Quietismi

Hiljaiset metelöityvät Hybrid-antologiassa?

Quietism --
Noisy collection

Pari mielenkiintoista kirjoitusta:
http://exoskeleton-johannes.blogspot.com/2009/08/american-hybrid-review.html ja sieltä viinkattuna toinenkin: http://partial-arts.blogspot.com/2009/08/responses-to-johannes-goransson-kenneth.html

Keskustelua jo ennen ilmestymistään herättänyt Hybrid-antologia

American Hybrid
A Norton Anthology of New Poetry
edited by Cole Swensen and David St. John
W.W. Norton ($25.95)
ilmestyi vuonna 2009.

Tilasin antologian, tartuin siihen hanakasti kuin lämminvesisuihkuun. Selasin, kiinnostuin osittain mutta intoni lopahti kuin Kerberan kukinnot tuomiokirkon rappusten edustalla.

Ron Silliman on antanut teokselle runsaasti kiinnostusta; kiitos siitä Ronille.

Mutta kun olin jo yrittänyt unohtaa / melkein torkahtanut koko Norton-antologian ristisiitokseen (jota en hakuisuudesta huolimatta niin terävänä antologiasta noteerannut), unohdin antologian unityynyni lähelle, kuitenkin ojennetun käteni riittävyyteen.

Sitten Johannes Göransson Joulusaarilta kirjoitti aiheesta lisää (kts. linkki!) Sieltä kalastin toisenkin tekstin, ja nyt mietin koko antologiaa uudelleen,

hiljaisesti.

quietism. Se ei ole samaa kuin minimalismi. Mutta eleettömyydellään lähentyy sitä.

Ja tottakai kirjallisuus on erilaisuuksien ristisiitosta, mitäpä muutakaan maailma on; jatkuvasti uusiotuotettuja / -tulkittuja historian osasia.

Lisää pohdittavaa. Suuri tirkistelyissä piehtaroiva massayleisö ei rakasta hiljaisuutta, eikä liikaa tiivistettyä tekstiä.

Eikä suuri yleisö jaksa lukea liian löysiä löpinöitäkään.

    Lokakuun usva ... 
    puiden latvat haipuvat 
    hämytaivaalle