Seuraava myrsky on lumimyrsky

Etiketti pitää särkyneen pullon sirpaleita yhdessä

Ron Silliman, Oz, the Alphabet, s 400. (suom. j.t.)

Pullon tehtävä on pitää sinne kaadettu maailma siellä sen aikaa kun on tarkoitus.

Kun pullo hajoaa se ei enää ole pullo.

Viimeisenä palvelunaan pullon etiketti pitää maailmasta kiinni,
yhdistää siitä osan. Alla on poijuja, jotka luottavat että vedessä kelluu.





Törmäsin tuohon Ron Sillimanin lauseeseen kun ensin olin kuunnellut radiosta Antti Hyryn Uuni-kirjasta juttua. Antti Hyry kirjoittaa siitä mikä tapahtuu, mikä on totta.

Se että Antti Hyry siitä kirjoittaa, rehellisesti, siinä järjestyksessä, pitää maailmaa koossa.




Täällä on juuri niin hyvä elää kuin haluaa, se on ympäristöstä kiinni, muiden maiden pahat teot tulevat tänne jos pidetään niille ovet ja ikkunat auki, ja niinhän ihmisen ovia pitäisi pitää, auki.

Että itsekin pääsee ovesta ulos.

Hyvän kirjan tehtävä on olla tätä maailmaa, niin että minä siinä myös olen, ja kannet yhdistävät sitä paperia yhteen mihin kertomus on tallennettu.
Parhaimmillaan olla osa luontoa:

Ulkona aurinko paistoi kirkkaana ruohikkoihin ja punaisiin ja kirkkaankeltaisiin puunlehtiin, jotka liikkuivat siellä täällä, että ne huomasi. Ruohikoitten tummissa varjopaikoissa oli vaalea kuuraa.

Antti Hyry teoksen Aitta sivulla 160.


Turussa on kevät, mutta öisin on kylmää. Lumimyrsky oli viikolla Ranskassa, viimeksi Saksassa. Euroopan Unionin Euromaat yksissä tuumin alkavat kaataa säkkikaupalla seteleitä Kreikkaan ensi viikolla. Vaikka Kreikka on huijannut ja rosvonnut EU:ta vuosikaudet, sinne kannetaan säkillä meidän kaikkien rahaa, kuin valoa ikkunattomaan huoneeseen. Kuka on hölmö.

Väärä kynä tässä
koska oikea kynä on kateissa

Ron Silliman, the Alphabet, osiossa Vog, sivulla 705. (suom. j.t.)

Maailma laajenee kuten Fibonaccin luku. Ensin pari ykköstä, sitten kakkonen, ja kolmonen. Ei tarvitse jatkaa kovinkaan pitkään kun Fibonacci täyttää kaikki lukuavaruudet, ja jatkaa sen jälkeen pullistumistaan.

Seuraava myrsky on lumimyrsky.

Ron Silliman, the Alphabet, (ja Fibonaccista Silliman kirjoittaa sivulla 383.)

Antti Hyry lopettaa Aitta kirjansa runoon, josta lainaan sen toisen säkeistön, siksi että se on laittamaton:

Tuulee pimeältä mereltä,
punainen kuu
veneen mallinen
hohtaa kaukana aalloilla
ja uppoaa kohta.

Neilikka on monen muun lisäksi mm. Ukkosen jumalan kukka. Neilikkavallankumous Portugalissa alkoi 25.4.1974. Eurojen rahojen kippaaminen Kreikkaan alkoi tosimielellä toukokuussa 2010.

Haikumaailmassa on meneillään neilikka-aiheinen kilpa. Siitä ylijääneenä ja ajankohtaan muokattuna yksi versiomuunneltu kolmirivinen ja tavujakoon pakotettu:

Ukkosen vaade --
neilikoiden juurille
ilmaista vettä

On meillä Turussa Myllysilta, hyvin suunniteltu ja palkittu silta. Kahteen kertaan veronmaksajien maksama, heti kolmanteen kertaan.
Tätä rataa meilläkin.

Hyvää toukokuuta; raha on rosvoja ja huijareita varten.

toivottaa Tikkis,
Turun Raunistulasta.




Kuvat eivät liity Ron Sillimaniin, eivät Antti Hyryyn. Niitä voi klik-klikata, ja kun hiirun vie kuvan ylle niin kuvan nimi paljastuu. Niihin voi joskus piilottaa lisäarvoa.

Hyry ja Mäntyharjun urut

Kauempana meni lokkeja myötätuuleen.
Suolla oli ollut kurki,
oli huutanut ja noussut lentoon,
ja kohta niitä oli ollut neljä,
lentäneet lähellä,
ja oli ollut kuuroja
ja satanut sadetakin kauluksesta sisään.

Täytyy oppia olemaan synkkinäkin päivinä.

Tuuli suhisi
ja puunlehtien nurjat puolet kääntyivät näkyviin.


Antti Hyry teoksessa Kertomus osiossa Mustan ojan vesi . (Otava 1986)

Lueskelin tätä kun kuuntelin radiosta Urkumaratoonia Mäntyharjun kirkon uusilla uruilla. Olli Urposen soittoa olen kuullut muuallakin; hyvin hän Mäntyharjun pillien kanssa kaveerasi. Alkuosasta jäi mieleeni kihertämään Katri Vesanen: soitto oli reipasta ja läheni rämäkkyyttä mutta kuitenkin kurinalaisesti tuntui noudattelevan nuotteja. Tuli leppoisan rempseä olo Katri Vesasen soittoa luurit korvilla kuullessa.

Täyteläinen kokemus. B-A-C-H muunnelma oli ovelasti selkeä ja moninainen.

Semmoinen musiikkipläjäys tältä perinteisesti oikealta Jussinpäivältä, 24. kesäkuuta.

Iloista ihan oikeata Juhannusta!

Jarkko Laineen nimikkoseura juhli Turussa

Turun kirjastossa oli 17.3.2009 kirjallinen ilta jonka järjesti Turun Kirjaston kanssa Jarkko Laineen nimikkoseura. Kuvasaaliin 'rosvosi' Mataleena.blogspot.com. Yhden säästin itselleni; Torsti Lehtisen seurassa tulee aina levollisen iloiselle mielelle. Mataleenan blogissa tarkempaa analyysia tilaisuudesta kuvineen!

(http://mataleena.blogspot.com/2009/03/kirjallinen-ilta-kirjastossa.html)





Hannu Raittila ei lukenut näytteitä valmisteilla olevasta Mannerheim-romaanista. Sensijaan hän syväluotasi romaanin olemusta ja kirjallisuuden luokkia. Mietin että kirjallisissa matineoissa kirjailijat voisivat enemmänkin pohtia kirjallisuuden syvempiä olemuksia sensijaan että valitsevat teksteistään mukavia ja hauskoja palasia. :-)

Kahdenkeskisessä (-matineoissa usein tavaksi tullut ihmisten helmasynti; jutella kahden kesken niin että muu yleisö ei pääse siihen väliin!) keskustelussa totesin että itse pidän eräänä parhaana suomenkielellä julkaisevana runoilijana Antti Hyryä ja erityisesti hänen kirjaansa Kertomus. Olimme yhtä mieltä, eli riitaa eikä toraa seikasta ei syntynyt. Hannu vieläpä lisäsi muitakin Hyryn kirjoja runouden pitkään listaan. Jatkoimme Mataleenan kanssa matinean selvittelyä kahdestaan Bar Kukassa punkkulasillisella; Hannulla oli ostoslista taskussaan, hän meni vielä iltakauppaan. Ostamaan leipää ja ryynejä?

Antti Hyry, Mustan ojan vesi

Yöllä ja aamulla
satoi lunta puihin.

Nyt on ilma jäähtynyt ja ratisee,
kun maassa kävelee.

Tuulee, ja puista tipahtelee varvunpätkiä,
rapsahtelee siellä täällä.

Kuultava ilma,
taivas selvä
ja tähtiä näkyy.

Antti Hyry teoksessa Kertomus (Otava 1986) Mustan ojan vesi osiossa.

Tekisi mieleni sanoa runosikermässä. Sanonpa tässä. Hyryä sellaisena ilmiönä että pitää laittaa luurit korville, niillä kuulee paremmin. Alunperin teksti oli yhtenä pötkönä, kuin olisi proosaa. Hyvässä tekstissä ei ole rajoja proosan eikä runojen välillä.

Hyryä pitää lukea kuin runoa, sana kerrallaan kielelle ottaen, maistaen. Ja Hyry kestää toisen lukemisen. Oikeastaan paras jälkimaku tulee vasta kun Hyryä lukee ensin muutamaan kertaan, antaa hautua kirjahyllyssä jonkun vuotta, kuten reilut parisenkymmentä kuten minä nyt, ja sitten lukee sen taas.