Eila Kivikkahon Kootut Runot, WSOY 1998, 524 sivua, on ollut hyllysssäni näkösällä pitkään. Tietäen että jos kaipaan oikein hyviä runoja niin löydän niitä sieltä.
Minua taas nolotti omat tekstini, iänikuisia 5-7-5 pakkopullaa?
Mietin että pitäisi kai kehittyä ja kirjoittelin muutaman kolmirivin. (Ei vielä täällä, nolostuttaa!)
Ajattelin siis että jos luen vähän Kivikkahoa, voisin vapautua 5-7-5 (ja 5-7-5-7-7) kahleista. Eli waka-perinteestä, nykyisin wakoja on ruvettu kutsumaan tanka-nimityksellä.
Haikut kehittyivät Japanissa melko myöhään waka-runojen alkuosista erilleen.
Ja tietenkin avasin Kivikkahon kootut sen loppupuolelta sivuilta 365-410, jossa siis hänen Ruusukvartsi-kokoelmansa tallennettuna.
Allaoleva kolmirivi on editoitu Eila Kivikkahon runoista, sivuilta 366, 371 ja 380.
"Päivät... ikkuna
kerrostalot pyryssä
nälän kuopaisut.
Koskettavimman löysin sivuilta 410 (kokoelmasta Ruusukvartsi) joka mainitaan myös Mirjam Polkusen jutussa sivulla 505.
Se on muuten tämmöinen:
kiintopisteesi
siivillään loitto neva
yltäne
silmä
Sukelsin syvälle. Nautin. Ja viis veisasin kulumisen pelosta, tai rivien inflaatiosta.
Esikuvaksi nousi taas kuin tyhjästä yhdelle paperiarkille, sen keskelle kirjoitettu mestarillinen lyhyt runo, joka syleilee laajuudellaan koko maailmaa:
Siinä kaikki. Olikohan originalissa piste lopussa, voipi olla. Kuten iso alkukirjain.
Tundra
(Sovitaan että tuossa minun käännös kyseisestä runosta.)
Kirjoittelin muutaman tekstin, jääkööt nyt, pari kolmirivistäkin tuli toki veivattua:
1.
Pitkä hiljaisuus
juttelen itselleni
eikä hän vastaa.
Olisi puhumista.
Hiljaisuus voittaa äänet.
2.
Sade lähestyy!
Sateenvarjo ei pelkää
tarpeellisuuttaan!
3.
Ilta hiljenee
päivällä äänet hengittävät
vain hiljaisuutta
4.
Voimaton sade -
jäi pilven vangiksi
vielä hengissä
Välillä kuuntelin uutisia Suomen vaaleista:
5.
Trumpismi valtaa
Suomea kapaloihin -
syntymä toistuu?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti