Lounais-Suomen syyssateisen päivän jälkeen aukeni taivas auringolle.
Pitkälle iltapäivään lätäköt viipyilevät ja ovat valmiina kastelemaan pikkukengät, jos siihen joku ehdoin tahdoin astuisi.
Illalla
hallan tuoksu
lähentelee litimärkää metsää
Nils-Aslak Valkeapään Kevään yöt niin valoisat kokoelmasta (Kirjayhtymä 1980, suomentanut Anneli Rosell) lainaan seuraavan tekstin:
Sen huomaa vasta jälkeenpäin
kesä on mennyt
Ja millä välin?
Vaikka koettaisi muistutella mieleen
ei osaa sanoa
milloin linnut lakkasivat laulamasta
milloin kesä oli täysi
torstai 11. syyskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Tässä runossa lukee kylläkin "muistutella" mieleen, ei "muistella". Ystävällisesti suom. huom.
Jep! Korjasin. Kiitti!
Kiitos itsellesi (ei niin ettäkö haluaisin olla turhantärkeä pilkunviilaaja...)!
A.R.
Lähetä kommentti