taivas on avoin
tuulille, puhureille -
tuleeko muutos?

Tätä tekstiä ennen pyörittelin tämmöistä jahkausta:

ei sada lunta
vanha lumi vain tummuu
kevät pakenee

Tikkis maaliskuussa 2016.

Santookalta yksi varisjuttu: (Santookan sivulta 115)

tuulen keskeltä
vaak vaak
varis

Suomennoksen copyright Kai Nieminen.

yhtäkkiä
keväinen räntäsade
voileivälleni

Kyseessä haikukisan helmikuun 2016 Tikkiksen osuus, suom. j.t.

Aiheena oli huviretki. (An outing)

Hiukan hankala ajatus, ja ettäkö keväisen retken aikana kädessä olevalle voileivälle pääsisi yllättävä keväinen räntäsade laskeutumaan.

No, runossa sekin lienee mahdollista.


Ilokseni löysin Santookan jutun vuodelta 1935:

puunlehtiä sataa sataa
kerjuukulhoonkin

Suomennoksen copyright Kai Nieminen. Basam Books 2103.

Luin Santookan haikuja,
ja luulin löytäneeni kukosta jutun.

ei kukon kukkoa
kailottamassa aamua -
käännän kylkeä!

aamukolmelta
kukko herää orrella
kanat nukkuvat

auringonnousu
heräämme koko perhe,
kukko viimeksi

Selasin Niemisen kääntämät Santookat, enkä löytänytkään kukkohaikua.
En sitä siis siteeraakaan.

Santooka kirjasi seuraavan merkinnällä Isen pyhäkkö:

pyhyyden tunne:
vitivalkeat kanat

Santookasta toinen painos

Kai Nieminen on julkaissut toisen, lisätyn painoksen Santookan Vastapäätä kapakka-valikoimasta.
Kaikkialla vuoria - vastapäätä kapakka.
Basam Books 2013, 332 sivua.

Kun hyvään valikoimaan tulee sata lisää niin mitä se on.

Hyvä teko, ainakin.


Tämän kirjasin tuoreena vaikutelmana, innoittuneena Santookasta:

sateinen katu
ja kun pääsen perille
olen huuhdeltu

Vielä yksi Santookasta innostuneena:

varis lentää 

harakan seuraksi - 

syksyn kaverit
minun

Mukava maailma,
kavereitakin

Santōkasta

Santōka on minun mielestäni yksi kasvavassa määrin merkittävimmistä japanilaisista haiku-runoijoista. Issaa, Bashoa, Shikiä ym klassikkoja unohtamatta.

Löysin kirjakasoissamme jonkin aikaa hukassa olleen Kai Niemisen suomentaman "Vastapäätä kapakka" valikoiman. (Basam Books 2002,244 sivua.)

Näitä alla olevia Bill Kenneyn blogiinsa liittämiä en Niemisen valikoimasta kuitenkaan löytänyt; siispä tännekin näytille ja talteen:

    hyvän kylvyn jälkeen
    iskee
    nousevan kuun säde 


       pudonneiden lehtien läpi 
       harpottuani tuntuu hyvältä 
       paskoa pellolle

copyright: Santōka (1882-1940)Bill Kenneyn englantilaisista versioista suomeksi luonnosteli J.T. Lähde: http://haiku-usa.blogspot.com/2010/11/afters-2.html

Tikkis kommentoi Billin blogissa seuraavanlaisesti:

juolahti mieleeni
pudonneista lehdistä --
sadonkorjuun aika

(Sadonkorjuun juhla, eli kekri, entinen pyhien miesten juhlapäivä)

Rivi 1 olisi kai terhakampi jotenkin näin: "iski mieleeni". ? Tai sitten peräti uusi versio:

mieleeni iski
pudonneet lehdet --
kekri!


Vuonna 2003 kirjoitin aikoinaan Santokasta:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/santoka.htm

j.k. Santōkan oon päällä on pidennys viiva, eli olisiko oikeinta kirjoittaa: Santooka?

jk.2. Voivat nuo ylläolevat kaksi Niemisen valikoimassa silti ollakin; kahlattavien runojen määrä on mittava, eritoten kun niitä selatessa aika ajoin piti jäädä hiljaa naureskelemaan ja salaa kihertämään.

Nämä löytyivät Niemisen valikoimasta:

astellessani
pudonneet lehdet kahisevat
miellyttävästi

sivulta 187, loppuun vielä luvaton lainaus sivulta 210:

         lyhyt talvipäivä alkaa pimetä 
         miten painava reppu

Kiitokset Kai Niemiselle mainiosta valikoimasta! Hyviä kirjoja kannattaa lukea useaan kertaan ja hyviä runoja lainata pariinkin kertaan, nettiinkin.

Pyhien miesten päivänä

Tänään on mustan kuun (uuden kuun) aika. Vielä pari-kolme yötä ja kuun nouseva sirppi saattaa terävänä pilkistää taivaalla, jollei satu olemaan loppusyksyn pilveilyä.

Santoka on yksi mielikkihaikuilijani; seuraava voinee olla Niemisen kääntämä, mutta Santokani on tällä hetkellä hautautunut kirjaröykkiöiden sekaan, enkä nyt tässä voi sitä tarkistaa. Panen sen tähän siksi että kopioin sen englanniksi toiseen blogiini.

Hallayöllä täytyy olla peti jossakin.

Copyright siis Santoka ja suomeksi J.T.

Yöllä taivas oli siis kuuton; en sitä silti sen erityisemmin tiiraillut. Kunhan yöllä kylkeä lämpimän peiton alla kääntäessäni ikkunan verhon raosta näkyi katuvalojen kajon takana tylsän tasainen taivas. (Itseasiassa taisi olla puolipilvistäkin.)

  
nukkuisit nyt vain -- 
mustan kuun aika ei näy 
verhojen raosta
 

Pyhäinpäivänä on tapana käydä hautausmaalla. Kynttilä on hankittuna. Haudoilla saa käydä ilman rajoittavia aikataulujakin. Tämän teknisesti Santokan kaksirivisiä luotaavan suomennan toisesta blogistani tähän loppuun:

 
Tyyni syyspäivä -- 
kynttilä