Kenneth Kochia lukiessa

Kenneth Koch (27.2.1925 - 6.7.2002) julkaisi reilun tusinan runokokoelmaa. Hän oli myös ahkera draaman kirjoittaja ja pidetty kirjallisuuden opettaja.

Hän kuului New Yorkin koulukuntaan. John Ashbery oli yksi hänen kavereistaan. Netissä joku innostui mainitsemaan että Kenneth olisi ollut hetero.

Mieleeni tulee toinen kuuluisa amerikkalainen hetero, eli sikari-Bill. :-)

Törmäsin Kenneth Kochista kirjoitettujen ja julkaistujen juttujen joukosta Frank O'Haran sitaattiin:

Leaf! You are so big!

Tästä innostuneena julkaisin variaation, joka suomeksi kuuluisi jotenkin näin:

Lumihiutale! Teitä on niin monta!

flunssainen varis
lähentelee katolla
savupiippua

Tämä on käännösversio pari viikkoa sitten eräässä yhteydessä julkaisemastani kolmirivistä.

varovaisesti
joen jäälle laskeutuu
hippunen lunta

Tämä on käännös pari viikkoa sitten julkaisemastani kolmirivistä.

Lumipyry   
tulee jokea pitkin,  

himmentää taivaan,
pilvet pilvinä

joki virtaa jään alla
kohti lämpimiä,

lumi ja tuulet viihtyvät,
ovat kuin kotona ollaan.


Jäätyneet rannan puut
paljaina, hiljaa, katsovat.

Ovat kuin olisivat vain käymässä;
tuuli, ei kuten kylässä ollaan,
vaan läsnä.


Ihminen on osa omaa maisemaansa.
Mietin että kumman asia
olisi katua, peruuttaa kaikki,

tämän maisema minussa,
vai minä kuin katuisin.
Voisi peruuttaa tuulen, ja hämärän.


    Tuuli unohtaa
    pari lumikinosta
    pihapolulle.

Ps. Tämä on vanhempi teksti jonka pelastin talteen.

Helmikuun kilpatekstejä

Shiki Kigo Free Format osioon lähetettiin helmikuussa 2013 yhteensä 131 erilaista tekstiä.

kirkkomaa . . .
tiedän lumeen
peittyneet nimet

Copyright by Michael McClintock. Liitin lumisen kuvan paikallisesta hautausmaasta Turussa. Helmikuun Free Format - osion aiheena oli COVER, eli peittää yms. Seuraavan lähetti Skotti John McDonald:

zen puutarha
peittynyt lumesta:
zen puutarha

Niinpä. Zeniä syvimmillään, lumisateen kirkastamana. Seuraavan jutun laati martin gottlieb cohen:

variksen raakunnan mukana tuleva yö

Yksiriviset alkavat lisääntyä. Joskus teksti sopii yhdelle riville, mikäpä siinä. Kaksikin riviä on hyvä, normaalisti niitä on kolme, mutta jonkun kerran olen havainnut nelirivinkin.

Muoto ei ole pääasia vaan sisältö, se fiilis mikä tekstistä välittyy. Seuraavan copyright on Jan O'Loughlin:in Australiasta:

syksyn sade
vuoret
haalistuvat pois

Mitäpä sitä selittämään. Ilmiselvä kuva, kuten seuraava jonka on laatinut Janice Hornburg:

ensilumi
nainen levittää uuden
peitteen vuoteelle

Jos sitä pitempään katselisi ja kääntelisi niin mukaan tulisi tirkistelyn makua? Polonalla on lumienkeli-juttu:

lumi lankeaa lumienkeleille

Minä olisin kelpuuttanut vain yhden mutta Polonalla on enkeleitä ainakin kaksi. Siis monikko.

aamunkoiton kuu
naakat täyttävät
usvaisen niityn

Kirjoittajana Tore Sverredal. Mitä hän tekee aamun hämärissä usvaisella niityllä ei kuulune kenellekään. Kuten että mitä pihkunaa ne naakat sinne rynnivät. Seuraavasta en ihan tiedä, otin sen silti mukaan koska jotain reipasta siinä toki on:

tykkään
peittää jääni
vodkalla

Copyright Bill Hudson.

illan taivas peittyy
usvamöhkäleillä...
kuu etsii suojaa

Ja tuon copyright Keith A. Simmonds, joka asustaa T & T.ssä. Haikujen perinteeseen kuuluu olla kyselemättä että eikö kirjoittaja etsi suojaa.

Seuraavan kirjoitti Trevor Camp:

aikainen herätys -
peitteen alla
kuorsaava vaimo

Odotan aina mielenkiinnolla Bill Kenneyn tekstejä. Hän asuu NYC.ssä (USA) Tätä kuuntelin ja kuumottelin pienen aikaa, nyt jaan tulkintani suomeksi:

talven lämpö
työntää peitteet
pois

Vaikka ei yleensä pitäisi selitellä niin Bill itse antaa vinkin, jossa hän vihjaa että teksti aukeaa vain henkilöille jotka ovat yrittäneet saada unta New Yorkin asunnoissa... Minä vietin New Yorkissa joskus parisen viikkoa, mutta en nukkunut kantakaupungissa...

punarinta --
maata peittää vieläkin
viime vuoden lehdet

Copyright Angie Werren. Tikkis osallistui mekkaloihin seuraavalla Beatles-sivuavalla:

tuulinen lumi
peittää mansikkamaan -
sinkku linnunpelätti

Tuossapa niitä taas livahti reilu tusina. Minusta näistä helmikuun teksteistä sai irti yhtä ja toista kutkuttavaa.

Missä on haikun ja senryuun raja, ja mikä on vain ohitse unohtuva kolmirivinen.

lauhtunut tuuli
kampaa minun tukkani
kun käyn kusella

maaliskuun lumet –
aurinko vielä näyttää
kuka on kuka!

Helmikuun haikukilpa

pulisee aina vaan
sammakon runoissa on
liikaa sanoja


Eiji

Mietin tuota sammakkoja ja Eijin haikua. Jotenkin taisi tämä Eijikin olla mukana haikukilpailuissa ?-)

yksi toisensa jälkeen
sammakot kurnuttavat -
haikukilpailu

(Tuntematon japanilainen)

Helmikuun Shiki Kukai aiheena oli kuihtuneet kasvit. (Withered plants) A. Min on Singaporesta:

hengailee
kuihtuneella oksalla ...
varpusen laulu

Seuraavan kirjoitti Paul Holder

kastelee vieläkin
kuihtunutta kasvia
leskimies

tuulinen päivä
kuihtunut ruusu lepää
lumen alla

Tämä on gogatsun. Alunperin ruusuja on monikossa mutta otin käännöstulkintaani tavutaloudellisista syistä käyttöön yksikön. Bill Kenney omistaa seuraavan copyrightin:

lumi sulaa
tienvarren haudalla
kuihtuneet kukat

Rivin 2 hauta myös pyhättö, alttari tms. Japanissa kyseessä olisi mielellään temppeli, pyhättö, mutta Bill Kenney kirjoittelee Ameriikan maisemista? Jotenkin minulle tulee väkisin mieleeni Bashon hauta, jonne kaikki menevät häntä muistelemaan, myös varpuset ja hepokatit jne. Tältä Billin muistelupaikalta sulaa lumi ja kuihtuneet kukat paljastuvat? Suomessa tienvarren turmapaikoille tuotaan jonkin aikaa kynttilöitä lepattamaan, mutta aika pian ne kuitenkin suruajan jälkeen siivotaan pois. Kyseessä voisi tietenkin yhtä hyvin kuvitella sellaisenkin.

Eteenpäin, copyright by Marylouise Knight:

keltaisia pilkkuja
jokaisella bambun lehdellä -
otan nokoset

Seuraava on Trinidad & Tobagosta Keith A. Simmonds:

kuiva kausi ...
viljelijät kamppailevat
kuihtuvien pippurien kanssa

Seuraava viehättää minua, tekijänä nimimerkki --- kash poet:

viiniköynnös
olen varovaisempi
ensi kerralla

Kaunishan se on tämäkin, kirjoittaja martin gottlieb cohen:

variksen raakunnan mukana tuleva ilta

Skotti John McDonald:

avioeron
jälkeen
kuihtuvat kasvit

Tikkiksellä oli seuraava teksti:

vanhan puun
viimeinen henkäys -
kuihtunut talvimyrsky

Osallistujia oli runsaasti. Toimittajien askareita kunnioitan. Pitää kirjata kaikki lähetetyt tekstit, lähettää ne aikanaan kaikille arvosteltavaksi, eli pisteitä haalimaan. Sitten laskea jokaisen tekstin saamat pisteet ja järjestellä tekstit pisteiden mukaan järjestykseen.

Tällä kertaa saapuneiden viestien mukaan pisteiden antamisessa oli tapahtunut sekaannusta. Olen itsekin kerran vahingossa lähettänyt 6 x 2 pistettä kun tarkoitin tietenkin 6 x 1 pistettä.

Tässä kisassa oli ongelmana että karsinnan jälkeen löysin itselleni merkityksellisiä tekstejä enemmän kuin mitä minulla riitti pisteitä. Sitten piti kylmätä sydämeni ja karsia.


Isabelle Prondzynski:

Tammikuun hämärä -
tuuli rymistelee
kuivien lehtien lävitse

ihoontunkeva
hiplalumi housuihin
napinlävistä

- - -

Äänetön pilvi –
ei sada lunta,
tuisku,
kinosta räntää

- - -

Mistä nuo äänet?
Ulkona lumimyrsky
tasoittaa kaiken.

Lumisade vaappuu kuin olisi isokin

1.


lumen ytimen
ympärillä kiertelee
pilvinen tuuli

2.

lumihiutale
nousee takaisin ylös
kuin peruuttaisi

liehuu kuin lippu –
ohikiitävä pilvi
satelematta

älä murehdi –
kaikki nämä lumet
sulavat joskus

26. helmikuuta

Piha on tyhjä.
Tuuli puhaltaa yksin,
löytää pakkasen.

Leipäkorista
kiiltävät kotihiiren
silmät valppaina.

Helmikuun tuuli
ajaa hiiret sisälle:
Litsku odottaa.

Pihapolulla
kieriskelee eksynyt
lumimyräkkä.

Kts samaa aihetta:
Helmituulia

Harmaat enkelit
asuvat harmaissa pilvissä.

Mitä pahusta ne siellä tekevät?

Tulisivat alas
ja puhaltaisivat valon takaisin.

1.

lumisateen lämmöstä
syntymättömät
jääpuikot

2.

tuuli peittelee
lumikukat kinokseen –
puutarha uinuu

Vastasataneen
   lumen tuoksu
        peittelee koirankusemajäljet

             tyhjentynyt pilvi
     on iloissaan keveydestä

          huominen päivä
          ei vielä haista

                  että putoavassa lumessa
     olisi viesti
                   keväästä

lumipolku

polulle on tuiskinut lunta 


     oja ei erotu, on tasaista 



   Muistaako posteljooni 
     missä postilaatikkoni odottaa



Punainen postilaatikko 
  hehkuu 
    valkoisesta lumesta


kuin alkaisi kukkimaan

Sado

On kidutusta tupeksia omien tekstien kanssa. Tavaraa olisi mutta sisäinen esto estää.

Eilen iltamassa tyhjäsin loput Italialaisesta luomupunaviinistä ja tänään päätin ratkaista padon, tässä yksi näyte:

pakkasviimassa
rannan risupajukko
piiskaa itseään

Nämä halusivat tulla tänne yökylään:

1.

Tuuli
jättää jälkeensä
hiljaa heiluvia varpuja

2.

Menee pilveen. Tuulee.
Minä pieraisen.
Onko maailma valmis?

lumisateesta kaksi yritystä selittää

iloinen lumi –
harha ystävyydestä
tunkee silmille

huutava tuuli –
valkoinen lumisade
vaikenee maahan

Bonuksena kotitalousjuttu:

vesisilakka
ui etikkaliemessä -
huikonen olo


Taustaksi resepti: Ostetaan torilta vähän liikaa silakoita. Paistetaan ne pullapellillä uunissa kypsiksi. Kun se määrä silakoitu on napsittu suihin mikä jaksetaan otetaan loput astiaan johon silakat asetellaan ja väliin sipulia ja nesteeksi ruokaetikkaa jota laimennettu vähän tavallisella vedellä.

Oivallinen huikopala kun illalla katsoo kuivaa TV-ohjelmaa!

Kolme samasta aiheesta

1.
Äänetön pilvi –
ei sada lunta,
tuisku,

kinosta räntää

2.

Mistä nuo äänet?
Ulkona lumimyrsky
tasoittaa kaiken.

3.


tähdet sykkivät
paisuneen pilven alla –
heräävä aamu

helmikuun lumet –
aurinko vielä näyttää
kuka on kuka!

lauhtunut tuuli
kampaa minun tukkani
kun käyn kusella

kuurainen mänty –
paleleva harakka
poistuu ääneti

Rajalla ...

joen toinen puoli –
vastasatanut lumi
ylittää rajan

2. versio

talvi hereillä –
lunta syytävät pilvet
ylittävät joen

Bonusteksti:

lumihangella
vilistää uutta lunta –
viluiset varjot