Näytetään tekstit, joissa on tunniste American Hybrid: A Norton Anthology of New Poetry. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste American Hybrid: A Norton Anthology of New Poetry. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. huhtikuuta 2011

Ann Lauterbach

Selailin American Hybrid - antologiaa ja olin taas tympääntyä. Kuva jonka Cole Swensen ja David St. John Amerikkalaisesta runoudesta antavat on mielestäni aivan liian sisäsiisti.

Kuin pantaisiin pitsiverhot ikkunoihin kun aurinko nousee ja paljastaisi viisi tai kuusi pölyhattaraa isänmaan takanreunuksella.

Teokselle lienee sisäpiirin tilauksensa, on siinä toki ytimenä ihan tuhtia runoutta.

Vai olenko minä tullut nirsoksi? Äreäksi.

Pysähdyin katselemaan tarkemmin sivulla 243 Ann Lauterbach'in Hum-runoa.
(Hum = hyrinä, surina, kohina yms.)

Samanniminen kokoelma häneltä ilmestyi 2005 Penguin - kustantamolta. (128 sivua.)

Lainaan näytille muutaman kaksirivisen tuosta HUM - runosta:

. . .

Jokainen on satunnainen.
Jokainen kyynelehtii.

Tämän päivän kyyneleet
Karkoittavat huomisen.

Sade on tuhkaa
Päivät ovat kauniita.

Sade putoaa alas.
Ääni putoaa.

Taivas on pilvi.
Päivät ovat kauniita.

Taivas on tomua.
Sää on eilen.

Sää on eilen.
Ääni kyynelehtii.

Mitä tämä tomu on?
Sää ei ole mitään.

Päivät ovat kauniita.
Tornit ovat eilen.

Tornit ovat satunnaisia.
Mitä nämä tuhkat ovat?

Tässä on hattu
Mikä ei matkusta

Tämä on köysi
Mikä tuoksuu yölle

Tässä ovat sanat
Eläköityneet kirjoihinsa

...



Ann Lauterbach on syntynyt vuonna 1942.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

E-kirjallisuus ja internet



Kävin lyhyen ajan sisällä jo toisen kerran Jyväskylässä. Kokoukset ja palaverit veivät aikaa että en pahemmin ehtinyt varsinaista Jyväskylän metropolia katsastaa. Olkoot tuo kuva kaunistamassa tätä pyhäisen aamun plätinääni:

Internet; paholaisen osuus Ilmestyskirjan pedon tukemasta kirjallisuudesta

Netissä on ainakin USAssa runsaasti runonäytteitä, laajojakin, joiden perusteella lukija voi etukäteen tutustua runoilijaan.

Tärkeämpänä itse runojen lisäksi pidän esseetyyppisiä esittelyjä, analyysejä, Wikipediaa unohtamatta. USAssa Wikipedian esittelyt kasvavat paikoin merkittäviksi tietopaketeiksi kirjailijoista. Olen Netistä saamieni vinkkien ja näytteiden perusteella hankkinut Amazonin Visakaupasta edullisella Euron kurssilla parikin hyllyllistä amerikkalaisia runoilijoita. Enkä ole katunut: ilman netistä saamaani tutustumismateriaalia tuskin olisi kaikista edes tiennyt. Amerikassa on muitakin kirjailijoita kuin Hemingway. Ja runoilijoita jonkin verran enemmän kuin Suomessa.

Suomessa taannoin Wikipedia muistaakseni poisti jonkun ylläpitäjien mielestä tarpeettoman nettikirjailijan pois. Jatkuuko nykymeno Suomen Wikipediassa; kirjailijoiden esittelyt ovat aneemisia, usein lähes tyhjänpäiväisiä. Aika moni tietenkin myös puuttuu, kts. syyt edellä.

Kuka valvoo Suomessa Wikipediaa? Kenen valtakirjoilla? KD-puolueko piilokannattajineen valtiokirkkomme homeholvien suojista selkään inkvisoimalla?

Minähän olen pitkävihainen vieläkin 1960-luvun Salaman vainojen johdosta. Ne halut ja piirit eivät ole Suomesta minnekään kadonneet, kuten KD puolueen kuuluisa kannatuksen nousuräjähdys todistanee. Minne me heikot ja sorretut olemmekin omat taistelukirveemme haudanneet? Maan talouspolitiikkakin tuntuisi hiljalleen hierovan vuoden 1917 perinneverta nenistään? Eikös?

Suomi ja Päivi Räsäsen yksipuolinen julkinen valta taustalla hyytävän valtiokirkon hengen vanhoillisen hengen kanssa tuntuu ajoittain leimaavan Suomen keskustelua. Ei täällä saa aukoa päätään. Muut kuin valitut, Mooseksen lakeja seuraavat. Siinä Päivi Räsäsen ylimielistä yksinvaltaa vaan pönkittää se että erimieltä hänen kanssaan olevat eroavat valtiokirkosta. Päivin ja hänen henkistensä sananvalta siitä vain kasvaa. Mutta perinteemme ei ilmeisesti muuhunkaan pysty. Eroavat noudattavat omatuntonsa ääntä; kun ei mielipide kelpaa niin poishan sitä on klampsittava. Ja suomalaiseen tapaan vielä niin että ovenväliin pannaan villasukka vaimentamaan ääntä poislähtiessä. Suomalaiset ovat opetettu olemaan hiljaa ja kyykyssä. Eikä saa kumartaakaan reilusti; sitä tulee samalla pyllistäneeksi toisaanne.

Siis nettijulkaisuista:

Suomessa on muutama erinomaisen hyvä esimerkki rohkeasta netin käytöstä. Poesia kaikessa hiljaisuudessa puurtaa, yksittäisistä Hannu Helinin sivustot yksi vanhimmista. Kasvava joukko blogisteja kirjoittaa ja julkaisee teksti- ajatuksiaan netissä. Joukossa vilahtelee mm. oivallista runomateriaa.

Nykyisessä maahamme juurtuneessa brändy-talousjärjestelmässä kun isot kustantamot eivät pahemmin suostu runoja julkaisemaan. Kun suurimmalle kustantamolle ei kelpaa enää edes Sofi Oksasen ulkomuoto ja myyntiluvut. PakkoRuotsin tilalle pitäisikö ottaakin Hollanti?? Tai muutetaanko kaikki Kreikkaan? Mehän olemme sinne jo valmiiksi sijoittaneetkin; tottahan toki meille kuuluu sieltä jotakin vastikkeeksikin.

Pääosa suomalaisista kirjailijoista pitää tekstinsä piilossa pois netin Ilmestyskirjan pedon kidasta. Kauhia petohan se netti on, kuten takavuosina olin Turussa päin kuulevinani joidenkin uhoilevan. Ikään kuin he pelkäisivät omien tekstiensä paljastuvankin vain ohuiksi hetken kupliksi? Ainahan ajan hammas puraisee joitakin; klassisena esimerkkinä maamme takavuosien johtava (ja ainoa omasta mielestään?) runoilija August Oksanen – Ahlqvist!

Kustantajat makuloivat uutuuskirjat hyvinkin nopeasti; senjälkeen niitä ei enää mistään saa. Paitsi kenties Divareista; Divarit ovatkin ainakin minulle nousseet tärkeimmiksi paperisen kirjan hankkimisväyliksi. Enenevässä määrin kelpo kirjoja löytää myös kirppareista.

Sähkökirjaan en tässä muodossa usko. Se on vaan pääomien kasvattamiseen millä tahansa keinoilla pyrkivien kansainvälisten pääomapiirien yritys rahastaa vielä ja vielä enemmän: sähkökirjan hinta pitäisi olla noin puolet siitä mitä runokokoelma esim. Amazonissa maksaa, esimerkiksi nelisen Euroa voisi olla jotenkin vielä nieltävissä paperisesta versiosta, joka maksaa noin 12 – 20 USD? (noin 10 - 17 Euroa tällä kurssilla.) Eli kun kirjapainokustannukset ja raskas Itellan postilogistiikka jää turhana välistä pois niin jossainhan E-kirjan säästöt pitäisi kuluttajalle asti näkyä!

Lulu.Commissa on kirja-kerrallaan tyyppisen paperisen tilausmahdollisuuden lisäksi runsaasti latausoikeuksia, joku haiku-kirja esim. vain 3-5 USD eli 2 – 4 Euroa. Kallein käyttämäni lataus oli Dorvyzyn suomennos, muistaakseni yli kympin. (Käykääpä tarkistamassa.) Mutta sain sähköisen version näytölleni / printterilleni postituslaitoksen kustannuksilla. Eikä tarvinnut odotella että toimiiko kotomaamme postilaitos enää. Toimiva ja esimerkillinen vaihtoehto. Mielestäni.

Ai niin, kuten venäläinen Dmitri Gluhovskin Metro 2033 on laajalti netissä levinnyt interaktiivnen teos on sen lisäksi yltänyt merkittävään myyntiinkin paperisena versiona. (Kts TS 5.11.2010 Tuomo Karhun erinomainen artikkeli Dmitristä.)

Amerikkalaisista runoilijoista ne jotka eivät näy edustavasti netissä eivät helpolla ole ainakaan minulle edes olemassa. Toisten kohdalla vilahdus jossakin antologiassa on muutaman kerran jo riittänyt laajemman kiinnostuksen kohoamiseksi. Viimeisin amerikkalainen antologia American Hybrid ei kuitenkaan jostain syystä niin säväyttänyt. Tunnen niin vähän amerikkalaista runoutta että en osaa analysoida mikä siinä on vialla. Siistiähän se on, viileän tasokasta. Hauskin kokemus minulle oli, ei niinkään kuuluisa Allenin New American Poetry vaan Carruthin hivenen laaja-alaisempi pokkarityyppinen laaja antologia, The Voice That is Great Within Us, jota vielä jokin aika sitten sai Amazonista 10 Eurolla. Olen siitä ja näistä muistakin antologioista kirjoittanut täällä aikaisemmin.

Kenties American Hybridin orastava, aavistuksenomainen suppeus tulee ihan vaan fyysisesti siitä että siihen on kelpuutettu laskujeni mukaan vain 74 runoilijaa kun Carruthin antologiassa on 136. American Hybridiä jotkut piirit (katkeruuttaankohan) moittivat siitä että siinä on mukana runoilijoita joiden korvantaustat ovat vielä kosteita. Minä olisin täysin päinvastaista mieltä; Iowan yliopiston voimanainen Cole Swensen olisi voinut rohkeammin valita mukaan juuri sellaisia joilla korvat vielä toimivat. (Toinen toimittaja on David St. John Etelä - Kalifornian Yliopistosta.)
Ja Carruth muuten paikkaa Allen New American Poetry-antologiaa, mukana aikoinaan hyvinkin nuoria, sellaisiakin joiden ura ei sitten jatkunutkaan. Molempi parempi.

Suomen arkea:

Nyt jännitän että saammeko me enää äänestää; gallupit ovat jo ensi kesän hallituspaikat jakaneet keskenään. Meille köyhille jää oikeus pysyä kyykyssä. Mutta elämä jatkuu, jatkui se vuoden 1917 jälkeenkin vaikka silloisen EK ryn edeltäjä vastusti voimakkaasti Venäjästä irrottautumista koska kannattava Venäjän kauppa häiriintyisi.

Mitähän Etelärannan EK komentaa meitä tässä E-kirja asiassa? Kuulolla on pakko olla.

;-)

Miettii Turussa Kaupungin johdon tilaamia amerikkalaisia peltisiä puistonpenkkejä ihastellen

Tikkanen Juhani

runoilija, ainakin omasta mielestäni.

email: juhani.tikkanen@gmail.com

Istuessani junassa ja surffatessani miniläppärillä mm. haikusivuilla sähköpostien hoitelun jälkeen tulin rustanneeksi seuraavan kolmirivisen, näin loppukevennykseksi:
mustanpuhuva maa -- 
valkoinen lumipyry 
aikoo äänestää?






http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/09/rankka-matka-niin-on-oltava.html
Carruthin antologiasta mm. tuolla. Ja alla linkki American Hybrid-juttuuni:


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/10/quietismi.html


maanantai 26. lokakuuta 2009

Quietismi

Hiljaiset metelöityvät Hybrid-antologiassa?

Quietism --
Noisy collection

Pari mielenkiintoista kirjoitusta:
http://exoskeleton-johannes.blogspot.com/2009/08/american-hybrid-review.html
ja sieltä viinkattuna toinenkin: http://partial-arts.blogspot.com/2009/08/responses-to-johannes-goransson-kenneth.html

Keskustelua jo ennen ilmestymistään herättänyt Hybrid-antologia

American Hybrid
A Norton Anthology of New Poetry
edited by Cole Swensen and David St. John
W.W. Norton ($25.95)
ilmestyi vuonna 2009.

Tilasin antologian, tartuin siihen hanakasti kuin lämminvesisuihkuun. Selasin, kiinnostuin osittain mutta intoni lopahti kuin Kerberan kukinnot tuomiokirkon rappusten edustalla.

Ron Silliman on antanut teokselle runsaasti kiinnostusta; kiitos siitä Ronille.

Mutta kun olin jo yrittänyt unohtaa / melkein torkahtanut koko Norton-antologian ristisiitokseen (jota en hakuisuudesta huolimatta niin terävänä antologiasta noteerannut), unohdin antologian unityynyni lähelle, kuitenkin ojennetun käteni riittävyyteen.

Sitten Johannes Göransson Joulusaarilta kirjoitti aiheesta lisää (kts. linkki!) Sieltä kalastin toisenkin tekstin, ja nyt mietin koko antologiaa uudelleen,

hiljaisesti.

quietism. Se ei ole samaa kuin minimalismi. Mutta eleettömyydellään lähentyy sitä.

Ja tottakai kirjallisuus on erilaisuuksien ristisiitosta, mitäpä muutakaan maailma on; jatkuvasti uusiotuotettuja / -tulkittuja historian osasia.

Lisää pohdittavaa. Suuri tirkistelyissä piehtaroiva massayleisö ei rakasta hiljaisuutta, eikä liikaa tiivistettyä tekstiä.

Eikä suuri yleisö jaksa lukea liian löysiä löpinöitäkään.


Lokakuun usva ...
puiden latvat haipuvat
hämytaivaalle