Loppuvuoden siivousta

Sana siivous tarkoittaa että on oltava siivosti. Siivo. Siveäkin. Suljin yhden muistivihon josta kalastin joulukuun kolmiriviset talteen, suojaan unohdukseni peittävästä pölystä.

# 1

Tapaninpäivä --
uusi lumi peittelee
oravan pesän


# 2

muutama viikko
ja kevät koheltaa taas --
hyttysen uni


# 3

rietas lumisade
kun toimitus on ohi
jättää ruokkonsa


# 4

toisilleen vieraat
naaras- ja uroskoira
eivät muita näe


# 5

auraamaton tie --
brutaali lumisade
on ulkoistettu

# 6

Silmän räpäys
ja vuosi on ohitse --
maailma kuin koira


# 7

Köyhtyvä Suomi --
jäät paisuvat kuin kuplat
ennen vaaleja



Hyvää uutta vuotta! Pidellään pipoja päissä!

Hupeneva vuosi palelee

Yosa Buson (1716 - 1784) on yksi Japanin suurista haiku-runoilijoista. Kerran hän pohti kylmässä yössä haikurunon tavuja ja vivahteita niin että kirjoitussivellin pääsi kovettumaan kylmästä:

      Yö; puren 
      jäätynyttä sivellintä
      harvoilla hampaillani

Meillä Turussa on ollut yhtäjaksoista pakkasta jo marraskuusta. Lämpenevä kasvihuoneilmiö tuntuu lyhytnäköisesti ajatellen olevan joidenkin tarkoitushakuista puppua? Ken tietää, elänee. Lumi on silti talveen kuuluva elementti, josta syystä seuraava kirjaus:

   Puutarhamme
   valkean lumen peitossa -- 
   kohmeiset sormet

Nyt on vähän, sanoi kulunut vuosi.

Tänään päivä on allakan mukaan jo 7 tai 8 minuuttia pidempi. Vuosi alkaa olla mennyttä.

         lumihangessa 
         kinoksien välissä 
         lumi hämyää

Lueskelin Sketchbookista haikuja ja silmiini tarttui George Hawkins'in syystuulihaiku:

Syksy
ei hiuksia
tavoittamaan tuulta


Tämän copyright George Hawkins ja Sketchbook, suom. luonnos J.T.

28.12.2010

Katson ylös, ryppyjä.
Katson alas, ryppyjä.
Kylmä yö.

Issa vuonna 1816. Seuraava on Tikkasen:

     Peili huurteessa - 
     ryppyni siliävät.
     Ilta hämärtyy.

Charles Olson 100 vuotta 27.12.2010

Charles Olson täyttäisi tänään 27.12. 100 vuotta. Sen kunniaksi kaivelin Maximus Poems - teoksesta yhden tekstin alkaen sivulla 569:

Hotel Steinplatz, Berliini, Joulukuun 25. 1966

lunta
tulee
ikkunaani, tulee ylös
ja kuin myös poikittain
lasieni edessä silmieni edessä ja
kaksi lasi-ikkunan paksuutta myös
minun ja ulkopuolen
välissä, yritän nähdä todelliset hiutaleet

Mutta tämä on harsuinta lunta, ehkä aloittava lumisade, valo
(klo 2 ip) jo
väheten ja kenties – kyllä, nyt, vauhti
alkamassa – oi ei, taas ne pysähtyvät,
ilmassa, ja voisivat yhtä hyvin
kuten jotkut tekevät sivuttain – lahot Maailman Puun kyljessä
vammani, minun puolellani, ei keihäs ei keihäs, jota pitkin vetinen neste,
kuvittelin, kuoppa ehtyi hänen puolellaan. Kuten nämä sade-pallot

mikä voisi yhtä hyvin palata sateeksi, leikkiä,
ilmassa, tähän asti vain kaksi, tulevat tarpeeksi lähelle
olemaan, lumi kuin lähinnä vaatteiden tupsuja

- kuin naaraseläin Puun
oksissa, syöden maitoa valmistavia puunlehtiä
joita sotilaat eivät tunne

-oh ei nyt lumisade nopeutuu
& ja sakenee! –
vahva juoma jota he imevät

nälkäisistä nisistä, makeutuneet minun nielemisestä
kutakin niitä – erikseen tietysti mutta ahmien tai upottaen kummatkin
suuhuni (kun nainen katsoo, päältä, hänen silmänsä minussa
kuin ei sallisi minun nähdä – oh nyt lumisade on läpeensä paksuja
hiutaleita. Ja valo kasvaa, huoneeseeni putoaa paksu poistuva
hämärä. Mutta tuo kauhun että taivas putoaa Maailman

Puun loppu on tullut! Oh, puun oksien valkea hirvi
oh, laho puoli Puun kyljestä oh, Maapallon, Käärme,
älä tee tätä Käännekohtaa vain kuin täytyy - oh nyt lumi

on kääntynyt takaisin, ei enää putoa kun huippu on mennyt, yrittää
yrittää itse kerran vielä vähemmästi - Ei ole hyvä, Minä haluan
lumisateen, haluan tarpeen, rakeita ja jäätä, Abwehr'in kynsi

...

jne. Olson jatkaa 'oh'-sanoihin hurmioituneena välillä lähes unohtaen lumisateen, ja pitkän tarinan lopussa päättää ah-lauseella seuraavalla sivulla (570):

ah nyt ei lumisadetta lainkaan.

Maailman puu; Olson voi hyvinkin tarkoittaa Gilgames eepoksen kuvioita.
Myös rumpua joka on muotoiltu Inannan setripuusta. (Inanna-jumalatar.) Lähde: Internet

Käärme: tässä tähtikuvio?

Abwehr = Vuoden 1938 helmikuun 4. päivän jälkeen liike muuttui Ulkomaan asioiden virastoksi, "Amt Ausland/Abwehr im Oberkommando der Wehrmacht". (Internetin mukaan.)

 
Tapaninpäivä -- 
kattiko siitä tullut 
vai mennytkö pois? 
 

Yöllä sateli vähän uutta, löysää lunta. Aamupäivän valjetessa kadulla oli jo kulkenut pari autoa. Auraus lienee vuorossa kunhan ehtivät. Minun mielestäni tämä lisälumi oli tarpeen. Suojaa maata vähän roudalta. Ja onhan se ihan kaunistakin. Ja lumessa kahlaamiseen on perinteisiä pitkävartisia jalkineita; pitääkö sitä sinne tölmätä nappas-kengillä pelleilemään.

kulkemisesta
jäänyt kadulle jälki -
hiljainen lumi

Busonia lukiessa # 9

sahan ääniä;
köyhiä ihmisiä -
talvinen keskiyö

Buson 1716 - 1783

   Käyn keskiyöllä
   lisäämässä puita hellaan - 
   yksinäinen yö
  

Tikkis 1945 -

metsäraiskio --
joulukuusi rauhoittuu
keinovalossa

Sarjasta Talviaiheita # 9

  joulukuun tähti 
  raapaisee kuusen latvaa -- 
  yöpöllön liito

Tuo on jatkoa vuoden 2008 Joulutähdelle, löytyy täältä

Talvipäivän seisauksen täysikuu

leskeksi jäänyt koira
ulvoo täysikuuta
vakavissaan

Kushiro Hokkaido # 4

   valkeat varjot 
   valkealla lumella --
   sujuva talvi



                  tuoksuva tuuli -- 
                  naapurin koira juoksee 
                  lumipyryssä

Ekan riville 3 oli tarjolla vaihtoehto jatkuvaa lumisadetta, mutta omaehtoisesti päädyin nyt sujuvaan. Se kuulostaa lauhemmalta, koska pilvipehmeään ei rinnastu hirmuiset pakkaset. Löysin nämä Kushiro Hokkaidolaisen luonnokset vihoistani kesän jäljiltä; niiden aika julkistua näinä aikoina kun meilläkin lunta satelee ja maisema on valkea kuin talvisodan käyttämättä jäänyt lippu aikoinaan.

Eikun lumikengät jalkaan ja pöllyämään!

Sarjasta Hyytyvä Taivas # 8

  hyytyvä taivas -
  täysikuu kitkuu vaivoin 
  illasta aamuun

Gary Snyder

Kerberos 3/2010 ilmestyi jokin aika sitten. Taas yksi lehti joka pitää säilyttää kirjahyllyssä. Kooltaan Kerberos on siihen otollinen; samaa kokoa kuin runokokoelmat.

Tässä numerossa on Tero Tähtisen suomentama juttu Gary Snyderistä. (Kirjailijat ja sota luontoa vastaan, s. 24 - 33.) Pysähdyin toistamiseen kohtaan:

Kaikki kuusitoista albatrossilajia ovat kumppaneitamme tässä maailmassa. Ne seilaavat omia reittejään, niistä ei ole meille mitään hyötyä eikä meistä pitäisi olla niille juuri hyötyä.

Muistan kun seilatessani Etelä-Afrikan eteläkärjen ympäri ja käännyimme kohti Eurooppaan johtavaa Atlannin aavaa seisoskelin ahterikannella. Lokin näköinen lintu kaarteli laivan perässä. Eteläisen Atlannin mainingit olivat laajoja ja rauhallisia. Lintu liiteli kuin olisi ollut vain katselemassa maisemia. Kuten minäkin. - Albatrossi! tajusin kun ymmärsin lokin näköisen linnun todellisen siipien välin koon. Hain kamerani ja ruuvasin siihen teleobjektiivin. Kun sihtasin etsintä kohden lintua se jättäytyi hetkessä muutaman mainingin päähän. Putkessa heilui muutaman sadan metrin päässä vihreänsinisenä vyöryvä maininki kavereineen. Lintu oli kuin roska etsimessä. - Äh. Laskin kameran alas ja katselin aaltoja. Syrjäsilmällä näin miten albatrossi liukui lähes huutoetäisyydelle. Kävelin hiljaa edestakaisin reilun 50 metriä leveää ahterikantta. Lintu rauhoittui, katselimme toisiamme lähes silmästä silmään. Nostin kamerani ja hetkessä albatrossi jättäytyi seuraavan mainingin taakse piiloon, ja kun maininki liukui eteenpäin oli lintu silläaikaa jo toisen pienen kukkulan kokoisen mainingin toisella puolen. jne.

Ei siitä mitään tullut. Kävelin messiin kahville ja kiipustin töihin kuuntelemaan sähköisiä radioaaltoja. Kävin vielä kurkkaamassa ovesta ulos ahteriin päin. Siellähän se liitää lekuutteli. Ovelan näköisenä.

Mutta radiot kutsuivat, telex rätisi jo. Sitten putosi pimeys kun iso ulkovalo solahti horisontin taakse. Seuraavana päivänä laivan perässä oli vain aaltojen mukaan vellova vanavesi. Olinkohan edes tavannut ketään?

Pohjoisempana, lähempänä rantoja, tavallisia paskalokkeja liiteli, mutta niitä en tuon tapaamisen jälkeen enää laskenut linnuiksi, edes.

Odotellaan tässä Palladiumin Snyder käännöstä. Se on tulossa. Ihan kuin pari maininkia enää olisi julkistuksen välissä?

hyytävä viima --
varis lentää myötäiseen
ja sanoo: "Kraak. Kraak!"

Sataa lunta;
suuret hiutaleet
kuin ei mitään
tähdellisempääkään
tekemistä.

(Tämä on lievästi muokattu versio juhatik-blogissa julkaisemaani alkuperäiseen.)

Sarjasta Talvinen taivas, ylitse jäänyt

talvinen taivas --
varis lentää
pois

Charles Olson; The Maximus

Charles Olsonin The Maximus Poems on 635 sivua runoa ja runoon johtavaa päiväkirjatekstiä, joka näyttää kuin elettäisiin päivä kerrallaan, silloin tällöin kirjataan sanoja muistiin, kerätään ne kirjaksi. Kuin Maximus joka kasaa ajatuksensa yhteen pinoon, sidotuttaa ne kansiin. On Maximus. Ei hänen muuta edellytetä. Tai jos edellytetään niin Gloucesterin vuoroveden tyrskyihin loiskuvat.

Tätä Charles Olsonin "The Collected Poems" - rinnakkaisteosta "The Maximus Poems", joka se tavallaan on, olen aika ajoin maistellut, selaillut. Toisinaan hämmästelen missä on runon ja päiväkirjan ja vaikkapa Leninin Koottujen reilun 40 osan synerginen yhteys kirjoittajan ja lukijan kesken.

Se että tavan takaa nostan melko raskaalle paperille painetun Maximuksen useammin syliini kuin vastaavan kokoisen 676 sivuisen The Collected kiusaa minua, sillä toki Collected Poems on selkeämmin Kootut runot. Seuraavaan törmäsin tänään: jätän Maan Lopun suomentamatta, ainakin minulle se on Brittein Saarten lounaisin kärki. Jollakin muulla kielellä Maan Loppu on Finisterre. Yhtä muistoisa paikka minulle sekin. Suomeksi Maan Loppu ei merkitse minulle mitään; kaikkihan täällä loppuu joskus.

 
Land's End--

Ajan
loppu

ja sitten 
 

"Maanantai Huhtikuun 11. "

Copyright Charles Olson, The Maximus Poems, sivu 515. Suom. J.T.

Koostekirja, - kutsunpa sitä nyt vaihteeksi niinkin -, päättyy yhteen riviin sivulla 635:

 
vaimoni   autoni   värini   ja   mitäitse
 

Ps. Olsonin teksti: Maanantai, huhtikuun 11. on vuodelta 1966.

Sarjasta Jäinen # 7

  ydinsähköinen 
  katuvalon kimallus 
  liukastuu jäälle

      raiskatut metsät -- 
      tehometsänhoitaja 
      laskee rahojaan

Tikkis. Issan seuraavassa on myös metsä, ainakin. Vuodelta 1817.

ilman sinua --
kuinka ääretön onkaan
korpimetsä

kirkas yötähti
asettuu lumen alle
talvilevolle

Fred Masarani & The Christmas time

Fred Masarani on aktiivinen haikujen kirjoittaja. Muutama tuorein suomeksi:

   Sininen taivas -- 
   myytävät joulukuuset lepäävät 
   oikeita puita vasten

Tämän muuten kommentoin Fredille:

uusi bisness-kupla …
myymätön joulukuusi
jäisellä kadulla

(Tikkis)
((Tree -- Street ))

Sitten lisää tuoreimpaa Fred Masarania, lähde Facebook:

     iltasumu –
     Pelastusarmeijan sotilas 
     soittaa kelloaan kovempaa



  pilvinen taivas – 
  toivon 
  ensilunta



          Joulukuinen metro – 
          kukaan ei töni 
          koska siihen ei ole tilaa



Auringonlasku sisäpatiolta – 
auringon energialla
lämmitetty



              Joulukuun Times Square –
              älä mene sinne 
              jos sinulla on kiire

Copyright by Fred Masarani. Suomennokset J.T.

Aikaisemmin olen kirjoittanut Fred Masaranista:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/masarani.htm

Lumimyrskyssä
lentävä varis karttaa
linnunpelättiä

Joulukuinen yö
taikka pilvinen päivä --
aurinko kuorsaa

 
Hämärä ilta - 
miten puutkaan näkevät 
nukkua yöllä? 
  

Busonia lukiessa # 10

kotimatkalla
hevonen kompuroi
talven tuulessa

Buson 1716 - 1783

   lumimyrsky - 
   joko ollaan kotona, 
   kysyn hevoselta

Tikkis 1945 -

Sarjasta Talvinen aihe # 6

1.

lunta lumelle ...
pakkanen hautautuu
jäätävään kasaan


2.

itsenäisyys
Lidlin muovikassilla
kotiin kannettuna

Talven valo hiipumassa

1.

Hämärtyy.
Kohoileva maa
nousee auringon yläpuolelle.

2.

tuulen ääni
vinkuu savupiipussa —
tunturi tuulettaa

3.

oi ei, määrätön
yöpimeys pehmustaa
jo iltapäivät

4.

tuuli kumisee
kivirinnettä ylös —
hämykummitus

Sarjasta Huuruinen Varis # 5

1.

vaappuva varis
halkoo pakkastaivasta -
huuruinen talvi


2.

lentävää lunta
pakastuu kinoksiksi --
harmaa harakka

Sarjasta Paukkava Pakkanen # 4

1.

virtaa ääneti
paukkuvassa pakkasessa
jäätävä vesi

2.

solisematta
hyhmäinen vesi virtaa -
jäähtyvä ilta

Cody Walker ja Savjapahdan salamakallio

Kuvassa on isomman Savjapahdan rinteeltä punaisena hehkuva kallion kohta. Mietin minkä tekstin löytäisin joka olisi salamakalliolle, kuten paikallinen opas paikkaa kutsui, tarpeeksi arvokas. Tarinan mukaan reilut 300 metriä korkean kallion kylkeen iski aikoinaan hurja salama, jonka jäljiltä salamaniskemäkohtaan jäi punainen kohta. Sen alla on lohkareita; molempien Savjapahtojen rinteillä on runsaasti kiviä. Joku niitä on sinne aikojen kuluessa pilkkonut.

 
Olen vuori ja 
sinä uusi säämalli 
joka murskaat vuoret 
 

Copyright Cody Walker, suom. J.T.

Lähde: 400 sivuinen The Equalizer.pdf, linkki alla:

http://htmlgiant.com/wp-content/uploads/2010/11/The-Equalizer-First-Series.pdf

Cody Walkerin kotisivu:

http://www.codywalker.net/Shuffle_and_Breakdown/Home.html

Blogi:

http://kenyonreview.org/blog/?author=58

Loppuun löydön kunniaksi rustasin seuraavan muistovärssyn menneen kesän muistoksi:

 
Savjapahdan salama --
vuosikymmenten puna 
kesä kesältä
  

Tuota voisi kutsua tekniseksi haikuksi, siinä on vuodenaikasana ja vaikka tavuja onkin 7-7-5 tavua? Sisältökö ontuu? Tee itse parempi!

Varokaa Teboilia!

Tilasimme paritaloomme talven öljyt Teboililta. Tankki tuli siististi täyteen ja kahteen osaan jaettu lasku laatikkoon. Naapuri maksoi oman osansa ja minä panin oman osuuteni maksupalveluun. Näpytin Teboilin tilinumeron, viitenumeron, johon piti keskittyä erityisesti, sekä summan ja maksupäiväksi varmuuden vuoksi pari päivää ennen eräpäivää.

Olin tyytyväinen, kunnes:

Vihamielinen minulle tuntematon perintäfirma lähetti MAKSUMUISTUTUS-kirjeen, jossa 15 € summan lisäksi kirjeessä oli uhkaus.

Yritin soittaa heille, mutta siellä läpisi vain joku automaatti, joka kertoi nauhoittavansa kaiken jne. Löin äkkiä luurin kiinni ja vedin verhot eteen.

Kirjeestä ja puhelinvastaajan sävystä päätellen seuraavan kerran asiaa käsiteltäisiin Pyhän Pietarin ÖljyKvarkkien hallitsemassa oikeudessa.?

Kun sain tiliotteeni kaivelluksi pankin tiedostoista ilmeni että öljylasku oli mennyt kuten olin näpytellyt mutta olin näpyttänyt 953 € kun piti olla 963 €.

Tilasin öljymme netistä, ja maksoin netissä, eikä mikään automaatti vastannut Teboilin kirjanpidosta sähköisesti että hei ukkeli, kymppi puuttui! Ei, homma annettiin heti kirjeen sävystä päätellen naapurinmaan tehoperijöille. Firma on toki (naamioitu) suomalaiseksi.

Maksoin sormet pelosta täristen nopeasti tämän puuttuvan kympin ja perintäkulut 5€.

Varokaa siis että maksatte erääntyvät laskunne oikein, muuten iltakävelynne pimeillä kujilla saattaa kohdata kansainväliseen tyyliin tehtyjä perintätoimia, joihin eräässä naapurimaassamme kuuluu mm. väärinajattelijoiden teloituksia .-(

Sarjasta Talviaiheita # 3

  narskuva askel
  lumisella kadulla - 
  myrtynyt auto

Adventin lämpö ja valo

Vaimoni on käynyt keskustelua Adventista naapurimme kanssa. Naapuri kävi varmuuden vuoksi viime sunnuntaina Tuomiokirkossa joka oli ilmeisesti myös ensimmäinen adventti.
Tänään, 1. päivänä hän tyytyväisenä sanoi että nyt se on sitten ainakin.

Kuu kiertää kohti ensi sunnuntain mustaa umpeutumistaan, uusiutuen siitä täydeksi talvipäivänseisauksen aatoksi. Edellisenä yönä puolikaskin kuu jaksoi verhojen raosta häikäistä.

Viime yönä Turun yön lämpeni ja nyt aamupäivällä pakkasta on enää - 3 C. Aamulla sisälle oli kuitenkin hiipinyt viileämpää niin että piti näpyttää ilmalämpöpumpun + nappia pari kertaa. Seuraava voisi olla hay(na)ku tavujensa perusteella:

    Kun ulkona lämpenee 
    hyrisee hytinä 
    sisään

     pierukamppailu 
     alkaa taas ... 
     talven yksinäisyys

Issa vuonna 1816. Issalla on pieruhaikuja, mikään inhimillinen sinällään harmiton ilmiö ei ollut Issalle tabu. Kts http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/03/issan-pieru.html

Issallakin siis oli ainakin lievä laktoosi-ongelma? Ei hän siitä erityisen vaivaantunut lienee ollut, kunhan talven yksinäisyydessä kirjaa vähäisetkin äänet, tapahtumat haikuksi. Kaksinaissievä yhteiskuntamme ei oikein innostu pierujen julkistuksista. Nehän myös osaltaan kasvattavat kasvihuoneilmiöstä johtuvaa jo toista kylmää kautta? "Älä piereskele, huoneet jäähtyy". (Vanha suomalainen sanonta.)

       Pieraisit!
       Moittii vaimoni 
       vaikka yritin pidätellä.

Sarjasta Villava Kaulahuivi # 2

  katuvalossa 
  villainen kaulaliina 
  ei lämpene

Räntää

pudonnut lehti -
koivun latvus värisee
räntätuulessa

Tämä tuli mieleen kun luin seuraavan Issan vuodelta 1819:

hiilivalkea -
aamuista yskimisen
juhlintaa

Issapa se siinä suostuttelee kylmänä aamuna hiilivalkeata syttymään. Savuttaa tietenkin savua sisään.


Samoihin aikoihin Ezon saarella Kushirolainen:

Tyyntynyt aamu -
lumen peittämä polku
on koskematon

Öinen räntäsade on siellä ollut silkkaa lunta?


puhdasta lunta ...
läpiyön tuivertanut
pehmeän peitteen

Bashoon muistopäivänä

Bashoo kuoli nykykalenteriin sijoitettuna 28.11., ja vuosi oli 1694.

Issalta pari Bashoon muistopäivään kirjattua haikua:

Bashoon kuolinpäivä -
jopa Ezossa tämä kuu
männyn takaa

(Ezo = nykyisin Hokkaido)

Haikujen lukemista -
Bashoon muistojuhlassa -
talven ensilumi

Seuraava on Bashoon itsensä:

Luopuva syksy -
kiedon kehoni
kapealle vuoteelle

Lopuksi yksi Tikkis:

Syksyinen ilta -
kuihtuneelle oksalle
istahtaa varis

Robert Bly, runoilija

AJAN MYÖHÄISELLÄ KAUPUNKIIN POSTITTAMAAN KIRJEEN

On kylmä ja luminen yö. Pääkatu on autio. 
Vain lumipyörteet on ainut joka liikkuu.
Kun nostan postilaatikon luukun tunnen sen kylmän raudan. 
Minä rakastan tämän lumisen yön yksityisyyttä. 
Haaskaan lisää aikaani ajelemalla ympäriinsä.

Löysin tämän runon Hayden Carruthin toimittamasta antologiasta: The Voice that is great within us.

Robert Bly (s. 23. joulukuuta 1926) on yhdysvaltalainen runoilija.
Hän syntyi Madisonissa, Minnesotassa, ja hänellä on norjalaisia sukujuuria.
Robert Bly on maineikas sodanvastustaja.

Robert Bly on tähän mennessä julkaissut parisenkymmentä runokokoelmaa, esikoinen Silence in the Snowy Fields ilmestyi vuonna 1962.

Robert Bly ei tunnetusti ollut mieltynyt, jollei loppusoinnutuksiin kuin sonetteihin runoudessa. Toimiessaan USAssa maineikkaassa THE SIXTIES - lehdessä hän kirjoitti seuraavan viestin eräälle lukijalle:

"ihmiset jotka kirjoittavat sonetteja joutaisivat tulla hirtetyksi lähimpään lyhtypylvääseen."

LUMIPYRY ILTAPÄIVÄLLÄ 

I

Lumen puoliksi peittämä ruoho. 
Oli sellainen lumipyry joka alkaa myöhään iltapäivällä, 
ja nyt ruohon pikku talot kasvavat pimeyttä.


II 

Jos yllän käsilläni alas, lähelle maata, voisin ottaa kourallisen pimeyttä!
Pimeys oli siellä aina, emme koskaan huomanneet sitä.


III

Kun lumi kasvaa raskaammaksi maissin korret häipyvät 
ja lato muuttaa lähemmäksi taloa.
Lato muuttaa yksinään yltyvässä myrskyssä.


IV

Lato on täynnä maissia ja muuttaa nyt meitä lähemmäksi 
kuten hylky merellä puhaltuu meitä kohden
ja kaikki merimiehet ovat olleet sokeita monta vuotta.

Robert Bly on Vietnamin sodan vastusta ja aktivisti.


Me ryhdymme sotaan
kuin voitelisimme itsemme

(Robert Bly)

Runossa ”Marssilla Vietnamin sotaa vastaan” Robert Bly kysyy lainlaatijoilta että oliko sota hyvä sota. Lainlaatija vuotaa pimeyttä joka syttyy kuin ruuti, sen tuli kohdistuu mielenosoittajiin, runoilijoihin.


Lasketaanpa taas ruumiit.

(Robert Bly)


Kerran poistuessaan tuohtuneena Kaliforniassa runotilaisuudesta hän huutaa: ”Kun lähdette täältä ulos, todellisuus ei olekaan mitä ajattelette.” Runoissaan Robert Bly näyttää kuinka USAn ulkomaan politiikka on pelkojen tulosta.

Kirjoittaa Edward B. Germain teoksessa Surrealist Poetry in English.
Minusta surrealismi yrittää kätkeä todellisuuden kohdistamalla katseensa, huomionsa, sivuvarjoihin, todellisuudenkatveisiin. Tai kuten Breton sanoo First Manifesto – julkimossaan:

Elämän olemus on toisaalla.


Robert Blyn kotisivut:
http://www.robertbly.com/

     tuulee idästä, 
     ja tuulee lännestä -- 
     köyhillä on kylmä

Innostuin tuohon sorvaukseen luettuani allaolevan Issan vuodelta 1817:

kylmyys tulee alas
ja ylös vuorta --
yö majassani

Eurooppalaisia riemuja ajatellessa

Talvisella riemulomalla pitää aina ottaa jokunen iloinen kuva albumiin. Niitä sitten näytetään haukotteleville ystäville. Yllä on on niin merkittävä rakennus että se huomattaneen vielä jokaisen takataskusta huolettomana rempsottavissa lomakoissa? (Jos klikkaat ennakkoluulottomasti kuvaa hiirulla niin kuva kasvaa kuin kuplat tapaavat pullistella.) Ja koska säännöistä ei niin muutenkaan välitetä, moraalisesti ainakaan, alla olevan kolmirivisen tavut ovat kupla-suurenemaan päin; maailman rahatavan mukaan:

 
Rahan riemuloma -- 
lumisateita ja tuiskuja 
sumutetaan? 
 

 
Lentävä lintu 
pakenee oikealta 
vasempaan suuntaan
  

 
Katsoisit ensin 
minne rahasi viedään -- 
ensin oikealle
 

Tämä on tilaustyö. Liittyy Facebookin yhteisöön; Facebook Co-Inc-Oy-AB on silti sinällään syytön, vai lieneekö sittenkään?

 
luminen työmaa,
kottikärryt valmiina 
kärräämään rahaa? 
 

Tämä kuva ei tietenkään liity mihinkään, onpahan ihan hauska mesta. Rustasin tähän ulkomuodollisesti kaksi hay(na)ku -muodikasta tekstuaaria:

  
  
Rahanjako!                  Jollei mitään tilaa,
Vieläkö yksi --             ei tipu --   
Dublinin jälkeen Lisbon?    syytön?
  
  

Kaukomatkaraporttini tämän osan lopuksi yksi värikylläisen oloinen näpsy:

 
lähestyvän Joulun riemun 
tunkeutuessa kukkaroihimme 
iloitkaamme!
 

Sarjasta Ratiseva Lumi # 1

versio 1.

lumi ratisee -
joen jäätä juoksee lumi
yläjuoksulta


versio 2.

yläjuoksulta
juoksee joen jäällä lunta -
askel ratisee


bonus:

lumen juoksu
liukkaalla jäällä -
marraskuu!

Lapioin lunta polulta --
keskenjäänyt lumiukko
märisee

Päivän sana

Virikehäkkikananmuna

Lähde: Lidlin kassakuitti, tap.nro 07925.




Sanasta ei ole haikun eikä senryuun sanaksi; tavuja 9. Ja tavut ovat jäykän ehdottomia, kuten alan harrastajat varmaan havaitsivat Mainichin sivuilla käydystä keskustelusta, koskien kuitenkin Ranskan haiku-boomia.

Mieleen tulee häkki, Saksasta Aus-Witch, noitavainot,
ja mitä kukakin milläkin termillä tarkoittaa

Kana on tehnyt
parhaansa; tehtävänsä:
muninut. Kana.

Tuota R3.sen loppusanaa ei tarvinne selostaa? Se on suora lainaus japanin kielestä.

   taivas laskeutuu 
   puun oksien lävitse - 
   marraskuun tuuli

E-kirjallisuus ja internet

Kävin lyhyen ajan sisällä jo toisen kerran Jyväskylässä. Kokoukset ja palaverit veivät aikaa että en pahemmin ehtinyt varsinaista Jyväskylän metropolia katsastaa. Olkoot tuo kuva kaunistamassa tätä pyhäisen aamun plätinääni:

Internet; paholaisen osuus Ilmestyskirjan pedon tukemasta kirjallisuudesta

Netissä on ainakin USAssa runsaasti runonäytteitä, laajojakin, joiden perusteella lukija voi etukäteen tutustua runoilijaan.

Tärkeämpänä itse runojen lisäksi pidän esseetyyppisiä esittelyjä, analyysejä, Wikipediaa unohtamatta. USAssa Wikipedian esittelyt kasvavat paikoin merkittäviksi tietopaketeiksi kirjailijoista. Olen Netistä saamieni vinkkien ja näytteiden perusteella hankkinut Amazonin Visakaupasta edullisella Euron kurssilla parikin hyllyllistä amerikkalaisia runoilijoita. Enkä ole katunut: ilman netistä saamaani tutustumismateriaalia tuskin olisi kaikista edes tiennyt. Amerikassa on muitakin kirjailijoita kuin Hemingway. Ja runoilijoita jonkin verran enemmän kuin Suomessa.

Suomessa taannoin Wikipedia muistaakseni poisti jonkun ylläpitäjien mielestä tarpeettoman nettikirjailijan pois. Jatkuuko nykymeno Suomen Wikipediassa; kirjailijoiden esittelyt ovat aneemisia, usein lähes tyhjänpäiväisiä. Aika moni tietenkin myös puuttuu, kts. syyt edellä.

Kuka valvoo Suomessa Wikipediaa? Kenen valtakirjoilla? KD-puolueko piilokannattajineen valtiokirkkomme homeholvien suojista selkään inkvisoimalla?

Minähän olen pitkävihainen vieläkin 1960-luvun Salaman vainojen johdosta. Ne halut ja piirit eivät ole Suomesta minnekään kadonneet, kuten KD puolueen kuuluisa kannatuksen nousuräjähdys todistanee. Minne me heikot ja sorretut olemmekin omat taistelukirveemme haudanneet? Maan talouspolitiikkakin tuntuisi hiljalleen hierovan vuoden 1917 perinneverta nenistään? Eikös?

Suomi ja Päivi Räsäsen yksipuolinen julkinen valta taustalla hyytävän valtiokirkon hengen vanhoillisen hengen kanssa tuntuu ajoittain leimaavan Suomen keskustelua. Ei täällä saa aukoa päätään. Muut kuin valitut, Mooseksen lakeja seuraavat. Siinä Päivi Räsäsen ylimielistä yksinvaltaa vaan pönkittää se että erimieltä hänen kanssaan olevat eroavat valtiokirkosta. Päivin ja hänen henkistensä sananvalta siitä vain kasvaa. Mutta perinteemme ei ilmeisesti muuhunkaan pysty. Eroavat noudattavat omatuntonsa ääntä; kun ei mielipide kelpaa niin poishan sitä on klampsittava. Ja suomalaiseen tapaan vielä niin että ovenväliin pannaan villasukka vaimentamaan ääntä poislähtiessä. Suomalaiset ovat opetettu olemaan hiljaa ja kyykyssä. Eikä saa kumartaakaan reilusti; sitä tulee samalla pyllistäneeksi toisaanne.

Siis nettijulkaisuista:

Suomessa on muutama erinomaisen hyvä esimerkki rohkeasta netin käytöstä. Poesia kaikessa hiljaisuudessa puurtaa, yksittäisistä Hannu Helinin sivustot yksi vanhimmista. Kasvava joukko blogisteja kirjoittaa ja julkaisee teksti- ajatuksiaan netissä. Joukossa vilahtelee mm. oivallista runomateriaa.

Nykyisessä maahamme juurtuneessa brändy-talousjärjestelmässä kun isot kustantamot eivät pahemmin suostu runoja julkaisemaan. Kun suurimmalle kustantamolle ei kelpaa enää edes Sofi Oksasen ulkomuoto ja myyntiluvut. PakkoRuotsin tilalle pitäisikö ottaakin Hollanti?? Tai muutetaanko kaikki Kreikkaan? Mehän olemme sinne jo valmiiksi sijoittaneetkin; tottahan toki meille kuuluu sieltä jotakin vastikkeeksikin.

Pääosa suomalaisista kirjailijoista pitää tekstinsä piilossa pois netin Ilmestyskirjan pedon kidasta. Kauhia petohan se netti on, kuten takavuosina olin Turussa päin kuulevinani joidenkin uhoilevan. Ikään kuin he pelkäisivät omien tekstiensä paljastuvankin vain ohuiksi hetken kupliksi? Ainahan ajan hammas puraisee joitakin; klassisena esimerkkinä maamme takavuosien johtava (ja ainoa omasta mielestään?) runoilija August Oksanen – Ahlqvist!

Kustantajat makuloivat uutuuskirjat hyvinkin nopeasti; senjälkeen niitä ei enää mistään saa. Paitsi kenties Divareista; Divarit ovatkin ainakin minulle nousseet tärkeimmiksi paperisen kirjan hankkimisväyliksi. Enenevässä määrin kelpo kirjoja löytää myös kirppareista.

Sähkökirjaan en tässä muodossa usko. Se on vaan pääomien kasvattamiseen millä tahansa keinoilla pyrkivien kansainvälisten pääomapiirien yritys rahastaa vielä ja vielä enemmän: sähkökirjan hinta pitäisi olla noin puolet siitä mitä runokokoelma esim. Amazonissa maksaa, esimerkiksi nelisen Euroa voisi olla jotenkin vielä nieltävissä paperisesta versiosta, joka maksaa noin 12 – 20 USD? (noin 10 - 17 Euroa tällä kurssilla.) Eli kun kirjapainokustannukset ja raskas Itellan postilogistiikka jää turhana välistä pois niin jossainhan E-kirjan säästöt pitäisi kuluttajalle asti näkyä!

Lulu.Commissa on kirja-kerrallaan tyyppisen paperisen tilausmahdollisuuden lisäksi runsaasti latausoikeuksia, joku haiku-kirja esim. vain 3-5 USD eli 2 – 4 Euroa. Kallein käyttämäni lataus oli Dorvyzyn suomennos, muistaakseni yli kympin. (Käykääpä tarkistamassa.) Mutta sain sähköisen version näytölleni / printterilleni postituslaitoksen kustannuksilla. Eikä tarvinnut odotella että toimiiko kotomaamme postilaitos enää. Toimiva ja esimerkillinen vaihtoehto. Mielestäni.

Ai niin, kuten venäläinen Dmitri Gluhovskin Metro 2033 on laajalti netissä levinnyt interaktiivnen teos on sen lisäksi yltänyt merkittävään myyntiinkin paperisena versiona. (Kts TS 5.11.2010 Tuomo Karhun erinomainen artikkeli Dmitristä.)

Amerikkalaisista runoilijoista ne jotka eivät näy edustavasti netissä eivät helpolla ole ainakaan minulle edes olemassa. Toisten kohdalla vilahdus jossakin antologiassa on muutaman kerran jo riittänyt laajemman kiinnostuksen kohoamiseksi. Viimeisin amerikkalainen antologia American Hybrid ei kuitenkaan jostain syystä niin säväyttänyt. Tunnen niin vähän amerikkalaista runoutta että en osaa analysoida mikä siinä on vialla. Siistiähän se on, viileän tasokasta. Hauskin kokemus minulle oli, ei niinkään kuuluisa Allenin New American Poetry vaan Carruthin hivenen laaja-alaisempi pokkarityyppinen laaja antologia, The Voice That is Great Within Us, jota vielä jokin aika sitten sai Amazonista 10 Eurolla. Olen siitä ja näistä muistakin antologioista kirjoittanut täällä aikaisemmin.

Kenties American Hybridin orastava, aavistuksenomainen suppeus tulee ihan vaan fyysisesti siitä että siihen on kelpuutettu laskujeni mukaan vain 74 runoilijaa kun Carruthin antologiassa on 136. American Hybridiä jotkut piirit (katkeruuttaankohan) moittivat siitä että siinä on mukana runoilijoita joiden korvantaustat ovat vielä kosteita. Minä olisin täysin päinvastaista mieltä; Iowan yliopiston voimanainen Cole Swensen olisi voinut rohkeammin valita mukaan juuri sellaisia joilla korvat vielä toimivat. (Toinen toimittaja on David St. John Etelä - Kalifornian Yliopistosta.)
Ja Carruth muuten paikkaa Allen New American Poetry-antologiaa, mukana aikoinaan hyvinkin nuoria, sellaisiakin joiden ura ei sitten jatkunutkaan. Molempi parempi.

Suomen arkea:

Nyt jännitän että saammeko me enää äänestää; gallupit ovat jo ensi kesän hallituspaikat jakaneet keskenään. Meille köyhille jää oikeus pysyä kyykyssä. Mutta elämä jatkuu, jatkui se vuoden 1917 jälkeenkin vaikka silloisen EK ryn edeltäjä vastusti voimakkaasti Venäjästä irrottautumista koska kannattava Venäjän kauppa häiriintyisi.

Mitähän Etelärannan EK komentaa meitä tässä E-kirja asiassa? Kuulolla on pakko olla.

;-)

Miettii Turussa Kaupungin johdon tilaamia amerikkalaisia peltisiä puistonpenkkejä ihastellen

Tikkanen Juhani

runoilija, ainakin omasta mielestäni.

email: juhani.tikkanen@gmail.com

Istuessani junassa ja surffatessani miniläppärillä mm. haikusivuilla sähköpostien hoitelun jälkeen tulin rustanneeksi seuraavan kolmirivisen, näin loppukevennykseksi:

mustanpuhuva maa -- 
valkoinen lumipyry 
aikoo äänestää?

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/09/rankka-matka-niin-on-oltava.html Carruthin antologiasta mm. tuolla. Ja alla linkki American Hybrid-juttuuni:


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/10/quietismi.html

Kolmen rivin inflaatio

Luonnoksia, harjoitelmia

1.

lumen peittämä
näivettynyt ruohikko
ei pidä ääntä


2.

lumikinokset
lumisateen peitossa -
velkaa velalle

3.

Vallannut kaiken
lumien inflaatio -
optiomyrsky

Jäistä riitettä # 3

    jäistä riitettä 
    joki ei virtaa alas 
    eikä ylöspäin

Aikaisemmat Jäistä riitettä sarjaan:


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/03/jaista-riitetta-1.html

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/11/jaista-riitetta-2.html

sumuinen ilta -
liikennevalo hehkuu
elintilassaan



marraskuun myrsky -
sadekuurot leikkivät
ympärilläni

Radiosähkötys

Julkaisin tänään lyhyen jutun juhatik.blogspot.com'issa Suomen Radiosähköttäjäliiton juhlakokouksen tiimoilta. Liittomme täyttää 21.11. 2010 90 vuotta. Juhlakokous oli jo eilen Helsingissä. Tapasin kokoussalillisen vanhoja ystäviä, tuttuja. Muistelimme menneitä, tietenkin. Myrskyt tuiversivat, laivat seilasivat, vakavaraisia Redareita ajautui konkurssiin. Globaali maailma yksipuolisine valtiolahjuksin tullut arkipäiväksemme. (Kreikka!) Tuli mieleeni yksi matka Kanadan pohjoisosiin:

        viesti 
        pohjoisen jääkentiltä --
        ajelehtiva jäävuori

    ensilumesta jo viikko 
    joki valuu 
    estoitta

Santōkasta

Santōka on minun mielestäni yksi kasvavassa määrin merkittävimmistä japanilaisista haiku-runoijoista. Issaa, Bashoa, Shikiä ym klassikkoja unohtamatta.

Löysin kirjakasoissamme jonkin aikaa hukassa olleen Kai Niemisen suomentaman "Vastapäätä kapakka" valikoiman. (Basam Books 2002,244 sivua.)

Näitä alla olevia Bill Kenneyn blogiinsa liittämiä en Niemisen valikoimasta kuitenkaan löytänyt; siispä tännekin näytille ja talteen:

    hyvän kylvyn jälkeen
    iskee
    nousevan kuun säde 


       pudonneiden lehtien läpi 
       harpottuani tuntuu hyvältä 
       paskoa pellolle

copyright: Santōka (1882-1940)Bill Kenneyn englantilaisista versioista suomeksi luonnosteli J.T. Lähde: http://haiku-usa.blogspot.com/2010/11/afters-2.html

Tikkis kommentoi Billin blogissa seuraavanlaisesti:

juolahti mieleeni
pudonneista lehdistä --
sadonkorjuun aika

(Sadonkorjuun juhla, eli kekri, entinen pyhien miesten juhlapäivä)

Rivi 1 olisi kai terhakampi jotenkin näin: "iski mieleeni". ? Tai sitten peräti uusi versio:

mieleeni iski
pudonneet lehdet --
kekri!


Vuonna 2003 kirjoitin aikoinaan Santokasta:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/santoka.htm

j.k. Santōkan oon päällä on pidennys viiva, eli olisiko oikeinta kirjoittaa: Santooka?

jk.2. Voivat nuo ylläolevat kaksi Niemisen valikoimassa silti ollakin; kahlattavien runojen määrä on mittava, eritoten kun niitä selatessa aika ajoin piti jäädä hiljaa naureskelemaan ja salaa kihertämään.

Nämä löytyivät Niemisen valikoimasta:

astellessani
pudonneet lehdet kahisevat
miellyttävästi

sivulta 187, loppuun vielä luvaton lainaus sivulta 210:

         lyhyt talvipäivä alkaa pimetä 
         miten painava reppu

Kiitokset Kai Niemiselle mainiosta valikoimasta! Hyviä kirjoja kannattaa lukea useaan kertaan ja hyviä runoja lainata pariinkin kertaan, nettiinkin.

Robert Meriruoho Lumooja-klubissa Turun Runoviikoilla 2010

Vuoden 2010 Turun Runoviikkojen LUMOOJA-klubilla esiintyi Maikkoo Kaikkon lisäksi mm. Robert Meriruoho. Hän esitti runojaan kokoelmasta Göteborgilainen viikonloppusatu.

Kustantaja Finn-Kirja, Stockholm 2010. LUMOOJA-klubi Turun Kirjakahvilassa oli viihtyisästi lähes saliin lisääkin kannettuja tuoleja myöten täynnä. Osa yleisöstä oli tullut ennenaikojaan Kaupunginkirjaston Sirkka Turkka - tilaisuudesta, joka oli myös niin suosittu, että kirjasto oli joutunut sulkemaan Studion ovet. Me muiden
mukana; saimme ajoissa tulleina valita pehmeimmän sohvan istumapaikaksemme!

Yritän keskittyä nyt lähinnä Robert Meriruohon teksteihin.

Puhuisinko minä itsestäni 
runoilijana 
vai kertoisinko totuuden? 
 

Pohtii Robert sivulla 37.

Nukun yksin ja kuulen 
Raskaan Hengityksen 
Ihan kuin täällä 
olisi joku muu.
 

Kuvassa alla Robert pitää kokoelmastaan kiinni.



Viikon edetessä hän nukkuu jonkun vieressä. Sivun 7 aloitusrivit; Perjantaina:

muistan vieläkin kuin eilisen:

Ensimmäisen yön
kun sanoit että
voin nukkua vieressäsi

Göteborgilainen viikonloppu on jaettu viikonloppuun Perjantaista Sunnuntaihin. Teksti etenee illan kerrallaan. Hän ei hosu, tarinan ehtii kertoa kokoelman 58 sivulla. Teksti ei löysäile, mutta lauseet ovat silti suuhun mahtuvia, mehukkaita.
Teksti on raporttia ja päiväkirjaa kuitenkin sillälailla että rivit asentuvat runoiksi, päällimmäiseksi tunteeksi jää vahvasti kirjoitetun elämän tuntu. Makoisaa, sanoisin.

vitutti ja 
mä istuin usein sellasel 
betonisel laiturilla 
lähel slussenia 
ja kun tunnelbana ajo ohi 
niin ruosteiset rautaputket 
Ulvos niin se kuulosti 
samalt ku sun 
edesmennyt 
kiimanen voihkinta
vai oliks ne avunhuutoja?
 

(Sivulla 50 runon Göteborgilainen iltapäivä loppu osastossa SUNNUNTAI.)

Facebookissa käydyssä keskustelussa Tapani Kinnuselle esitettiin että hän ottaisi Robert Meriruohon ensi vuoden Runoviikkojen ohjelmistoonsa.

Katsotaan, onnistuuko.

Kuvia kannattaa klikata hiirukalla, kuvat siitä innostuvat.

eikä isänmaa ymmärtänyt yhtään mist mä puhun
  

Kirjoittaa Robert kokoelmansa sivulla 35.

Alaviitteet yhtyvät itseensä

Klikkaa kuvaa hiirellä niin se suurenee hiukan. Varottava kissoja.

Kuva olisi voinut olla teknisesti terävöitettykin. Saaneeko silti selvää; jollei niin kyseessä Tuukka Hämäläisen Moottorit teoksesta sivut 39 ja 40, avatkaa Ntamon kustantama kirja ja ihastelkaa. Selvittääkseni täydellisesti itseensä palaavat ala ja sivu ym viitteet lisäsin nuo viivat selkeyttämiseksi. Porokahvikin selkiää kun siihen lisättiin suolaa.

Kutsuttakoon noita kuvaan lisäämiäni viivoja Selviteiksi.

Muistatteko Tampereen Tohtoria, joka nimitytti itsensä tohtoriksi viittailemalla ensin tekaistuihin lähteisiin, sitten kun ne oli siis julkaistu niin hän jatkoi niihin viittaamista ja tieteellinen todistus oli tehty. Tai abt sinne päin.

Tätä Tuukan alaviitteilyä katselin ja hihittelin ihastuneena tovin.

Turun Runoviikoilta yksi erikseen

Kuvassa Tuukka Hämäläinen lukee teostaan Moottorit. (Ntamo 2010, 80 sivua.) Tuukka on alunperin Kotkan poikii. Hän on syntynyt vuonna 1987. Nykyisin opiskelee Helsingin Yliopistossa teoreettista filosofiaa.

Tilaisuus oli Bar Brysselissä, Linnankadulla. Vastapäätä Bar KUKAa, jos se auttaa löytämään koordinaatit paremmin. Paikalla oli J.P. Sipilä elektronisen videorunon muodossa, fyysisesti Tuukan lisäksi Tommi Parkko Helsingistä ja Mark Mallon Porvoosta.

Tarjontaa runoviikoilla oli, jotkut lomittuivat päällekkäin ja piti suorittaa valintaa. Joku oli niin täynnä että jos tuli klocka-tasalta niin ei enää mahtunut saliin: Sirkka Turkka perjantaina. - Sen takia en nyt tällä viikolla kirjoita Sirkka Turkasta, vaikka hän jos kuka olisi sen ansainnut .-(

Yksi Bar Brysselin kattokruunun hehkulampuista oli sammunut. Kuin muistutuksena että V. A. Koskenniemi on jo kuollut, mutta toki hänen runojaan ylistettiin vieläkin runoviikoilla, yhdessä paikallisen runoruhtinaamme Harri Raittiin runojen kanssa. Ym. sinällään ilmeisen monipuolista maksullista tarjontaa. Tähän tilaisuuteen en tosin päässyt; kaupallisena sinne oli 10 €uron karsintamaksu sisään. Syrji siis köyhät ulos. Sillä eihän niistä tiedä, ajattelevat vielä itsekin, kurjimukset.

Askel ulospäin on kertoja
josta ei ole erityistä sanottavaa.

(Sanoo Tuukka Hämäläinen teoksessaan Moottorit sivulla 16.)






Joukkoliikenne kuljettaa kaupungin rajalle, sieltä vuokraat veneen. ...
Meren puolella mulkoilevat hirveät riutat.

Näin Tuukka Hämäläinen aloittaa Moottorit kokoelmansa. Tuukka luki kunnollisen runosession, sitä kuunnellessa viihtyi. Baarista sai riuttojen sisäpuolen (Australian) punaviinin lisäksi Eu-viiniäkin, Italiasta oli parikin vaihtoehtoa. Espanjaa ei saanut.

Tuukan runous on moninaista, täyttävää; ilmankos hän on liittänyt teoksensa loppuun sanakirjan, josta minä ainakin hyrisen tyytyväisyyttä. Kyllä joskus saa selittää.

(Ilpo Tiihonen kun julisti että hän ei sorru selittelyn perisyntiin!)

Tarvitaan nainen tekemään miehestä ikoni.

En ole vielä ehtinyt sukeltamaan Tuukan Moottoreiden sylintereidin kiertokankiin asti, mutta netistä näyttää löytyvän tuhteja juttuja, suosittelen niitä, alla linkkejä!

Yleisesti ottaen Tuukan runot kuultuina vaikuttivat. Asiallinen heppu joka uskoo asiaansa, ja se on sinällään tässä yhteiskunnassa positiivista. Jos hän olisi äänestyspiirissäni ehdokkaana niin äänestäisin! Ainakin tällä viikolla.

Rintamakarkuri kurkisti sälekaihtimien raosta onko reitti selvä.

Rästissä on samalta illalta ainakin Mark Mallon, Parkkoa silti syrjimättä. Jatkan siis tuonnempana. Sillä aikaa, menkää ja lukekaa Tuukan analyysia mielen moottoreista.

Sillä onhan V.A. Koskenniemi toki hyvä runoilija useallakin ihan kelpo runollaan, mutta Tuukka meillä on nyt keskuudessamme.

Aggressiotasoiltaan heikot valjastamme moottoreiksi.

Tuukka runossa "PUHETTA: VALTA KUMOUTUU" sivulla 49.

Tuukalla on blogi:

http://tuukkahamalainen.wordpress.com/

Ntamo:
http://ntamo.blogspot.com/2010/01/tuukka-hamalainen-moottorit.html

Tuukka Hämäläinen Särö-lehdessä:

http://sarolehti.wordpress.com/2010/01/14/uutta-sarolaistuotantoa-moottorit/

Ilpo Tiihonen Turun Runoviikoilla

Ilpo Tiihonen vieraili Turun Runoviikoilla. Hän on vuonna 1950 Kuopiossa syntynyt parikymmentä kirjaa julkaissut runoilija.

Valitut runot 1975 - 2000 (Lyhyt oodi kaikelle) jälkeen ovat ilmestyneet kokoelmat Eros vuonna 2002, Largo vuonna 2004 ja Jumalan Sumu vuonna 2009.

Esikoisteos "Sarkunmäen palo" ilmestyi vuonna 1975.

Äänikooste ilmestyi 2010 nimellä Poetrio. Saa kuuleman mukaan jatkoa Kajaanin Runoviikoilla.

Ilpo Tiihonen esitti illan kuluessa useita runojaan. Rauhallisella äänellä, selkeästi. Tiihosen ei tarvitse karjahdella eikä hyppiä; runot vievät kuulijan sisäänsä muutenkin, oman sisältönsä ja äänimaisemansa varassa.

Kiehtovan rauhaisaa mutta silti kovaa menoa.

Hänen egonsa kestää kehua välillä myös kavereitaan; Mäkilän kuvataidetta, Olli Jalosen proosaa ja Jukka Vienon runoutta. Yhtymäkohtia löytyi, mielenkiintoisesti. Elämä tuntuu olevan läsnä myös nurkkiemme takana, ikkunoista kurkkien kunhan vain sallitaan verhojen vähän aueta ulkopuolisellekin maailmalle.

Tiihonen ei selittele runojaan. Kun hän lopetti tuli tunne että ei tarvitsekaan mitään kysyä. Kuunnellaan. Ollaan ihmisiksi. Runon ääni on parhaimmillaan niin pientä että se ei Hartwall-areenalle sovi.

Tiihonen on vielä nuorehko, vasta 60 vee täyttänyt. Mihin hän vielä ehtineekään, kiirehtimättä. Tsemppiä hän sai täydeltä Kaupunginkirjaston Studio-salilta mukaansa.



Kävellessäni illalla Tuomaan Sillan yli Lonttisiin vilkaisin jokea alajuoksulle päin. Mietin että pimeys on valon keskelle tullut osanottaja tähän kilpailuun jossa kaikki voittavat; kukaan ei tule viimeiseksi vaan kaikki pääsevät joskus perille.

Alaston patsas

1.

Alaston patsas -
eikö miehen jalkoja
yhtään palella?


2.

Alaston patsas -
yksinäinen varpunen
istuu sen päällä

Issa vuonna 1805:

Ensilumi!
Kasain varikset
kraakkuvat onnesta.

(Kasai on Nakagawa ja Edokawa jokien välissä.)

Issalla on samalta vuodelta myös lumijuttu jonka aihe / ajoitus on Ensimmäinen kuu:

Ensimmäisen kuun
näkymä -
mudan päällä lunta

Saanko jatkaa samalla teemalla:

      Ensilumi -- 
      kuralätäköllä 
      valkoinen peite

Turun Runoviikot Kirjakahvilassa 9.11.2010

Turun Runoviikkojen 2010 tiistai-illan tilaisuudessa Poesian väki kerääntyi runon ääreen ja myös pohtimaan kustantamisen "sisäsiisteyttä". Termi keskustelutti mutta tarkempaan ratkaisuun sekään ei johtanut. Yleisöä oli Kirjakahvila lähes viimeistä jakkaraa myöten täynnä. Tommi Parkko hoiti aikataulua kiitettävästi huolimatta rönsyilemään pyrkivästä keskustelusta. Runojaan esittivät ensin Raisa Marjamäki, jonka Palladium kustantamolta 2010 ilmestynyttä kokoelmaansa Katoamisilmoitus hän luki. Kuva alla.



Marjamäen kirjaa oli tiskin alla myynnissä. Tuntuu että siihen pitää palata vielä; senverran mielenkiintoiselta teos maiskuttelutti korvissa.

Seuraavana vuorossa Mikael Brygger, kuva alla: Hän on oikeastaan jo klassikko runo-sarjassa.




Mikaelin jälkeen Tommi Parkko määräsi hengähdystaon. Tauon aikana keskustelu silti jatkui. Kahvi- ja teepannu sai kavereita. Kolmantena vuoroon tuli Ville Luoma-aho. Hänen rononsa pursuivat monia elementtejä mutta niin että ne eivät syöneetkään toisiaan vaan säilyivät kaikki hengissä. Jäin tätä mietiskelemään niin että jatkanen asiaa joskus, jollen tänä vuonna niin ensi keväänä ?-) Kuva alla:



(Kuvaajan omaa tuntoa häiritsee kuvien epäterävyys; kohteet olisivat ansainneet optista terävyyttä.)

Viimeisenä runoilijana Henriikka Tavi selasi sanakirjaansa. Käydyssä keskustelussa mainittiin Henriikan runot sellaisiksi, että niihin raameihin voisi hyvinkin jatkaa sanoja, asioita. Mielenkiintoista, ja nopeasti kommentoitavaksi turhauttavaa. Runoilijatar kuitenkin esiintyy alla olevassa digikuvassa ihan omillaan, itse:





Tämän tilaisuuden annista olen tyytyväinen. Rehti ja toinen toisiaan arvostava henki. Kukaan ei rynnännyt kenenkään päälle suureen ääneen. Keskustelu pysyi, kiitos Tommi Parkon lojaalin hahmon, asiallisena. Kannatti käydä.

Ulkona röpsytti räntää, vettä, märkää. Mutta ei se haitannut. Jep jep.

Lunta tuulee Turkuun!

lumipyryssä
katukuva pehmenee --
ohut pakkanen

Turkuun tuuli tänään lunta. Ensimmäisen kerran tänä talvena, jollei paria näyteluontoista yritelmää viitsi laskea. Lumiukkoa ei ihan vielä voi tehdä; lumi on löysää pulveria.

 
Lumiukolla 
on vielä kesäloma -- 
turhaa tuisketta?
 

Rettigin Turulle rakennuttaman kirjastotalon edessä alaston leijona nuolee kielellään tuulen suuhun tuputtamaa lumisadetta. (Kuva alla.)

talvi on kivaa
jos tarkenee ulkona
eikä palele

kaksi sorsaa ui
jokea ylävirtaan -
satelee räntää

     syrjäinen metsä -- 
     polku umpeutuu 
     ilman luntakin

Taustalla sain vaikutteet Issan vuonna 1816 kirjoittamasta:

unohdettu talo --
tämän vuoden bambu
kasvaa tyynystäni

Pyhien miesten päivänä

Tänään on mustan kuun (uuden kuun) aika. Vielä pari-kolme yötä ja kuun nouseva sirppi saattaa terävänä pilkistää taivaalla, jollei satu olemaan loppusyksyn pilveilyä.

Santoka on yksi mielikkihaikuilijani; seuraava voinee olla Niemisen kääntämä, mutta Santokani on tällä hetkellä hautautunut kirjaröykkiöiden sekaan, enkä nyt tässä voi sitä tarkistaa. Panen sen tähän siksi että kopioin sen englanniksi toiseen blogiini.

Hallayöllä täytyy olla peti jossakin.

Copyright siis Santoka ja suomeksi J.T.

Yöllä taivas oli siis kuuton; en sitä silti sen erityisemmin tiiraillut. Kunhan yöllä kylkeä lämpimän peiton alla kääntäessäni ikkunan verhon raosta näkyi katuvalojen kajon takana tylsän tasainen taivas. (Itseasiassa taisi olla puolipilvistäkin.)

  
nukkuisit nyt vain -- 
mustan kuun aika ei näy 
verhojen raosta
 

Pyhäinpäivänä on tapana käydä hautausmaalla. Kynttilä on hankittuna. Haudoilla saa käydä ilman rajoittavia aikataulujakin. Tämän teknisesti Santokan kaksirivisiä luotaavan suomennan toisesta blogistani tähän loppuun:

 
Tyyni syyspäivä -- 
kynttilä
 

Selailin Lou Reedin Pass Thru Fire, The Collected Lyrics - teosta. Mielenkiintoinen tapaus, sanoituksia joihin jään kaipaamaan kitaraa taustalle, tai eteen.
Esipuheessa Lou Reed pohtii kääntämistä. Mitäpä siihen lisäämään, tarkkaan havaintoon. Kts Facebook-kuvaa:

http://www.facebook.com/photo.php?pid=5397515&l=3a298eadcf&id=750893301

Turussa kävin kävelyllä kamera kaulassa, tämän kuvan tekniset yksityiskohdat ratkaisi kamerani; tekstiliite ei ole haiku koska kigo-sananen uupuu. Liekö edes senryuu, vaikka tavuja on 5-7-5:

  
selvittäisiinkö 
jos kamera päättäisi -- 
hätäinen hetki
  
 

taipunut bambu
odottaa lumisadetta -
nähtävyys


Basho 1644 - 1694.

     kuihtuva ruoho      
     vapisee ensilumessa - 
     marraskuun viha
     

kurki nokkaisee
vielä yhden sammakon --
lämmin syyspäivä

Issalta pari tikka-aiheista, molemmat vuodelta 1805:

vasta tikan
lennettyä pois
palaan majaani

Issa on havainnut majansa lähellä (puussa?) tikan eikä halunnut häiritä sitä vaan odotti että tikka lentäisi pois.

Tikka palaa
mäntyyni -
nyt olen vanha


Tässä Issa on pitkään odotellut, jonka kuluessa on ehtinyt vanheta, ja nyt! tikka kentää hänen mäntyynsä!

       Vaikka kuinka yritän 
       en tunnista 
       omaa nimeäni

Minun oma syntymänimeni ei ole Tikkanen. Se oli Hupponen, joka sekään ei ollut oman isäni alkuperäinen nimi. Identiteetti?

Talviaikaan siirtymisen stressinhoito

Viikonloppuna olisi ollut tuolla syrjä-Suomessa, Helsingissä päin, kirjamessut. Mutta tuli runoilija-kaveri kuitenkin kylään ja totesimme kurkattuamme jääkaappiin että Turussakin voisi olla mielenkiintoista. Kuten olikin. Ensin lämmiteltiin ilmapiiriä lauteilla ja puristebriketit nostivat kiuashuoneen lämpöviisarin vaarallisen lähelle Heinolan yltiöurheiden lukemia. Pikainen jäähylle meno: lämpimien nakkien päälle erinomaista Auran sinappia ja nestehukkaa vastaan Olvin tuotetta.

Erinomaisen fiksu viikonlopunvietto. Yöllä näin unia lämpimällä taivaalla liitävistä sulkalinnuista. Tyyny oli pehmeä. Aamulla suurin järkytys että maailma oli yöllä pysähtynyt tunniksi. Pihan lintu oli mietteliäs.

 
vaihtoehtona 
muuttaisiko naapurin 
puolelle aitaa 
 
 

Kerran suusta möläytetyllä viestillä on oikeus sivaltaa vastustajat maan rakoon. Jälkiselitykset ovat viimeinen totuus joka murskaa aidot ajatukset että mitä mieltä saa olla. Kesä ei tule helteineen takaisin vaikka kasvihuoneilmiötä kuinka mollaisi. Kun tuleva talvi on ohi valitaan entinen, julma meno uudelleen hallitsemaan meitä kaikkia täällä Suomessa. Köyhät Suomessa kyykkyyn ja Kreikka saanee taas perusteetta lahjuksensa.

 
syksyä uhmaten 
tammi pitää kiinni
lehdistään
 

29.10.2010

orpona
minulla on vain varjoni --
syksyn hämärä


Issa vuonna 1816. Seuraava vaikute on Tikkasen vihoista:

        Tämä maailma, 
        syksyn jäätävä sade
        pitää minusta?

Tavastiasta pätkä matkaraporttia

Tämä liittyy turkulaisena tekemääni rajaseutumatkaan Suomen Hämeeseen. Kävin Aulangolla. Hattelmalan harjuhan on kirjoittamattoman huhuhistorian mukaan levähdyspaikka, missä jään reunaa etelästä seuraavaat esi-asukkaamme pysähtyivät katsomaan kohti pohjoista, haaveksien tulevasta Tampereesta ja Pirkan veroriisto-optioista, huokuen mantraa: "Hämy. Hämy!"

Tavastian 
rajahonka kasvaa 
usvaa uhmaten

EU.n myllerrys ei lannista, 
maksamme kiltisti lahjukset Kreikkaan, Deutsche Bankkiin, 

äänestäkäämme

ohjeiden mukaan

me 
emme 
palele!

sillä meidän koti on täällä, 
me emme saa mennä Romanian hiekkarannoille ansiosidonnaiselle,

meidän juuret on täällä 

ja niistä imetään mahlat tänne, 

lunta odottavaan maaperään


siniset silmät ovat tae kansakunnan kusetuksesta?


usva hiipii 
aamupäivätaivaalle

heti
tulee 
lunta

ja tasoittaa kaiken 

valkoiseksi

Tähän kuvaan liittyy Facebook-kuvani:
http://www.facebook.com/photo.php?pid=5323806&l=fff1617825&id=750893301

varis kavahtaa
variksenpelättiä -
hylätty pelto

Auringonlasku -
taas yksi ainiaaksi
menetetty päivä

olkisandaali
uppoaa puoliksi räntään
vanhaan lätäkköön

Copyright by Buson (1716-1783), suom. j.t.

Olkisandaali lienee nuori, ainakin käyttökelpoinen ja tarpeellinen. Lätäkkö on vanha, ehtinyt kuivua mutta nyt siihen on satanut räntää. Bashon sammakon kurnutuksia tämäkinkö.

 
       sammakon koivet 
       pysynevät kuivina 
       räntälätäkössä?

Louis Osofsky, iltahämärässä

ilta hämärtyy -
myös taivas näkee
kuun

Copyright Louis Osofsky, suom. j.t.

(Eilen oli täysikuun aika.)

Kaj Hedman, kvark ock sula

Voiko kuiskata,
saako jättää
hiljaisuuden taakseen


Copyright Kaj Hedman, teoksessa Måltid, kvark och sula. Scriptum 2007.
Suom. versio J.T.

Muutama vanha juttu, kierrätyspäivän kunniaksi:

1.

Janoissaan lintu
nokkii jäätynyttä
juomalätäkköä



2.

vallannut
koko taivaan --
iso musta pilvi



3.

pitkäänjatkunut
sade ei malta
edes nukkua?


4.

syksyn tuulessa
on vilustumisvaara --
kuiva omena


5.

Sinäkö siellä?
Vai sadekuuroko
kävi ikkunalla?


6.

Ameriikan penkki
odottaa maksajia --
syksyinen viima


7.

hileinen aamu --
tintit pyrähtelevät
kuin lämpimikseen



8.

keittiön radio
hoilaa nuotin vierestä --
korppi on hiljaa

Tatamin yli
köyhän miehen majassa
kylmä syystuuli

Copyright by Teiga (1744-1826), suom. J.T.

    köyhyys lämmittää
    syystuulen hieroessa
    majan rakoja

Samuli J. Lampisen exodus

JOONA

Laipiot moikuvat maa-
ilman kuristaessa itseään 
läpi alati hersyvän rukouksen 

jonka kautta temppelin 
kimurantti silmä, maan nielemä 
meren sydän, pullahtaa päivään 
kaislaa hiuksissaan.

Sivun 14 runo teoksesta Exodus, copyright Samuli J. Lampinen. 2010.





Teos on hänen viides julkaistu runokokoelma. ISBN 978-952-498-414-0.
Painopaikka Books on Demand Gmbh, Norderstedt, Saksa.

NAIROBI 

Kädetön nainen ei kerjää. 
Hänen nyrkki-
sääntönsä on hierarkkisen ilmaston 
tervehdyttämä: selviydy tai 
elä!

(Sivun 44 runo. Lainaus tehty ilman lupaa; minä en kerjää.)

Tässä maailman tietoisuudessa tekisi mieleni kiroilla. Mutta toisaalta tämäntapaiset uskonosoitukset siihen että kyllä Suomessa on kirjallista kulttuuria hollantilaisten halveksunnasta huolimatta antaa uskoa. Oikeaa uskoa, eikä KD-puolueen heppoista hinnattomuutta, että suurella kohulla pienistä asioista peitellään ne suuret, se että raha ei riitä.

Lehtikulta kahisee juuriltaa / ravintoa etsivät Pietarin tassuissa.
(S.J.L. sivulla 68.)
Meillä Suomessakin eletään uuden ajan lopullista alkua, se sinetöidään tulevissa vaaleissa. Jos niitä edes on varaa pitää. Vaalituloshan on jo julistettu. ,-)

Mutta siis runous; pitää olla valistunut ja ahkera jos aikoo pysyä runouden valtavirtauksien tajulla.

Olen tässä blogissa lainannut muutaman rivin Samuli J. Lampisen runoista aiemminkin. Lampisella on julkeana aseenaan pehmeäteräinen puukkonsa, joka lempeästi kuin teilikirves viiltää väärinajattelijoilta totutut helppo-omenat kurkusta ohi.

Samuli J. Lampinen, Seinäjoen lahja Suomen runouteen, on ilmiselkeästi tutkinut globaalin kulttuuriutemme nuorempia kerrostumia. (Nuori; alle 6000 vuotta, jälkeen viimeisen jääkauden reliikit.) Hän tuntuu matkustelleen siellä ja täällä. Ja aina kun matkustaa, eritoten ilmalaivalla, jää sielusta jälkeen hitusia ja peukalokyytiin vastaavasti tumppautuu uutta, mukavaa jengiä pitämään seuraa.

Samuli J. Lampisen teksteistä näkyy, tunkee silmille, poreilee kuin talvella pakkaseen kannetusta pore-ammeesta matkustelun tietoisuus ja se että hän on kirjoitellut, vääntänyt tekstiä, hikoillut sen kanssa niin että ei tule kylmä.

Tarkenee. Vahva, voimakas. Voisivat olla joitakin leimoja jos ilkeyksissään rupeaisi Lampista leimailemaan. Exodus ei leimoista häilähtäne. Sen kieli kestää hätäleimat. Exodus ei hötkyile. Lainaus runosta Hetki, sivulta 69:

Eikä hetki kuulu aikaan
vaan sitä kannattavaan hiljaisuuteen
jota mikään ääni ei voi tahrata
saati täyttää.


Nyky-Suomalainen vanha valtakustantamohan taitaa keskittyä enemmän perunanviljelyn optioiden maksimointiin. Heiltä ei liikene aikaa tuhlattavaksi sellaiseen turhuuteen kuten runouteen, erästä prosaistia erikseen mainostamatta.

Runotaivaallamme loistaa Ntamo kirkkaimpana esimerkkinä. Myös muut puurtajat kuten Savukeidas, joka on laajentunut nykyisin esseistiikkaan. Pioneeri-Nihil tuntuu huilaavan; toki Poesiaa unohtamatta.

Se että Samuli J. Lampisen tapaisia runoilijoita uskaltaa olla hengittämässä tässä ajassa ansaitsee jo sinällään hatunnoston. Pipo pois päästä! Ongelmana on julkinen kirjakauppanäkyvyys; joulumyynnnin kirjatiskeille sopii vain puolisen tusinaa kaupan mainososastojen suosikkia. Pöytätilaa ei helpolla muille sallita.

Kun ase laukaistaan kohti ihmistä
ampuja kuolee

(Runosta ENTEBBE sivulla 50.)

Olisiko koko ajan laajenevasta internetistä korjaamaan kirjakauppojen niuhotuksia, peräti valtaamaan niiden pakkopulla. Hiljalleen on; ainoa este on postilaitoksen ahneus ja esimerkiksi sinällään halpojen Amazonissa myynnissä olevien runokokoelmien hintoihin tulee melkoinen lisä postituskuluista.

Sähköinen kirja? Tämän paperisen postituksen merkittävän suuresta hinnasta johtuen muuta vaihtoehtoa ei tunnu jäävän. Sääli, sillä kirjan pitää olla paperinen, hyllyssä, silloin kun sähköt ovat poikki ja lukulaitteen patterit sippaavat voi päivänvalon aikaan ottaa kirjahyllystä oikean, paperisen kirjan, kellahtaa sohvalle, ja nautiskella, selata.





Exoduksen ulkoasu ja taitto: Anssi Muurimäki.


Samuli Lampisen kaksi runoa 1.5.2006 johdosta löytyy täältä:

http://gamma.nic.fi/~juhatik/lampinen/Sytyke.htm

Aikaisemmin olen retostellut Samuli Lampisen kirjoista täällä:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/golem.htm

ja tässä:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/lampinen.htm

... Tämä on tämän artikkelin versio 2, lisäyksiä, täydennyksiä 22.10.2010 klo 11:40 paikallista aikaa...

Kierrätettyjä ajatuksia

Jos keksii uuden tavan sanoa ja tekee siitä runon

Joku on jo sanonut joskus ihan kaiken
aurinko ei enää näe ikinä mitään uutta

tylsää

        lokakuun aamu 
        miten kylmää on siellä 
        mistä usva tulee

Olin raapustanut tuon yhteen vihkoon; samassa vihossa oli myös netistä löytyneet polttopuiden toimittajia Turun seudulta. Jouduin ostamaan polttopuita säkissä. Ensimmäinen tasaisen sateen päivä.

           tyrkyllä
           sadekuuroja
           yhdellä kertaa kaksi

Illalla lämmitimme saunan; puut olivat hyviä, kuivia, ja antoivat saunaan asteita.

Rahalla saa, köyhät palelevat, mutta ei rikkaat silti kärvistele kiintokuutiokauppojen voitoissa. Pihalle tuotu kuutio on puolitettu.

Puutarhassa talviomenapuu pudottelee omenia maahan.

            Hiljainen ilta; 
            pudonneet omenat,
            kuolleita molemmat

Hankin ledilampun polkupyörään. Pitää voittaa katuvalojen kirkkaus kun ajaa pimeässä polkupyörällä.

       Kuutamo? 
       Ei, vain kalpea 
       katulyhdyn häikäisy.

Myöhemmin sadepilvet alkoivat väsähtää, yhtenäinen tihkusateen lähde repeili. Pehmeiden tuhnupilvien takaa kurkkasi vanha ja tyly taivas, tumma kuin vallankumouksen muisto.

             Puolikuu.
             Puolikirkas taivas. 
             Riittää minulle.

Aamulla ajattelen että päivä kerrallaan talvi on tuleva. Puissa on vieläkin jokunen lehti. Harava on tärkeä kapine. Harakat julistavat harventuneilta oksilta kirkkautta, aurinko paistaa idästä käsin.

    tarpeeton sade 
    kostutti tihkuvaa maata, 
    aurinkokuivaamoon

Yhä useammin olen sitä mieltä
että
en minäkään
tiedä

     iltakävely 
     poljen jalkojeni alle 
     pudonneita lehtiä

sitten;

        tihkusade -- 
        pudonneet lehdet 
        kastuvat

Toisintovaikute Issalta

Tuuli kiertää taloa, puita. Pihapuiden oksat alkavat näkyä paljaina, lehdet kahisevat maassa. Naapurin siivousharavajoukot ryntäävät kauniiden lehtien kimppuun.
Mustaksi maaksi haravoitu synkkä piha odottaa lunta suojakseen. Edessä karmottaa pimeä marraskuu.

        Viimeiset lehdet 
        pihavaahterastamme 
        rieppuvat maahan.

Sain tähän toisintokimmokkeen Issalta, joka vuonna 1803 kirjoitti:

     Kaksi retiisin lehteä 
     iloittelee!
     Syksyn tuuli.

Pysytään oikealla

Tämä uusi pääministeri taisi kehua nykyistä hallitusohjelmaa niin hyväksi että hän on päättänyt pitää sen voimassa seuraavankin vaalikauden. Ovathan Suomen syksyiset maantietkin oikeistolaisia. Lunta jos tulee mutkan takaa vastaan. Joku saa vallan joka sen haluaa ottaa. Me annamme sen. Lesbokeskustelu kirkon porstuassa pitää huolissaan olevat kansalaiset poissa ajattelemisen synnistä. Tien varrella oikealla olevat tolpat ovat vahvempia kuin vasemman laidan risumetsälö. Klikkaa hiirellä kuvaa niin saat uskon.

 
kohti sadetta --
keltainen täryviiva 
näyttää pintansa
 

    sateella joessa 
    ui vettä vedessä -
    märkä lokakuu

Busonia lukiessa # 8

Viileätä
ääni kellosta
kun se lähtee kellosta

Buson 1716 - 1783

    illassa kiirii 
    temppelin kello - 
    ilta hiljenee

Tikkis 1945 -


Ja vielä Issalta vuodelta 1821:

"Onpa viileätä!"
itikoiden valitus
on alkanut

   vaahteran lehden 
   lopullinen ratkaisu -
   alaston oksa

15.10.2010

taas yksi vuosi
jolloin minä en kuollut --
syksyn hämärä


Issa vuonna 1816. Siihen Tikkasen keksi seuraksi tämän:

    uusi elämä -- 
    pudonneille lehdille 
    kinostuu lunta

      vaahteran lehden 
      viimeinen lepopäivä -
      hiljainen tuuli

Buson ja sipulit

Ostin sipuleita
ja kävelen kotiin
paljaiden puiden alla


(Buson 1716 - 1783; sipuli on talvinen vihannes.)

Oppilas kysyi Busonilta että onko haikain kirjoittamissa salaisuutta. (Haikai, ketjuruno, jossa aloitusrunoa ruvettiin kutsumaan erikseen haikuksi. Aloitusruno kestää haikaista irrotettunakin lukemisen, on siis itsenäinen runo.)

Buson: Kyllä on, käytä fraasia välttääksesi fraasia.

Opiskelija tivasi että onko kirjoittamisen oppimiseen oikotietä.
Buson: Kyllä, lue kiinalaista runoutta.

     punasipuli 
     odottaa leikkuuveistä -
     soppa sakenee

Tikkis 1945 -

    etsitkö jotain 
    oi putoava lehti -
    rautaharavaa?

vaihtoehtoinen R3:

    etsitkö jotain 
    oi putoava lehti?
    lokakuun tuuli