maanantai 31. heinäkuuta 2023



Savibrunni -
rupikonna plumpsahtaa
päistikkaa vettee.

Turun murteelle käänsi Tikkis.
Kuvan copyright Basam Books (Alati matkalla, 2012, Kai Niemisen editoima)

Bashoon lampeen polskahtanut haiku sammakosta, ja siitä äänestä, on vuoden 1686 japanilaisen haikurunouden merkittävimpiä runoja.

Käänsin sen lystikseni Turun kauniille murteelle 30.7.2023 iltayöllä, kun en saanut oikein unta.

En tiedä minkälaista arkikieltä Turussa vuonna 1686 puhuttiin. Nauhoituksia ei ole. Nykyisin Turun murteen variaatioista löytyy kannanottoja.
Usein kuulen vieläkin korvissani miten isoäitini jutteli. Hän oli jotain sukua Vahtolaisille Lehtimäen veljeksille. Yksi veljeksistä oli kirjailija. (Toinen lentäjä-ässä, ja sitten yksi kuvataiteilija.) Lehtimäen torppa löytyy Vahdon Lavamäen kylästä, lähellä Rukoushuonetta.

Kieli kehittyy. Entäs me ihmiset?
Lähes variaationa Bashoon sammakolle tein tämmöisiä:

Tyyni joenpinta ...
Tiira sulkelsi kalan,
jokeen jäi jälki.



Suljen silmäni -
muutenkin on pimeää.
Pelkään vain vähän.



Yö on pimeä
kuulen ajatuksia
enkä saa unta.



pytty lirisee
kun käyn yöllä kusella -
naapuri herää?



tässä ajassa
on paljonkin asiaa
kuolleen kanssa jutella
keskellä yötä
kuin öinen mielipaha


Keskiyö meni ...
Kirjoitan vielä runon,
sitten saan unta


Lonttisissa 30 - 31.7.2023, Tikkis

Ei kommentteja: