Charles Olson (1910 - 1970) kirjoitti koko elämänsä ajan Maximus-Runojaan. Ne on julkaistu yhtenä niteenä: The Maximus Poems, toimittaja George F. Butterick.
Maximus runot ovat eräänlainen Olsonin vastine Ezra Poundin Cantos-runolle, joka jatkui ja jatkui kunnen Ezra Pound lopulta ymmärsi kuolla. Myös Walt Whitman leikitteli samanlaisella ikuisen runonkasvun idealla Leaves of Grass-runoelmallaan, jonka eka painos ilmestyi 1855 ja kuolinvuoteelleen 1891-1892-painos. Tämä on minun mielestäni lievästi pöhötautinen ja oma suosikkini onkin kolmas versio, eli vuoden 1860 Leaves of Grass.
Maximus-Poems - tiiliskiviteoksen alustava selailu lupasi pitkään jatkuvia mielenkiintoisia kahlailuja.
Sivulta 192 yksi lyhyt näytiksi:
Sanoivat naisen menevät nussimaan jokaisena sunnuntaina. Minä vain nainen sanoi kävelin suoraan vuoren läpi, ja joka naista nussi oli sen vuoren henki.
Aihe ei ole Olsonilla yleinen, päinvastoin. Siksikö se valitsinkin? Toinen sivulta 378:
Sanoi Rva Tarantino, asustaen keltaista taloa linnakkeella, rakennettu kuten bunkkeri sanoi Teillä on pitkä nenä, tarkoittaen että työnnätte sen jokaisen ihmisen asioihin, ettekö työnnäkin? Ja minä en voinut sanoa muuta kuin niin työnnän
Olsonista myös http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/09/donald-allen-new-american-poetry-1945.html
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti