Jonimatti Joutsijärvi, Kerhotoimintaa

Lainasin kirjaston runohyllystä muutaman kirjan, yksi niistä: Jonimatti Joutsijärvi, Kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy. (Poesia 2015.)

Jonimatti Joutsijärvi on nykyisin tamperelaistunut runoilija, jonka ääntä mielestäni siitä huolimatta kannattaa höristellä.

Alla on runo-ote sivulta 21, jonka sisällys otsikoi: tauko.




Kuvan Datatiedot: Kamera Canon Eos, Linssi Canon Macro EF-S 60 mm. 1/500 ja F/13. Iso 1600. Klikkaa kuvaa niin se pikkaisen suurenee.

Allaoleva maisemakuva on Tielaitoksen kelikameran kuva Joutsijärveltä:




Hermostun, olenko oikealla polulla vai en
vaikka vääräänkulkeminen ei ole mahdollista
jos yhtään katsoo ympärilleen tai ajattelee


Sivulta 78.


Mihin lokeroon Joutsijärven voisi kahlehtia? Tyhmä kysymys mutta tarpeen siksi että Suomessa julkaistaan niin erilaisia runoja että luokitteluun olisi tarvetta. Muuhunkin kuin että se ja se ei ole ihan niin hyvä kun taas tuo ja tuo on yhtä hyvä kuin minäkin, esimerkiksi.

Ne mitä minä olen lukenut, katsellut, niin Jonimatti kuuluu minun mielessäni jonnekin yläkerran runoilijoiden puolelle. Taito kirjoittaa on hänellä hanskassa, näkyy että hän osaa sanojen muotoilun lauseiksi-taidon, ja se pitää osata ennenkuin ryhtyy vakavissaan runolle.

Onko Jonimatti Joutsijärvi vakava? Tavallaan mutta ei tiukkapipomaisesti, mielestäni. Aika ajoin hänen runohengityksestään tulee mieleen edesmenneen Ilkka Koposen riimit. Sileätä, soljuvat, vastaansanomattoman sutjakkaat.

Olisiko yksi selitys että molemmat herrat lienevät opiskelleet samansuuntaisia oppiaineita?

Mutta samanlaisuus ei välttämättä ole sanoman levityksessä eikä siitä mistä he puhuvat, vaan osittain niistä rivienväleistä mitä jätetään sanomatta, vaikka tilaa ja tilaustakin olisi?

Eniten olen lukenut Joutsijärveä hänen blogistaan. Jonka hän ilmoitti (kyllästyneenä?) sulkevansa, ainakin lopettavansa. Blogissaan Joutsijärvi kehittelee sellaisia kuvia että niiden edessä sitä vaan hiljenee, ja lukee.


Sivulla 93 on tämmöistä:

alan menettää yhteyttä
kirjaan ylös
kuulen palokärjen äänen ikkunan takaa metsästä
sen nimi ei ole punakärki
ihminen ei ole valkea

Jonimatti Joutsijärvi (s. 1984)
Häneltä on julkaistu teokset:

Vieras puhuu kuin riekko, Internet 2002
Tule on minun nimeni (2007) ja
Aloitan alusta. Alan laulaa (2010) sekä esseitä teoksessa
Ei mikään itsessään (Sanasato, 2010).
Kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy. (Poesia 2015.)

Jonimatti Joutsijärven kolmas runokokoelma; Aloitan alusta. Alan laulaa

Jonimatti Joutsijärvi on julkaissut kolmannen runokokoelmansa Aloitan alusta. Alan laulaa Ntamon kustannuksella. Kirjaa sai ainakin keskiviikkona Kirja Kerrallaan kirjapuodista Helsingin Lasipalatsista. Kts tosite alla.




Teoksen takaosassa on lista Ntamon nimikkeistä, niistä laskien Jonimatin viimeisin olisi noin nr 96?

Luin kokoelman istuessani käytäväpaikalla junassa matkalla Helsingistä Turkuun. Luettuani kirjan kaivoin laukusta paperia ja lyijykynän. Julkaisen tässä sen tapahtuman tässä ja nyt, olkaa niin höveliä:

kirjan kansi avaa kuvia maisemaan 

joka on elävää kuin lunta 

sataisi keittiön pöydälle

kun hellassa on tuli 

EUn taivaalle Euron keskiviivojen 

tikapuut johtavat alas ja ylös päin kohti valuuttataivasta, 

perunankorjuuaika on juuri nyt käsillä ja heti ohi

kreikkalainen keskinäisen rahanrosvouksen hautausmaa

yhteisen luottamuksen haaveelle 

juoda Ouzoa, 

raittiusliike

joka ei julista 

teksti jozza rivien jälkeen 

pitää kavuta pari tyhjää 

kuin menisi juomaan lasillisen huurteista punaviiniä 

ydinvoimalatalvi 

ystävän kanssa joka ei juo 

pitää kokoelmassaan naisista ja kahvistako, 

hyvät harrasteet, 

minä en ole koskaan käynyt Sallassa, 

luulen tietäväni missä Salla on,

pakkomielle 

palella pakkasessa

katsella runoilijaa silmiin, 

luin kirjan 

jossa ei ole sivunumeroita


ohittaa 


lukijan tarpeet 

ovat rivien välistä, 

tarpeen mukaan niitä voi lukea yhden tarpeen kerrallaan


kuin paljaat varpaat

miinus neljänkymmenen Celciusasteen lämmössä 

aamulla 

heti kunhan aurinko 

ehtisi nyt 

nousta 

taas

Tässä kohtaa juna lähestyi Kupittaan asemaa ja panin kengät jalkaan ja aloin keskittymään tulevaan:

Saapuminen Turkuun,

pää
rauta
tie
ase
malle

Jonne juna saapui aikataulunsa mukaan. Nyt istun jo kotona. Pimenee. Syksy tunkee pihalle. Pudonneita puiden lehtiä kahisee jaloissa. Naapurin eukot haraa niitä roskikseen vaikka ne ovat kauniita,

kuin kesä

joka 

on mennyttä

Aloitettu junan ohitettua Töölönlahden ja lopetettu Turun Raunistulassa 29.9.2010.

Tehkää niin hyvin.

Linkkejä:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/10/jonimatti-joutsijrvi.html



http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/jonimatti.htm


Jonimatin esikoisrunokoelma Vieras puhuu kuin riekko löytyy vieläkin täältä:

http://www.elisanet.fi/joutsijarvi/k/VPKR.pdf

Aloitan alusta: ei se niin tapahtunut. Herään 5.08 kun isot kädet tulevat vasten omiani. Olet puhunut niistä. kirjoittaa Jonimatti kokoelmansa loppupuolella, arviolta kohdassa 6/7 jos kokoelman jakaisi paksuusosioihin.

Joutsijärvi ja Tennilä Turun Runoviikoilla 2008

Toinen tapahtuma mihin keskiviikkona 5.11.2008 änkesimme: Runo & ääni & liike (Klubin kolo)
Runoja ja äänirunoja: Jonimatti Joutsijärvi, Olli-Pekka Tennilä, Eiríkur Örn Norðdahl

Tilaisuus oli ilmoitettu alkavaksi klo 20:00. Ovet olivat vielä tiukasti lukossa eikä paikkoja päässyt varamaan ajoissa.

Pohjaton palju 
puhaltuu ympäriinsä 
syksyn tuulessa

Yosa Buson (1716-1783)

Kävimme ottamassa vauhtia entisessä irkku-baarissa, nykyisin Alvar. Koska olimme kuumissamme otimme EU-isänmaa-juomaa, Camparia, suomalaisittain jäillä. Olisimme sielläkin viihtyneet, mutta klubille pääsi lopulta sisällekin.

Kannatti kiipustaa.

Jonimatti Jousijärven esityksen olisi kuunnellut pariinkin kertaan; toivottavasti joku tallensi sen? Islantilaisen Eiríkur Örn Norðdahl.in ääniruno oli näyte siitä että äänihuulilla ääneen tuotettu runous on musiikkia. - Noinkohan islantilaiset uroot tuhatluvulla saagojaan esittivät? Siemailivatkohan kurkunkostukkeeksi välillä vähän simaa ?-)

Kolmas runoilija oli Olli-Pekka Tennilä, jonka lukemisesta suurin osa yleisöstä, me mukaanlukien, kuuntelimme intensiivisesti. Teksti sopi Olli-Pekan suuhun ja klupin matalaan, mustaan tilaan. Baaritiskin vaimea taustamusiikki jos mahdollista antoi runoihin täytettä, jollei sanoisi kostuketta.

Klupitilan läpi edestakaisin ramppaava yleisö yläkerran nuorisodiskoon hiipi spottivaloissa hiljaa, kuin valmistautuen kestämään omat äänensä yläkerrassa.

Runojen jälkeen nähty tanssirunoesitys oli raikkaan dynaaminen. Teksti taipui tanssiin, eivätkä esiintymislavan yli viuhahtavat yläkerran diskoon hipsivät sitä häirinneet, antoivatpa oman liike-energiansa tekstiin. Tanssirunon esitti Satu Tuittila.

Jos yhden murinantapaisen sallisin niin keskustelu esiintyjien ja yleisön kanssa ei ollut mahdollistettu. Sikäli siis vanhanaikaisen elitistinen tapahtuma !-)

Vanhoilla kotisivuillani olen jutustellut sekä Joutsijärven että Tennilän kokoelmasta pienet lukukokemukseni.

Jonimatti Joutsijärvi

Jonimatti Joutsijärvi,
tule on minun nimeni,
Ntamo 2007.

Vieras puhuu kuin riekko,
Internet 2002

Kirjoitin Jonimatti Joutsijärvestä vanhalla kotisivullani:
http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/jonimatti.htm.

Turun Kirjamessuilla tapasin runoilijan ensi kertaa elävänä, kuvassa hän lukee totisena puuhevosen päällä istuen runojaan.

Hän on hyvä lukija, ja kieli istuu kuulijaan siten että ei tule haluakaan panna vastaan. Istuin hiljaa, mitä nyt kamerani otti jonkun kuvan. Kuuntelin.




Kuvassa vasemmalta Mallinen, Keinonen, Jonimatti Joutsijärvi ja Leevi Lehto.

Jonimatti Joutsijärvi julkaisi 6.8.2002 kokoelman Vieras puhuu kuin riekko, siitä lainaan sivun 10 runoa:

Veneeni on rannassa kylmää vettä 

Soudan käsivarsin 
hengitän pinnan yllä, juon 
vesi ei tule nahan läpi 
kutsumatta 
se ei jätä sanojani

Vieras puhuu kuin riekko - kokoelmassa on 61 sivua. Se että kokoelma ilmestyy Internetissä antaa haasteita: Kukaan ei oikeastaan tiedä minne ja kuinka laajasti se leviää. Se saattaa jäädä bittiavaruuksiin vielä senkin jälkeen vaikka sen sieltä poistaisi. Cachesivustot pitävät biteistään kiinni kasvavalla ruokahalulla; niille ei riitä korjatut versiot vaan sieltä saattaa pulpahtaa tuhottujakin versioita. Kuten maailmankaikkeus jonka tajuamme laajentuvan kiihtyvällä vauhdilla, lujempaa kuin oma käsityskykymme?

Jos tunnet minut 
kuin minä tähdet 
nimettöminä, paikattomina 

astun eteesi 
kun haluat

Kokoelma tule on minun nimeni on pitkää tekstiä, sanoja ei ole säästelty mutta ne ovat kuin aseteltuina paikoilleen noudattamaan ennalta päätettyä suunnitelmaa, kuin oltaisiin sovittu että maailma on nyt tämän suuruinen, ota siitä kuulo.

Lainaan tähän vielä muutaman rivin Jonimatin runosta Reviiri - julkaisusta 2005:

Käsiala pienenee näen maailmojen sisään
Esirippu on nukkaa valon ohuttaa kuin nahkaa 
Tunnustelen sinun jättämääsi jälkeä 
minussa avautunutta pimeää 
Lähestyn nukkuvaa magneettia
En tiennyt että pesit minussa
...

(Reviiri, uuden kirjallisuuden vuosikirja, Varsinais-Suomen taidetoimikunta, 2005)

Surskorpa kirjoittaa Jonimatin kirjasta:

http://surskorpa.livejournal.com/56484.html