Sateella minä muistan, että taivasta on samanverran kuin merta; ihan liikaa.
Runokokoelmasta Sininen Delfiini, sivulta 12
Julkaistu vuonna 1970.
Kun kokoelma ilmestyi annoin vanhalle tädilleni yhden omistuskirjoituksella.
Täti vilkaisi ohutta nidettä, sen lähes tuhruisen sinistä kantta:
"No. Täytyyhän sitä joskus joku välityökin tehdä!"
(Itse pidän Sinistä Delfiiniä parhaimpana kokoelmanani, vieläkin.)
Tekstit
2 kommenttia:
Sininen delfiini saattoi olla vuoden 1970 paras suomalainen runokokoelma.
Erityisesti (Ilomantsissa syntyneenä) arvostan Vinkaran miehistä kirjoittamaasi runoeeposta kokoelmssa Sulle on sanoma täällä). Sukuni asui niillä kulmilla satoja vuosia.
Tapio Turpeinen (järjestin aikanaan Tommi Parkon kanssa Järvenpään Runojameja).
Itse olen omista kirjoistani samaa mieltä, Sininen Delfiini on itselleni myös oma mielikirja.
DolbyC.stä tykkään myös, siinä on lausumaton viesti haikujen tavujen laskemisesta piilossa.
Nykyisin olen jumissa niiden 5-7-5 kahleissa. Tuntuu olevan minulle itselleni haaste, vaikka tiedän että niitä lasketaan aika tarkkaankin muuallakin.
Mulla on omani sisäisenä vitsinä, haaste että tekisin Kushiro Hokkaidolaisesta oman kokoelman, mutta on koko ajan näitä muita aherruksia liikaa. Mutta jos niistä pääsisi eroon!
juhani.tikkanen@gmail.com
Lähetä kommentti