Lauantain sitaatteja

aamuisin herään siihen
että kiire kiehuu yli


(Hannu Helin: Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögonblick. Runoelmatrilogian neljäs osa. Pulvis & Umbra, 2009, sivulla 74.)

toinen:

warui yatsy hodo yoku nemuru


Hannu Helin teoksessaan pomes penyho sivulla 52.
Teos maksaa Lulu.Commissa € 9.12

Lulu Commin intro:
Hannu Helin is a Finnish poet, who has written abt 20 books of poetry in Finnish. This is his first book of pottery in Ingles & ether langu ages.

(warui yatsy hodo yoku nemuru, eli The Bad Sleep Well, Akira Kurosawan elokuva vuonna 1963.)

Japanilais-Shaakespearlaista vaikutetta myös sivun 63 alussa:

to hike or not to hike hats the omni bus
four sikes' sake

j.n.e, tämä hyvinkääläinen Kuopiossa syntynyt Janne Joicemme,
Finnarna AKA in Warehouse...

Kieli on sitä varten että sillä voi nuolla lusikan puhtaaksi hillopurkista.

(J.T. 24.4.2010.)

night when you twicetook me

(Copyright James Joyce, Finnegans Wake)

Pohdintaa runomitoista

Joycea lukiessa mietin että mistä tulee rytmi kirjoitettuun tekstiin. Pohjoisesta lähestyy ensilumien hyökkäys, nekin tulevat julki tilaamatta, vaikka kaikki piti olla jo kertaalleen maksettu.

Suomessa sataa --  
vaalitalvi lähestyy 
kuten tsunami

Tämä kelpaa haikuksi; siinä on vuodenaika, tuleva vaalitalvi.

Kuka maksaisi tsunamin 
hiljentämään toimittajat 
totuudenpuhumisesta 

Hay(na)ku tuo olisi sanoiltaan, aiheeltaan senryu. Siiskö sen(ku)ryu?


A way a lone a last a loved a long the riverrun, past Eve and Adam's, from swerve of shore to bend of bay, brings us by a commodius vicus of recirculation back to Howth Castle and Environs.



Sanoi James Joyce vuosina 1922-1939. Vuonna 1939 alkoi Puolaan hyökkäykset, molemmilta puolin. Silloin Suomeen hyökättiin sotilaallisesti vain idästä. Ei ollut Lissabonin sopimusta, ei uhattu 60 tuntisella työviikolla.

Kestämmeköhän me nyt vuonna 2009 - 2010 nämä nykyiset sisäkähminnät? Yllä oleva kuva tunkeutui ihan väkisin kameraani; en tunne häntä.

Jusu Annala, aDIEuXit

Jusu Annala, aDIEuXit, ilmestyi NTAMOn kustannuksella vuonna 2008. Selasin sitä eilen ja tänään. Sivuja on 46. Se että Jusu Annala on tutkinut ja kääntänyt James Joycea näkyy pienessäkin suurennuslasissa. Graafisesti Jusu jatkaa sitä kehitystä mitä James Joyce ei saanut loppuun Finnegans Wakessa. Kirjapainotekniikka ei ollut vielä Linux-ympäristöineen syntynyt. Kun yleisesti totuttua kieltä, tai fonttia, aletaan muokkaamaan niinkuin se voisi jonkun suusta joskus jopa ulos pursua on lukija vaikeuksissa. Silmien lisäksi jollei tilalle tarvitaan korvia. Ainakin yksi.




Yllä Jusua sivulla 11. Optisen layoutin ääneen lukemisessa perinteisessä runoillassa ei ole järkeä. Tuleehan tuosta sivun 11 koosteestakin joku äänimaisema jos sen lukee; lukemiseen tarvitaan tekstin päällekkäisyyden takia kaksi ja miten optisesti kaunis sulkumerkki ääntyy kurkunpäästä lähtiessään huulien läpi yhteiseen kuunteluilmaan päästessään?






Sivulla 16 on lainaus Tzarasta.

Joycen yhtymien ja muisteluksien lisäksi näkyy ainakin minulle kuiskauksia myös Ezra Poundin the Cantos viesteistä. Ja koska ei kahta ilman kolmatta tietenkin myös ylähuulensa vakaana pitävä T. S. Eliot. Joku toinen voi löytää muita kaukaisia kaikuja, Jusu Annala ilmeisesti joitakin muita. Näinhän kirjoituksia kuitenkin lukija lukee, omaa lukumaailmaansa tekstiä jatkuvasti suhteuttaen. :-)



Entäkö esimerkki Joycen vaikutuksen näkymisestä Jusu Annalan aDIEuXit - teoksessa?
En ryhdy käsin tihrumaan ja ottamaan väärinkopsun riskiä, mutta kaivakaa teos esille ja aloittakaa vaikka sivulta 45:

Mythmothyr,hikeensnytys, immenkalvosinapin
jasittaasisääulos, io io ioo-o, kovoo sur voo ko?
... jne

Luin tai selasin aDIEuXit-teosta kuten Finnegans Wakeakin: nautiskelen palasen sieltä, joskus sivun tai pari, sitten käännän lehtiä eteen tai taakse ja katson jonkun rivin, maistelen, ja usein jään mietiskelemään.

Mikä on se taikuus Finnegans Wakessa joka jättää lukijan mietiskelemään, ei yksinään vaan tekstin kanssa, se jatkaa etenemistä, muotoutuu, kasvaa, häipyy, kuiskii,
mutta ei huuda sillä jos teksti alkaa päässäni korottaa ääntään katson sitä sillä silmällä ja olemme taas sinut. Hiljeneminen suuremman äänen jälkeen on hiljaisempaa kuin se että ollaan koko ajan hiiskumatta.


Alla oleva ottamani jpg-kuva liittyy Jusu Annalan teoksen takakannen teemaan, joka on sivun 30 ODE 2 JOYce [Op125, D-minor.,Excerto]. Paikka on Tukholmassa.





http://ntamo.blogspot.com/2008/10/jusu-annala-adieuxit.html


http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/runo-puhuu-kaikkia-eik%C3%A4-mit%C3%A4%C3%A4n-kielt%C3%A4/359097


http://marstravolta.blogspot.com/2008/12/jusu-annalan-kirjasta-adieuxit-ntamo.html


http://www.lulu.com/content/paperback-book/adieuxit/4297056

Finnegans Wakea lukiessa

Innostuin taas kaivelemaan James Joycen Finnegans Wakea. http://digicoll.library.wisc.edu/cgi-bin/JoyceColl/JoyceColl-idx?id=JoyceColl.HaymanFirstDrft

Sieltä löytyy giffeinä Finnegans Waken draftiversio. Tekstin editointia on mielenkiintoista seurata; mitä Joycen kielipäässä liikahteli kun hän toistakymmentä vuotta fiilaili ja höyläili kielellistä tiivistelmäänsä jonka nimeksi aivan lopuksi tuli Finnegans Wake. Vanhan irlantilaisen laulun mukaan. Minusta myös "A Finn Wake Again!" voisi myös olla nimen innoite.

He had schemes in his head for to bother us
(Finnegans First Draft sivulta 67. Suomeksi vaikkapa: Hänellä oli päässään suunnitelmia meidän vaivaamiseksi.)

Mietin Finnegans Waken tekstiä kun taas pyörittelin tusinaa kolmirivistä ja laskeskelin tavuja. 5-7-5 ei ole suomenkielelle niin hankala juttu kuin mitä se on englanniksi. 17 kokonaistavun seuraaminen englanniksi antaa usein tulokseksi kolmelle riville sälätyn tekstin jossa olisi rytmiä vapauttamalla aihetta wakaan, eli tankaan. (5-7-5-7-7.)

Itse olen usein törmännyt suomessakin siihen että 5-7-5 on joskus tarpeettoman paljon sanomaan jotakin, mutta usein se ei riitä. Suomessa on myös paljon sanoja päätteineen joiden tavuluku ylittää jopa seitsemän tavua.

Revi siitä teknisesti tavudirektiivejä. Muutamat englanniksi haikuja julkaisevat haluavat että haikuja julkaistaisiin vain yhdellä rivillä. Toive on toki perusteltu. Mutta runoja on minun mielestäni usein parempi lukea kun ne hengittelevät ilmavammin useammilla eri riveillä. Ylipitkät rivit runoissa piilottavat tekstin. Liian pitkä puu kaatuu eikä edes majava jaksa sitä hinata pesäseudulleen.

Oppiakseni haapapuun tarkoituksen seuraan majavaa. 

Alunperin laadin tuon kolmelle riville:

Oppiakseni 
haapapuun tarkoituksen 
seuraan majavaa. 

kaatunut haapa makaa pitkin pituuttaan lahoamassa



But arrah why then says you, couldn't he manage it. (Draft s. 67)
(Tässä kohtaa suomeksi jotenkin kuten "Mutta hei miksi sitten sanoa, eikö hän hanskannut sitä.")
Arrah= ara, arra, arú, yearrah. Fraasi, jota voi käyttää ei niin totisesti otettavaan asiaan.

Keskiyöllä
mietin, 
että muistinko 
pysähdellä 

Calling all dawns. Calling all dawns to dayne. Eirewecker to the wohld bludyn world. O rally, O rally, O rally! Sonne feine, somme foehn avaunt! Guld modning, have yous viewsed Piers' aube? Thane yaars agon we have used yoors up since when we have fused now other. Calling all daynes. Calling all daynes to down. The old breeding broadsted culminwillth of natures to Foyn MacHooligan. The leader, the leader! Securest jubilens albas Temoram. Quake up, dim dusky, wake doom for husky! Genghis is ghoon for you.

Copyright James Joyce. (Draftin sivulta 270.)