Ellen Romano, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukai December 2008

tiistai 6. marraskuuta 2018


lehtiä tippuu
ja lehtiä menee tuonne -
syksy sekoilee




Tämä on saanut vahvan vaikutteen seuraavasta:

jotkut matkustajat menevät
jotkut matkustajat tulevat --
syksyn tuuli



Copyright Israel Lopez Balan, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukai 2008

maanantai 5. marraskuuta 2018



tyhjä luminen pelto
linnunpelätti
osoittaa pupua





Copyright Lech Szeglowski, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukai December 2008

sunnuntai 4. marraskuuta 2018



kukaan ei käy
nainen pyyhkii pölyjä
porsliinipupusta


Copyright Elena Naskova, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukai December 2008

lauantai 3. marraskuuta 2018



elonkorjuukuu
kani nutustaa polun
puutarhan läpi




Copyright Edward, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukai December 2008


Riviltä 2. jätin pois "uuden" ennen "polkua", kuten Shikin kritiikeissä esitettiin.


perjantai 2. marraskuuta 2018





alle nollan
kerjäläinen liikkumatta
polvillaan





Copyright oga, suom. versio j.t.

Lähde Shiki Kukai 2008

torstai 1. marraskuuta 2018


kylmenee
vanha mies kysyy
mikä päivä on


Copyright Bill Kenney, suom. j.t.

Lähde Shiki Kukai Nov. 2008.


Siivosin vanhoja papereita, ja tämäkin löytyi uinumasta Shiki Kukain printeistä vuodelta 2008.
Mielestäni olisin tämän jo julkaissut, mutta hakukone ei nyt sitä löytänyt?

Hyvän haikun voinee aina toistaa. Samasta aiheesta on aikanaan hiukan erilainenkin
täällä näin.