Täysikuu seilaa pian ohi

Muutama täysikuusta aiheen saanut lyhyt runo.

Suothan anteeksi,
oi nouseva täysikuu:
sytytän valon.

Tuo kehittyi seuraavasta:

Rietas täysikuu, / peitteenään / kirkasvalo


Jatketaan:

Sinkku täysikuu
etsii seuraa taivaalta.
Sokeat tähdet.

Täysikuu laski --
ja aamun kaikki pilvet
ihan sekoina!

Alkaa olla kesä mennyt ohi

Syysöinen ranta:
täysikuu upoksissa
kaulaansa myöden.

Hei Kaisla, väistä
yliliitävän lokin
ripulipaskaa!

Tästä oli työversio ja nyt epäröin hiukan kumpaakin. On tämä vaikeata,
lokit paskoo eikä siitä saisi kirjoittaa?

Yliliitävän
merilokin uloste
osuu kaislalle

Aiheet julkaisusta Eksynyt sammakko ja täysikuu Kaislarunoja vuosilta 2000 - 2004.
ISBN 952-5129-19-5. LSK ry

Pari lyhyttä runoa

1.


Taivas ja meri
iltapäivän helteessä
samanlämpöiset.

2.

Kaislikon reuna
on ulapan mielestä
vihreää rantaa.

Nämä ovat olleet julkaisussa Eksynyt sammakko ja täysikuu Kaislarunoja vuosilta 2000 - 2004.
ISBN 952-5129-19-5. LSK ry

Sininen Delfiini ilmestyi vuonna 1970

Sateella minä muistan,
että taivasta on samanverran
 kuin merta;
ihan liikaa.

Runokokoelmasta Sininen Delfiini, sivulta 12

Julkaistu vuonna 1970.

Kun kokoelma ilmestyi annoin vanhalle tädilleni yhden omistuskirjoituksella.

Täti vilkaisi ohutta nidettä, sen lähes tuhruisen sinistä kantta:

"No. Täytyyhän sitä joskus joku välityökin tehdä!"



(Itse pidän Sinistä Delfiiniä parhaimpana kokoelmanani, vieläkin.)

Sade pelasti nurmikon kulottumiselta

Sade tipahteli tipottain ikkunalaudalle. Sade tihkui.

Issa ihasteli samaa vuonna 1812:

Vain kolme sadetippaa
ja heti joku meuhkaa:
"Myrskyinen yö!"

Samaan aikaan hän myös luonnosteli:

kolme sadetippaa:
"Myrskyinen yö!"
"Myrskyinen yö!"

Sama vuosi ja kaikuja Issahenkiseltä Kushiro Hokkaidolaiselta, tämä on kuitenkin kirjattu Issalle, vuosi 1812:

Sademyrsky -
meren laidoilta
se alkaa

se alkaa - se alkoi; sama ajatus.

meren 'laita', hiukan eri asia kuin 'ranta'?

Myrskyinen ranta -
sade ryntää syvälle
sisämaan rauhaan

Tikkis 2015

tuuli kohisee
tuo tullessaan pilvet -
illalla sataa

Armoton Issa

linnunmetsästys -
ei edes ketulle
anneta armoa

Tämän copyright on Issan vuodelta 1824. Suom. versio Tikkis.

Jatkona eilen aloittamaani yksinpuheluun lintujen metsästyksestä haukoilla.


Kuva tuli spammitulvan voimalla internetistä, laadin siihen tekstin:

korvat kuulolla ...
kettu haistaa viiksillään
mitä tapahtuu

(Tikkis 2015)

Linnunmetsästys

haukka onnessaan -
kynnet tiukasti kiinni
ateriassa

(Tikkis 2015, seuraavassa vähän Issaakin vaihteeksi:)

varis nauraa
linnunmetsästäjille ...
temppelin katto

Copyright Issa, 1824.

Eli kuten kaikki tiennevät lintuja metsästetään haukoilla. Haukka lentää linnun kiinni ja tuo sen isännälle joka syö sen?

Näinhän maailman joka tasolla kulkee, taloudellisesti?

Buddhalaisissa temppeleissä kuitenkin elämä on suojassa. Suojattu. Varis on hiffannut saman jutun ja naureskelee lintumetsästystä temppelin katolta.




Ei pitäisi niin paljon aina hösöttää Issasta?

Mulla on printattuja Issoja joita aina aika ajoin selailen ja jään niihin koukkuun.

Addiktio?



Nyt lintujen metsästys. oi-dori termi lienee japaniksi.


Tikkikseltä kommentti tuohon temppelinharjan nauravaan varikseen:

naurava varis -
metsästyshaukka muistaa
laulujen sanat

Issalla näitä olisi, ja vielä yksi kehiin:

kuinka monta
päivää janoissaan?
takaa-ajettu lintu

Vuosi myös 1824.

Issalla itsellään on juomista, mutta metsästetty riistalintu joutuu metsästyskaudella koko ajan pakoilemaan, ilman että jää aikaa edes vesitipan nokkaisuun?

Mutta entä kauenpana, vuorimetsien havistessa:

korppikotkalla
herää uteliaisuus -
syö haukan suuhunsa

(Tikkis 2015.)



Koska runoissa aina otetaan myös kantaa meneviin metsästysjuttuihin, korppikotkien saaliina olemiseen, niin tämän tekstin label:

Label: Yhteiskuntasopiminen 2015

Sumida joki hukutti yhteiskuntasanelun Suomessa?

Issa vuonna 1812:

kissojen lemmenkutsu ---
niiden välissä virtaa
Sumida-joki

Sumida joki (Sumida kawa) virtaa Tokion läpi. Issan aikaan Tokio oli vielä Edo.

Tuota juttua katsellessa mieleen nousi pääministerimme itsensä kaatama nk. yhteiskuntasopimus.
Ainakin osa järjestöistä olisi ollut valmis kehittelemään ajatusta, mutta kun ei niin ei.

Itsensä kanssa yksin on vaikea "neuvotella".

Ilmeisesti koko aikana ei ollutkaan tarkoitus neuvotella vaan sumidan joen toisella rannalla ruikuttavien olisi pitänyt tyytyä vastarannan kiristyksiin mukisematta.


Että oliko välissä sumida-joki, eli EK.n ökypalatsi Etelärannassa, jää itsekunkin ajatuksiin kytemään.

Samalta vuodelta toinenkin neuvotteluraportti Issalta:

Edolainen kissa
kuumissaan ...
Sumidan-joki.

Vastapuolet olisivat jutelleet mutta välissä oleva Suuri Joki esti. Mikä on totuus, ilmennee joskus myöhemmin.

Kuka huohotti kenenkin niskaan vastarannalla. Eteläranta kuitenkin jatkaa hyökkäyksiään.


Kissat eivät yleensä ui suurten jokien yli. Olisiko jatkossa reilumpaa tulla papereiden kanssa ensin samalle puolelle, ja istua penkille?

Vielä Issa vuodelta 1820

kevään rauha ...
hiiri lipittää vettä
Sumida-joesta

Tätä vuorovälityksen yksipuolisuutta miettien keväällä ei voine olla kovinkaan auvoista, ei ainakaan rauhaa?



Labels:
yhteiskunta"sopimus", kiristys-sanelu 2015

Issan sonni ruusupuskissa

Vuodelta 1812:

heiluvat
keltaisten ruusujen seassa
sonnin pallit

Copyright by Issa.


Issa ei kainostele kertoa mitä näkee. Sonnilla heiluu pallit, ja sonnilla ei ole alushousuja.

Keltaiset ruusut kasvavat myös ilman suojaa.

Minkäs elämän realiteeteille kannattaa tehdä, maailma on niinkuin sen näkee.

Ruusut heiluvat
kun nainen kerää kimpun
kihlajaisiinsa.

Tikkis 2015

Brysselin maatalousneuvo menneiltä vuosilta

Sanovat Brysselissä,
että maatalous ei tarvitse
 erityistä tukea.

Totta;
mitenkä asettelisit
 kaurojen kylkiin

pajunoksista tukikeppejä
tallaamatta
 toisia kauroja?

Tämä on kolmas ylijäämä taannoisesta Paattinen- ja Tortinmäki-runoelmastani.

Viettävät nyt täällä erillistä elämäänsä.

Kuin Mamut

Kts HTM-sivuilta myös :
Paattinen - runoelma

EU tuo rajatonta talouskasvua Tortinmäellekin

Korkea talouskausi Tortinmäen korvessa 


Tortinmäen kuusen oksilla 
leijuu hiljalleen räntää.

Polku erottuu
kunnes talven ensimmäinen

lumimyrsky kinostaa polun peittoonsa.
Hiljaisuus levittyy metsään,

vanha varis käy muutaman kerran
kiertämässä korpikuuset,

mutta ei enää kevään tullen viitsisi 
 kierrellä tyhjässä metsässä.

Tämä teksti on vanhempi ote samasta Paattinen ja Tortinmäki - runoelmasta.

Kun EU Tortinmäkeen tuli

Muistuma siitä kun saatiin EU Tortinmäen korpeen 

Vasta EU:n saavuttua Tortinmäelle perinnekuuset hakattiin klapeiksi, korpikuusesta tehdyt klapit räiskähtelevät Nummenpakan saunassa ja runoilija löylyä heitellessään haikailee mitenkä ihan pienikin tujaus tuhtia korpikuusen sitä itseään kyyneltä virkistäisi väsynyttä saunojaa.
Tämä oli alunperin Paattinen ja Tortinmäki nimisen runoelman yksi osa. Siirsin ne sieltä pois häpeämästä.



Milloin kunnolliset ihmiset
saisivat vapaasti keittää pontikkaa,

milloin ihmisten sortovalta loppuu,
milloin saadaan luvattu EU:n vapaus?



Kts alkulähdettä:
Tortinmäki - runoelmaa

Sarjasta "Vanha petäjä"

1.

tuuli suhahtaa
vanhan männyn latvassa -
pilvi ohittaa

2.

ääniä järvellä -
auringon säteet
sukeltelevat

3.

hämärä ilta -
kuikka metelöi kohti
auringonlaskua

4.

ukkostaivaalla
mustanpuhuva pilvi
uhkuu joutavaa

Taraxacum officinale, rauhan kukka

Voikukat & Euroopan vapautus

Eurooppa vapautettiin Liittoutuneiden maihinnousulla Normandiaan toisen maailmansodan lopulla 6. kesäkuuta 1944. Se oli siis D-Day. Lopulliseen vapautukseen meni vielä muutamakin kuukausi ja kun Hitler katosi (ruumista ei ole tiettävästi löytynyt!) Japani jatkoi omaa sotaansa kunnes hekin Nakasakiin pudotetun atomipommin jälkeen löivät sotahanskansa tiskiin elokuussa 1945.

Noita mietin kun löysin tämmöisen tekstiryppään kymmenkunta vuotta sitten HTM-sivujen syövereihin hautautuneena:

Siivoilin sen tänne:

Uudet voikukat
nousevat röyhkeästi
valtaamaan tilaa
meidän nurmikoltamme.
Keltaisten maihinnousu?

Hiljainen piha:
voikukkien hyökkäys
kuin Normandiaan
pudotetut sotilaat
tuomassa maailmanrauhaa.

Pihallemme on tulossa suuri röyhkeinä kekottavien voikukkien teurastus:

Ruohonleikkurin
aika on pian käsillä:
suuri teurastus
vapauttaa nurmikon
ylivallan pihalle.

Nurmikon vapautus?




Bonuksena vielä yksi kolmirivi:

vallattu piha -
laskuvarjovoikukat
laskeutuneet

Nykyisin ei enää vallata laskuvarjosotilailla, vaan vihreäpukuiset eksyneet sotilaat menevät turistibusseilla kohteisiinsa ja valtaavat kohteensa näyttämällä matkalippujaan. (Krimin Toinen sota.)



Muistatteko Kekkosen ajan ulkoministerimme, Ahti Karjalaisen, joka tarinan mukaan valtiovieraili Krimillä?
Laskeutuessaan lentokoneesta Ahti huiskutti odottaville kansanjoukoille: "Hello Kriminals!"


Olen tämän kai jossain toisaallakin jo jakanut, mutta hyvä juttu vain paranee vanhetessaan?

ruohonleikkuri
juhlistaa pihallamme
tasapäisyyttä.

Pieru kuuluu elämän kiertoon

Issa vuonna 1823:

hevon pierusta
puhaltunut pois -
tulikärpänen

Kun ei kylällä kunnan kustantamana ulkovaloja niin tulikärpäsen kimallus tarttuu ainakin silmään.

Issa käy iltapimeällä pihalla, tulikärpästä ei näy?

Hevonen pieraisee.


Illantäysi täyttä elämää Issalla.


Issa menee sisälle,
kastelee kirjoitinsiveltimen tussiin
ja piirtää muutaman merkin.

illan tuulessa
hyttysen pieru leijuu
meille nukkumaan

Heinäkuun 2015 Shiki Kukain yksi Kigo osion runo

kuuma yö;
kunnioitusta, hyttynen
kunnioitusta

Copyright Oga, suom. j.t.


Heinäkuun Kigo osion aiheeksi oli annettu Kuuma yö (Trooppinen yö)



Onko kyseessä pyyntö hyttyselle vai kirjoittajan itselleen hokema, ei haittaa runon olemusta.

Molemmat ovat yhtäaikaa olemassa.



Suomen kesässä kun lämpö joskus nousee lähelle trooppisia oloja niin kotimaiset hyttyset eksyilevät, eivät niin helpolla löydä veritankkauspistettäään.

Parasta on että voisi kääriytyä syvälle peitteisiin ja ilma-aukosta (=nenän kohta!) on helppo huiskia lentäviä älykköjä huisiin ynisemään.

Tikkikseltä ajatus lopuksi:

naarashyttysen
keskinäinen luottamus
että tarkenee

?-)

punainen talo -
ikkunat metsää kohti
ei piileskele

Olen kuvannut tuota metsikköä talosta päin,
kuvissa tavallinen suomalainen metsä kasvaa.

Syksyn tullen metsänomistaja aikoo raivata
puut avohakkuuksi
rahatalouden jouduttamiseksi.

Sitten palsta saa odottaa seuraavat sata vuotta täyttyäkseen.


Tikkis 12.8.2015

sekoilevat puut
hapsivat latvuksillaan
toinen toisiinsa