Lauantain sitaatteja

aamuisin herään siihen
että kiire kiehuu yli


(Hannu Helin: Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögonblick. Runoelmatrilogian neljäs osa. Pulvis & Umbra, 2009, sivulla 74.)

toinen:

warui yatsy hodo yoku nemuru


Hannu Helin teoksessaan pomes penyho sivulla 52.
Teos maksaa Lulu.Commissa € 9.12

Lulu Commin intro:
Hannu Helin is a Finnish poet, who has written abt 20 books of poetry in Finnish. This is his first book of pottery in Ingles & ether langu ages.

(warui yatsy hodo yoku nemuru, eli The Bad Sleep Well, Akira Kurosawan elokuva vuonna 1963.)

Japanilais-Shaakespearlaista vaikutetta myös sivun 63 alussa:

to hike or not to hike hats the omni bus
four sikes' sake

j.n.e, tämä hyvinkääläinen Kuopiossa syntynyt Janne Joicemme,
Finnarna AKA in Warehouse...

Kieli on sitä varten että sillä voi nuolla lusikan puhtaaksi hillopurkista.

(J.T. 24.4.2010.)

night when you twicetook me

(Copyright James Joyce, Finnegans Wake)

Pohdintaa runomitoista

Joycea lukiessa mietin että mistä tulee rytmi kirjoitettuun tekstiin. Pohjoisesta lähestyy ensilumien hyökkäys, nekin tulevat julki tilaamatta, vaikka kaikki piti olla jo kertaalleen maksettu.

Suomessa sataa --  
vaalitalvi lähestyy 
kuten tsunami

Tämä kelpaa haikuksi; siinä on vuodenaika, tuleva vaalitalvi.

Kuka maksaisi tsunamin 
hiljentämään toimittajat 
totuudenpuhumisesta 

Hay(na)ku tuo olisi sanoiltaan, aiheeltaan senryu. Siiskö sen(ku)ryu?


A way a lone a last a loved a long the riverrun, past Eve and Adam's, from swerve of shore to bend of bay, brings us by a commodius vicus of recirculation back to Howth Castle and Environs.



Sanoi James Joyce vuosina 1922-1939. Vuonna 1939 alkoi Puolaan hyökkäykset, molemmilta puolin. Silloin Suomeen hyökättiin sotilaallisesti vain idästä. Ei ollut Lissabonin sopimusta, ei uhattu 60 tuntisella työviikolla.

Kestämmeköhän me nyt vuonna 2009 - 2010 nämä nykyiset sisäkähminnät? Yllä oleva kuva tunkeutui ihan väkisin kameraani; en tunne häntä.

Finnegans Wakea lukiessa

Innostuin taas kaivelemaan James Joycen Finnegans Wakea. http://digicoll.library.wisc.edu/cgi-bin/JoyceColl/JoyceColl-idx?id=JoyceColl.HaymanFirstDrft

Sieltä löytyy giffeinä Finnegans Waken draftiversio. Tekstin editointia on mielenkiintoista seurata; mitä Joycen kielipäässä liikahteli kun hän toistakymmentä vuotta fiilaili ja höyläili kielellistä tiivistelmäänsä jonka nimeksi aivan lopuksi tuli Finnegans Wake. Vanhan irlantilaisen laulun mukaan. Minusta myös "A Finn Wake Again!" voisi myös olla nimen innoite.

He had schemes in his head for to bother us
(Finnegans First Draft sivulta 67. Suomeksi vaikkapa: Hänellä oli päässään suunnitelmia meidän vaivaamiseksi.)

Mietin Finnegans Waken tekstiä kun taas pyörittelin tusinaa kolmirivistä ja laskeskelin tavuja. 5-7-5 ei ole suomenkielelle niin hankala juttu kuin mitä se on englanniksi. 17 kokonaistavun seuraaminen englanniksi antaa usein tulokseksi kolmelle riville sälätyn tekstin jossa olisi rytmiä vapauttamalla aihetta wakaan, eli tankaan. (5-7-5-7-7.)

Itse olen usein törmännyt suomessakin siihen että 5-7-5 on joskus tarpeettoman paljon sanomaan jotakin, mutta usein se ei riitä. Suomessa on myös paljon sanoja päätteineen joiden tavuluku ylittää jopa seitsemän tavua.

Revi siitä teknisesti tavudirektiivejä. Muutamat englanniksi haikuja julkaisevat haluavat että haikuja julkaistaisiin vain yhdellä rivillä. Toive on toki perusteltu. Mutta runoja on minun mielestäni usein parempi lukea kun ne hengittelevät ilmavammin useammilla eri riveillä. Ylipitkät rivit runoissa piilottavat tekstin. Liian pitkä puu kaatuu eikä edes majava jaksa sitä hinata pesäseudulleen.

Oppiakseni haapapuun tarkoituksen seuraan majavaa. 

Alunperin laadin tuon kolmelle riville:

Oppiakseni 
haapapuun tarkoituksen 
seuraan majavaa. 

kaatunut haapa makaa pitkin pituuttaan lahoamassa



But arrah why then says you, couldn't he manage it. (Draft s. 67)
(Tässä kohtaa suomeksi jotenkin kuten "Mutta hei miksi sitten sanoa, eikö hän hanskannut sitä.")
Arrah= ara, arra, arú, yearrah. Fraasi, jota voi käyttää ei niin totisesti otettavaan asiaan.

Keskiyöllä
mietin, 
että muistinko 
pysähdellä 

Calling all dawns. Calling all dawns to dayne. Eirewecker to the wohld bludyn world. O rally, O rally, O rally! Sonne feine, somme foehn avaunt! Guld modning, have yous viewsed Piers' aube? Thane yaars agon we have used yoors up since when we have fused now other. Calling all daynes. Calling all daynes to down. The old breeding broadsted culminwillth of natures to Foyn MacHooligan. The leader, the leader! Securest jubilens albas Temoram. Quake up, dim dusky, wake doom for husky! Genghis is ghoon for you.

Copyright James Joyce. (Draftin sivulta 270.)

William Carlos Williams

Innostun mainostamaan Ron Sillimanin blogimerkintää WCW.stä: http://ronsilliman.blogspot.com/
Friday, March 27, 2009

Kommentteineen!

William Carlos Williams (1883-1963) oli kirjailijan toimen lisäksi myös lääkäri.
Markus Jääskeläinen on suomentanut WCW.n runoja: Kevät ja kaikki, Nihil 1999. (142 sivua.) Käännösvalikoiman aloittaa Anselm Hollon Huomioita . Kun nämä on lukenut kannattaa kaivella Ron Sillimanin blogissaan vinkkaamat runot, löytyvät kaikki vähällä vaivalla Internetistä. Siinä sivussa löytää muutamia analyyseja, esimerkiksi The Red Wheelbarrow runosta on oma sivu Wikipediassa!

The Red Wheelbarrow, by William Carlos Williams

so much depends
upon

a red wheel
barrow

glazed with rain
water

beside the white
chickens.

Markuksen suomennos sivulta 50:

Punaiset kottikärryt

niin paljon
on kiinni

sadeveden
lasittamista

punaisista
kottikärryistä

valkoisten kanojen
vierellä.


Eräästä asiasta olen ja en ole samaa mieltä William Carlos Williamsin kanssa: hän ei pitänyt Ezra Poundin ja erityisesti T.S. Eliotin teksteissään viljelemistä viittauksista ja lainauksista ulkomaisista kielistä ja klassisesta kirjallisuudesta, esimerkkinä hän eritoten mollasi T.S. Eliotin Autio Maa n. Minun mielestäni kuitenkin Autio Maa tavallaan jatkaa siitä mihin aikaisemmin muut jäivät, ihan kuten mielestäni runoutta pitääkin kehittää. Runous on jatkuvaa, kehittyvää, uutta toteuttavaa keskustelua, eikä taidetta voi rakentaa täysin tyhjän päälle. Ja vaikka yrittääkin niin ainahan sitä ihminen omaa kokemusmaailmaansa esittää, kirjoittaa, maalaa, veistää kipsiin jne.

En ole kuullut WCW.n kommenttia James Joycen Finnegan Wakesta, sieltä niitä alluusioita, viittauksia vasta löytyisikin. :-)


Mutta kiitoksia taas Ron Sillimanille hänen innostavasta blogistaan.

Nami nami.

WCW.n runo What about all this writing? löytyy suomennettuna:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/03/william-carlos-williams-what-about-all.html

Markuksella on Netissä myös mielenkiintoinen artikkeli:

http://www.angelfire.com/ma/jaaske/esipuhe.html