Massacre

Syksyllä lehtipuut joutuvat kohtaamaan lehtiensä joukkokuoleman. Jos taloyhtiöllä on talonmies niin hän haravoi pudonneita lehtiä piiloon asukkaiden katseilta.

Luin Anita Konkan blogista Paul Celanista. http://akonkka.blogspot.com/2008/09/kovettuma-sydmess-viikon-runo.html.

Mietin että kyllä me ihmiset toisiammekin olemme häivyttäneet, pois näkyvistä. Joskus minua hävettää, pelkästään se että olen ihminen, minäkin.

Iloiset lehdet
eivät tiedä talvesta;
tappajasyksy!

Kiitos Anita Konkalle Paul Celan vinkistä. Kaivoin Celanin käännösvalikoiman, johon olin joskus kynällä kirjoittanut että suom. Jukka Koskelainen.

Edelleen löysin Tuomas Anhavan kääntämän Celanin Kuolemanfuuga runon Jarkko Laineen toimittamasta käännösvalikoimasta Runon suku. (Otava 1991)

Kypsät luumut

Oskun puutarhassa omenat olivat jo kypsiä, kuten meillä Nummenpakalla.
Maassa oli pudonneita omenia, ruoho on vielä vihreätä. Omenapuun takana on luumupuu, jossa oksissa roikkui kasapäin kypsiä luumuja. Osa jo vähän ylikin. Poimimme kypsiä, meheviä luumuja suoraan puusta suihimme.


syksy --
kypsiä luumuja
tippuu maahan

Lueskelen säännöllisesti The Shiki Monthly Kukai sivustoa http://www.haikuworld.org/kukai/archive.jan2008.html Siellä oli Tammikuussa 2008 aiheena luumut: tähän yksi lainaus:



kohti talvea --
tyhjä luumupuu
ja minä



(Paul Hodder)

Syksy ryntää Turussa Lokinkadullekin

Keskiviikkoaamu valkeni viileän tuntuisena parivuoteeseemme. Käärin viluissani peitettä ympärilleni ja yritin jatkaa unia; paljain varpain ei tohtine nousta.

Katsastin lämpömittarin: Ulkona +6 ja sisällä + 19.5 Celciusta.

Kun sain vaatekerroksia ylleni, ja kengät, niin kipaisin ulos ottamaan räiskyviä syyskuvia. Sieltähän se löytyi, Lokinkadun puolessa välissä, tuossa kuvan keskellä, on jo punertavia lehtiä! Vavistaan!

Syksyn viileät värit
työntyvät hytisyttämään
kaupunkia