tiistai 11. marraskuuta 2008

Myrsky Helsingissä

Unen läpi mietin miksi kello hälytti aamulla. Juu, Helsinkiin. Matkalla Turun rautatieasemalle yön myrskytuulen jämä tiputti enää tasaista sadetta maiharini pintaan. Automaatti sylkäisi minulle ikkunapaikan ja junan penkille istumaan.
 
Aamujuna --
tuuli myös
oli ajoissa liikkeellä

Kahvikärry liukui kohdalleni ja söin aamiaisen; kolmioleipä, iso kahvi ja tuoremehu. Sen lisäksi että juna pysyi myrskyn jäljiltä aikataulussa minäkin pääsin käyntiin. Lueskelin papereita, mietin tulevia.

Rööperissä
myrskytuuli puhalsi
sateenvarjon päreiksi

Se olisi hajonnut, sateenvarjo, jos olisin sellaisen auki virittänyt. Luotin maiharini tuulikankaaseen. Lippalakista oli enemmän olla syytä huolissaan.

sademyrsky
katoaa
viemäreihin


Paluumatkalla tuuli oli laiskistunut ja jätti jäljelle vain armeliaan sateen. Kadut olivat märkiä, eikä tehnyt mieli poiketa terassille vaikka ulkona olisikin ollut lämpimämpää kuin jääkapissa. (Vanha määritelmä terassikelille.)

terassi
ilman valoja --
joutilas, janoinen turisti

Juna oli täynnä. Ratkaisin yhden sudokun. Turussakin satoi. Turun kadut tuntuivat olevan sateessa täsmälleen yhtä kosteita kuin olivat Helsingin kadut. Pimeätä poistivat tunnollisesti palavat katuvalot. Kuuta en edes yrittänyt etsiä.

Turhakuu nousee
sadetaivaalle, kiertää
kenenkään näkemättä


Osa teksteistä täyttää hay(na)ku:n sanamäärät.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Sumuinen sade kohtelee Kouvolaa ja Kuopiota samalla tavalla dialogia, saimme käydä matkalla kotiin, sinä yksin Turun junassa ajatuksissasi.

Unknown kirjoitti...

En malta olla hiljaa edes silloin kuin pitäisi, kuka opettaisi minua kuuntelemaan paremmin, kuin tuuli ja sade, runo hyvältä ystävältä.