Kulttuurilehti Kirjo; mainos

Turun Kirjamessuilla oli tarjouksena Kirjallisuus- ja kulttuurilehti KIRJOn numero 2, 2010.

Artikkelit / runot kannattaa selata yhdessä Philip Whalenin ja Gary Snyderin kanssa.

Zen-Mestari Dogenin Vuorten ja vetten sutra on alan perustekstejä, nk. must. Suomentanut Dharmachari Sarvamitra.

Lainaan luvusta 16 palasen:

Ihmiset tietävät hyvin veden olevan sitä, mitä on valtameressä ja mitä on joessa, mutta he eivät tiedä mikä lohikäärmeiden ja kalojen silmissä on vettä ja mitä ne käyttävät vetenä. Älkää hölmösti olettako, että sitä minkä me näemme vetenä käyttävät vetenä kaikki muutkin olennot.
...

Eihei Dogen eli 1200 - 1253.

Tuon lisäksi Tero Tähtinen on suomentanut Nanao Sakakilta runsaan valikoiman tekstejä. Lainaan luvatta runon SUURI PÄIVÄ:

Noudan vettä lähteeltä

Kannan polttopuuta 

Rupattelen naapurin kanssa

Aurinko menee mailleen.

Suuri päivä.

Se miksi ryhdyin tähän mainoskatkoon on Kirjon sivuilla 21 - 27 J. K. Ihalaisen kääntämänä Philip Whalenin (1923-2002) runoja. Lainaus J.K.n esittelystä:
"Philip Whalenin laaja tuotanto muodostaa monumentaalisen tajunnanvirran (tai hänen omien sanojensa mukaan, "lakkaamattoman hermoelokuvan"), jossa epäily, hurmos, huumori ja pyhitys lyövät kättä..."

(Jee. Go Go, kuten Jack Kerouac huutelisi.)

Haluatko sinä tämän persikan?
Se on kuolematon.

(P. W. Suom. J-K.I.)

Erikseen kehuen Gary Snyderin runo Philip Zenshin Whalenille.

kolmekymmentä vuotta,
kovakuoriaisten lamauttamat neulaset
kääntyvät ruosteenruskeiksi,
ja jatkavat matkaa.

G.S. suom. J-K.I.)

Tältä erin en rupea koko sisällystä luetteloimaan. Kaivelkaa Kirjo - Lehti 2/2010 jostain ja lukekaa!

Taas, koska sopii niin hyvin mielialaani, lainaan pätkän valmisteilla olevasta esseestäni Samuli J. Lampisen Exodus - kokoelmasta, siitä pari riviä sivulta 9, runosta Kidutuksen evankeliumi:

En tarjoa sinulle muuta,
valon muoto suoralla pinnalla.

Elokuun täysikuu oli aikataulussa

 
Aikataulussaan 
elokuinen täysikuu --
ylhäinen pöllö

Tuo tuli mieleeni Gary Snyderin teoksesta Mountains and Rivers Without End, josta pätkä sivulta 66:

 
pöllö
kutsuu;
myöhään nouseva kuu
 

J. K. Ihalainen on valmistelemassa tästä Snyderin kokoelmasta omaa käännöstään.

Gary Snyderia tilattuani

Gary Snyder, kolme kokoelmaa:




Turtle Island, 30. painos, A New Directions Paperbook, 116 sivua
The Back Country, A New Directions Paperbook, 150 sivua
Mountains and Rivers Without End, Counterpoint, 168 sivua

Amazonin Visan-vinkuna-kaupasta reilut 40 € yhteensä, josta postituskulut lähes yhtä suuret kuin kirjakaupan osuus, ja ilmeisesti merkittävästi suurempi kuin Gary Snyderin rahallinen osuus kaupasta. Mutta mielestäni kohtuullista painotuoreen oloisista tuoreista kirjoista!

Näin tämä maailma kulkee; välikädet vievät hillot, ja optiorosvot loput.

 
Kävelen kävellen 
jalan alla    maapallo kääntyy.

Virrat ja vuoret eivät pysy samana.
 

Snyder on kursivoinut tuon kohdan; siiskö lainaus jostakin, jonka Snyder kokoelmansa runoon Endless Streams and Mountains sen loppuun kääntänytkö? Ch'i Shan Wu Chin?

 
Teksti joka on tarpeeksi lyhyt, tiivis, 
niin tulkinta vaikeutuu, 
liukuu mahdottomaksi,

miten käännöksestä ilmenee 
mitä alkutekstistä on rapsiutunut pois, 
mutta niin että se näkyy, 

häivähtää,

kuin vastajäätyneellä 
järven jäällä
vilahtaa 
tuulessa

lumeava 

pilven häivä

Käsittääkseni J. K. Ihalainen valmistelee tästä teoksesta käännöstä? Jihuu!

http://www.palladiumkirjat.fi/snyider.htm Palladium kirjat on julkaissut Snyderin Virtaavan veden musiikkia - kokoelman. Klikkaa linkkiä!




Seuraava teksti on kaapattu Facebookin suljetuilta toveruussivuilta:

 
the old moon
passed the young trees ... 
staying still either

kuuvanhus 
ohitettuaan nuoria puita 
ei pysähdy hänkään

Symbolistiset mielleyhtymät ovat luonnonmukaisia.

J. K. Ihalainen, Kuume, 1992

Tämä paperi on peräisin niin radioaktiivisesta metsästä että tätä voi lukea pimeässä ja tämä tikittää.

J. K. Ihalaisen Kuume ilmestyi vuonna 1992. Teoksella on ISBN: 951-96195-7-7. Sivuja 56. Ote sen sivulta nr 29 keskivaiheilta:

Vitut miten hiljaista

Kokoelman teksteistä kuiskii J.K. Jysky-Ihalaisen ääni, tekijästä ei jää korvakuulemalla epäselvyyttä ääneti luettaessakaan. (Tuo ote nyt sattui lievähkösti raflaava, annettakoon anteeksi, se on kuitenkin Jyskyn tekstiä.)

Teoksen etukannesta kuva oikealla ylhäällä.




Kuva takakannesta.

Sumua.
Olin vettyä hengiltä. Tulin viereesi. Haistelin.
Olin päättänyt jäädä loppuelämäkseni.

Upea, syömään houkuttelevan oloinen painojälki lienee vanha Rouva Heidelbergin uurastuksia. Sivulta 4 löytyvän J. K. Ihalaisen teosluettelosta laskien Kuume olisi hänen 26. teoksensa. Tilanne siis vuonna 1992.

Sivulla 56 on kokoelman päättöteksti:

Kuumeen lävitse eteeni tunkeutuva tiikeri. 

Menkäät ja lukekaa J.K. Ihalaisen tekstejä. Älkäät peljätkö, sillä paperia kamalampaa tiikeriä ei silmille hypi.

Eikä kai tästä näillä pakkaslukemilla tarvitse enempää runopoliittisia koukeroita ruveta tänne tunkemaan?

Miettii Turun Raunistulassa pakkasloppiaisena vuonna 2010

Juhani Tikkanen
runoilija