montako lehteä 
   lienee vielä jäljellä 
   syksyn tuulille

Väärät uskonnot

Ammattiyhdistysliike on sopimuksilla survottu hajaannukseen. Kaikkien sopimukset, kenelle niitä edes enää suodaan, on ajoitettu kuin ripulitautisen roiskeet. Tarkoituksena on palotella duunarit pieniin osiin ja yksi kerrallaan nitistää liike-elämän voittojen maksimoinnin viimeinen este, ikävät työntekijät.

Osakeyhtiöiden lakisääteinen velvollisuus on tuottaa voittoa. Joka sitä vastustaa rikkoo lakia. Voiton määritelmä on viimeaikoina noussut noin 10% jopa yli 30% tuottovaatimukseen pääomasta. Näin olen tulkitsevani jatkuvat yhtiöiden itkuvirret.

Pääoma on pääsääntöisesti lainarahaa; omia killinkejä ei panna alttiiksi. Korko on halpaa; lainaraha on lähes ilmaista. Ota ja pane haisemaan.

Uskonnosta:

Takavuosina eräs tuttu keskusteltuamme uskonnoista sanoi perusluterilaisia vääräuskoisiksi. (Hän oli juuri liittynet erääseen itsenäiseen, muuhun uskontokuntaan.) En saanut olla asiasta mitään mieltä, koska aikoinaan Salama-vainojen aikaan minäkin katsoin olevani pakotettu eroamaan valtiokirkosta. Myöhemmin liityin Suomen Merimieskirkkoon, mutta se on yhdistys, ei erityinen virallinen katsomus. Vaikka minä voisin olla hyvinkin muuta mieltä.

Turussa vainotaan Vietnamin buddhisteja. Heidän rakenteilla oleva temppeli yritettiin polttaa. Itse mietin mahdollisia innokkaita tähän: yhtenä veikkauksena hurmio-muslimit, jotka tulevat ja käskevät meidänkin olevan vain yhtä mieltä asioista, ja se mieli on heidän määrittelemä mieli.

Ymmärrän että Suomeen tuodaan taloudelliseen turvaan yksinäisiä lapsia ja iso-äiteja ja mikä tärkeintä: sankoin joukoin meillä tarvittavaa Uutta (halpaa) TyöVoimaa.

Niinkuin suomalainen pitkä-aikaistyötön voisi liftata Romaniaan ja ruveta siellä vaatimaan kotoutusrahaa asuntoineen ym. (Hmn niin, ja sitä työtäkin siis.)

Uskon että suomen valtiollinen poliisi löytää turkulaisten vietnamilaisten temppelin sytytys-tulitikuista sormenjäljet ja polttajat saavat aikanaan ehdonalaisen tuomion; eli ei yhtään mitään rankaistusta.

Niinhän Suomessa rankaistaan, ankarasti.

Katselin Heinäveden luostarin juhlatoimitusta telkkarista. Uuden Valamon kirkon meno vaikutti rauhoittavasti; mietin että jos joka puolella olisi näin seesteistä niin maailma voisi pelastua.

Lienee siis paras vain uskoa, ainakin omiin ajatuksiinsa. Niitä eivät muut saa manipuloida. Eihän?

Turussa on parin viikon kuluttua KirjaMessut. Kukahan siellä saa saarnata, tai todistaa? Kun WSOYn johtava hollantilainen julisti jo valmiiksi vähän kuten tämä entinen tuttuni, ei enää vääräuskoisuudesta vaan koko suomalaisen kirjallisuuden huonosta tuottavuudesta. Saakohan tuonne edes meikäläinen mennäkään?

Syksyn oivallus valaistua

Alla olevan tekstin taustalla on seuraava, eräs kesken vieläkin oleva versio:


Autumn's enlightenment --
worn-out leaves
struggling

Eli tätä taustalla olevaa kaiken tyhjenemistä, tässä kuvassa niin että valo pääsee hiukan kerrallaan ahkeroivien, varjostavien puiden synkkien lehvien välistä polulle asti.

Ylöspäin, rappuset auttavat. Kompurointikin on etenemistä. Kun ei hosu. (En kääntänyt sanaa struggle = kompurointia suomeksi, koska kuvan henkilö näyttäisi lähes liitävän kohti rappusten päässä hohkavaa valoa.)

 
Syksyn oivallus -- 
portaille harventuvat
eläneet lehdet

Sanan enlightenment tulkinta = oivaltamista olen ottanut Kai Niemiseltä. Kts kirja "Riehaantunut pilvi ja luurankouni", sivulta 13. Basam Books 2010.

Kuljeskelen usein kamera kaulassani. Näpsin kuvia, joita sitten joskus kahlaan ja maiskuttelen. Mitä kauemmaksi kesä unohtuu sitä hehkeämmäksi se muistuu mieleen?

 
Sininen vesi --
pelkkä taivaan heijastus 
kameran linssiin

Veden tai lasin tms heijastuksia kuvattaessa on automaattitarkennus joskus sekainen; ottaako kaukaisuuden (niinkuin kai kuvaajan silmä kohteen näkee?) tai tarkentaisiko välimaastoon, tuhruisen peilin tahraan tai päilyvässä vedessä kelluvaan tupakantumppiin? Kas, pohdittavaa riittää.

    Syyskuun iltayö - 
    variksenpelättikin 
    lienee peloissaan?

ilta lankeaa -
minä ja pelätti
vain me kaksi

Issa vuonna 1818

Udmurtia mielessäin

Udmurtit, venäjäksi udmurt, Votjakit; suomalais-ugrilainen permiläiseen ryhmään kuuluva kansa Itä-Venäjällä; 710 000 henkeä. Votjakin kieli, udmurtti, on saanut vaikutteita turkkilaisista kielistä. Udmurtia puhuvia oli 1990-luvun puolivälissä Venäjällä noin 500 000 henkilöä. Lähin sukukieli ovat syrjääni (komi) ja permjakki, joiden puhujia on 1990-luvun puolivälissä yhteensä 350 000 henkilöä. (Netistä.)

Töölön kirjastossa esiteltiin Savukeitaan VOLGA-teos 14.9.2010. En tullut ottaneeksi pockarillani kuvia. (Otin muutaman pitkähkön videopätkän, mutta niiden liittämistä blogiin olen kavahtanut. Eikä lupaakaan ole.)

VOLGA, antologia.
Toimittanut Ville Ropponen.
savukeidas 2010. 272 sivua.

Tulin tilaisuuteen hiukkasen kai myöhässä: Raitsikka häipyi nenuni edestä Pasilasta ja odotin seuraavaa, joka toki tuli.

Kännykän A1-maksuyhteyskin toimi eli istahdin raitsikan penkille ihan laillisesti matkani maksaneena .-)

Volga-antologia esittelee 14 nykykirjailijaa Marista, Mordvasta ja Udmurtiasta.
Runojen lisäksi teoksessa on taustatietoa Volgan mutkan maantieteestä. Tietoiskut palvelevat runoja ja soveltuvat mielestäni hyvin samoihin kansiin. Teoksen tietojen mukaan Volgan perinteisesti suomalais-ugrilaisilla alueilla asustelee pari miljoonaa sukulaistamme: mordvalaisia 844 000, udmurteja 637 000 ja mareja 605 000.

Marinmaasta soisi puhuttavan laajemminkin. Marit (aikaisemmin tšeremissit) on suomalais-volgalainen (volgansuomalainen) kansa Venäjällä. Noin puolet mareista asuu Marin tasavallassa Volgan mutkan tienoilla, ja nykyään heitä asuu vainojen seurauksena myös Baškiriassa, Tatarstanissa, Udmurtiassa sekä Permin aluepiirissä ja Sverdlovskin alueella. Vuonna 1937 Stalinin vainoissa koko mariälymystö murhattiin.

Marit jakautuvat kolmeen ryhmään asuinpaikkansa perusteella. Volgan pohjoispuolella asuvat niittymarit, Volgan etelärannalla vuorimarit, ja itämarit Belajajoen alajuoksulla Baškiriassa. (Lähde: Internet.)

Marien alueella on Suomen lapistakin tuttu joen patoaminen. Valeri Mikor kertoo novellissaan "Ensilumen hehku Sura-joen rannalla" miten Marin alueelle nouseva Tseboksarin sähkölaitospato nostaa veden pintaa niin että Vuori-Marista jää kolmasosa veden alle ja 8000 vuorimarilaista joutuu etsimään itselleen uudet asuinpaikat.

Kirjasta lainaan Udmurtien osastolta sivulta 58, runoilijana Arzami Otsei / Kari Sallamaan suomentamana:

Mustat puhelintolpat unohtavat
syntyneensä puusta.
Enää ne eivät kähise, eivät laula,
eivät löydä ilmasta paikkaansa.
...


Myös seuraavasta runosta haluan lainata pätkän sen alusta; koko runoja ei Suomessa kai oikein suvaittane lainattavaksi tässä Kirjallisuuden Ilmestyskirjan Pedoksi luokitellussa Internetissä?


Ikkunan takana ulvoo, huitoo tuuli,
lasia nuolee pitkällä kielellään
...



Hyllyssämme on myös lisää Udmurtiaa; kansalliseepos Dorvyzy. Sen latasin Lulu.commin bittikaupasta. Säästin postituskulut ja printtasin oopuksen kotonani. Sopii ihan hyvin lukemiseen, nyt lainaan sen loppupuolen Kymmenes laulusta sen kaksi viimeistä riviä (sivulla 107):



Vähitellen poiskuolevi
koko rotu ihmisinehmoisten.



Mihail Hudjakov, Dorvyzy, Udmurttien kansalliseepos.
Toimittajat: Daniil Jasin ja Vasili Vanjusev, suomenkielisessä teoksessa Esa-Jussi Salminen.
Suomennos: Esa-Jussi Salminen & Jorma Vakkuri.
Paino: Lulu.com 2009.

Katso linkkejä:

http://www.lulu.com/product/paperback/dorvyzhy/4361979

http://www.parnasso.fi/kritiikit/2009-12/kulta-aikaa-odottaen/

http://mataleena.blogspot.com/2010/09/marilainen-lehma.html

...

samat ongelmat
sama reaktio
sataa taas

copyright George Swede, suom. j.t.
Lähde: Roadrunner 2007.

polttavat roskia -
linnunpelättikin
nousee savuna ilmaan

Issa vuonna 1821

9/11

  päivän pimeys 
  pilvi 
  sisälläni

  
   
     hämärä 
     mustarastaan hiljaisuus 
     puusta puuhun

Copyright Blogger Martin,2006, suom. j.t.

Wikipedian Kigo-sivulla on mielenkiintoista juttua haikujen tavujen laskennasta. Niitähän pitäisi olla 5-7-5, ja jotkut ovat jopa senlaatuisesta saavutuksestaan niin innoissaan että onnistuttuaan murjaisemaan kolmirivisen lauseen 5-7-5 kutsuvat sitä oitis haikuksi vaikka vuodenajasta ei tietoakaan ja runollinenkin sanoma hivenen hukassa.

      tavut hukassa 
      runouden pelloilla 
      rehottaa tavut
 

Anteeksi, jos olin ilkeä, tai kyyninen. Hyvitykseksi tuolta wikistä löytämäni Issa:

Montako litraa
Edon sadetta litkit?
Käki.

    pudonneet lehdet 
    kerääntyvät polulle - 
    keltainen viiva

   tuulenpyörteestä 
   irronnut haavan lehti 
   vipattaa maahan

William Carlos Williamsia lukiessa / 2

Sanat ovat runojen taakka, runot on tehty snoista
voikukka - teijonan hammas ...




Lainaus WCW Paterson-runoelman Kuudennen kirjan alusta.


Paterson / Kirja I syntyi irrallisen runon ryhdyttyä elämään jatkoelämää; Paterson: The Falls ilmestyi kokoelmassa THE WEDGE 1944. Tästä WCW ryhtyi työstämään Paterson I.stä, joka ilmestyi erinäisten kivulloisten synnytyshetkien jälkeen vuonna 1946. WCW oli synnytyslääkäri, eli runokokoelmansa synnytykseen hänellä oli tietoa ja pätevyyttä. Paterson Kirja IV ilmestyi 1951 ja olisi neliosainen runoelma ollut jo valmis. Mutta aihe myllersi WCW.n mielessä johtaen Patersonin tavallaan uudelleensyntymän alkuun; Kirja V ilmestyi 1958. Kuudetta kirjaa hän aloitti, mutta läpikäytyään jo useita aivohalvauskohtauksia hän toteaa itsekin Paris Reviewin viimeisessä haastattelussa että hän ei enää löytänyt sanoja. Kirja VI jäi neljään konekirjoitusliuskaan. Ne hän kirjoitti vuonna 1960 tai 1961. Lyöntivirheitä jäi myös tekstiin. Otin ne huomioon tuohon käännökseeni. (Selitys teijonalle ja sno-sanalle; Pwoerms-liikkeen tahaton esikuvako?)

WCW ei siis saanut elinikäisprojektiaan valmiiksi, runoelmaa Paterson , kts kansikuvaa oikealla. Mutta näin se jatkuu mihin jäi, kokoelman Paterson viimeisiksi runoiksi ennen laajaa selitysosastoa. (A New Directions Book, ISBN 978-0-8112-1298-5.) Lukija voi ensin korjata parit lytivihreet ja jatkaa omaa kaupunkihistoriansa kertomista. Paterson on myös historiallinen kiinnike. Pelkäksi lyyriseksi runoelmaksi Patersonia ei pidäkään erehtyä luokittelemaan. Esittäisin että se on Paterson. Runo, runoelma, kyllä. Mutta kertoo myös elämästä, historiasta. Kuten kaupunki kasvaa, nousee, laajenee.

Paterson on tekstillisesti runsas, "paksu" teksti, joka avautuu ja samalla sulkeutuu kuin keväällä jäidenlähtö joessa.

Patersonin lukeminen vie mukanaan, pitkässä (240 sivua) runoelmassa on virtaavan jokiuoman (Hudson-joki?) imua.

Ulkopuolella 
itseni ulkopuolella 
on maailma, 
hän jylisi, aihe minun hyökkäykseeni 
- maailma 
(minulle) levossa,
johon saavuin 
todellisesti - 

(WCW Paterson / Book Two alussa, julkaisuvuosi 1948. (Kirjoitettu kuitenkin jo 1946?)

Paterson on myös kaupunki New Jerseyssä, pieni, noin 150.000 asukkaan kaupunki. Paterson on kuuluisa 1900 luvun silkkiteollisuudesta; Silkkikaupunki.

WCW sanoo että runoelma voisi yhtälailla olla Manhattanista. Tai Leipzig, missä WCW eli vuoden ennen muuttoaan Pariisiin.

Jokaisella on juuret. 

(WCW Book I.ssä.)

Runoelmana Paterson rakensi mieleeni sanoista tehdyn kaupunkirunoelman; tiiliskivi kerrallaan asettui rakennuksiksi, kortteleiksi: laajenee kuten kaupungit laajenevat mutta yhden ja saman keskuksen ympärille. Tämä keskus on William Carlos Williamsin kirjoittamaa sanallista, jatkuvaa ydintiivistymää.

Minulle Paterson on yhtä ja samaa monipolveista kaupunkikylää. Milloin sinne tuli ensimmäinen asukas?

Patersonin alueelle (Acquackanonk) asettui vuonna 1678 hollantilaisia. Sitä ennen siellä oli intiaaneja, mutta heitähän ei kulttuurimielessä vieläkään lasketa laillisiksi, historiallisiksi ihmiseksi? Eivätkä intiaanit "asuneet". He elivät.

Eka versio runoelma-Patersonista julkistettiin 1946. Viimeiset luonnokset laajennusosalle WCW naputteli kirjoituskoneellaan vuonna 1961. Tihenevät sairaskohtaukset näkyvät kirjoituksesta. Hän kuoli 79 vuotiaana 4. maaliskuuta 1963.

Mies kuin kaupunki ja nainen kuten kukka 
- jotka ovat rakastuneita. Kaksi naista. Kolme naista. 
Lauma naisia, jokainen kuten kukka. 

Mutta                                         
vain yksi mies - kuten kaupunki.

(WCW Book I.ssä)




Lainaus sivulta 61:

NO DOGS ALLOWED AT LARGE IN THIS PARK

Koirien vapaanapito kielletty tässä puistossa.

---
J.K. 12.9.2010:

WCW julkaisi jo vuonna 1927 runon PATERSON. (The Collected Poems of William Carlos Williams, Volume I, 1909 - 1939, sivut 263 - 266. Osia tästä runosta on Paterson-teoksessa sen I osassa.

Samassa antologiassa vuoden 1936-39 osiossa olevasta PATERSON: Episode 17 - runosta (sivuilta 439-443) löytyy osia Paterson III kirjasta.

J.K./2:

The Parish Review;
WILLIAM CARLOS WILLIAMS
The Art of Poetry No. 6
Interviewed by Stanley Koehler
Issue 32, Summer-Fall 1964

katso:

http://www.theparisreview.com/media/4486_WILLIAMS_WC.pdf

7.9.2010

elonkorjuun kuu --
ruohikon varjossa
juon sakea


Issa vuonna 1816. Pakollinen Tikkasen vaikutekirjaus, ekasta voi olla lähes samanlainen jossakin?:

  linnunpelätti 
  elonkorjuun kuutamossa 
  kuin ei olisi


      kuutamoyössä 
      roikottaa hihojaan 
      linnunpelätti

Vielä yksi samaan sarjaan:

           kuutamoyönä 
           linnunpelätti seisoo 
           selkä suorana

Kushiro Hokkaido # 3

Kushiro Hokkaidolaisen elämästä ei ole kunnollista tieteentarkkaa tietoa. Hän on laajalti täysin tuntematon, sukupuolestakaan ei olla täysin varmoja. Nimen takana voi olla joku aikaansa kuluttava virkamies, tai joutilaisuuttaan viettävä hovin sisäpiiriläinen, tai yhtähyvin kuka tahansa.

Tämä nyt julkistettava kolmirivinen ei vaatisi repostelua asettuakseen ymmärrettäväksi: Sana merelle; tarkensin valtamerestä sillä sehän se siellä Kushiro Hokkaidolaisen oleskelupaikoilla oli idässä loiskuvana kutsujaan herättänyt. Emostaan irtautuneelle puun lehdelle näkemys on mittakaavakysymys.

Näennäisesti runo kuvaa vain vääjäämätöntä syksyn alkavaa vaihetta. Valtameri tuskin on tietääkseen maissa tapahtuneesta draamasta.

Jos haluaa sukeltaa syvemmälle merkityksiin niin puusta irronneet lehdet = tarpeettomaksi ajatuneet hylkiöt, kuten esim. Suomessa Kataisen hallituksen kiroaman julkistalouden turhaketyöntekijät, tai muuten vain syrjäytyneet.

Onko Valtameri kutsu vai kadotus? Entisenä merimiehenä näkisin sen pelastavana kutsuna?

     Syksyn puhurissa 
     irronnut lehti 
     liitää valtamerelle.

Tämän aamun tuulenpuuskat!
Sinäkö, pyhäinen aamu,
ne herätit?

4.9.2010

elonkorjuun kuu --
kivellä teekuppi
täynnä sakea

Issalta vuonna 1816. Pari Tikkaselle mieleenjuolahtanutta kolmirivistä:

   sänkipellolla
   krapulainen pelätti 
   ei vietä lomaa


       linnunpelätti 
       ilotalon varjossa 
       makaa laiskana

tihkuinen sade --
miksei kastemato käytä
sadetakkia?

Vettä
ja vettä. Yhä lisää vettä.
Sade se jaksaa.

1.

Tuulet kuorsaa.
Sadekuuron kuorsaava ääni.
Mitä minulle jää?


2.

tästä lapsellisen pehmeästä
tihkustako kehittyy
aikuinen sade?

Iloiset sadekuurot
melskaavat illan pimeydessä –
tilkkanen brandya