Harri Hertell, Rööperin Runoilija

Minun on täytynyt kaataa maalia kadulle
voidakseni kuvitella taivaan, nähdäkseni sen värit ihmisten huulilla.

Harri Hertell, Teoksessa Kunnes oppii kävelemään. s. 8.




Harri Hertell piti esikoisteoksensa julkistamistilaisuuden Helsingissä Runeberginkadulla, Vastarannan Kiiskessä. Tämä kuppila on viihtyisä, tilava mutta ei tee perinteisen suomalaisen hehtaarimakasiiniravintolan vaikutelmaa.

Yleisöä olisi tullut enemmänkin mutta tuolit näyttivät loppuneen. Muutama seisoi lasi kädessään.

En tullut kirjoittaneeksi esiintyjien nimiä ylös, yhtäkaikki kyseessä oli Harri Hertellin ilta. Kamerani pidin myös selkärepussani.

Pienen tauon jälkeen esiintyi myös paikalle saapunut Teemu Hirvilammi, Sipoosta. Teemun esitys kytki illan runouden kaiut yhteen, tekivät siitä silminkuullen runouden yhteisyyden, ihan kuten Runeberginkadun keskelle kaiverrettu raitsikkakiskot veivät illalla iltajunaan.



Runoteoksen takakansi sanoo jotenkin näin:

Harri Hertell (2. 1985)on helsinkiläinen runoilija ja tapahtumatuottaja Kunnes oppii kävelemään...

Unohtuiko joku välimerkki; mutta eihän runoilijat aina käytä välimerkkejä? ;-)




Mietin Vastarannan Kiiskeä istuessani Turun Taiteiden yössä kirjastotalon Studiossa, minne runotapahtuma oli siirretty ulkopihalta sateen takia. Studiossa ei ollut lähelläkään limppariautomaattia.

(Pihalla olisi ollut viiniruokala Sirius!)

Studion kreikkalaisvaikutteinen yksioikoisen suorakulmainen yleisösali ei anna tilaa omille ajatuksille, ja niskat ylöspäin kenollaan pitää kurkkia kauaksi esityslavalla ääntelevää runoilijaa kohden.

Kiiskessä kaikki olivat samassa tasossa, ja päästäkseen veskiin pitää varovasti ohittaa esiintyjä että vokaalit eivät läikkyisi konsonanttien väärään kurkkuun.

Kaikesta ihmeellisestä me olemme valmiita luopumaan
pelkojemme takia kasvamme aikuisiksi
ja asian koomisuutta huomaamatta
kulkee vierellämme siili 15 miljoonaa vuotta vanhana
ja kikattaa leikkisästi ennen nukkumaanmenoa:
kasvukipuja! kasvukipuja vain!

Harri Hertell, Teoksessa Kunnes oppii kävelemään. s. 69

Takakannessa on Helsingin Rautatieaseman kiviset ukos valolyhdyt käsissään. Tulee kodikas tunne; sieltä Ukkojen vahtimista ovista pääsee Turun junaan!

Aikataulut tosin toisinaan ovat viitteellisiä; onhan Turusta Helsinkiin rautateitse lähes 200 pitkää kilometriä. Turussa Hesan junien lähtöpaikkaa ovat myös aikatauluongelmien välttämiseksi siirtäneet muutama kymmenen metriä lähemmäksi Hesaa. Ehtii mukamas varmemmin.

Silti aamun Pendolino muutaman Euron lisämaksusta huolimatta myöhästyi muutaman minuutin; metsätaipaleella VR.n kulunvalvonta tuntui taas pettäneen.

Mutta kiskot tietävät minne mennä ja miten päästä takaisin Turkuun:

Toiset kulkevat tietään
tietämättä missä se menee.

Sanoo Harri Hertell, itsekin ahkera Turunkävijä, sivulla 48. Sanomalla noin tarkoittaa että hän(kin) tietää missä menee.

En ryhdy leikkimään runouslehtoraatin elkeitä luokittelemalla Hertellin runoja mihinkään laariin. Harri Hertellin runous lähenee sitä ongelmallista symbioosiongelman ratkaisua, että luettu runo on usein erilainen kuin paperilta luettu. Harria kuuntelee mielellään, eikä tekstiä sohvalla selällään lukiessakaan veri erityisemmän pahasti nouse päähän. Hengitys kulkee, korvin nähden.

Alla yksityiskohta etukannesta:



Kyseessä siis teos: Kunnes oppii kävelemään. Kustantaja Helsinki Poetry Connection.
ISBN 978-952-92-9202-8.

Teosta myytiin uunituoreena suoraan tiskiltä. Minä ostin kaksi; kaverille myös!

Runoviikot ja Timo Harju

Lähteneminen on sitä että halataan
kuin murskaantuneet mustikat.

Timo Harju kokoelmassaan "Kastelimme heitä runsaasti kahvilla". Ntamo 2009.

Runoilija Timo Harju on vuonna 1980 syntynyt turkulainen runoilija. Hän esiintyi monen muun kanssa Runoviikoilla maanantaina 2.11.2009 Turussa, Bar Kukassa. Tuhti, monipuolinen, vankka kokoelma. Josta ei näin lyhyellä maininnalla selviä; olkoot ennakkomainos.

Mummu hiljaa hiutuvassa
villatakissa haipuvassa
pöydän päässä kädet eessä
ajatuksissaan lämpimän harmaissa
tuudittaa lumihiutaleita hiuskehdossa
silmäkuopat lunta täynnä.

Timo Harju sivulla 76.




Helsingistä runoviikoille oli saapunut runoilija Harri Hertell. Kuvassa hän lukee lippis päänsä turvana runojaan.

Internetissä runoviikkojen ohjelma lupasi Bar Kukan ohjelman alkavan klo 19.00. Väärä hälytys, mutta sikäli onnellinen että ehdimme maistella talon punaviiniä jälkimakuineen ennenkuin runojen kuulolle marssitus alkoi. Hyvä jälkimaku, juuri oikea lämpötila, hengittynyttä punaviiniä. Oivallinen taustamaku hyvälle runoillalle, joka alkoikin vasta klo 20:00!

Muita illan esiintyjiä olivat Margareta Hupa, Jussi Sutinen ja Kati Neuvonen.

Kuva alla: runoilijat Parkko ja Harju seuraavat esityksiä.




Ei ollut huonoa käytöstä keskustella paikalla olleiden ihmisten kanssa.




Turussa on harvakseltaan iltoja joissa voi kerääntyä keskustelemaan muiden runoilijoiden kanssa maailman asioista. Käsillä puhetta tehostava äänenpainon selvennys voi olla tahatontakin, en ainakaan muista että siihen mitään erityistä olisi liittynyt. Jollei sitten siihen että Hesarin kirjallisuuspalsta on kuin Niuvanniemen sairaalan kesäpaitojen pesula: kuiva ja nuiva.




Illan ohjelma päättyi, emmekä enää tohtineet peittää hyvää punaviinin jälkimakua uudella, tuoreella tuopillisella. Nuttu niskaan ja lampsimaan Turun yöhön.
Turun illan täydehkö kuu raivasi yksinäistä väyläänsä risujen takana. Kuin uhmaten kaukana idässäpäin märehtivää omahyväistä kaupunkia ja sen paperista kulttuuri-niukkaa sanomalehtiriepua.

 
Turkulainen kuu 
raivaa risukasaankin 
valoisat säteet 
 

Muutama kuva samasta tilaisuudesta löytyy blogista: mataleena.blogspot.com