Taisteleva runous

(olen) k-i-s-s-a (miau)
k,i,u;k:k,u

Pudot A
jk! fl
Kaurapeukal 

hä? hr 
jos työrite
(UI) (IJ)
&&&

Vaikutteen copyright E. E. Cummings, suom. väärnennös J.T.

Alkuperäinen on näin, tälleen:

(im) c-a-t (mo)
b,i;l:e

FallleA
ps!fl
OattumblI

sh? dr
IftwhirlF
(UI) (IY)
&&&

Copyright E. E. Cummings.

Haastattelija kysyi William Carlos Williamsilta että onko tuo runoutta, ja voisiko hän yksinkertaisesti kertoa mitä runous on.

WCW vastasi:

Runous on tunteella ladattua kieltä. Sen sanat järjestetyt rytmisesti.
Runo on täydellinen pieni maailmankaikkeus. Se on olemassa erikseen.
Kukin runo jolla on arvoa tuo julki runoilijan koko elämän. Se antaa näkymän siitä mitä runoilija on.

Cummingsin runosta WCW sanoo torjuvansa sen, mutta että Cummingsille se voi edustaa runoa. Ja jatkaa että ei ymmärrä Cummingsin runoa, vaikka pitää tätä vakavana ihmisenä. WCW myöntää taistelleensa vakavasti runon kimpussa mutta ei löytänyt sille mitään merkitystä.

Lähde: Teoksesta Paterson by William Carlos Williams, Book Five, (1958) osiossa II.

W. C. Williamsin Patersonia lukiessa

Ja kuinka sinä tänään voit, kultaseni?

William Carlos Williams Teoksessa Paterson, Book Four 1951.

Kts WCW myös_
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/09/william-carlos-williamsia-lukiessa-2.html
Ja myös:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/08/william-carlos-williamsia-lukiessa.html

W. C. Williams ja pyörremyrsky

Pyörremyrsky

Puu asettui makuulle
autotallin katolle
ja levittäytyi. Sinulla
on oma taivaasi,
se sanoi, tartu siihen.



Runon otsikko: The Hurricane.
Kokoelmasta The Clouds, 1948.

Williamsin kokoelmien The Desert Music (1954) ja Journey to Love (1955) runoja olen myös maiskutellen silmäillyt muutamaan otteeseen. Sietäisivät kopioitua jotenkin suomeenkin?

Valoisaa kieltä, etenee kuin ihmisen hengitys, ei ahdista.

Williamsia on eniten suomentanut Nihil Interit Markus Jääskeläisen valikoimassa Kevät ja kaikki (1999).

WCW kirjoitti öisin ja viikonloppunsa hän vietti New York Cityssä kirjoittajatuttujensa (Wallace Stewens ja Marianne Moore) ja taiteilijoiden, kuten avant-garde maalareiden Marcel Duchamp ja Francis Picabian kanssa.

WCW oli syvällä imaginistien ryhmässä mutta alkoi muodostaa omiakin ajatuksiaan, jotka erosivat Ezra Poundin ja T.S. Eliotin mielipiteistä. Ezra Poundin voimakkaasta muiden kielten käyttämisestä WCW ei niin hirveästi ollut sinällään innostunut. Cantostahan on melko turhauttavaa lukea ilman Italian ihannointia.

(Mutta minun mielestäni sen sietää, mutta kukapa sitä minulta kysyisi. Dante on jo unohtuvaa historiaa! Nyt luetaan vain Berlusconin mafia-pizza-reseptejä.)

Yksi reippaimmista otteista Williamsilla oli minun mielestäni hänen esipuheensa Ginsbergin Huuto-kokoelmaan, jossa Williams kehottaa ihmisiä pitelemään kiinni hatuistaan, nyt mennään.

Se oli yksi Beat-liikkeen onnistuneimpia kiihdytyskaistoja runouden moottoriteille.

William Carlos Williamsia lukiessa / 2

Sanat ovat runojen taakka, runot on tehty snoista
voikukka - teijonan hammas ...




Lainaus WCW Paterson-runoelman Kuudennen kirjan alusta.


Paterson / Kirja I syntyi irrallisen runon ryhdyttyä elämään jatkoelämää; Paterson: The Falls ilmestyi kokoelmassa THE WEDGE 1944. Tästä WCW ryhtyi työstämään Paterson I.stä, joka ilmestyi erinäisten kivulloisten synnytyshetkien jälkeen vuonna 1946. WCW oli synnytyslääkäri, eli runokokoelmansa synnytykseen hänellä oli tietoa ja pätevyyttä. Paterson Kirja IV ilmestyi 1951 ja olisi neliosainen runoelma ollut jo valmis. Mutta aihe myllersi WCW.n mielessä johtaen Patersonin tavallaan uudelleensyntymän alkuun; Kirja V ilmestyi 1958. Kuudetta kirjaa hän aloitti, mutta läpikäytyään jo useita aivohalvauskohtauksia hän toteaa itsekin Paris Reviewin viimeisessä haastattelussa että hän ei enää löytänyt sanoja. Kirja VI jäi neljään konekirjoitusliuskaan. Ne hän kirjoitti vuonna 1960 tai 1961. Lyöntivirheitä jäi myös tekstiin. Otin ne huomioon tuohon käännökseeni. (Selitys teijonalle ja sno-sanalle; Pwoerms-liikkeen tahaton esikuvako?)

WCW ei siis saanut elinikäisprojektiaan valmiiksi, runoelmaa Paterson , kts kansikuvaa oikealla. Mutta näin se jatkuu mihin jäi, kokoelman Paterson viimeisiksi runoiksi ennen laajaa selitysosastoa. (A New Directions Book, ISBN 978-0-8112-1298-5.) Lukija voi ensin korjata parit lytivihreet ja jatkaa omaa kaupunkihistoriansa kertomista. Paterson on myös historiallinen kiinnike. Pelkäksi lyyriseksi runoelmaksi Patersonia ei pidäkään erehtyä luokittelemaan. Esittäisin että se on Paterson. Runo, runoelma, kyllä. Mutta kertoo myös elämästä, historiasta. Kuten kaupunki kasvaa, nousee, laajenee.

Paterson on tekstillisesti runsas, "paksu" teksti, joka avautuu ja samalla sulkeutuu kuin keväällä jäidenlähtö joessa.

Patersonin lukeminen vie mukanaan, pitkässä (240 sivua) runoelmassa on virtaavan jokiuoman (Hudson-joki?) imua.

Ulkopuolella 
itseni ulkopuolella 
on maailma, 
hän jylisi, aihe minun hyökkäykseeni 
- maailma 
(minulle) levossa,
johon saavuin 
todellisesti - 

(WCW Paterson / Book Two alussa, julkaisuvuosi 1948. (Kirjoitettu kuitenkin jo 1946?)

Paterson on myös kaupunki New Jerseyssä, pieni, noin 150.000 asukkaan kaupunki. Paterson on kuuluisa 1900 luvun silkkiteollisuudesta; Silkkikaupunki.

WCW sanoo että runoelma voisi yhtälailla olla Manhattanista. Tai Leipzig, missä WCW eli vuoden ennen muuttoaan Pariisiin.

Jokaisella on juuret. 

(WCW Book I.ssä.)

Runoelmana Paterson rakensi mieleeni sanoista tehdyn kaupunkirunoelman; tiiliskivi kerrallaan asettui rakennuksiksi, kortteleiksi: laajenee kuten kaupungit laajenevat mutta yhden ja saman keskuksen ympärille. Tämä keskus on William Carlos Williamsin kirjoittamaa sanallista, jatkuvaa ydintiivistymää.

Minulle Paterson on yhtä ja samaa monipolveista kaupunkikylää. Milloin sinne tuli ensimmäinen asukas?

Patersonin alueelle (Acquackanonk) asettui vuonna 1678 hollantilaisia. Sitä ennen siellä oli intiaaneja, mutta heitähän ei kulttuurimielessä vieläkään lasketa laillisiksi, historiallisiksi ihmiseksi? Eivätkä intiaanit "asuneet". He elivät.

Eka versio runoelma-Patersonista julkistettiin 1946. Viimeiset luonnokset laajennusosalle WCW naputteli kirjoituskoneellaan vuonna 1961. Tihenevät sairaskohtaukset näkyvät kirjoituksesta. Hän kuoli 79 vuotiaana 4. maaliskuuta 1963.

Mies kuin kaupunki ja nainen kuten kukka 
- jotka ovat rakastuneita. Kaksi naista. Kolme naista. 
Lauma naisia, jokainen kuten kukka. 

Mutta                                         
vain yksi mies - kuten kaupunki.

(WCW Book I.ssä)




Lainaus sivulta 61:

NO DOGS ALLOWED AT LARGE IN THIS PARK

Koirien vapaanapito kielletty tässä puistossa.

---
J.K. 12.9.2010:

WCW julkaisi jo vuonna 1927 runon PATERSON. (The Collected Poems of William Carlos Williams, Volume I, 1909 - 1939, sivut 263 - 266. Osia tästä runosta on Paterson-teoksessa sen I osassa.

Samassa antologiassa vuoden 1936-39 osiossa olevasta PATERSON: Episode 17 - runosta (sivuilta 439-443) löytyy osia Paterson III kirjasta.

J.K./2:

The Parish Review;
WILLIAM CARLOS WILLIAMS
The Art of Poetry No. 6
Interviewed by Stanley Koehler
Issue 32, Summer-Fall 1964

katso:

http://www.theparisreview.com/media/4486_WILLIAMS_WC.pdf

William Carlos Williamsia lukiessa

RAKENNELMA

jalkakäytävällä
hautaustoimiston
edessä

mihin lukiolaisia
kerääntyy
öisin

oli käytetty
kondomi littanaksi
litistyneenä

Copyright William Carlos Williams 1960

Selailin Williamsin The Collected Poems of William Carlos Williams Volume I 1909 - 1939 ja Volume II 1939 - 1962. Silmiini tarttui tämä mielestäni koskettava runo, jonka suomeksi tulkitsin kuten yllä. (Volume II sivulta 376.) Kootut yhteensä yli 1100 sivua.) Kootuista puuttuu Williamsin laaja runoelma Paterson. Täytyypä piipahtaa Turun Kaupungin kirjastoon; kaipa se sieltä merkittävänä klassikkona löytynee. Paterson: Kokoelma koostuu viidestä "kirjasta" (sekä aloitetusta 6. kirjasta.) Edelleen saatavissa Amazonin Visa-kaupasta, alle 11 USD. 328 sivua.

 
uusi elämä 
alkaa hautajaisista --
perinnönjako
 

(c. J.T. 2010, muoto lähinnä senryuu.)

Suomeksi on ilmestynyt suppeahko valikoima;
William Carlos Williams:
Kevät ja kaikki -
runoja vuosilta 1917-1962.
Suomentanut ja toimittanut
Markus Jääskeläinen.
137.s.
Nihil Interit, 1999.
ISBN 952-9886-09-8

Itse kokoelma Spring and All oli ilmestyessään vuonna 1923 kuin virkistävä ja uudistava pyörrevirtauksien jatkumo aikanaan. The Waste Land (T. S. Eliot) oli ilmestynyt vuotta aikaisemmin. Surrealistisen runouden tienraivaaja Apollinaire olisi vasta 43 vuotias jos oli elänyt.

Mitähän merkittävää Suomessa mahdettiin julkaista? Tulenkantajat, kyllä. Proosan puolella Juhani Aho ratsasti jo lastuillaan. Runoudessa vahdittiin metrisiä pakkosointuja sisällön kustannuksella. Uuno Kailaan esikoinen oli ilmestynyt vuonna 1922.

Spring and All vuonna 1923; suomalaisesta jähmeäperinteisestä runouden historiasta kurkattuna kuin kielikirjallinen irtiotto. Kokoelma alkaa kuin esseetarina, alun otsikoimattoman johdantoproosan jälkeen tupsahtaa Kappale 19, sitten 13 (fontit käännettynä ylösalaisin; temppu jota 2010 luvulla Suomessa voitaisiin nenänvartta niiskuttaen sanoa kikkailuksi?) sitten kappale 6, jne ja sitten WCW toteaa:
"Äkkiä se on lopussa. MAAILMA ON UUSI." ja kokoelmassa alkaa sen ensimmäinen runon muotoon kirjoitettu runo, joka päättyy taas proosamuotoon ja sitten kappaleeseen 1, jne.

Katseltuani / lueskeltuani tätä Spring and All kokoelmaa en niinkään kutsuisi sitä kokeilevaksi, kikkailevaksi, vaan aidosti hengittäväksi, siitä maailmasta nousseeksi, luontevasti kuin keväisin voikukat nousevat hyytävän ja tuiskunneen talven tuhojen jälkeen kurkkaamaan että missä mennään.

Vuosi 1923 (kokoelman kirjoitusvuodet??) oli I maailmansodan päättymisen jälkeen kiihkeä normaalin elämän etsimistä. Suureen Lamaan oli vielä aikaa; taloushuijarien kuplat eivät vielä moneen vuoteen puhkeaisi.

Näitä kahta koottujen osaa selanneena yllätyin myös siitä että WCW jätti ilmeisen pysyvää vaikutetta nykyrunouteen. Jokunen nyky-amerikkalainen runoilija ilmeisesti on tarkkaan lukenut Williamsinsa. Hyvä niin, sillä esikuva kestää sen vankkumatta, vahvistuen kuin betonivalu, ei tosin kuten Turun Tautisessa Myllysillassa, vaan kuten vaikkapa Vanhan talomme 1928 säästöbetonilla valetun talomme perustus.

Eikä ole hometta. WCW suomennosvalikoimiin soisi lisäosia.

William Carlos Williams

Innostun mainostamaan Ron Sillimanin blogimerkintää WCW.stä: http://ronsilliman.blogspot.com/
Friday, March 27, 2009

Kommentteineen!

William Carlos Williams (1883-1963) oli kirjailijan toimen lisäksi myös lääkäri.
Markus Jääskeläinen on suomentanut WCW.n runoja: Kevät ja kaikki, Nihil 1999. (142 sivua.) Käännösvalikoiman aloittaa Anselm Hollon Huomioita . Kun nämä on lukenut kannattaa kaivella Ron Sillimanin blogissaan vinkkaamat runot, löytyvät kaikki vähällä vaivalla Internetistä. Siinä sivussa löytää muutamia analyyseja, esimerkiksi The Red Wheelbarrow runosta on oma sivu Wikipediassa!

The Red Wheelbarrow, by William Carlos Williams

so much depends
upon

a red wheel
barrow

glazed with rain
water

beside the white
chickens.

Markuksen suomennos sivulta 50:

Punaiset kottikärryt

niin paljon
on kiinni

sadeveden
lasittamista

punaisista
kottikärryistä

valkoisten kanojen
vierellä.


Eräästä asiasta olen ja en ole samaa mieltä William Carlos Williamsin kanssa: hän ei pitänyt Ezra Poundin ja erityisesti T.S. Eliotin teksteissään viljelemistä viittauksista ja lainauksista ulkomaisista kielistä ja klassisesta kirjallisuudesta, esimerkkinä hän eritoten mollasi T.S. Eliotin Autio Maa n. Minun mielestäni kuitenkin Autio Maa tavallaan jatkaa siitä mihin aikaisemmin muut jäivät, ihan kuten mielestäni runoutta pitääkin kehittää. Runous on jatkuvaa, kehittyvää, uutta toteuttavaa keskustelua, eikä taidetta voi rakentaa täysin tyhjän päälle. Ja vaikka yrittääkin niin ainahan sitä ihminen omaa kokemusmaailmaansa esittää, kirjoittaa, maalaa, veistää kipsiin jne.

En ole kuullut WCW.n kommenttia James Joycen Finnegan Wakesta, sieltä niitä alluusioita, viittauksia vasta löytyisikin. :-)


Mutta kiitoksia taas Ron Sillimanille hänen innostavasta blogistaan.

Nami nami.

WCW.n runo What about all this writing? löytyy suomennettuna:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/03/william-carlos-williams-what-about-all.html

Markuksella on Netissä myös mielenkiintoinen artikkeli:

http://www.angelfire.com/ma/jaaske/esipuhe.html

Charles Olson: Variations Done for Gerald Van De Wiele.

Gerald Van De Wiele oli taideopiskelijana 1950-luvulla Black Mountain Collegessa jossa Charles Olson oli ohjaajana.

Runo on vahvasti Rimbaud-vaikutteinen. Kanukka-runo on mielenkiintoinen tulkinta sanojen eri merkityksistä variaatiomahdollisuuksineen, voisi aloittaa vaikkapa näinkin:

Osa 1, Onnellisuus

Kanukka lehväilee
mikä on vihreää

omenapuusta
puhaltuu tielle
terälehtiä

vaikertavat kyyhkyt
huomioivat
iltapäivän huojunnan, mehiläiset
kaivavat luumun kukkia

aamu
nousee suoraan ylös, yö
on sininen täydestä huhtikuun kuusta

iiris ja lilja, linnut
linnut, keltaisia kukkia
valkeita kukkia, Diesel
ei hellitä
auran kiskomista

kun yökehrääjä,
yön traktori, virnuilee
lauluaan

eikä muut linnut paitsi me
ole yhtä ahkeria

(O saisons, o chateaux!
Délires!

(Oi vuodenajat, oi linnat! Harhaluulot!)


Mikä sielu
on ilman vikaa?

Kukaan ei opiskele
onnellisuutta

Aina kun kukko laulaa
tervehdin häntä

Minulla ei ole enää mitään tekosyytä
kateuteen. Elämäni

on antanut ohjeensa: vuodenajat
takertuvat

sielu ja ruumis, minkään levittyneen
vaivan pilkanteko. Kuoleman tunti

on ainoa tunkeutuja




II. Maksu

Kanukka lehväilee
vihreän

omenapuun terälehdet
putoavat jalkoihin kävellä päällä

lintuja on niin monta
äänekkäitä, iltapäivällä

ne häiritsevät, kuten niin monet mehiläiset
tekevät äkkiä ympäriinsä

Kevään tullessa tietää tänään
nähdä että aamulla kaikki asiat

erikseen paitsi keskipäivällä
ne sulautuvat itse kuhunkin

ja yöllä vain hullut asiat
kuten täysikuu ja kehrääjä

ja me, ollaan kiireisiä. Meillä on kiire
jos vain selviämme tuosta viiksilinnusta,

tuosta kehrääjästä, ja pääsemme yli, kuu
on meidän keskustelu, nainen haluaa sanoa

mikä sielu
ei ole ajoissa?

onko sinulla varaa olla tekemättä
maagista tutkielmaa

siitä mitä onnellisuus on? kuuletko
kukon kun hän kiekuu? tunnetko

syytöksen että et kadehdi, että sinun
elämälläsi on ohjeensa, että vuodenajat

tarraavt sinuunkin, ettei kukaan ja sielu ole yhtä
jollei niitä ole pakotettu

tähän vastaiskuun? Ja että muuten ponnistelut
ovat ponnistuksia? Ja että sinun lentotuntisi

tulee olemaan sinun kuolemisesi tunti?



III Kevät

Kanukka
sytyttää päivän.

Huhtikuun kuu
leijuttaa yön.

Linnut, äkkiä,
ovat lukuisat

Mehiläiset ruttaavat
kukat, hedelmän kukat

heitetään maahan, tuuli
sade pakottaa kaikkea. Ääni -

jopa yökehrääjät rummuttavat
yötä, ja me olemme

yhtä kiireisiä, kynnämme, liikumme,
pakenemme, rakastamme. Salaisuus

mikä eksyi eikä kätke
tai paljasta itseään, esittää

todisteet. Ja me ryntäämme
samalle tasolle. Keho

piiskaa sielua. Se vaatii
himossaan elämännestettä

Kevään kohinassa,
muodonmuutoksia. Kateus

raahaa itseään pois. Ruumiin ja sielun vika
- että ne eivät ole yhtä -

aamuvarhainen kukko kalahtaa
ja yksinäisyys: tervehdimme sinua

ei hutiloinnin vuodenaikaa




Pitkin Olsonin sanavalintoja oli monasti kiusaus lähteä synonyymien harhapoluille.
En sittenkään ole ihan varma ovatko minun valintani mitä Olson tarkoitti.

Välillä tuli tunne että hän sisällytti tietoisesti sananvalintojensa yksiselitteistä kirjoa laajemman tulkinnan alkutekstiinsä.

Variaatioiden sisäkkäisyys, monimielisyys??

Olisi kiva jos tästä joku intoutuisi heittämään tulkinnan säilää.


Tutkijat ovat myös maininneet ykkösvariaation olevan rytmillisen vastineen William Carlos Williams'n runoon Portrait of a Lady, (jonka liitän kommenttiosastolle.) Tom Clark on löytänyt myös Olsonin variaatiosta kaikuja Wallace Stevens'sin runosta Sea Surface Full of Clouds. Liitin senkin kommentiksi!


Aina voi miettiä että mitä Mr. Olson oikeastaan sanoillaan pyöritteleekään. Kun sanoilla on merkitys, muitakin, onko kyseessä aina verbi vai monikko substantiivista. Siinä sitä saisi aikaansa kulumaan, herkutellessa. Eli ikäänkuin variaatioista voisi esittää erilaisia variaatioita.

Niinhän niistä voikin. Rytmillisiä, mielleyhtymiä.

Olsonista erikseen:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/10/charles-olson-maximus-poems.html

William Carlos Williams, What about all this writing

William Carlos Williams (17.9.1883 - 4.3.1963) kirjoitti merkittäviä runoja, tähän suomennan häneltä runon What about all this writing:

Mitä tästä kaikesta kirjoituksesta?

Oi "kiki" 
Oi neiti margaret jarvis 
takaperinvoltti

Minä: puhdas
puhdas
puhdas: kyllä.. New York 

Wrigleyn, umpilisäke, John Marin:
pilvenpiirtäjä keitto--

Joko se tai luoti!

Kerran
mitään olisi tapahtunut
Sinä makaat rentona polvillani --
tähtinen yö 
lämmin ja sokea levällään 
sairaalan yllä --

Pöh!

Se on epäpuhdas 
joka ei ole suoraan maaliin --

Elämässäni huonekalustus syö minut

tuolit, lattia
seinät
jotka kuulivat nyyhkytyksesi
juonut minun tunteeni

ne jotka yksin tiesivät kaiken 

ja kantelivat meistä aamulla -- 

Mitä haluta? 

Juopumusta edelleen varmasti 
En minä

vuoteet, vuoteet, vuoteet 
hissit, hedelmät, yöpöydät
nähdä rinnat, valkoinen ja sininen --
pidellä kädestä, niistää 

Se ei ole sipulikeittoa
sinun nyyhkytykset suodattuivat seinien läpi 
hajottivat sairaalan palasiksi

Kaikki
 - - ikkunat, tuolit 
riettaasti humalassa, kehräten -- 
valkoinen, sininen, oranssi 
 - -kiihkomme kanssa kuuma

villit kyyneleet, epätoivon vastineet
jalkani, kääntyvät hitaasti 
loppu lopun päällä ilmassa!

Mutta mitä sinä haluaisit? 

Kaikki mitä sanoin oli: 
tuolla, katsohan, se on rikki 

sukat, kengät, hiussoljet 
sinun sänkysi, käärin itseni ympärillesi -- 

Katselin.

Sinä nyyhkit, pieksät tyynyäsi 
revit hiuksiasi 
työnnät kyntesi sivuillesi 

Minä olin sinun yöpaitasi 
Minä katselin!

Puhdas on hän yksin 
jonka jälkeen 
kaupungin särkyneet palat virtaavat --
lentävät pois hänen lähettyviltään

mutta minä enimmäkseen 
hyväilen sinua uteliaasti 

viisitoista vuotta sitten 
ja kuljeskelet kaupungilla, sanovat 
parannamme sairaat koululapset

Kiki on ranskalainen tanssija, josta Hemingway kirjoitti.
Nti Margaret Jarvis on sairaanhoitaja, ilmeisesti Williamin sairaalassa.

Elämässäni huonekalut syövät minut
(In my life the furniture eats me) on kuuluisa Barry Wattenin rivi.

Runon copyright William Carlos Williams, (suom. j.t. 2009)
Runo on kokoelmasta Spring and All (1923) jonka uusintapainos uusamerikkalaiseen kielityyliin nimesi: Spring & All!

Kirjan ensimmäinen painos oli 300 kappaleen suuruinen. Sen kustansi Contact Press. Kirja ei suuremmin noussut tietoisuuteen. Samoihin aikoihin T.S. Eliotin maineeseen nousu saattoi osaltaan himmentää sen ajan muiden runoilijoiden mahtumista julkisuuteen. Toisaalta The Waste Land toki ansaitsi huomionsa. Mutta kun Harvey Brown julkaisi Spring & All - teoksen faksimilenä vuonna 1970 teos alkoi nousta huomion osallisuuden asteikolla.

JK. Ron Silliman mainitsee Neiti Margaretin teoksessa Lit, (1987). Veivaan siitä pätkän suomeksi, vaikka kyseessä on taas pitkälti kielirunoutta ja sanat sisällön lisäksi myös kuuluvat kuin kertovat:

Nämä ovat yksinkertaiset,
suolaa siemennesteessä,
kaksi vierasta Laivastokaupungissa
älyttömästi pitävät kameleista, luonnonvalkoiset
seinät, kahvin ensi tuoksu, pieni kaveri
cowboyhatussaan pitkään kuolleena, kuumat
yöt, Mick'in huulet, on varovainen
kävelläkseen katua alas
Oi Neiti Margaret Jarvis

Huomattakoon että Ron kirjoittaa Neidin isoilla kun WCW käytti pieniä alkukirjaimia.
Vahinko, tahallista, vai muistivaraisesti; Ronin muistissa Neiti Jarvis oli säilynyt kunnioitettavana. (Kuumat yöt = hot nachos.)