Kirjoittelen aika ajoin A5 kokoisille papereille tekstien luonnoksia. En pääse eroon pakkomielteestäni 5-7-5 raapaisuistani. Joidenkin mielestä pelkkä oikea tavujako merkitsee haikua. Oikeastaan ihan niin ei puhtaimmat direktiivit sano, mutta mitä väliä? Haiku-Usan Bill Kenney sanoo että 17 tavua on maksimi, ja tärkein sisältö olisi kigo-sana, eli vuodenaika. Muut ovat jotain muuta, vaikka senryuuta. Minä itsekseni olen arkistoinut näitä lokeroon "kolmiriviset" vaikka alunperinhän Japanin haikut olivat yhdellä rivillä, mutta sisäinen rytmi kolmeen osioon niissä on.
Muistelen miten Tuomas Anhava kerran kehui yhtä aktiivisesti julkaisevaa runoilijaa, että uudistaa koko ajan runojaan, eli siis rivien väleissä ei toista itseään. Vaikka samat aiheet hengeltään leijuvat. Hmn.
Haikuissa nimenomaan vuodenajan, vaikka vain puolikkaalla sanalla, paljastaminen pakosta voisiko tarkoittaa sen sanan kohdalla kai siis tekstisisällön toistoa?
Mutta kyllä tyhjissä tuttavapuheissakin lähes kaikissa toistuu jotenkin sisältö, jonka voi keskittää lauseeseen: "On se ilmoja pidellyt!" Entäs sitten.
Tätä sorvailin muutaman päivän, täysikuu, ja pelkkä maininta kuusta riittää haikuissa kigosanaksi.:-)
Ylittävä kuu
vaeltaa taivaalla ohi -
katoaa länteen
lausumatta sanaakaan
huomisista kujeistaan.
Hyvää pääsiäistä. Nukkukaa välillä että jaksatte sitten kohdata arjen kujeet.
Ai niin, tuossa on 5-7-5-7-7 eli kyse tavusääntöjen kurimuksessa on siis waka-runo?
Eli jonkinsorttinen muodollisesti tanka-runo? :-)
lauantai 8. huhtikuuta 2023
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti