
Turussa on muutaman päivän kestänyt pienen lumen aika. Siihen pitää heti käydä jättämässä jäljet. Ihminen kenkänsä, koirat omansa, keltaiset. Tällä polulla ei koiran viestejä erotu.
Luminen polku -- eikä kukkivaa kukkaa poimittavaksiLumisesta polusta, lumesta ylipäätään pitäisi joskus kerätä aiheita yhteen paikkaan, tässä eräs Bill Kenneyn hieno haiku:
lumihiutaleita rastas lentää puulta puullePelkistetty kuva, puita on useita, mutta vain yksi rastas. Maisema muodostuu lumihiutaleista. (Copyright Bill Kenney 2006, suom. j.t.) Tein seuraavan pari vuotta myöhemmin, enkä tietoisesti muistanut Bill Kenneyn tekstiä:
luminen polku -- harakka lehtää yhdestä puusta toiseen puuhun.
Wallace Stevensin runo Kolmetoista tapaa katsella mustarastasta muistuu myös mieleen:
Kahdenkymmenen lumisen vuoren joukossa ainoa liikkuva asia oli mustarastaan silmätCopyright Wallace Stevens, suom. J. T.)
Kts myös harakka & mustarastas:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/11/tyyntynytt-lunta-tuulten-jlkeen.html
