Jusu Annala SodomiAmore

SodomiAmore

Jusu Annalan 10.s julkaistu teos.

Ntamo 2016, 160 sivua.


Lainasin teoksen kirjaston uutuushyllystä.

Selailukokemus oli ensi alkuun tyydyttävä, sujuva.

Olen joskus ennenkin jäänyt kiikkiin Jusu Annalan jutuista.

Sivulta 93 alkoi sikermä Ihmisvarasto, joka oli yhtä ja samaa tekstiä.

Katselin sivu kerrallaan. Alussa hieman vierastin teoksen matalasivuista ja väljää taittoa.

Tämän runoelman kohdalla hiffasin että tottakai, juuri noin se pitikin taittaa!

Aika pian totuin tekstin vetoon, eli löysin että se svengaa, kulkee, eli se siirtyy paperista silmien kautta pääknuppiin, menee sinne eikä pelota.

Katselin välillä sivuja kääntäessäni hyllyissäni tyrkyllä olevaa noin 1190-sivuista Collected Poems of Allen Ginsberg, nidottua pehmeäkantista teosta.

Mietin että Jusu Annala on Suomen Allen.

Tuossa Ginsbergin Collected-kirjasta puuttuu yksi Allenin kirjoittaman haiku, mutta se on kuljeskellut erikseen interbetin haiku-sivustoilla, eli sekin siis on olemassa. (Olisiko sivu 1191?)

Vielä erikseen mulla on City Lights Booksin HOWL, kopion painovuosi 2006, kun original ilmestyi 1956. Siinä on William Carlos Williamsin esipuhe, jota en ole netistä löytänyt? (Siksi piti tuokin Amazonista tilata.) City Light Books kertoo että hyllyssäni taltioitu HOWLin laitos olisi yltänyt miljoonaan kappaleeseen. Wau. Hintaa oli 6,95 Usd. Maksoin muovilla.

Huuto on parikin kertaa ilmestynyt suomeksi, ihan kelpoja suomennoksia. Aikoinaan Turun Vähäväkisten salissa Huudon esitti Ylioppilasteatterin näyttelijä. Eli sekin on tullut kuulluksi, arvokkaassa salissa vielä. Usein mietin että miltä olisi tuntunut kun olisi HOWL:in ensiesityksen aikoinaan siellä kapakissa korvin kuullut, silmin nähnyt, miten Allen sen luki...

Haavetta vain.
Paikalla oli Jack Kerouac, joka kertomansa mukaan hihkui... Aiheesta.

Mietiskelin että Jusu Annalan runoelmaa Ihmisvarasto lukiessa ei erityisen tehokasta lukijaa tarvitsisi, teksti vetää ihan omillaan. Ilman tehosteita?

Harvinaista herkkua?

:-)


Jusu Annalan teos päättyyy riveihin

totuus on 

tuu

Tikkis,
runoilija Turusta
Tammikuussa 2017.

Jusu Annala, Filé

Jusu Annala,
Filé,
Ntamo 2009,
64 sivua.

Ntamon ahkeroimaa runokokoelmien virtaa. Ntamo on viimeaikoina käyttänyt Kirja kerrallaan digipainoa. Teoksia ei loju varastoissa, ne pitää yksi kerrallaan tilata. Lulu.Com toimi muuten nopeasti ja luotettavasti mutta lähetyksien laskussa postin kulut näkyivät merkittävänä kulueränä. Sama ongelma Amazon.Com-kirjojen kanssa. Amazonin kilpailuetua on lisännyt dollarin halpa hinta. Nyt se on tasaantumassa, ja mikäli taloussekasorto jatkaa samenemistaan niin jatkossa Euron ja Dollarin kurssierokin saattaa häilyä.

Jusu Annalan Filé on kokoelmien Paella (2008) ja Adieuxit (2008) jälkeen hänen kolmas kokoelmansa. Hän on syntynyt vuonna 1974.

Filé voisi olla kuusikymmenluvun suomalaisia lauluja; synteesiä ennen August Ahlqvistin Suomeen pakottamaa eurooppalaista loppusointumatematiikka ja perussuomalaisen suuhun ja haitarin soittoon sopivaa tekstiä. En ole erityisen hyvä tuossa iskelmäpuolen analyyseissä, eli lienee parempi että en sitä painota sen enempää. ?-)

Kas, herra Pegasos, vanha ruuna, 
raahustaa eespäin, päätään roikottain. 
Yllään palttoo, lierihattu, salkkuna 
on vaneerinen matkalaukku vain. 

(Sivulta 50 runon pegasos, vanha ruuna aloitussävelet.)

Iskelmärunous on painettuna, ilman nuotteja, aneemisen tuntuista. Pitäisi kuvitella keihäänheittäjä Rautajärvi laulamaan sydän värähdellen ja Vili Vesterisen hanurin taustalle. ;-)

Mitallisuus Suomen runoudesta ei ole minnekään häipynyt, kenties päinvastoin. Niitä kirjoitetaan jatkuvalla innolla ja paatoksella. Niitä ei vain pahemmin julkisuudessa julkaista, ne eivät kilpaile Tanssiva - mesikämmen - sarjassa. Ja niitä luetaan vain sisäpiirien juhlissa.

Toinen asia, jota myös mietiskelen; Mihin Suomen runous kulkee, julkisesti. Ja mitä on julkisuus. Onko vain Hesarin taustalla painava kirjatalo ainoa sallittu julkisuus. Onko kirja kerrallaan julkaiseva kustantamo julkista runoutta. Ovat, sillä esimerkiksi Turun Kaupunginkirjastossa näitä löytyy vankka valikoima. Eli taas yksi lisäpiste Ntamolle päin!

Jusu Annalan Filén runokieli on alue johon en tuon enempää sukella; fontti on oireellisesti normaalia suurempaa, eli keski-ikäiset tekstien lukijatkin saavat siitä kevyesti selkoa. Siitäkin irtopiste Jusulle ja Ntamolle.

  
On vartalosi 
halujen saartamana 
muodokas, tosi!
 

Runon sivulla 30 otsikko on: haiku vartalollesi
Jusu on ollut innoissaan kun on saanut puristetuksi riveille 5-7-5 tavua, vieläpä loppusoinnut; rivin 1 -osi ja 3 - osi päätteet. (Pöh?)
Senryu-lahkoon sen ensiksi kippaisin. Kunnioitettava harrastuksen osoitus, silti.
Jos Jusu tuon on oikeasti kieli poskella vakavissaan sorvannut niin kiinnostaisi mitä hän jätti sorvatessa syrjään. Sillä tekstissä on ytyä, sisusta. Sanoisin.
(Mutta haiku se ei ole.)

Mietin kirjaa pitkään selailtuani että kumpaa Jusu tarkoittaa kirjan nimellä, data-tietuekasaa tai hellalla paistuvaa ruokaa. Kysyttäessä kunnon runoilijan tapaan U2-maisesti, että molempia. Tietenkin.

Runous on aina arvoitus. Ainakin hyvä runous.

Jusu Annala, aDIEuXit

Jusu Annala, aDIEuXit, ilmestyi NTAMOn kustannuksella vuonna 2008. Selasin sitä eilen ja tänään. Sivuja on 46. Se että Jusu Annala on tutkinut ja kääntänyt James Joycea näkyy pienessäkin suurennuslasissa. Graafisesti Jusu jatkaa sitä kehitystä mitä James Joyce ei saanut loppuun Finnegans Wakessa. Kirjapainotekniikka ei ollut vielä Linux-ympäristöineen syntynyt. Kun yleisesti totuttua kieltä, tai fonttia, aletaan muokkaamaan niinkuin se voisi jonkun suusta joskus jopa ulos pursua on lukija vaikeuksissa. Silmien lisäksi jollei tilalle tarvitaan korvia. Ainakin yksi.




Yllä Jusua sivulla 11. Optisen layoutin ääneen lukemisessa perinteisessä runoillassa ei ole järkeä. Tuleehan tuosta sivun 11 koosteestakin joku äänimaisema jos sen lukee; lukemiseen tarvitaan tekstin päällekkäisyyden takia kaksi ja miten optisesti kaunis sulkumerkki ääntyy kurkunpäästä lähtiessään huulien läpi yhteiseen kuunteluilmaan päästessään?






Sivulla 16 on lainaus Tzarasta.

Joycen yhtymien ja muisteluksien lisäksi näkyy ainakin minulle kuiskauksia myös Ezra Poundin the Cantos viesteistä. Ja koska ei kahta ilman kolmatta tietenkin myös ylähuulensa vakaana pitävä T. S. Eliot. Joku toinen voi löytää muita kaukaisia kaikuja, Jusu Annala ilmeisesti joitakin muita. Näinhän kirjoituksia kuitenkin lukija lukee, omaa lukumaailmaansa tekstiä jatkuvasti suhteuttaen. :-)



Entäkö esimerkki Joycen vaikutuksen näkymisestä Jusu Annalan aDIEuXit - teoksessa?
En ryhdy käsin tihrumaan ja ottamaan väärinkopsun riskiä, mutta kaivakaa teos esille ja aloittakaa vaikka sivulta 45:

Mythmothyr,hikeensnytys, immenkalvosinapin
jasittaasisääulos, io io ioo-o, kovoo sur voo ko?
... jne

Luin tai selasin aDIEuXit-teosta kuten Finnegans Wakeakin: nautiskelen palasen sieltä, joskus sivun tai pari, sitten käännän lehtiä eteen tai taakse ja katson jonkun rivin, maistelen, ja usein jään mietiskelemään.

Mikä on se taikuus Finnegans Wakessa joka jättää lukijan mietiskelemään, ei yksinään vaan tekstin kanssa, se jatkaa etenemistä, muotoutuu, kasvaa, häipyy, kuiskii,
mutta ei huuda sillä jos teksti alkaa päässäni korottaa ääntään katson sitä sillä silmällä ja olemme taas sinut. Hiljeneminen suuremman äänen jälkeen on hiljaisempaa kuin se että ollaan koko ajan hiiskumatta.


Alla oleva ottamani jpg-kuva liittyy Jusu Annalan teoksen takakannen teemaan, joka on sivun 30 ODE 2 JOYce [Op125, D-minor.,Excerto]. Paikka on Tukholmassa.





http://ntamo.blogspot.com/2008/10/jusu-annala-adieuxit.html


http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/runo-puhuu-kaikkia-eik%C3%A4-mit%C3%A4%C3%A4n-kielt%C3%A4/359097


http://marstravolta.blogspot.com/2008/12/jusu-annalan-kirjasta-adieuxit-ntamo.html


http://www.lulu.com/content/paperback-book/adieuxit/4297056