Maailmamme on ulkoapäin katsottuna kuin vankila: asumme tiukasti turvalukittujen ulko-ovien takana, rappujen lukot aukeavat vain sisäpiirin tiedossa olevalla koodilla. Eikä ystävien luokse kukaan sivistynyt enää tölmäise kylään ilman että varaa ajan kuukautta aikaisemmin. Rakennusprojektini kuvagalleriasta liitän vielä yhden ristikkokalterikuvan. Ei se silti mitään symbolisoi, se on kuva mikä vielä kaiken lisäksi on tarkentunut väärin, jollei peräti tärähtänyt.

 
Pyhäaamu -- 
maailmankuvan vapina 
heiluttaa valoa 
 

Ps: jos joku väittää tuota haikuksi tai senryuksi, niin ei saa kiitosta ainakaan runodirektiivien laajentamisesta. Tavutkin ontuu. Mutta on siinä positiivisia asioita; valo ja pyhäaamu!

 
Ontuva ukko 
kirjoituspöydän ääressä -- 
hämyinen omakuva