Turku rakentaa -
grynderin käsivarsi
vähän vapisee

Kiviä ja hyttysiä seuraamalla maailmanrauhaa

Heräsin aamulla. Nukkumapaikassa ei hyttysen hyttystä, kärpänenkin kyllästyi lentelyynsä. (Totta puhuen minä murhasin sen.) Kävelin pihalle; pusikosta löytyi innostuneita hyttysiä!

Elämää! Koko lyhyen yönkö ne siellä ovat päivystäneet. Eikö hyttynen nuku koskaan?

Rannalla tuuli; tuulikin nukkuu milloin sattuu, usein on hereillä kun ei soisi.
Rantakiveä nuoleskeli jokunen laiska aallonviri. Haukottelin, menin keittämään aamukahvia.

nukkuva ranta -
kiveen nojaava aalto
tuskin hengittää

Aurinko kääntyy huomenna takaisin

Puiden latvoissa
tämä vääjäämätön
tuulen suhina

puolukan aikomus
kasvaa 
samalla 
mättäällä
mustikan kanssa.

että suopursulla 
on täydet kukat

tuoksu 
jota hyttynen ei 

karsasta 




Vuorotteleva kasvu, 
poliittinen ratkaisu

katsokaas

Keltainen Lehmä
kirjaston aukiolla -
Ruotsista tuulee!

WSOY siis ajautui Kuningaskunta Ruotsin syliin!

Miina Äkkijyrkän Keltainen Lehmä märehtii Turun Kirjaston aukiolla.




Kts myös:
http://mataleena.blogspot.com/2011/04/miina-akkijyrkka-turun-kirjaston.html

Jäät lähtevät häiritsemästä meitä

zen ei perustu kirjoitettuun sanaan

Lueskelen hiukan kerrallaan Kai Niemisen Wumenkuan - Aukottoman portin puomi - teosta. (Basam Books 2011.) Tätä tahtia saan teoksen luetuksi tänä vuonna; siitä seuraavaan valaistumiseen en tiedä sanoa kuin lainata ylläolevaan jäidenlähtöön soveltuvan lainauksen ko. teoksesta, sivulta 13:

Miksi kuolleita
nimitetään buddhiksi?
Koska he eivät
enää motkota meille,
eivät häiritse meitä.

(Japanissa buddhan synonyymi "hotoke" tarkoittaa esi-isää, vainajaa, nirvanaan päätynyttä, tyhjyyteen rauennutta.)

Copyright Ikkyuu & Kai Nieminen.

  
Nyt! Joki kerää 
hyisiä jääkasoja 
alajuoksulle

Eurooppalaisia riemuja ajatellessa

Talvisella riemulomalla pitää aina ottaa jokunen iloinen kuva albumiin. Niitä sitten näytetään haukotteleville ystäville. Yllä on on niin merkittävä rakennus että se huomattaneen vielä jokaisen takataskusta huolettomana rempsottavissa lomakoissa? (Jos klikkaat ennakkoluulottomasti kuvaa hiirulla niin kuva kasvaa kuin kuplat tapaavat pullistella.) Ja koska säännöistä ei niin muutenkaan välitetä, moraalisesti ainakaan, alla olevan kolmirivisen tavut ovat kupla-suurenemaan päin; maailman rahatavan mukaan:

 
Rahan riemuloma -- 
lumisateita ja tuiskuja 
sumutetaan? 
 

 
Lentävä lintu 
pakenee oikealta 
vasempaan suuntaan
  

 
Katsoisit ensin 
minne rahasi viedään -- 
ensin oikealle
 

Tämä on tilaustyö. Liittyy Facebookin yhteisöön; Facebook Co-Inc-Oy-AB on silti sinällään syytön, vai lieneekö sittenkään?

 
luminen työmaa,
kottikärryt valmiina 
kärräämään rahaa? 
 

Tämä kuva ei tietenkään liity mihinkään, onpahan ihan hauska mesta. Rustasin tähän ulkomuodollisesti kaksi hay(na)ku -muodikasta tekstuaaria:

  
  
Rahanjako!                  Jollei mitään tilaa,
Vieläkö yksi --             ei tipu --   
Dublinin jälkeen Lisbon?    syytön?
  
  

Kaukomatkaraporttini tämän osan lopuksi yksi värikylläisen oloinen näpsy:

 
lähestyvän Joulun riemun 
tunkeutuessa kukkaroihimme 
iloitkaamme!
 

E-kirjallisuus ja internet

Kävin lyhyen ajan sisällä jo toisen kerran Jyväskylässä. Kokoukset ja palaverit veivät aikaa että en pahemmin ehtinyt varsinaista Jyväskylän metropolia katsastaa. Olkoot tuo kuva kaunistamassa tätä pyhäisen aamun plätinääni:

Internet; paholaisen osuus Ilmestyskirjan pedon tukemasta kirjallisuudesta

Netissä on ainakin USAssa runsaasti runonäytteitä, laajojakin, joiden perusteella lukija voi etukäteen tutustua runoilijaan.

Tärkeämpänä itse runojen lisäksi pidän esseetyyppisiä esittelyjä, analyysejä, Wikipediaa unohtamatta. USAssa Wikipedian esittelyt kasvavat paikoin merkittäviksi tietopaketeiksi kirjailijoista. Olen Netistä saamieni vinkkien ja näytteiden perusteella hankkinut Amazonin Visakaupasta edullisella Euron kurssilla parikin hyllyllistä amerikkalaisia runoilijoita. Enkä ole katunut: ilman netistä saamaani tutustumismateriaalia tuskin olisi kaikista edes tiennyt. Amerikassa on muitakin kirjailijoita kuin Hemingway. Ja runoilijoita jonkin verran enemmän kuin Suomessa.

Suomessa taannoin Wikipedia muistaakseni poisti jonkun ylläpitäjien mielestä tarpeettoman nettikirjailijan pois. Jatkuuko nykymeno Suomen Wikipediassa; kirjailijoiden esittelyt ovat aneemisia, usein lähes tyhjänpäiväisiä. Aika moni tietenkin myös puuttuu, kts. syyt edellä.

Kuka valvoo Suomessa Wikipediaa? Kenen valtakirjoilla? KD-puolueko piilokannattajineen valtiokirkkomme homeholvien suojista selkään inkvisoimalla?

Minähän olen pitkävihainen vieläkin 1960-luvun Salaman vainojen johdosta. Ne halut ja piirit eivät ole Suomesta minnekään kadonneet, kuten KD puolueen kuuluisa kannatuksen nousuräjähdys todistanee. Minne me heikot ja sorretut olemmekin omat taistelukirveemme haudanneet? Maan talouspolitiikkakin tuntuisi hiljalleen hierovan vuoden 1917 perinneverta nenistään? Eikös?

Suomi ja Päivi Räsäsen yksipuolinen julkinen valta taustalla hyytävän valtiokirkon hengen vanhoillisen hengen kanssa tuntuu ajoittain leimaavan Suomen keskustelua. Ei täällä saa aukoa päätään. Muut kuin valitut, Mooseksen lakeja seuraavat. Siinä Päivi Räsäsen ylimielistä yksinvaltaa vaan pönkittää se että erimieltä hänen kanssaan olevat eroavat valtiokirkosta. Päivin ja hänen henkistensä sananvalta siitä vain kasvaa. Mutta perinteemme ei ilmeisesti muuhunkaan pysty. Eroavat noudattavat omatuntonsa ääntä; kun ei mielipide kelpaa niin poishan sitä on klampsittava. Ja suomalaiseen tapaan vielä niin että ovenväliin pannaan villasukka vaimentamaan ääntä poislähtiessä. Suomalaiset ovat opetettu olemaan hiljaa ja kyykyssä. Eikä saa kumartaakaan reilusti; sitä tulee samalla pyllistäneeksi toisaanne.

Siis nettijulkaisuista:

Suomessa on muutama erinomaisen hyvä esimerkki rohkeasta netin käytöstä. Poesia kaikessa hiljaisuudessa puurtaa, yksittäisistä Hannu Helinin sivustot yksi vanhimmista. Kasvava joukko blogisteja kirjoittaa ja julkaisee teksti- ajatuksiaan netissä. Joukossa vilahtelee mm. oivallista runomateriaa.

Nykyisessä maahamme juurtuneessa brändy-talousjärjestelmässä kun isot kustantamot eivät pahemmin suostu runoja julkaisemaan. Kun suurimmalle kustantamolle ei kelpaa enää edes Sofi Oksasen ulkomuoto ja myyntiluvut. PakkoRuotsin tilalle pitäisikö ottaakin Hollanti?? Tai muutetaanko kaikki Kreikkaan? Mehän olemme sinne jo valmiiksi sijoittaneetkin; tottahan toki meille kuuluu sieltä jotakin vastikkeeksikin.

Pääosa suomalaisista kirjailijoista pitää tekstinsä piilossa pois netin Ilmestyskirjan pedon kidasta. Kauhia petohan se netti on, kuten takavuosina olin Turussa päin kuulevinani joidenkin uhoilevan. Ikään kuin he pelkäisivät omien tekstiensä paljastuvankin vain ohuiksi hetken kupliksi? Ainahan ajan hammas puraisee joitakin; klassisena esimerkkinä maamme takavuosien johtava (ja ainoa omasta mielestään?) runoilija August Oksanen – Ahlqvist!

Kustantajat makuloivat uutuuskirjat hyvinkin nopeasti; senjälkeen niitä ei enää mistään saa. Paitsi kenties Divareista; Divarit ovatkin ainakin minulle nousseet tärkeimmiksi paperisen kirjan hankkimisväyliksi. Enenevässä määrin kelpo kirjoja löytää myös kirppareista.

Sähkökirjaan en tässä muodossa usko. Se on vaan pääomien kasvattamiseen millä tahansa keinoilla pyrkivien kansainvälisten pääomapiirien yritys rahastaa vielä ja vielä enemmän: sähkökirjan hinta pitäisi olla noin puolet siitä mitä runokokoelma esim. Amazonissa maksaa, esimerkiksi nelisen Euroa voisi olla jotenkin vielä nieltävissä paperisesta versiosta, joka maksaa noin 12 – 20 USD? (noin 10 - 17 Euroa tällä kurssilla.) Eli kun kirjapainokustannukset ja raskas Itellan postilogistiikka jää turhana välistä pois niin jossainhan E-kirjan säästöt pitäisi kuluttajalle asti näkyä!

Lulu.Commissa on kirja-kerrallaan tyyppisen paperisen tilausmahdollisuuden lisäksi runsaasti latausoikeuksia, joku haiku-kirja esim. vain 3-5 USD eli 2 – 4 Euroa. Kallein käyttämäni lataus oli Dorvyzyn suomennos, muistaakseni yli kympin. (Käykääpä tarkistamassa.) Mutta sain sähköisen version näytölleni / printterilleni postituslaitoksen kustannuksilla. Eikä tarvinnut odotella että toimiiko kotomaamme postilaitos enää. Toimiva ja esimerkillinen vaihtoehto. Mielestäni.

Ai niin, kuten venäläinen Dmitri Gluhovskin Metro 2033 on laajalti netissä levinnyt interaktiivnen teos on sen lisäksi yltänyt merkittävään myyntiinkin paperisena versiona. (Kts TS 5.11.2010 Tuomo Karhun erinomainen artikkeli Dmitristä.)

Amerikkalaisista runoilijoista ne jotka eivät näy edustavasti netissä eivät helpolla ole ainakaan minulle edes olemassa. Toisten kohdalla vilahdus jossakin antologiassa on muutaman kerran jo riittänyt laajemman kiinnostuksen kohoamiseksi. Viimeisin amerikkalainen antologia American Hybrid ei kuitenkaan jostain syystä niin säväyttänyt. Tunnen niin vähän amerikkalaista runoutta että en osaa analysoida mikä siinä on vialla. Siistiähän se on, viileän tasokasta. Hauskin kokemus minulle oli, ei niinkään kuuluisa Allenin New American Poetry vaan Carruthin hivenen laaja-alaisempi pokkarityyppinen laaja antologia, The Voice That is Great Within Us, jota vielä jokin aika sitten sai Amazonista 10 Eurolla. Olen siitä ja näistä muistakin antologioista kirjoittanut täällä aikaisemmin.

Kenties American Hybridin orastava, aavistuksenomainen suppeus tulee ihan vaan fyysisesti siitä että siihen on kelpuutettu laskujeni mukaan vain 74 runoilijaa kun Carruthin antologiassa on 136. American Hybridiä jotkut piirit (katkeruuttaankohan) moittivat siitä että siinä on mukana runoilijoita joiden korvantaustat ovat vielä kosteita. Minä olisin täysin päinvastaista mieltä; Iowan yliopiston voimanainen Cole Swensen olisi voinut rohkeammin valita mukaan juuri sellaisia joilla korvat vielä toimivat. (Toinen toimittaja on David St. John Etelä - Kalifornian Yliopistosta.)
Ja Carruth muuten paikkaa Allen New American Poetry-antologiaa, mukana aikoinaan hyvinkin nuoria, sellaisiakin joiden ura ei sitten jatkunutkaan. Molempi parempi.

Suomen arkea:

Nyt jännitän että saammeko me enää äänestää; gallupit ovat jo ensi kesän hallituspaikat jakaneet keskenään. Meille köyhille jää oikeus pysyä kyykyssä. Mutta elämä jatkuu, jatkui se vuoden 1917 jälkeenkin vaikka silloisen EK ryn edeltäjä vastusti voimakkaasti Venäjästä irrottautumista koska kannattava Venäjän kauppa häiriintyisi.

Mitähän Etelärannan EK komentaa meitä tässä E-kirja asiassa? Kuulolla on pakko olla.

;-)

Miettii Turussa Kaupungin johdon tilaamia amerikkalaisia peltisiä puistonpenkkejä ihastellen

Tikkanen Juhani

runoilija, ainakin omasta mielestäni.

email: juhani.tikkanen@gmail.com

Istuessani junassa ja surffatessani miniläppärillä mm. haikusivuilla sähköpostien hoitelun jälkeen tulin rustanneeksi seuraavan kolmirivisen, näin loppukevennykseksi:

mustanpuhuva maa -- 
valkoinen lumipyry 
aikoo äänestää?

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/09/rankka-matka-niin-on-oltava.html Carruthin antologiasta mm. tuolla. Ja alla linkki American Hybrid-juttuuni:


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/10/quietismi.html

Lunta tuulee Turkuun!

lumipyryssä
katukuva pehmenee --
ohut pakkanen

Turkuun tuuli tänään lunta. Ensimmäisen kerran tänä talvena, jollei paria näyteluontoista yritelmää viitsi laskea. Lumiukkoa ei ihan vielä voi tehdä; lumi on löysää pulveria.

 
Lumiukolla 
on vielä kesäloma -- 
turhaa tuisketta?
 

Rettigin Turulle rakennuttaman kirjastotalon edessä alaston leijona nuolee kielellään tuulen suuhun tuputtamaa lumisadetta. (Kuva alla.)

talvi on kivaa
jos tarkenee ulkona
eikä palele

Turun Kirjamessut 1.10.2010

Finlands Svenska litteratursällskapet rf osallistuu myös Turun Kirjamessuille. Heidän osastollaan on joka vuosi ollut kirjallinen tietovisakilpailu. Osallistuin siihen ja VOITIN! Palkinnokseni sain Kaj Hedmanin kokoelman vuodelta 2007.

Kaj Hedman
MÅLTID, KVARK OCH SULA
Scriptum 2007.

Selasin tuoreeltan minulle uutta kokoelmaa, ja en malta olla suomentamatta aloitusrunoa sivulta 7:

Musiikki on taulu,
jossa kaiku kajahtaa


Copyright Kaj Hedman, suom. J.T.

Kokoelmaan kantsii syventyä hartaammin paremmallakin ajalla. Tämä näin tämänkertaisessa voittoni huumassa.

Kaj Hedman on vuonna 1953 syntynyt runoilija, ja tämä on hänen yhdeksäs runokokoelmansa.

Kirjamessuilla oli alustavan tutkailun tuloksena kaikenlaista mielenkiintoista. Menkää ja kokekaa, messuille Turun Artukaisiin pääsee bussilla nr 100, joka nykyisin lähteekin Ortodoksikirkon edestä, eikä enää entisen Turun Vanun edustalta! Kaikki entinen sotketaan, mikään ei ole pysyvää.

Alla maisemakuva aamupäivän Turusta 1.10.2010:

Lokakuun valo 
tunkee idästä käsin 
Turun kujille

Ps. Väliaikamainos Palladiumin osastolta: Gary Snyder, Loputtomat vuoret ja joet - kokoelman käännös ilmestyy joulukuussa 2010! Tilata voi netistä: www.palladiumkirjat.fi

Väärät uskonnot

Ammattiyhdistysliike on sopimuksilla survottu hajaannukseen. Kaikkien sopimukset, kenelle niitä edes enää suodaan, on ajoitettu kuin ripulitautisen roiskeet. Tarkoituksena on palotella duunarit pieniin osiin ja yksi kerrallaan nitistää liike-elämän voittojen maksimoinnin viimeinen este, ikävät työntekijät.

Osakeyhtiöiden lakisääteinen velvollisuus on tuottaa voittoa. Joka sitä vastustaa rikkoo lakia. Voiton määritelmä on viimeaikoina noussut noin 10% jopa yli 30% tuottovaatimukseen pääomasta. Näin olen tulkitsevani jatkuvat yhtiöiden itkuvirret.

Pääoma on pääsääntöisesti lainarahaa; omia killinkejä ei panna alttiiksi. Korko on halpaa; lainaraha on lähes ilmaista. Ota ja pane haisemaan.

Uskonnosta:

Takavuosina eräs tuttu keskusteltuamme uskonnoista sanoi perusluterilaisia vääräuskoisiksi. (Hän oli juuri liittynet erääseen itsenäiseen, muuhun uskontokuntaan.) En saanut olla asiasta mitään mieltä, koska aikoinaan Salama-vainojen aikaan minäkin katsoin olevani pakotettu eroamaan valtiokirkosta. Myöhemmin liityin Suomen Merimieskirkkoon, mutta se on yhdistys, ei erityinen virallinen katsomus. Vaikka minä voisin olla hyvinkin muuta mieltä.

Turussa vainotaan Vietnamin buddhisteja. Heidän rakenteilla oleva temppeli yritettiin polttaa. Itse mietin mahdollisia innokkaita tähän: yhtenä veikkauksena hurmio-muslimit, jotka tulevat ja käskevät meidänkin olevan vain yhtä mieltä asioista, ja se mieli on heidän määrittelemä mieli.

Ymmärrän että Suomeen tuodaan taloudelliseen turvaan yksinäisiä lapsia ja iso-äiteja ja mikä tärkeintä: sankoin joukoin meillä tarvittavaa Uutta (halpaa) TyöVoimaa.

Niinkuin suomalainen pitkä-aikaistyötön voisi liftata Romaniaan ja ruveta siellä vaatimaan kotoutusrahaa asuntoineen ym. (Hmn niin, ja sitä työtäkin siis.)

Uskon että suomen valtiollinen poliisi löytää turkulaisten vietnamilaisten temppelin sytytys-tulitikuista sormenjäljet ja polttajat saavat aikanaan ehdonalaisen tuomion; eli ei yhtään mitään rankaistusta.

Niinhän Suomessa rankaistaan, ankarasti.

Katselin Heinäveden luostarin juhlatoimitusta telkkarista. Uuden Valamon kirkon meno vaikutti rauhoittavasti; mietin että jos joka puolella olisi näin seesteistä niin maailma voisi pelastua.

Lienee siis paras vain uskoa, ainakin omiin ajatuksiinsa. Niitä eivät muut saa manipuloida. Eihän?

Turussa on parin viikon kuluttua KirjaMessut. Kukahan siellä saa saarnata, tai todistaa? Kun WSOYn johtava hollantilainen julisti jo valmiiksi vähän kuten tämä entinen tuttuni, ei enää vääräuskoisuudesta vaan koko suomalaisen kirjallisuuden huonosta tuottavuudesta. Saakohan tuonne edes meikäläinen mennäkään?

Syksyn oivallus valaistua

Alla olevan tekstin taustalla on seuraava, eräs kesken vieläkin oleva versio:


Autumn's enlightenment --
worn-out leaves
struggling

Eli tätä taustalla olevaa kaiken tyhjenemistä, tässä kuvassa niin että valo pääsee hiukan kerrallaan ahkeroivien, varjostavien puiden synkkien lehvien välistä polulle asti.

Ylöspäin, rappuset auttavat. Kompurointikin on etenemistä. Kun ei hosu. (En kääntänyt sanaa struggle = kompurointia suomeksi, koska kuvan henkilö näyttäisi lähes liitävän kohti rappusten päässä hohkavaa valoa.)

 
Syksyn oivallus -- 
portaille harventuvat
eläneet lehdet

Sanan enlightenment tulkinta = oivaltamista olen ottanut Kai Niemiseltä. Kts kirja "Riehaantunut pilvi ja luurankouni", sivulta 13. Basam Books 2010.

Elokuun täysikuu oli aikataulussa

 
Aikataulussaan 
elokuinen täysikuu --
ylhäinen pöllö

Tuo tuli mieleeni Gary Snyderin teoksesta Mountains and Rivers Without End, josta pätkä sivulta 66:

 
pöllö
kutsuu;
myöhään nouseva kuu
 

J. K. Ihalainen on valmistelemassa tästä Snyderin kokoelmasta omaa käännöstään.

Pilkahduksia jonkun takaa joka tunkee esille

Metsä kaipaisi sadetta. Olisi auringolle jotakin jota kuivattaa. Turhautuu.

 
Koppelon 
räpsytysjälki 
pimeä 
tunkee kohti. 
  
 

Jatkanpa Ripsan innoittamana Gary Snyderin penkomista. Hän syntyi 8.5.1930 San Franciscossa, Californiassa. Esikoisteos Myth & Text ilmestyi maailmaan vuonna 1960, ja The Back Country kolmantena julkaisulistaansa vuonna 1967. Toinen julkaistu teos oli "Six Sections from Mountains and Rivers Without End"; vuosi 1965. Gary Snyderin bibliografiassa on parisenkymmentä julkaisua.

Tietääkseni J. K. Ihalainen julkaisee Gary Snyderin pääteoksesta suomennosta; sitä asetutaan tässä siis odottelemaan.

Tässä väliin räppään nopeasti pari haiku-viritteistä näytettä Gary Snyderin The Back Country kokoelmasta otsikolla Hitch haiku.

Eivät palkanneet häntä
joten hän söi lounaansa yksin:
keskipäivän vihellys.

Ei kaivanne ajankohtaisuudessaan kommentteja, paitsi kääntäjältä anteeksipyynnön suomen kielen kalevalavaikutteista perinnemittaista rönsyävistä tavuista.





Kuten Ripsa kommentoi, sanana Back Country tarkoittaa takamaita, mutta Gary Snyderille myös vapautta (synonyymi sanalla villi) ja lopulta ihmisen piilotajuntaa.

Taustalla paistaa synkistelevien puiden takana aurinko.

Kuvassa Gary Snyderin oma lisäys sanan Back merkityslistaan.

Katseltuani viikon verran vuotavaa kattoa
korjasin asian tänä iltana
siirtämällä pöytää

Copyright Gary Snyder.





Vielä yksi Snyderin "Liftarihaiku" vai miten tuon "Hitch haiku"n suomentaisi, itse mieltäisin termiksi "Räpsyhaiku".

suuri rekka
valaistu kuten kaupunki
läpi pimeän kivisen erämaan

Hitch haikut ovat osastosta "Far West", eli kaukolänsi. Tarkoittaen USAn läntistä vuoristoseutua.

Kaipaus punaisesta syksystä

Katselin punastuneita mustikan lehtiä; muistutus että ruska lähestyy viikko viikolta. Jäkälät ovat rauhassa; täällä ei ole poroja. Metsäpalotkin ovat naapurin puolella, kaukana. Mietin että kesä jatkuu, ja että syksy lienee olemassa. Ensi keväänä äänestämme niinkuin gallupit ohjaavat meitä äänestämään. Sitä kutsutaan demokratiaksi.

  
punaiset lehdet 
eivät pelkää syksyä, 
valkeaa lunta
  

Nagasaki in my mind

Venäjän hallitsemattomat metsäpalot tupraavat kasvihuoneilmiötä kunnioittamattomia uusiutuvia pienpäästöjä ystävällisen naapurimaan ilmatilaan.

Tänään olisi myös toisen suurvallan Nagasakin voiton pommituksen juhlapäivä. Tsernobylista on reilut 20 vuotta. Veeran tuhoista on muutama hikihelteinen (-kelteinen) kasvihuonepäivä. Yritin ottaa kuvaa perhosesta mutta hän oli kiireisesti eri mieltä. Hektistä menoa.

  
Perhosen räpsy -- 
säteilevää savua 
Moskovan takaa
  

Olen lueskellut mm. Gary Snyderin runokokoelmaa The Back Country vuodelta 1968, uusintapainos vuonna 1971. Edelleen saatavissa Amazonin butiikista.

Snyderin suomennosvalikoimia kuuluu ilmestyvän lisää, joten lainaan vain jokusen rivin runosta Heinäkuu :

  
kolme kirvestä
joku
torkkuu puun alla
  

Veeran visiitti

Veeran visiitti jätti jälkeensä tielle kaatuneita puita. Niitä on myös metsässä, mutta metsän piiloon kaatuneet puut ikäänkuin kuuluvat metsän olemukseen. Nämä tielle rojahtaneet keskenkasvuiset tukintökkäleet saivat tuta moottorisahan ylivertaisuudesta.

Veeran visiitti --
keskenkasvuisten puiden
katkaisema tie

Tavuja tuossa on kohdillaan, liekkö sisältö. Näin lomalaiselta tuskin voinee Haikujen Helmiä edellyttääkään? Vai menisikö tuokin senryuun puolelle?

Huuruavan aamun hyttyslaumat
hynisevät jo!
Riippukoivu.

Vattuhillohaikukokeilu

Kesä lomalla --
tavunlaskemissormet
vattuhillossa

(5-7-5, haiku, koska vuodenaika ilmoitettu; kesä!)

Luonnos tavusidonnaisuuteen

pörrölentävä
kukintovierailija
lentää lähemmäs

(5-7-5)

Elokuun ensimmäinen hay(na)ku