TITLE Gregory Corso 1930-2001
Gregory Corso
Kauan eläköön ihminen
Runoja
Suomentanut Markku Into
Sammakko 2001
Gregory Corso syntyi New York City.ssä 26. maaliskuuta 1930
ja kuoli tammikuun 17. 2001 Minnesotassa.
Gregoryn äiti oli 16-vuotias synnyttäessään. Vuosi Gregoryn
syntymän jälkeen hänen äitinsä jätti perheensä
ja muutti takaisin Italiaan. Gregory vietti suurimman osan
lapsuuttaan orpo- ja sijaiskodeissa.
Gregoryn isä meni uudelleen naimisiin kun Gregory oli
yhdentoista vanha. Poika karkaili alinomaa.
Hänet suljettiin poikakotiin, mutta hän karkaili sieltäkin.
Ongelmallinen murrosikä piti sisällään myös työkomennuksen
Stintissä, New Yorkin kaupungin vankilassa,
jäätyään kiinni radion varastamisesta.
17-vuotiaana hänen tuomittiin kolmeksi vuodeksi
vankilaan varkaudesta.
Vankila-aikanaan hän luki ahmimalla vankilan kirjaston kirjoja,
ja alkoi kirjoittelemaan runoja.
Vapauduttuaan vuonna 1950 hän tapasi Allen Ginsbergin,
ja tutustui myös William Burroughsiin ja Jack Kerouaciin,
sekä myös New Yorkilaisiin kirjoittajiin ja taiteilijoihin.
Vuonna 1952 hän työskenteli Los Angeles Examiner - lehdessä.
Tämän jälkeen hän oli jonkin aikaa merilläkin,
työskennellen norjalaisilla kauppa-aluksilla.
Vuonna 1954 hän oli epävirallisesti Harvardin Yliopistossa.
Hän julkaisi esikoiskokoelmansa,
The Vestal Lady on Brattle and Other Poems vuonna 1955.
Vuonna 1956 hän muutti San Franciscoon,
jossa Lawrence Ferlinghetti julkaisi vuonna 1958 Corson
runokokoelman Gasoline.
Corso tapasi taas Kerouacin ja Ginsbergin.
Tuolta ajalta on sarja epäsovinnaisia tekstejä ja haastatteluja.
Corso matkusteli runsaasti, eritoten Meksikossa
ja itäisessä Euroopassa. Hän myös opetti pienen aikaa
Buffalossa, New Yorkin valtion Yliopistossa,
ja kesälomien aikaa lyhyitä aikoja myös Naropassa,
Boulderin Yliopistossa, Coloradossa.
Vuoden 2000 aikana eturauhassyöpä eteni
ja Gregory Corso sairasteli, mutta piristyi aika ajoin.
Gregory sanoi syyksi,
että "oli käynyt kääntymässä Joella,
mutta kolikon puuttumisen takia ei Charon vienyt häntä yli,
ja käväisi vain kastelemassa varpaansa rantavedessä."
Hänen tyttärensä Sherry hoivasi isäänsä tämän viimeisinä aikoina.
tietolähde: mm. Michael Skau ja Robert Creeley
Julkaisuja:
The Vestal Lady on Brattle and Other Poems (1955)
This Hung-Up Age (1955) (näytelmä)
Bomb (1958)
Gasoline (1958)
The Happy Birthday of Death (1960),
Early Poems (1960),
The American Express (1961) (proosaa),
Selected Poems (1962),
Long Live Man (1962),
The Mutation of the Spirit (1964)
There is Yet Time to Run Back through Life and Expiate All That's been Sadly Done (1965)
Elegaic Feelings American (1970),
Egyptian Cross (1971)
Ankh (1971)
The Night Last Night was at its Nightest (1972)
Earth Egg (1974)
Writings from OX (1979) (with interview by Michael Andre)
Herald of the Autochthonic Spirit (1981),
Mindfield: New and Selected Poems (1989)
Gregory Corso, sekä Jack Kerouac, William Burroughs,
ja Allen Ginsberg, olivat Amerikassa Beat-runouden uranuurtajia.
Keitähän sitä perinnettä siellä uskaltavat enää jatkaa?
Kokoelmassa on runoja alle puolensadan,
maineensakin puolesta olisi saanut olla yli sen.
Ensilukemalta oudoksuttaa Gregory Corson ylistys
ja lokerointi nimenomaan Beat-runoilijaksi.
Corson teksteistä kuultaa läpi syvä klassisen
kirjallisuuden henki ja perinne.
Jos alkukielen teksti jammaa, niin sen siirtäminen
suomenkieleen on melko toivotonta puuhaa, ainakin hankalaa,
olkoonkin että asialla on sen alan pitkänlinjan veteraani,
itsensä Markku Into. Toisaalta taitava laulaja laulaa
vaikka Iltauutisten maanjäristyksestä
sydänalaa vihlaisevat joikahaiset.
Corson Pommi-runoa (Bomb) kaipasin valikoimasta eniten,
ja kenties Hiukset - runoa. (Hair). Pommi alkaa näin:
Budger of history Brake of time You Bomb
Toy of universe Grandest of all snatched sky I cannot hate you
Do I hate the mischievous thunderbolt the jawbone of an ass
The bumpy club of One Million B.C. the mace the flail the axe
Catapult Da Vinci tomahawk Cochise flintlock Kidd dagger Rathbone
Ah and the sad desparate gun of Verlaine Pushkin Dillinger Bogart
And hath not St. Michael a burning sword St. George a lance David a sling
Bomb you are as cruel as man makes you and you're no crueller than cancer
All Man hates you they'd rather die by car-crash lightning drowning
Falling off a roof electric-chair heart-attack old age old age O Bomb
They'd rather die by anything but you Death's finger is free-lance
Not up to man whether you boom or not Death has long since distributed its
categorical blue I sing thee Bomb Death's extravagance Death's jubilee
Gem of Death's supremest blue The flyer will crash his death will differ
with the climbor who'll fall to die by cobra is not to die by bad pork
Some die by swamp some by sea and some by the bushy-haired man in the night
O there are deaths like witches of Arc Scarey deaths like Boris Karloff
No-feeling deaths like birth-death sadless deaths like old pain Bowery
Abandoned deaths like Capital Punishment stately deaths like senators
And unthinkable deaths like Harpo Marx girls on Vogue covers my own
I do not know just how horrible Bombdeath is I can only imagine
Yet no other death I know has so laughable a preview I scope
a city New York City streaming starkeyed subway shelter
Scores and scores A fumble of humanity High heels bend
Hats whelming away Youth forgetting their combs
Ladies not knowing what to do with their shopping bags
Unperturbed gum machines Yet dangerous 3rd rail
Ritz Brothers from the Bronx caught in the A train
The smiling Schenley poster will always smile
Impish death Satyr Bomb Bombdeath
Turtles exploding over Istanbul
The jaguar's flying foot
soon to sink in arctic snow
Penguins plunged against the Sphinx
The top of the Empire state
arrowed in a broccoli field in Sicily
Eiffel shaped like a C in Magnolia Gardens
St. Sophia peeling over Sudan
O athletic Death Sportive Bomb
the temples of ancient times
their grand ruin ceased
Electrons Protons Neutrons
gathering Hersperean hair
walking the dolorous gulf of Arcady
joining marble helmsmen
entering the final ampitheater
with a hymnody feeling of all Troys
heralding cypressean torches
racing plumes and banners
and yet knowing Homer with a step of grace
Lo the visiting team of Present
the home team of Past
Lyre and tube together joined
Hark the hotdog soda olive grape
gala galaxy robed and uniformed
commissary O the happy stands
Ethereal root and cheer and boo
The billioned all-time attendance
The Zeusian pandemonium
Hermes racing Owens
The Spitball of Buddha
Christ striking out
Luther stealing third
Planeterium Death Hosannah Bomb
Gush the final rose O Spring Bomb
Come with thy gown of dynamite green
unmenace Nature's inviolate eye
Before you the wimpled Past
behind you the hallooing Future O Bomb
Bound in the grassy clarion air
like the fox of the tally-ho
thy field the universe thy hedge the geo
Leap Bomb bound Bomb frolic zig and zag
The stars a swarm of bees in thy binging bag
Stick angels on your jubilee feet
wheels of rainlight on your bunky seat
You are due and behold you are due
and the heavens are with you
hosanna incalescent glorious liaison
BOMB O havoc antiphony molten cleft BOOM
Bomb mark infinity a sudden furnace
spread thy multitudinous encompassed Sweep
set forth awful agenda
Carrion stars charnel planets carcass elements
Corpse the universe tee-hee finger-in-the-mouth hop
over its long long dead Nor
From thy nimbled matted spastic eye
exhaust deluges of celestial ghouls
From thy appellational womb
spew birth-gusts of of great worms
Rip open your belly Bomb
from your belly outflock vulturic salutations
Battle forth your spangled hyena finger stumps
along the brink of Paradise
O Bomb O final Pied Piper
both sun and firefly behind your shock waltz
God abandoned mock-nude
beneath His thin false-talc's apocalypse
He cannot hear thy flute's
happy-the-day profanations
He is spilled deaf into the Silencer's warty ear
His Kingdom an eternity of crude wax
Clogged clarions untrumpet Him
Sealed angels unsing Him
A thunderless God A dead God
O Bomb thy BOOM His tomb
That I lean forward on a desk of science
an astrologer dabbling in dragon prose
half-smart about wars bombs especially bombs
That I am unable to hate what is necessary to love
That I can't exist in a world that consents
a child in a park a man dying in an electric-chair
That I am able to laugh at all things
all that I know and do not know thus to conceal my pain
That I say I am a poet and therefore love all man
knowing my words to be the acquainted prophecy of all men
and my unwords no less an acquaintanceship
That I am manifold
a man pursuing the big lies of gold
or a poet roaming in bright ashes
or that which I imagine myself to be
a shark-toothed sleep a man-eater of dreams
I need not then be all-smart about bombs
Happily so for if I felt bombs were caterpillars
I'd doubt not they'd become butterflies
There is a hell for bombs
They're there I see them there
They sit in bits and sing songs
mostly German songs
And two very long American songs
and they wish there were more songs
especially Russian and Chinese songs
and some more very long American songs
Poor little Bomb that'll never be
an Eskimo song I love thee
I want to put a lollipop
in thy furcal mouth
A wig of Goldilocks on thy baldy bean
and have you skip with me Hansel and Gretel
along the Hollywoodian screen
O Bomb in which all lovely things
moral and physical anxiously participate
O fairylike plucked from the
grandest universe tree
O piece of heaven which gives
both mountain and anthill a sun
I am standing before your fantastic lily door
I bring you Midgardian roses Arcadian musk
Reputed cosmetics from the girls of heaven
Welcome me fear not thy opened door
nor thy cold ghost's grey memory
nor the pimps of indefinite weather
their cruel terrestial thaw
Oppenheimer is seated
in the dark pocket of Light
Fermi is dry in Death's Mozambique
Einstein his mythmouth
a barnacled wreath on the moon-squid's head
Let me in Bomb rise from that pregnant-rat corner
nor fear the raised-broom nations of the world
O Bomb I love you
I want to kiss your clank eat your boom
You are a paean an acme of scream
a lyric hat of Mister Thunder
O resound thy tanky knees
BOOM BOOM BOOM BOOM BOOM
BOOM ye skies and BOOM ye suns
BOOM BOOM ye moons ye stars BOOM
nights ye BOOM ye days ye BOOM
BOOM BOOM ye winds ye clouds ye rains
go BANG ye lakes ye oceans BING
Barracuda BOOM and cougar BOOM
Ubangi BOOM orangutang
BING BANG BONG BOOM bee bear baboon
ye BANG ye BONG ye BING
the tail the fin the wing
Yes Yes into our midst a bomb will fall
Flowers will leap in joy their roots aching
Fields will kneel proud beneath the halleluyahs of the wind
Pinkbombs will blossom Elkbombs will perk their ears
Ah many a bomb that day will awe the bird a gentle look
Yet not enough to say a bomb will fall
or even contend celestial fire goes out
Know that the earth will madonna the Bomb
that in the hearts of men to come more bombs will be born
magisterial bombs wrapped in ermine all beautiful
and they'll sit plunk on earth's grumpy empires
fierce with moustaches of gold
Osittaisen lainauksen copyright by Cregory Corso.
Lupa lainauksiin otettu Internetin loputtomilta aavikoilta.
Internetistä BOMB - runo löytyy myös lukuisilta eri sivuilta.
more bombs will be born
magisterial (käskevä, määräilevä) bombs
wrapped in ermine (kärppä, kärpännahka)
Pommi-runo on varsinaista jammausta, pommitusta.
Beat-runouden ydintä.
Kenties sen joskus joku vielä julkaisee, suomeksi,
kuten Hiukset - runonkin.
Runossa hiukset ovat pääosassa ihmisen elämässä,
joskus niitä on päässä, toisilla ei,
ja ravintolavitseissä hiuksia on sopassa.
Corso on saanut hiuksiin myös erotiikkaa.
Mutta tuskin se on ollut syynä Hair-runon poisjättämiseen?
Eikä Pommirunon sen sisältän pommi-analyysin takia?
Huomattava että siinä ei ole artikkelia 'The' eikä edes 'A'.
Corso luki Bomb-runonsa Oxfordissa
New Collegessa vuonna 1958.
Läsnä oli useita ydinaseiden vastustajia.
Kuulijat eivät sulattaneet Corson kepeää lausuntatyyliä
ja keskeyttivät hänet.
Allen Ginsberg yritti selittää mitä Corso yritti runollaan sanoa.
Ginsberg kutsui puheenvuoronsa lopuksi opiskelijoita
'laumaksi persereikiä'.
Runoilijan kuoltua heidän niskoilleen (hiuksiinsa!)
kasataan ylistystä ja mirhamia:
tuntuukin välillä, että kun mainitaan Gregory Corson nimi,
niin lukijan kuuluisi saada orgasmi.
Kokoelmaan liittyy tuoreena runona M. Innon "Suomentajan jälkisanat":
"Minä istun neuvottomana ja yritän kirjoittaa
saranattomia lauseita mutta se ei oikein luonnu."
Sivulla 18 runo Milesille loppuu:
kun sinä & bird
viideltä aamulla vaikeroitte
ihmeen käsittämättömän musiikin?
Lopun olisin muotoillut vaikkapa seuraavasti:
"koko ruumis jännittyi kaarelle
kun musiikki purkautui
kello viisi aamulla."
:-)
Corson lauseiden perässä ei ole pisteitä, paitsi joissakin.
Huutamismerkkejä on viljelty osoittamaan
että edeltävän lauseen saisi lukea suuremmalla äänellä.
Pisteen poisjättäminen viestittänee, että lause ei pääty,
että se jatkuisi, jollei paperilla, niin lukijan päässä?
Miksi silti aloittaa lause isolla Alkukirjaimella?
Vain siksikö että ennen vanhaan runojen ekarivit
usein alkoivat isoilla alkukirjaimilla.
Vaikka keskellä lausettakin.
Toisaalta rivien alkujen isoilla alkukirjaimilla
vahvistetaan runojen rivien tärkeyttä,
että sanat ovat omilla riveillään juuri siten tärkeitä.
No siis Corso käyttää isoja alkukirjaimia.
Lauseitaan hän ei halua lopettaa pisteisiin.
Julistautuuko Corso sillä tavalla kielen
ja lauseiden vallankumoukselliseksi.
Minusta hieman joutavaa kikkailua; runo ei parane
tai huonone siitä että jättää rohkeasti pisteitä pois:
runo kasvaa sanoista jotka muodostuu kirjaimista,
ja jos sanoja on useampia peräkkäin
voisi olla kohteliasta ilmaista että lause loppuu tässä
koska tässä on piste,
ja koska tässä ei ole pistettä
niin tarkoitan että lause ei päätykään
vaan ihan vaan kiusaksenne aloitan silti seuraavan sanan
isolla alkukirjaimella,
viva revolution!
kuten tämän edelle kirjoittamani pitkän värssyn
jossa on suuri määrä alisteisia sivulauseita
voi tehdä siitä vaikeasti ymmärrettävän.
Pitse. Piste. Pitsi. Pizza. Pissa.
Ovatko pisteiden poisjättäjät terroristeja?
Jos Corso vielä eläisi, niin olisiko G.W.B Yunger
/ raaempi raahannut Corson ulkomaalaisvaikutteidensa takia
Guantanamon uudelleenkasvatusleirille?
Ja onhan Hare Krishna suomeksi Pyhä Jänis,
tai Kristitty Pupu?
Sivulla 13: Italialaista loistoa - runo loppuu näin:
vau, onpa pieni arkku!
Ja kymmenen mustaa cadillacia hilaa sitä hautaan.
Pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna cadillac
on yleensä auto, ei merkki. Käsite.
Yleisnimenä olisi yksinkertainen "limo" tai "limusiini",
ja pienellä alkukirjaimella se tarkoittaa Isoa Henkilöautoa.
Ja viestittää omistajansa (ei siis ajajan) mahtia
ympäröivässä yhteiskunnassa.
Jos limot tai cadillacit ovat italialaisten
erityinen tavaramerkki
niin miksi caddyt eivät voita Formuloissa?
Corson pistesääntö horjuu, sivulla 16
keskimmäisessä kappaleessa ei ole pistettä lauseen lopussa,
kun sen sijaan ekassa ja viimeisessä on!
Kadonneiden pisteiden piilomerkitys?
Jättämällä paikka paikoin pisteitä pois lauseidensa
lopuista Gregory osoittaa raisua
kieliopin taiturointia ja suurta rohkeutta!
Suomalaisista ainakin Otonkoski on saanut Corson
pistetaituroinneista vaikutteita? :-)
Ja Corsoko esimerkiksi itseltään Apollinairelta?
Sähkötyksissä piste korvattiin kokosanalla STOP,
kaiken huippuna näin jossakin kirjassa lauseen lopussa
isolla sanan STOP ja sen perässä vielä pisteen.
Saivartelua, myönnän, mutta kiintoisaa?.
Sinikka-linnusta:
Corsolla on Sinikka sivulla 63. Apollinairella myös.
(Ilkka Lindstedtin toistaiseksi
julkaisemattomassa suomennoksessa Kihlajaiset.)
Myös Bukowskilla on runo Bluebird:
Sydämessäni on sinikka,
ja joka haluaa sieltä ulos,
mutta olen kova sitä kohtaan
ja käsken hänen pysyä siellä,
en salli kenenkään näkevän
sinua.
there's a bluebird in my heart that /
wants to get out /
but I'm too tough for him,
/I say, stay in there,
I'm not going /to let anybody see / you.
Sinikka, Bluebird (Sialia): etenkin Pohjois-Amerikan
itäosissa useitakin eri lajeja rastaita.
Koiraat kokonaan tai osittain sinisiä.
Turussa Nummenpakalla 21.8.2004
Juhani Tikkanen
html
Editoin rivejä kun siirsin html-tekstin blogiin.
Minulta Elisa kun tuhosi kaksikin toimivaa kotisivua, eli ei sitten?
Tikkis 2023
Tekstit
