Katauta talven tulosta

Henkilö A lähettää seuraavan runoviestin henkilölle B:

   Talvinen viima 
   puhaltaa oven raosta -- 
   kadulla lentää pöly

Henkilö B tarttuu tavujen generoimislaitteeseensa ja tuottaa seuraavanlaisen kommentin:

pihapuu taipuu
kylmää taivasta vasten -- 
teepannuni viheltää

Kyseessä on katauta. Kts postaus

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/06/katauta.html

Tästä voisi (tuhannen vuoden tuulien eroosion tuloksena) karsiintua waka, nykyisin sanottaisiin tanka:

      Talvinen viima 
      puhaltaa oven raosta.
      Pihapuu taipuu
      kylmää taivasta vasten -- 
      teepannuni viheltää.

;-)

Katauta

Katauta on runomuoto, joka jäi Japanissa pois "muodista" jo ennen edellistä vuosituhatta. Alunperin molemmat keskustelurunon osaset ovat erikseen vielä keskeneräisiä, niistä tulee valmis vasta kun vastausosa on kirjoitettu ja liitetty alkuperäiseen.

Parhaimmillaan katauta olisi hauska parileikki: ensin toinen kirjoittaa rakkaalleen 5-7-7 tavuisen alun, johon vastaanottajan edellytetään vastaavan 5-7-7 tavulla. Nämä yhdessä muodostavat itseasiassa vasta eheän runon, rivejä kuusi ja tavuja 5-7-7-5-7-7 sedokan.

Tästä itseasiassa taisi kehittyä tanka tuhat vuotta myöhemmin karsimalla yksi turha rivi pois.

Katsotaanpa yksi esimerkki:

   Sinun tuoksusi 
   viipyy vielä tyynyllä, 
   muistatko edes minut? 

Tämä siis lähti kirjekyyhkyläisen mukana rakkaalle vuorten toiselle puolen, ja vastaus tuli nousuveden loiskiessa Sedoka-Bayn hehkuvilta hiekkarannoilta:

   Vilun vallassa 
   muistelen vain sinua, 
   enkä saa edes unta.

Nämä voisi siis yhdistää:

Sinun tuoksusi
viipyy vielä tyynyllä,
muistatko edes minut?
Vilun vallassa
muistelen vain sinua,
enkä saa edes unta.

Idea on siis että kaksi ihmistä yhdessä kirjoittavat yhden runon. Esileikkiä siis myöhemmin runsaasti harrastetulle renku ja renga-runoudelle, eli ketjurunoudelle.

Ketrunosta löytyy nimimerkki Fierran sivustolta juttu:

http://fierran.wippiesblog.com/ketjurunous-renku/

Tankaksi muunnettuna tätä kepeä juttu voi olla vaikka vaan näin:

      Sinun tuoksusi 
      viipyy vielä tyynyllä.
      Vilun vallassa 
      muistelen vain sinua, 
      enkä saa edes unta.