Ihmisen muisti
valikoi mitä sattuu
mieleen kuplimaan.
Syksyn kuollut lehtikin
putoaa mihin sattuu.



Mietin lyhyiden tekstien ongelmaa, Suomen kieli tuntuu tykkäävän pitkistä lauseista.
Mutta itsekritiikistäni huolimatta tuohonkin tuli direktiivien mukaisia tavuja, eli 5-7-5-7-7

Mukana on kigo-sana ja vilahtaa ihminenkin.
On se kai siten tyrkyllä haiku-osaston waka-formaattiin.

(Wakaa sanotaan nykyisin tanka-runoksi.)

Toinen asia mikä on mikä pysyvää, eli kuinka pitkään nämä blogitekstit ovat olemassa?

Tikkis Turussa 20.9.2023

Kesän seisahtuessa

1.

Lämpömittari
ei palele ulkona ?
On onnellinen.
Viis välittää myrskyistä
kunhan pysyy hengissä.



2.

Vaahteran lehdet
hiplaavat toinen toisiaan
puuskatuulessa...
Aika ajoin lehtiä
muuttuu piharoskiksi.



3.

Vähän väliä
iltapäivän aurinko
vilahtaa esiin
ikäänkuin varmistaisi
olevansa elossa.



4.

Tuulen puhallus
tyyntyi illan hämyssä.
Katulampun varjossa
elävä mato
kaivaa tunnelin.



5.

Ääni pihalta
kun kastemato kaivaa
tunnelin maahan.



Tikkis 18.9.2023

Busonia lukiessa

Kuva löydetty kahlatessa Linuxilla nettiä, kuvan tekijä on itse Buson. Eli copyright on hänellä!

1.

Heräsin yöllä,
pimeys ei nukuta.
Ei kadullakaan.



2. Yosa Buson (1716 - 1783)

Varpunen laulaa
pieni suu
avoinna.


3.

Öinen musiikki -
sähköjohdon jännite
seuraa nuotteja
- ja lisää sähkölaskua,
ahneuden syöttiläs


4.

Puhdas paperi?
Tallensin öisen runon
kääntöpuolelle


5.

Terävä kynä ...
ei sekään nuku yöllä
- minä tarkistin:
kirjoitin öiseen runoon
ylimääräisen rivin



6.

Puoliyön jälkeen
enää jokunen tunti
auringon nousuun


7. (Yosa Buson taas!)


Kuunvalossa
kukkiva luumupuu
on puu talvella


8.

mateleva yö
pimeällä taivaalla
pilvet mustuvat



Tikkis 1.-2.9.2023