Lintujen levottomuus;
lokki kaartaa edestakaisin,
rastaat hyppivät, lehahtelevat.


Puolisonsa menettänyt
 Mustarastas
lentelee puusta puuhun,
 on ainut sitä lajia.

Jos kyhäsi pesän 
ei siinä asu, 
      tyhjää vaeltaa 

Jos nyt tönäiset
saat ampparin kimppuusi --
Kesäinen draama.

Karri Kokko, Mitä ehkä. Ntamo 2008

Karri Kokko,
Mitä ehkä.
Ntamo 2008

Karri Kokon kahdeksas teos on oivaa kesälukemista; sitä voi lukea pitkään. Jos kolmannella rivillä palaa alkuun ajatellen että nyt joku mättää, että kesäistä sahtia tuli juotua pari kolpakollista liikaa, niin eihän siihen ole mitään estettä. Runoja voi ylipäätään lukea moneen kertaan, ja mitä on ymmärrys sinällään. Karri Kokon Mitä ehkä ei ole perinteisen luettavaa tekstiä. Ei se ole DaDaakaan, kaikki sanat sinällään merkitsevät jotain. Uutta on se että niiden järjestys ei aina ole totutun arkinen. Kokoelma on täytetty sanoilla, ne on laadittu lauseen näköisesti, tiheästikin, näennäisesti vaivaa nähden.

Missä on sanoma, ettäkö lukijan pitää se itselleen laatia, niistä aineksista.

Lukijaa voi harmittaa Karri Kokon runomaailma koska se pitää itse rakentaa, ei lukemalla lauseita vaan ottaa irrallisia sanoja, muodostaa oma järjestys kaaokseen. Runoilija voisi loukkaantua ja sanoa toisinkin päin; hänen lausemaailmansa on hyvässä järjestyksessä. Etä itse olet seko.

Välillä ajattelin, että Karri Kokko härnää. Miksi kaikkea pitää tulkita.

Että tekstissä on hyviä sanoja, oikein oikoluettuna, isot alkukirjaimet ja pisteet. Pilkkuja enkä huutamismerkkejä löytänyt.




Tunnustan että en jaksanut lukea koko kirjaa. En edes joka sivua selatakaan. Tuli hinku puuhata muuta, vaikka pari kuvaa kesän kukista. Senkö kokoelma sai minussa aikaiseksi. Ainakin sen.

Tuota oikealla olevaa pientä kuvaa jos klikkaat isommaksi niin voit itse nauttia lukukokemuksesta.

Mutta kuitenkin, mikä tässä viehättää, innostaa. Kiehtoo. Aikuinen, muuten ilmeisen täysijärkinen runoilija julkaisee 102 sivulla lauseita jotka eivät ole, eivät johda. Päättyvät, mutta eri paikkaan mistä alkoivat. Onko se kertomus meistä itsestämme, että me tiedämme miten meidät pitäisi kirjoittaa.

Mistä me lukevat ihmiset tulemme, minne eksymme.

Kas siinä ratkaisu, ottakaa itsenne lauseet tukasta, sitokaa ne pellavanaruun ja kieputtakaa kesäsateisen jälkeisen päivän kirkkaiden pilvien ympäri ja päästäkää suvituuli valloilleen.

Kesäheinä,
älä heiluta --
tulee tuuli

Tähän hiljaisuuteen en tohtinut tunkea kaikkia tavuja,

ollaan hiljaa
ja kuunnellaan
sitä itseään

Puutarhatonttu --
kesän tuuli
pyyhkii siitä pölyt

Kokeiluja yhdestä aiheesta

Muutama kokeilu:


tummia pilviä
auringonsäteiden vieressä --
onneton koira


ukkostuuli --
kissa juoksee
edestakaisin


kissa juoksee
tänne ja sinne --
huojuvat puut



ukkostuuli ryntää
kirkkaan auringonsäteen
lävitse

Kun puu joskus kaatuu  
   sen oksat yltävät maahan.  
 
On kuin me ihmiset,  
             tasa-arvoinen.  
 
Mustikan varpu. 

 
 
Vanhetessaan  
   kivi on sammaloitunut  
     ja sen kylki on pehmeä, 
kuin keskipäivällä 
nähty uni, 

tai  

puiden läpi laskeutuva päivänvalo.

Vanha linnunpelätti

Varis istuu hetkeksi
vanhalle linnunpelätille --
lentää äkkiä pois

Copyright: Lorraine Ellis Harr (1912- ) Portland, OR, USA
Suomensi j.t.

         Hyvää huomenta, linnunpelätti. 

Ron Silliman, Katjak2: Caravan of Affect, the Alphabet, sivulla 216.

Sininen Asfaltti

# 1

Kiemurteleva asfaltti --
tuulenpuuska
ennakoi sadetta

# 2

Kesäsade --
sininen asfaltti
on yhä lämmin

I had had a beetle

         Minulla olisi ollut
         koppakuoriainen 
         jalallani

         minun olisi täytynyt ottaa
         jalka
         pois

         Koska koppakuoriainen 
         on nyt ilmassa
         matkalla ylös minun 

         pääni päälle 

Charles Olson, Collected Poems s. 585, suom. j.t.

Runoilija Perämerellä vuonna 1979

Siivosin vanhoja papereitani. Pölyistä ja hidasta puuhaa. Poltettavaa kertyy... Tätä paperia katselin lyhyen aikaa, ajattelin rypistää sen ja heittää pois. Vilkaisin huonolaatuisen paperin taakse, sieltä ilmeni että se oli eräältä tankkilaivalta 1979 suttapaperin taakse kirjoitettu teksti. En sano sitä runoksi, pikemminkin päiväkirjaa. Mutta ei siinä mitään salaista; kokeilin kuvata sen ja liitän sen kuvana tänne. Varmuuden vuoksi näpyttelin tekstinkin, tässä alla:

Yksinäisyys 
on lohduton ja autio, 
ja puhdas, 
kuin tyhjä meren lakeus, 

siellä täällä taivaalla seilaava 
repale purje,

perävanan päällä vaanivia lokkeja, 
sileää merta aaltojen välissä, 

tyhjää ylt'ympäri,

kuten mieleni, odottelen ohx.n listaa,
radio kohisee; satunnaiset elektronit
rf-vahvistimen resistoreissa
ja fetin hiloilla, 

kaiutin rääkäisee: 
ohx roiskii kiireesti 
listansa, sanoo että ei ole mitään asiaa,
hiljenee, 

kohina vain jää. 

Kyseessä selvästi sähköttäjän odottelua että OHX (silloin Vaasan rannikkoradioasema, sähköttäisi liikenneluettelonsa. Siinä koko juju. Höystönä pari kohinan seasta löytynyttä ajatusta.

Issa ja ruttojuuri

kääräisen aterian 
ruttojuuren lehteen … 
talven sade

(Issa vuonna 1810)

(fuki no ha ni sakameshi
kurumu shigure kana)

sakameshi = riisiä joka on keitetty teen ja saken kanssa, köyhän miehen ateria siihen aikaan.)

Selityksiä on ainakin kolme mahdollista:

1. Aterian kääriminen ruttojuuren lehteen tarkoittaa vaatimatonta ja köyhää päivällistä. Talvinen sade on kylmä ja luo yksinäisyyden tunteen.

2. Issa on matkoilla. On ilta ja sataa. Issa on nälissään. Hän on ohittanut ruokapaikan ja ostanut halvan aterian.
Hän käärii sen pikaisesti runsaana kasvavan ruttojuuren lehteen ehtiäkseen perille nopeasti.

Ruttojuuressa on isot lehdet ja se kasvaa runsaana kasvupaikoillaan. Ruttojuurta on käytetty mm. migreenin hoidossa, mutta on toisaalta haitallinen maksalle.

3. Mielipaha: Issa on järkyttynyt pitkästä perintöriidasta. Haiku on päivätty 1810. Issa on 48 vuotias. Neuvottelut isän kuoleman (1801) jälkeisestä perintöriidasta äiti- ja velipuolen kanssa, ja oli käynnissä vieläkin. Se ratkesi vasta 1813.

Leipuri

totuus kovettuu pehmeässä betonissa 
kun pitää saada voittoja 
           osakkeenomistajille

emme saa sähköä 
   jollei betoni kovetu
se kovettuu
        kovettuu 
             kovettuu se!

     emme saa lapsia
           jollei siitin kovetu
     ei se nyt kovetu

likilaskuinen pullataikina

Tuuletan --
hämähäkki korjaa
seittiään

Haibun

Haibun (Japaniksi 俳文, haikai kirjoitus) on yhdistelmä suoraa proosaa johon liitetään haiku. Haibun on usein kirjoittajansa matkapäiväkirja. Bashoon matkakirjat ovat haibunin parhaimmistoa, ainakin kuuluisimpia.


Suomalaiset ajelevat autoillaan kesäisin kesälomalle. Odotetaan että tulee hauskaa.
Perillä odottaa ummehtunut mökki, hiiret ovat kenties käyneet tutkailemassa paikkoja. Kaappiin unohtunut sämpylä vihertää. Mutta hauskaa pitää olla.

     Kesälomalla 
     parisuhde lujittuu --
     kosteat lakanat!



           Mökkikesässä 
           ei ehdi pohtimaan
           tekemättömiä



  Grilli savuttaa,
  lintu hylkää pesänsä. 
  Hiljainen piha. 


               Hyttysen ääni -- 
               hengittämättä seuraan
               sen lentorataa.

Haibuniin periaatteessa kuuluisi vain yksi haiku. Yksi riittäisi. Minä nyt tarjoilen vain eri variaatioita, tämä on siten ikäänkuin työpöytä, jossa tekstiä syntyy. Säännöt on tehty muutettaviksi, tulkittaviksi?

Kirsikkapuu
kukkimisen päätyttyä --
raskaana!

Masaoka Shiki (1867 – 1902)

Kirjailijanimi Masaoka Shiki (17.9.1867 – 19.9.1902) oli
Japanilainen runoilija. Hänen oikea nimensä oli Masaoka Tsunenori.
Japanissa on tavallista että ihmiset julkaisevat runoja eri nimillä.

Shiki kirjoitti runsaasti puutarhastaan haikuja ja tankoja. Sairautensa vuoksi hän pysytteli mielellään puutarhassan.

Eräs Shikin kuuluisa ruusuhaiku:

luonnos:

Ruusut;
kukat ovat helppoja maalata,
mutta lehdet vaikeita.


Sen saa direktiivien mukaisesti 5-7-5 muottiin, kun kevyesti käyttää väkivaltaa rivi- ja sanajärjestyksillä:

Ruusun kukka on 

helppo maalata, mutta  

lehdet vaikeita. 

Buson, Li Po ja luumupuu

Terälehdet putoavat
ja virta vie ne ...
luumupuu joen penkalla

Tämä on Buson. Li Polla on seuraavanlainen säepari:

Päärynänkukkia virtaavassa vedessä,
hetkessä ne ovat viilettäneet pois

         kaipaako kukka 
         pudonneita kukkiaan --
         raaka mustikka

Tämä viimeisen laati Tikkis.

kesän tuuli
ravistelee puita --
terälehtiä kadulla

siitä saisi kevyesti murjomalla 5-7-5 version:

kesäinen tuuli
ravistelee puun oksaa --
kukka kadulla


jälkikirjoitus:


kuuma tuuli
saa puunlatvan
hikoilemaan