maanantai 15. elokuuta 2016

Uigur; Jorma Eronen




Lainasin kirjastosta Erosen Uigurin. Olen sitä aikaisemminkin kehunut.

Uigur, Kirjoittaja Jorma Eronen.Kustansi WSOY vuonna 1978. 120 sivua.

Uigur ei ole Erosen esikoinen, se on tavallaan Juoksu yönmaahan, Intiaanirunojen antologia, Otava 1977, jonka Jorma Eronen suomentanut ja toimittanut.



Luin Uigurin tällä kertaa niinkuin kirjat on suunniteltu luettavaksi, alusta loppuun.

Välillä pysähtelemättä.

Kirjan imu ei ole vuosien saatossa hiljentynyt.

Lukiessa viihdyin, kuin olisin ollut tunturiretkellä Aatsakursussa. Kävellyt sinne, tehnyt tulen ja keittänyt vähän kahvia.

Kuuntelin maisemaa, katselin mitä maailmassa äänet ääntelee. Tieto siitä että jos joki virtaa niin jonnekin se valuu.

Keskustelu tekstin kanssa on hiljaista mutinaa, kuten kivien pinnalla kasvavaa jäkälää ohuempi levä.


Miksi maailmalla on olevinaan niin kiire?


Täältä mihinkään kukaan lähde.






Uigur pitää palauttaa kirjastoon: automaatti vie kirjan hihnalla jonnekin. Piiloon. Ilmestyy takaisin hyllyyn, aikanaan.

Odottaisin että Jorma Eroselta ilmestyisi joskus lisää runoja. Intiaanirunot oli upea aloitus runoilijalle. Opin kesällä Vienassa saamelaisten hautauksista, käytetään valkoisia kangasnauhoja jotka liikkuvat tuulessa.

Jutaavat.

Intiaanit ovat lainanneet saman perinteen saamelaisilta.


Näin maailma jatkuu.



Tikkis Turussa 15.8.2016


Ei kommentteja: