Eilen illalla piti mennä ajoissa tyynyn pehmeyteen. Meninkin, mutta sitten joku rupesi päässä pitämään hereillä. Sytytin kalliista pörssihinnasta huolimatta 4 watin lukulampun ja otin sivupöydältä kynän ja siellä aina odottavia A5-papereita:
1. Kello 22:30
Ahkera sydän
pumppaa verta.
Minä vain makaan
tekemättä kummempia,
mitä vähän mietin
kirjoittaisiko,
vai vaikenisiko ...
2.
Virkistyin!
Vaikka olisi aika
vaikka kuorsata.
Maailmaan voi luottaa,
kaikki toimii
joka sekunnilla.
Mulla ei ole nälkä
tuskin janonkaan tunnetta.
Ulkona on hiljaista.
Kello käy
ihan kuin olisi
ahkera iltapäivä,
ja perunat kattilassa.
3. Kello käy virkeänä!
Muistinko tehdä
kaikki illan askareet,
syödä pillerin?
(Muistin!)
Unohdanko iltauutiset?
Maailma jaksaa häärätä,
kuin olisi viimeinen päivä.
4.
Käyn läpi huomista to-do - listaa:
keitän perunoita, niitä kai kaapissa lienee
huolehdin hellasta, tiskaan lopuksi astiat.
Olen tärkeä?
5.
Keksin uutta tekemistä:
aamulla voisi käydä torilla
kalakojulla.
Silli on vähissä.
Ja olisi siellä tuoreita kanttarellejakin.
Kävely torille olisi myös virkistävää...
(Kuva on Fierralta Kirste Palton pihaporosta muutama vuosi sitten.)
6. Säpsähdin!
Unilampaat
ovat keritsemättä!
Tämä oli klo 22:52.
Tikkis
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti