Ja
Matojen maku
On pehmeä & suolainen
Kuten meri
Tai kyyneleet

Jack Kerouac, 1961, Scattered Poems, City Lights Books, s. 64 (osa San Francisco Blues - runoelmaa)

And
The taste of worms
Is soft & salty
Like the sea
Or tears.

vajaa

vajaa toiminne, esim. kun sydän unohtaa sykkeen pieneksi aikaa


Etsin jotain kevyttä aamulukemista. Liian monta paksua kirjaa, vaikkapa Philip Whalenin Kootut tai Charles Olsonin kaksi paksua koostetta.




Olin nostanut Jack Kerouacin pienen kirjasen POMES ALL SIZES syrjään viime lukemisen jälkeen. Kuin että jatkapa tästä. Pysähdyin siihen joksikin aikaa ja mietin eri kanteilta mitä Jack Kerouac tarkoittaa termillä POME.

Pome on kasvin hedelmä, kuten esimerkkinä Omena. Edelleen se on alkuperäinen Australian siirtolainen: "Prisoner Of Mother England".

Jack Kerouac oli ranskankielistä juurakkoa joka ei tuntunut löytävän Amerikan Valtateiltä hyvää paikkaa kotiutua. Liian usein Jack etsi turvapaikkaa pullosta.

Tämä POME esimerkkinä:

 
 
Jos en käytä korkkia 
           voin läikyttää viiniä - 
         Mutta jos käytän?
 

Jälkiviisasta körttiläisyyttä olisi tokaista, että olisi vaan käyttänyt. Siis korkkia.


Mielestäni tuo on sarjaan tokaisuja, jossain vaiheessa sisäisesti nautitut stimulantit auttavat henkilöä löytämään kuolemattomia oivalluksia.

Jostain syystä ne toimivat vain henkilön itsensä kontekstissä, ei siitä irrotettuna vaan siinä läsnä ollen. Tuo on sivulta Pomes-kirjan sivulta 166. Tämä on sivulla 154:

 
Ne jotka kuolevat 
          menevät ruumisarkkuihin 
       Jotka eivät ikinä kastu

Nuo Kerouacin kolmiriviset tuossa yllä tuskin lienevät haikuja muuta kuin kooltaan. Senryuu, jos pakko luokitella.



Ja kuten Saarikosken Tiarnia-sarja on Pentti Saarikosken parhaita on jack Kerouacin Book of Haikus hänen.

Kerouac mielestäni sisäisti haikun ytimen lajeineen kaikkineen niin että on turha pohtia onko kigo-sana kohdillaan tai yhdistääkö rivi kaksi alun ja lopun vai onko kyseessä vain ohimennen tokaistu senryuu.

Jos runo on hyvä niin ei sitä voine luokitella.

Runo ei ole luokkasodan väline.

vajaatoiminne 

          katson ulos, pihalle 

               orava pesii

Kirjat, mm:

Jack Kerouac
POMES ALL SIZES
Introcuction by Allen Ginsberg
City Light Books 1992.

Kirjan käsis oli City Lights kassakaapissa turvassa kirjoittamisensa jälkeen (1954 - 1965). Jack kuoli 1969.

Kannen maalauksen on tehnyt Lawrence Ferlinghetti.



Jack Kerouac
Book of Haikus
Edited and Introduced by Regina Weinreich.
Enitharmon Press 2004.

Kannen valokuvan ottanut Sebastian Sampas.


Pentti Saarikosken Tiarnia-trilogia:

Tanssilattia vuorella (1977)
Tanssiinkutsu (1980)
Hämärän tanssit (1983)

Metelöivä vesi

 
tuo veden ääni -- 
enkä minä kysynyt 
yhtikäs mitään
 

Lueskelin tarinoita Jack Kerouacista. Yksi teksti oli missä Jack kyselee Han-shanilta neuvoa, ja saa vastaukseksi: "Hiljaisuuuden ääni, siinä kaikki ohjeet mitä saat."

kysyvä katse --
profeetta ei vastaa,
kääntää selkänsä

Tiistain lainaus

Edward Dahlberg'lle

Älä käytä puhelinta.
Ihmiset eivät koskaan ole valmiita vastaamaan.
Käytä runoutta.


Jack Kerouac vuonna 1970, teoksesta Scattered Poems sivulla 55.
City Light Books.

Edward Dahlberg (22.7.1900 – 27.2.1977) oli amerikkalainen prosaisti, esseisti. Hänen julkaisi parisenkymmentä kirjaa, mm. vuonna 1950 Flea of Sodom, (Sodomian kirppu).

Hän opetti mm. kuuluisassa Black Mountain Collegessa.

Yksi Edward Dahlbergin aforismeista:

Ottaa pitkän ajan ymmärtää eimitään.

(copyright Edward Dahlberg, suom. j.t.)

En ole havainnut että Edward Dahlbergia olisi suomennettu? Kerouacia on.

Aram Saroyan kysyi kerran Jack Kerouacilta mitä eroa on Buddhalla ja Jeesuksella.
Jack vastasi: "Ei mitään."

Aram Saroyanin oma vastaus olisi ollut: "Buddha osasi karatea."

* * *

Toinen juttu Aran Saroyanista. Aram keskusteli Allen Ginsbergin kanssa kirjoittamistaan yhden sanan mittaisista runoistaan.

Allen katsahti niitä ja kysyi: "Oletko sinä laiska, vai mitä?"

Kerouac ja Buddha

         Onko koiralla 
         Buddhan kaltainen luonto? 
         Vesi on vettä.

Copyright Jack Kerouac, suom. j.t.

Tuon lukaisin Jack Kerouac'in kirjasta Pomes all Sizes. Tässä pikku kirjasessa riittää selailtavaa. Rivin 2 vaihtoehto: Buddhan luonne.

            Vaskinen Buddha 
            hymyilee hyttysille -- 
            älkää tönikö!

(j.t.)

Tavurikkoja; mitaton kapina ennen EU-vaaleja

#1 (Äänestyksen wapaus)

Pitelen sadetta.
Miten sadetta pidellään.
Mahdoton aamu.


#2 (Mennyttä aatetta)

Punavaahtera
vihertyy tihkusateessa.
Edistyksellisyys?


#3 (Viisirivinen taistelukuvaus)

Mustakaapuinen ehdokas
ei tottele
vastapuolueen piispaa.
Temppeliherrojen
uudelleenherätys.


#4 (Urheat lapset)

Äitienpäivänä
valmiina kukkien kanssa
vaikka kaatosateeseen


#5 (Kaiho toive)

Olisit hiljaa
etkä kilpailisi
harakan kanssa.



J.K. Tätä se on kun aamunukuksissa on ottavinaan kantaa ajankohtaisiin kiistoihin,
löysää pölinää.

Jos keksin parempaa tekstiä, niin nämä saavat haihtua bittien likakaivoon. Sinne vielä tiettävästi mahtuu. Onneksi.


Lisäyksiä, ensin Ron Silliman, the Alphabet, osiosta NON (s.307):

                 graffiti 
                       seinillä
            syvällä maanalaisen tunnelissa

Toinen liitännäinen tulee Charles Olsonilta, teoksesta The Maximus Poemsa, sivulta 387:

   Etsin 
   ja näin 
   katsovani 
   vasemmalle

   Okeanos, 
   vaappuva 
   kehä

(Okeanos on ensimmäinen yhteensä 12 titaanijumalista, hallitsi valtamerta. Alunperin maailmaa kiertävä virta, myöhemmin valtameri.)

Sitten pari Jack Kerouacin sitaattia, ensin Book of Blues sivulta 224:

     Minun mieleni! jopa kovempia kuin 
     minun polkuni, vapauteni
     on pianossa

Sitten Book of Sketches sivulta 199:

           Öljylähteen pumpun ympärillä lehmät
           sanovat - "Jättäkää öljy 
           meidän maahamme."

Lopuksi Hayden Carruth kokoelmassaan from snow and rock, from chaos sivulta 3:

    Voisin ottaa 
    kaksi lehteä 
      ja antaa yhden sinulle. 
    Eikö se olisikin 
    jotenkin täydellistä?

Terveisin
Tikkis

Kerouac ja enkelit

Pyhäinpäivänä 2008

Kerouacin päiväkirjojen ensimmäistä osaa eilen, pyhäinpäivänä, lehteillessäni mietin että Jack Kerouacin uskonnollisuuttakin voisi vähän mainostaa. Hänen kiinnostuksensa mm. buddhalaisuuteen halveksimatta muita uskontoja on toki tiedossa.

Sopivasti sivulla 404 on enkeliteksti:

Me myriadit enkelit tapaamme taivaassa. 
Me enkelit tapaamme maassa.
Me enkelit itkemme helvetissä.
Me enkelit emme koskaan kuole. 

Ei kuulostane kovin välkyltä, mutta Jack Kerouac tiesi tuon, ja tottahan se on.

Lähde:

Windblown World
The Journals of Jack Kerouac 1947 - 1954
Penguin 2006

Allen Ginsberg, Kerouac 12.3.1997

Kerouac


En osaa vastata,
syystä että en osaa vastata
on että minä en ole kuollut vielä
En muista kuolemaa
Olen 14. kadulla ja 1. Avenuella
Mikhäs se kyshymysh olikaan?


Allen Ginsberg, 12.3.1997
Death & Fame Poems 1993-1997

Lisäys ylläolevaan 30.12.2008:
Kirjastossa käydessäni vilkaisin myös Ginsbergin kohdalle hyllyjä. Löysin sieltä Ginsbergilta suomennetun kokoelman Luurankohuutoja. Sammakko 2002. Ohut valikoima, jonka 64 sivulla on sinällään oivallisia käännöksiä. Kun asettaa Ginsbergin Kootut 1947-1997 lähes 1200 sivua Sammakon kolmen ohuen valikoiman rinnalle nousee väkisin mieleen ajatus että siinäkö kaikki mitä Ginsbergistä suomeksi maksaa vaivan. Taustalla tietenkin ostavan yleisön vähyys; tuskin Ginsbergkään suomalaisia kovin runsaasti kiinnostanee. Ja nykylukijat Suomessa toki jo lukevat Ginsberginsä alkukielellä? Tämä viimeisin kootut on listahinnaltaan USD 25, josta muistelen Amazonin tiputtaneen vielä vähän verkkokaupassaan. Taalan halpuuden aikana ei siis kallis ostos postimaksuineenkaan.

Tuohon Kerouac - runoon. Seppo Lahtisen käännös on luotettava ja fiksu. Viimeisen rivin tulkinta ei ole kovinkaan oleellinen, sillä Ginsbergin ajatus tulee toki ilmi kääntämättäkin: Vat's the qvestion?. Lahtinen: Häh, mikä olikaan kyssäri?

Itse mietin että kysyjä pikemminkin sammalsi. Murtaen englantia puhumisesta tyyliin May I aks anozer qvestion, bleaze? tuskin lienee kyse. Kerouacin äidinkieli oli ranska, mutta hänen englantinsa käsittääkseni täysin normaalia, jos niin voi Beat-runouden uranuurtajasta sanoa. (Kerouac kirjoitti myös ranskaksi.)

Kysymys miten kääntää omalle kielelle murteet ja muut sorvailut, on toivoton. Mielestäni Pentti Saarikoski teki aikoinaan uraauurtavaa duunia esimerkiksi Siepparin kielen kanssa. Joycen Ulysses tiettävästi alkaa olla uudelleen käännetty. Ilmeisesti syystäkin; Saarikosken käännöksen jälkeen on löytynyt / julkistettu niin paljon uutta tarkentavaa kommenttia ja taustatietoa, että jopa Finnegan Waken suomennoksen aikakin olisi kypsä.

Lopuksi, jotta ei jää väärää mielikuvaa, hatunnosto Sammakolle. Kolmen Ginsberg valikoiman kustantaminen on upea teko.

Walt Whitman, Ruohoa

Walt Whitman, Leaves of Grass, ote runosta POEM OF THE ROAD, vuoden 1860 versiosta:

55
Allons! The road is before us!
It is safe—I have tried it—my own feet have tried
it well.

56
Allons! Be not detained!
Let the paper remain on the desk unwritten, and the
book on the shelf unopened!
Let the tools remain in the workshop! let the money
remain unearned!
Let the school stand! mind not the cry of the teacher!
Let the preacher preach in his pulpit! let the lawyer
plead in the court, and the judge expound the
law.

Seuraavan kohdan Jack Kerouac lainasi On The Road alkuun:
Lainaamani versio on alkuperäinen versio, myöhemmin Whitman muutti sanan Mon enfant (lapseni) sanaksi Camerado (toverini).

57
Mon enfant! I give you my hand!
I give you my love, more precious than money,
I give you myself, before preaching or law;
Will you give me yourself? Will you come travel
with me?
Shall we stick by each other as long as we live?

Suomeksi vaikkapa näin:

55

Lähtekäämme! Tie on edessämme!
Se on turvallinen – olen kokeillut sen – omat jalkani ovat kokeneet sen hyväksi.

56
Lähtekäämme! Älä pidättele
Anna paperi pysyy pöydällä kirjoittamattomana,
Ja kirjan hyllyssä avaamattomana!
Jätä työkalut verstaalle! Jätä rahat ansaitsematta!
Jätä koulu, älä välitä opettajan huudosta!
Anna saarnaajan saarnata saarnastuolissaan
Anna lakimiehen puolustautua oikeudessa
Ja tuomarin selittää lakia.


57

Lapseni! Minä annan sinulle käteni!
Annan sinulle rakkauteni, rahaakin kallisarvoisemman,
Minä annan sinulle itseni, ennen saarnaa tai lakia;
Annatko sinä itsesi minulle? Tuletko matkalle minun kanssani?
Pysytäänkö yhdessä niin pitkälle kuin elämme?


Koko runo on Arvo Turtiaisen suomentamana ilmestynyt Ruhoa käännösvalikoimassa. (Tammi 1965.) Turtiainen käytti käännökseensä tammikuussa vuonna 1892 ilmestynyttä nk. kuolinvuode-painosta. Walt Whitman kuoli 26. maaliskuuta vuonna 1892, 72 vuotiaana. Hän syntyi 31. toukokuuta 1819.

Jack Kerouac, Book of Blues

Book of Blues ilmestyi jälkijättöisesti vuonna 1995. Kokoelmassa on Blues-tuoksuisia runoja, ikäänkuin kuorolaulujen sanoituksia. Jack Kerouac kuunteli paljon Jazzia, hän ymmärsi sitä. Jos nyt Jazzia, - tai runoja, pitää edes ymmärtää.

Mitä ymmärtämistä elämässä ylipäätään on, elämä on.

Tai sitten ei ole.

Käännän tähän yhden tekstin sivulta 94:

TOIVOJA

Runous ei tiedä; 
Ilmastointilaite 
Ei ole käytössä talvella
Kuten minun toivoni -- 
Puoliksi päällä, puolet pois, 
Vihreä valkoseinällä, 
vain hyvä heittää 
Pitkä varjo 
Kalpeassa katuvalossa

Jack Kerouac, Pomes all Sizes

Jack Kerouac,
Pomes all Sizes
City Light Books
San Francisco 1992

Pomes all Sizes on kirjoitettu vuosien 1954-1965 välillä.
Käsikirjoitus oli City Light kustantamon kassakaapissa Kerouacin kuolemaan saakka 1969.
Kokoelma ilmestyi vuonna 1992. Siinä on Allen Ginsbergin esipuhe.

Beat Generation oli (ja on yhä) yhtä suurta runouden elintä,
joka hengitti toinen toisistaan voimaa imien, kasvaen henkisesti yhteen niin että yhtä sen osaa ei voi irrottaa pois ilman että kokonaisuus kärsii.
Ginsbergiä mukaillen: Kerouacia seuranneet ovat samalla samalla tiellä jonne jo Walt Whitman kutsui.

Haiku ja runo sivulta 121:

Kuu,
tähdenlento --
Katso muualle




Aloitat imemällä 
maitoa
Lopetat imemällä 
savua

Ja sinä tiedät 
mitä maito ja savu
Tarkoittavat

Kokoelma päättyy sivulla 175:

Piru, mene 
takaisin
ruosteenruskeisiin onkaloihin. 

Tämän loppurunon päiväys on 31.8.1965, Florida. Kokoelmassa on pitempiäkin runoja, kuten Caritas jossa runoilija juoksee paljasjalkaisen kerjäläispojan perään antaakseen tälle rahaa kenkien hankkimiseen, ja alkaa sitten epäillä pojan aitoutta.

Jack Kerouac, Mereen satava kaatosade

Jack Kerouac, oltuaan ensin rautateille jarrumiehenä vuonna 1953, pestautui toukukuussa S/S William Carruthers - nimiseen rahtilaivaan ja seilasi sillä San Franciscosta New Orleansiin. Hänen piti hoidella päällystömessin työrutiineita, mutta päällystön paksuniskojen (?) ja Jackin välillä ei oikein tainnut 100% hyvin sujua. Panaman kanavalla Jack olisi tarkkaillut rantoja ja ihmisiä, mutta työt rahtilaivalla tuntuivat häiritsevän runoilijan haaveiluja. Lähtiessään laivasta New Orleansissa hän sai kuitenkin palkkaa, merkintänsä mukaan 300 USD senajan valuuttaa. Ne taskussaan hän "zoomasi taas maantielle".

Ennen Panamaa merellä oli trooppinen sade; sade ja meri olivat yhtä ja samaa vettä.

   Turhaa, niin turhaa! 
   Kaatosade piiskautuu 
   mereen!

Lähde: Jack Kerouac, Slobs of the Kitchen Sea.

Aikaisemmin olen kirjoittanut hänen Book of Haiku - kirjastaan:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/kerouac.htm


Muuta Kerouacin runotuotantoa:

Kerouac, Jack. Book of Blues. 274 pages
Kerouac, Jack. Mexico City Blues. (242 Choruses).246 pages.
Kerouac, Jack. Pomes All Sizes. City Lights Books.1992. 176 pages

Muistikirjamerkintöjä on ilmestynyt myös:

Kerouac, Jack. Windblown World. The Journals of Jack Kerouac 1947-1954. 438 pages

ja Matkalla kirjasta alkuperäinen "scroll"-tekstit:

Kerouac, Jack. On the Road, The originall Scroll. Penguin 2008. 408 pages.

Jack Kerouac, Pomes all Sizes, Haiku

    Tulin alas 
    norsunluutornistani 
    Ja löysin maailman jota ei ole

Jack Kerouacin runo HAIKU Kirjassa Pomes all sizes, sivulta 100, on hankala käännettävä:
Came down from my / ivory tower / And found no world
En parempaakaan keksinyt?

Sivulla on ensin lyhyempi runo:

    RUNO 

    Minä olen Jumala

Seuraavan sivun runossa Näkemykseni uskonnosta on rivi:

    Jos Jeesus Kristus oli Jumalan poika niin minäkin olen

Jack Kerouac etsi koko elämänsä ajan sellaista maailmaa jossa hän viihtyisi. Pahaa pelkään että hän ei löytänyt. Kävikö yksinäisyys lopulta liian suureksi. Oliko hänellä lopultakaan hyviä kavereita, edes Facebookin verran? Mikä muu saa ihmisen lipittämään pullokaupalla? Ja ketä siitä syyllistämään; me olemme sisimmässämme oma tutkimaton syvyys jonne ei sivullisia päästetä sukeltamaan. Jack Kerouac tuntui lopulta jääneen melkoisen yksin, vaikka hänellä toki oli suuri joukko ystäviä, ihailijoita, jopa kavereita. Minäkin olisin, ainakin näin jälkeenpäin.

Miettii Tikkis

j.k.
Kirjan kansikuva löytyy blogistani http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/05/jack-kerouac-pomes-all-sizes.html