Sibbe museon vanha tammi tihkusateessa

Tihkusateessa
vanha tammi kallellaan
taivasta vasten

Issa talvisista puista

nyt näkee miten 
ne kasvoivat, -- 
talviset puut; paljaina

Yleensä haikulla ei ole otsikkoa. Se ei ylipäätään kuulu haikuun.
Issalla on kuitenkin tähän määrite:

kurama hotoke

Kurama sanalla Issan on arveltu tarkoittavan Kuraman pyhättöä Kiotossa. Hotoke on kuoleman henki, mukaanlukien pyhimykset ja mm. Buddhan. Issa kuitenkin on liittänyt kaksi sanaa yhteen kuramaksi, päättäen sen sanaan maru, eli ympyrä, kehä.

Jos Issa tarkoittaa Kuraman temppeliä, niin miten se liittyy kyseiseen haikuun?

Tekstissä on sekä mennyt että nykyinen.

Katsellaan talveksi lehtensä menettäneitä puita, niistä erottaa nyt niiden rungon, ja oksat. Kesällä puu oli rehevä ja elävä.

Illuusiota kaikki vain?

Kirjoittamisvuotta ei tiedetä. (Issa eli 1763-1827). Tätäkin Issan runoa on pohdiskeltu syvällisemmin parisataa vuotta. Se ei silti itse varsinaista haikua ole tähän mennessä pystynyt tappamaan. Tiedämme myös että talveksi lehtensä menettäneet puutkaan eivät ole kuolleita, ne vain lepäilevät.

Haibun talven tulosta

Kun on ollut lämmin marraskuu, niin yllätän itseni odottamassa että tulisipa nyt talven tuuli, tuiskuisi vähän kaunista lunta, olisi musta maailma valoinen. Tästä saisi sarkastisia vihjeitä talouden alamäkeen, miten pääoma suojautuu siten että taantuma syvenee mutta joku on saavinaan kähmimänsä voitot piiloon, pois muilta. Taloudesta itselleen valtaosan kähmivät tahot kokoontuvat yhteen huolehtimaan siitä että varallisuuden rohmuaminen voisi jatkua. Ikäänkuin buddha haluaisi päästyään rauhallisesti istuskelemaan enää nousta aamulla töihin, tunkeutua työsuhdeautoonsa ja ängetä itseään yhteisillä varoilla maksetuille maanteille.

       Tulisi talvi --
       naapurin lapsi tekisi 
       lumesta buddhan

Haibunista pieni juttu:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/06/haibun.html

Runomessut, äänestystulokset

Rustasin blogiini äänestyksen, jonka tulokset voidaan nyt julkistaa.

Otsikko oli: Runot tarvitsevat omat RunoKirjaMessut!

Äänestäjiä kävi 23 kpl.

Alla tulokset paremmuusjärjestyksessä:

Antakaa runojen olla rauhassa 13 ääntä

Runomessut Turkuun 12 ääntä

Runomessut Joensuuhun 9 ääntä

Runomessut Internettiin 9 ääntä

Runomessut Helsinkiin 3 ääntä

Runomessut Tampereelle 1 ääni

Koska runoja ei myydä, niin EI.
(Ehdoton häviäjä, luuserien luuseri. Ei ääniä.)

Siis ahtaasti tulkittuna valtaosa halusi että runoille ei messuja!
Kansa on puhunut, asiasta alkaa keskustelu!

Myrsky Helsingissä

Unen läpi mietin miksi kello hälytti aamulla. Juu, Helsinkiin. Matkalla Turun rautatieasemalle yön myrskytuulen jämä tiputti enää tasaista sadetta maiharini pintaan. Automaatti sylkäisi minulle ikkunapaikan ja junan penkille istumaan.

 
            Aamujuna --
            tuuli myös 
            oli ajoissa liikkeellä

Kahvikärry liukui kohdalleni ja söin aamiaisen; kolmioleipä, iso kahvi ja tuoremehu. Sen lisäksi että juna pysyi myrskyn jäljiltä aikataulussa minäkin pääsin käyntiin. Lueskelin papereita, mietin tulevia.

     Rööperissä 
     myrskytuuli puhalsi 
     sateenvarjon päreiksi

Se olisi hajonnut, sateenvarjo, jos olisin sellaisen auki virittänyt. Luotin maiharini tuulikankaaseen. Lippalakista oli enemmän olla syytä huolissaan.

              sademyrsky 
                    katoaa 
                  viemäreihin

Paluumatkalla tuuli oli laiskistunut ja jätti jäljelle vain armeliaan sateen. Kadut olivat märkiä, eikä tehnyt mieli poiketa terassille vaikka ulkona olisikin ollut lämpimämpää kuin jääkapissa. (Vanha määritelmä terassikelille.)

         terassi 
         ilman valoja --
         joutilas, janoinen turisti

Juna oli täynnä. Ratkaisin yhden sudokun. Turussakin satoi. Turun kadut tuntuivat olevan sateessa täsmälleen yhtä kosteita kuin olivat Helsingin kadut. Pimeätä poistivat tunnollisesti palavat katuvalot. Kuuta en edes yrittänyt etsiä.

   Turhakuu nousee 
   sadetaivaalle, kiertää 
   kenenkään näkemättä

Osa teksteistä täyttää hay(na)ku:n sanamäärät.

The Mainichi Daily News

Osoitteessa (http://mdn.mainichi.jp/features/haiku/) japanilainen The Mainichi Daily News - lehti julkaisee päivittäin haikuja.

Käännän tänne taas muutaman näytteen:

       Tulevaisuuteen 
       yhtä nopeasti kuin mekin 
       puutarhan etana

(George Swede, Canada)

   Villiruusu taipuu --
   ja taipuu lisää
   mehiläisen painosta

(David Lloyd, USA)

             Kuunpimennyksen 
             alapuolella kännykän valo 
             valaisee kasvot 

(Ross Clark, Australia)

        Sinä kävelet 
        kuin suuri runoilija. 
        Harakka lentää.

(Rea Lehtonen, Tampere, Finland)


Mainichi - lehti tuntuisi olevan muutenkin vakavasti otettava laatulehti. Netistä voi käydä lukemassa siinä julkaistuja haikuja.

Sumusade

Lukaisin yhden haikun aamuteen lomassa:

    misty rain -- 
    two lovers kissing 
    thoroughly wet 

eli suomeksi vaikka näin:

           sumuinen sade --
           rakastavaiset suutelevat 
           läpimärkinä

Käännökseen on vaikea saada tavuja pysymään kurissa, kenties voisi kehitellä jotain tämäntapaista, sisältö pysyy samana mutta eivät sanat:

                sumuinen sade --
                poika suutelee tyttöä
                läpimärkänä

Kuva muuttuu ja sekaan tule jopa ikärasismia; alkuperäisen rakastavaiset voivat olla vaikkapa 90 vee...

Mutta entäs tämä:

    sumuinen sade --
    kaksi rakastavaista 
    läpimärkiä

Turun Runoviikkojen Päätösklubi ei alkanutkaan

Menimme hyvissä ajoin Seurusteluravintola Apteekkiin, missä piti klo 21.00 alkaa runoviikkojen päätösklubi. Apteekki oli lähes täynnä, ja esiintymistilassa tuntui pitävän omaa lystiään iloinen synttäriseurue.

Kello kilahti 21.00 eikä ensimmäistäkään esiintyjää näkynyt. Peruutettu?
Odotimme vielä muutaman minuutin, ja kun juomat oli lipitetty päättelimme että juhlia ei tulekaan ja kävelimme ulos. Lainaan tähän Mainichin haikusivuilta suomentamani haikun:

       ilotulituksen jälkeen 
       savu ja väkijoukko 
       ajautuu pois

(John Soules, Canada)

Kävellessämme lämpimässä tihkusateessa takaisin joenvarren vanhojen puiden oksilta tipahteli jokunen yksinäinen pisara kadulle. Yläjuoksulla sorsat uivat narisematta. Mahdollinen kuu piileskeli sekin paksun pilviverhon takana häpeissään.

        hiljaisuus välillämme 
        kynttilän 
        ääni 

Copyright Natalia L. Rudychev, The Heron's Nest, Vol X, Sept. 2008. Suom. J.T.

Kensuke Shimizu

Varsinais-Suomen Runoviikkojen ohjelmistoon lauantaina 8.11.08 liittyi Rauhankoneen ohjelmistosta Teksti ei tullut koneesta-osio. Paneelissa istuivat kurditaustaiset Nizar Kwestani ja Rauf Golbadan. Kolmas oli japanilainen Kensuke Shimizu, vuonna 1974 syntynyt japanilainen moni-alataiteilija. Hän esitti mm. kolmikielisen (Japani, suomi ja englanti.) runon Kommunikaatio. Otan sen graafisesta muodosta erikseen tähän otteita suomenkielisestä sisällöstä. (Koko runo nähtävissä alla olevasta kuvasta, josta saanee selvän kun klikkaat kuvaa hiirellä isommaksi.)


Kommunikaatio

Kadulla. Risteys.
Näin hänet. 

KESkustelu.
ESiTELmä.
"KOMMUNIKAATIO"
ä
Elmästä
Arkipäivä
Ääni
Kissa       Hyppääkö?

CIAO   !

A M A D E U S !
H ä n   on  "GREAT"!
ä
K ä vele mme  "HIENOA"!
K ää ntyy = Turns
Nähdään ensi viikolla!
See You Next Week!
Iki!

(Anteeksi Kensuke, jätin suuren osan pois, mutta se on kuitenkin allaolevassa kuvassa mukana:)




Kensuken töitä netissä (http://www.arsnet.net/default.asp?viewID=347&peopleID=944)

sekä lisätietoja:
http://www4.ocn.ne.jp/~kensuke/sub3.html hänen kotisivuillaan.

Kurdikirjallisuutta Turun Runoviikoilla

Turun Runoviikolla 2008 esiintyivät mm. kurditaustaiset Nizar Kwestani (kuvassa oikealla) ja Rauf Golbadan. Pitämissään alustuksissa he valaisivat laajalti sekä omaa kirjallista työskentelyään että sitä ympäristöä missä kurdit nykyisin joutuvat työskentelemään.

Laajassa keskustelussa rönsyiltiin keskustelujen tapaan vähän runouden ulkopuolellekin, mutta tilaisuuden puheenjohtaja Petri Öhman palautti lähinnä yleisön puolelta lipsahtaneet ei-niin-runolliset kohdat rauhanomaisiin muotoihin.

Lainaan tähän Nizarin tilaisuudessa suomeksi lukemansa runon:

yksinäinen

Tulkaa, tulkaa!
Katsokaa tätä omenapuuta:
toiselta puolen se kukkii ja 
toiselta puolen se on lakastunut 
- vaikka juuret ovat yhteen kiedotut.

Katsokaa tuota puroa: 
toiselta puolen se on kirkas  
ja toiselta puolen samea
- vaikka samasta lähteestä nousee. 

Oh, tulkaa katsomaan täysikuuta: 
toiselta puolen se on valoisa, 
toiselta puolen pimeä, 
ja katsokaa sydäntäni: 
kuinka se onkaan tässä 
ja toinen puoli syntymäpaikassani!

Amin(nzar Kwestani)
2002- koya


Labels:
Golbadan, Rauf,
Kwestani. Nizar,
kurdirunous,
Turun Runoviikko 2008

Puolikas kuu vaeltaa

Ohitettuaan kirkon 
kuu jatkaa kulkua 
kaupungin taakse

Tähän tekstiin oli vaiheessa seuraavakin versio:

Pimeällä taivaalla 
kuu kuljeskelee kirkon takaa 
kohti kaupunkia

Pitäisiköhän näistä synergioida vielä yksi? Milloin haiku on valmis, entä tavut!

Pimeä taivas!
kulkee kolaroimatta
minne halajaa

Runoilija Jouni Inkala Turussa 7.11.2008

Jouni Inkala on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa, joista viimeksi Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä kokoelman vuonna 2008. (WSOY) Inkala luki Turussa runojaan, ja myös keskusteli runoudesta.

Runouden liikerata ja heilurin liike.

Se minkä tietäminen on välttämätöntä on runoutta.

Monisäikeisessä keskustelussa yleisön kanssa runouden olemus asettui teemaan ja sen ulkopuolelle, kuten keskusteluissa pitäneekin käydä.

Kaksirivisesti asetelluista runoista virisi myös raikas keskustelu; mistä on kysymys: runon ilmavuudesta, rytmistä, että kahden runorivin jälkeen lukijalle tulee ohje olla hompsimatta, pysähtyä hetkeksi, mutta että pysähdys ei silti välttämättä ole pysyvä koska lause jatkuu, ikäänkuin hetkeksi parkkipaikalle pysähdettyään.

Ulkona vaelteli puolikas kuu kirkkaalla taivaalla, ohitti Tuomiokirkon tornin riittävän etäältä, jatkoi matkaa. Mutta ei kääntynyt takaisin. Kuu ei ollut heiluri.

Inkalan rauhallista ja tasaisen selkeää puhetta kävi kuuntelemassa mielellään, hyvillä mielin.

Lainaan kokoelmasta Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä runon Istunto 1. säkeistöä:

Etäisyys kahden kehon välillä, juuri nyt, 
kohteliaan tilan antamisen 
merkki. Keskinäisen kunnioituksen 
sopivan turvavälin, ihovesien 
reviirin sanelema. 

Esimerkki kaksirivisyydestä Charles Olsonilta (http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/07/charles-olson-disposition.html, runo The Disposition.



Labels:
Jouni Inkala, Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä,
Turun Runoviikko 2008

Puolikkaan kuun aikoja

Muutama Tikkasen tuore, kenties vielä valmisteilla olevakin runo, variaatioitakin:

     Säpsähdys;
     kasvava kuun puolikas 
     ylittää sillan.

Puolikas kuu 
kiertää Tuomiokirkon
tornin etäältä

                Kiireinen sorsa
                meloo tyynessä joessa --
                kirkas kuunsirppi

    Puun kuvajainen
    katsoo vastarannalta
    väpäjämättä

                        Viileä ilta --
                        kierrän kaulaliinani
                        umpisolmuun

Runoilija Aki Salmela Turussa

Aki Salmela (s. 1976) on helsinkiläinen runoilija. Hän kävi Turun Runoviikoilla torstaina 6.11.2008. Hän on julkaissut runokokoelmat:
* Sanomattomia lehtiä, Tammi 2004
* Leikitään kotia, Tammi 2005
* Word in Progress, ntamo 2007
* Tyhjyyden ympärillä, Tammi 2008

Aki Salmela tunnusti käyttävänsä iloisena fiksua tietokonettaan, eikä paheksu pahemmin Internetissä julkaistuja runoja, joita jotkut jopa tuntuvat lukevan.

Käydyn keskustelun aikana filosofiset määritteet saivat syväyttä.
Google runous ei sinällään luo mitään uutta, onpahan vain hakijansa laajempi muisti, käytetään ikäänkuin toisten tallentamaa muistia hyväksi omiin tarkoituksiin.





Vastaus siihen onko DADA mitään tuli myös, että onhan se. Että kun leikataan tekstiä silpuksi ja sekoitetaan sitä pussissa sikin sokin ja kerätään sieltä umpimähkään tekstiä, niin ainahan sitä jotakin syntynee. (Ja Venäjällä on DADA liikkeen vastapainoksi suunnitteilla NJETNJET-liike.)

Kirjaston kupolikatto kuunteli kattotuolit pyöreinä käytyä keskustelua. Ylläolevat teesit eivät välttämättä ole Aki Salmelan teesejä; keskustelijat toisinaan jättävät kuuntelematta vastauksia. Kuka meidän leijuvista ajatuksista on vastuussa. Kuunnellaan ympäristöämme. Mehän sen itse muodostamme ympärillemme.

Aki Salmelan vierailusta jäi itämään ajatuksia. Terveisiä vieläkin, Aki!

Joutsijärvi ja Tennilä Turun Runoviikoilla 2008

Toinen tapahtuma mihin keskiviikkona 5.11.2008 änkesimme: Runo & ääni & liike (Klubin kolo)
Runoja ja äänirunoja: Jonimatti Joutsijärvi, Olli-Pekka Tennilä, Eiríkur Örn Norðdahl

Tilaisuus oli ilmoitettu alkavaksi klo 20:00. Ovet olivat vielä tiukasti lukossa eikä paikkoja päässyt varamaan ajoissa.

Pohjaton palju 
puhaltuu ympäriinsä 
syksyn tuulessa

Yosa Buson (1716-1783)

Kävimme ottamassa vauhtia entisessä irkku-baarissa, nykyisin Alvar. Koska olimme kuumissamme otimme EU-isänmaa-juomaa, Camparia, suomalaisittain jäillä. Olisimme sielläkin viihtyneet, mutta klubille pääsi lopulta sisällekin.

Kannatti kiipustaa.

Jonimatti Jousijärven esityksen olisi kuunnellut pariinkin kertaan; toivottavasti joku tallensi sen? Islantilaisen Eiríkur Örn Norðdahl.in ääniruno oli näyte siitä että äänihuulilla ääneen tuotettu runous on musiikkia. - Noinkohan islantilaiset uroot tuhatluvulla saagojaan esittivät? Siemailivatkohan kurkunkostukkeeksi välillä vähän simaa ?-)

Kolmas runoilija oli Olli-Pekka Tennilä, jonka lukemisesta suurin osa yleisöstä, me mukaanlukien, kuuntelimme intensiivisesti. Teksti sopi Olli-Pekan suuhun ja klupin matalaan, mustaan tilaan. Baaritiskin vaimea taustamusiikki jos mahdollista antoi runoihin täytettä, jollei sanoisi kostuketta.

Klupitilan läpi edestakaisin ramppaava yleisö yläkerran nuorisodiskoon hiipi spottivaloissa hiljaa, kuin valmistautuen kestämään omat äänensä yläkerrassa.

Runojen jälkeen nähty tanssirunoesitys oli raikkaan dynaaminen. Teksti taipui tanssiin, eivätkä esiintymislavan yli viuhahtavat yläkerran diskoon hipsivät sitä häirinneet, antoivatpa oman liike-energiansa tekstiin. Tanssirunon esitti Satu Tuittila.

Jos yhden murinantapaisen sallisin niin keskustelu esiintyjien ja yleisön kanssa ei ollut mahdollistettu. Sikäli siis vanhanaikaisen elitistinen tapahtuma !-)

Vanhoilla kotisivuillani olen jutustellut sekä Joutsijärven että Tennilän kokoelmasta pienet lukukokemukseni.

Runoilija Silja Järventausta Turussa 5.11.08

Runoilija Silja Järventausta esiintyi Turun Pääkirjastossa Turussa 5.11.08. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa:

Liputettu päivä, Teos 2008

Patjalla meren yli, Teos 2006

Silja keskusteli ja luki runojaan. Runoviikkojen yleisö osallistui keskusteluun. Tilaisuudesta jäi mukava olo. Kiitoksia kirjastolle ja Siljalle!

Mike Garofalo on kirjoittanut seuraavan lipputanko-aiheisen haikun:

Lipputangon naru 
kalisee rivakassa tuulessa -- 
uutisia sodasta

(Suom. j.t.) Tuli mieleeni juttu Zen munkista, joka kysyi oppilaalta: Mikä liikuttelee tuulta tai lippua lipputangossa. - Tuuli, vastasi oppilas. Ei, kumpikaan ei liiku. Sinun mielesi vain on liikkeessä.

Ps.
Toinenkin lipputanko-aiheinen haiku sivuillani. (http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/05/buson-ja-sharon-lee-shafii.html)


Labels:
Mike Garofalo, Silja Järventausta, Turun Runoviikko 2008,

Henriikka Tavi Runoviikoilla 2008

Runoilija Henriikka Tavi on mm. Tuli-ja-Savu lehden toinen päätoimittaja runoilijan hommansa lisäksi. Turussa Henriikka jutteli Kirjastossa aulalliselle yleisöä. Turkulainen yleisö kuunteli ja keskusteli. Henriikka luki runojaan, joista viimeisimmässä esiintyi villiintynyt rautalanka. Vau, ajattelin, ja kävin jopa sen hänelle sanomassa.

Henriikka Tavin blogi (http://hyminaa.blogspot.com/)

Turun Runoviikot 2008

Turun Runoviikot alkoivat tänään. Alkuillasta bongasin Turun remontoidussa vanhassa pääkirjastossa runoilija Tommi Parkon. Rotunda-salissa, joka karheasta nimestään huolimatta on pyöreä tila kirjahyllyjen seassa, oli mukavaa ja rauhallista istuskella ja kuunnella Tommi Parkon jutustelua. Aihe yritti seurata Koneen teemaa. Natzi-Saksa oli toimiva kone, jota ihmiset käyttivät mutta joka ei ollut ihmisten. Tai sinnepäin.

Tommilta on luvassa uusi runokokoelma reilun vuoden päästä; hyvää kannattaa odotella.





Kun Tommi ei enää puhunut eikä kukaan mitään kysynyt lähdimme Kirjastolta varsinaisiin ajavaisbileisiin. Niitä vietettiin Bar Kuka-ssa, joka on siinä kohtaa missä Dennis joskus muisteluni mukaan aloitti; Linnankatu 17. Runoviikon ihka aluksi luettiin Kafkan proosaa. Oli sitten runojakin, ketään erityisemmin tikulla silmään muistamatta. Kari Aronpuro sentään on pakko noteerata, olihan mies tullut Tampereelta saakka. Saimme jakkarat hieman sivusta pitkulaista Bar-Kukaa, jota joku mainitsi Baari Hukassa - nimiseksi.





Kuvitukseksi näpsin paluumatkalta pitkin jokirantaa kauniita iltakuvia, ensin itsestänsä Tuomiokirkosta kun jalankulkijoiden punaiset valot niin säihkyilivät ja peilailivat joen tyyneen veteen.




Toinen kuva on Ravintola Pinellaan päin. Pinellassa ei valoista päätellen juhlittu.
Kolmas kuva (yllä) on Tuomaan sillan takaa kohti Jokikadun Kulttuurikeskusta. Eipä sielläkään biletetty. Viimeinen kuva tuossa vasemmalla on kotikadulta. Katsotaan mitä kaikkea Turun Runoviikoilta vielä kokemushaaviimme tarttuneekaan.

Kerouac ja enkelit

Pyhäinpäivänä 2008

Kerouacin päiväkirjojen ensimmäistä osaa eilen, pyhäinpäivänä, lehteillessäni mietin että Jack Kerouacin uskonnollisuuttakin voisi vähän mainostaa. Hänen kiinnostuksensa mm. buddhalaisuuteen halveksimatta muita uskontoja on toki tiedossa.

Sopivasti sivulla 404 on enkeliteksti:

Me myriadit enkelit tapaamme taivaassa. 
Me enkelit tapaamme maassa.
Me enkelit itkemme helvetissä.
Me enkelit emme koskaan kuole. 

Ei kuulostane kovin välkyltä, mutta Jack Kerouac tiesi tuon, ja tottahan se on.

Lähde:

Windblown World
The Journals of Jack Kerouac 1947 - 1954
Penguin 2006

Halloween

Suomessa on ruvettu noudattamaan Halloweenin tapoja. Eilen ovemme taakse ilmestyi kolme pikkutyttöä. Vaimoni aukaisi oven:

- Karkki vai kepponen?!

Minä olisin kurillani itse vastannut Kepponen, niin tiedä häntä olisinko tätä enää näpyttelemässäkään.

Vaimoni sai tytöiltä mandariinin. Tarjosivat kahta. Vaimoni otti vain yhden.

Lähtiessään naapurin puolelle (eivät tienneet että naapuri ei ollut kotona, ulkovalo paloi muuten vain) tytöt suunnittelivat antavansa seuraavassa paikassa vain yhden mandariinin.

Olisikohan vaimoni pitänyt lahjoa pikku-kummitukset äklöillä vaahtokarkeilla, tai hammaspeikkoystävällisillä esanssimakeutuksilla ?-) Kuitenkin nämä turkulaiset pikku-kummitukset antoivat mandariinin!

Opittua suunnitelmataloutta. Viisautta?

   Ulkovalon laidalta

   hyökkää Halloween-lauma pihaan -- 

   jaamme mandariinin vaimoni kanssa.