Harjaan haudalle vievää käytävää,
tabuloin rasaa.
että omaisten on mukavempi tulla.
Mutta mieli ei siliä
kuin jalanjäljelt lumesta.
(s. 64)
Lampista lukiessa siirtyy hänen kanssaan ikäänkuin töihin. Tulee ottaneeksi kantaa asioihin jotka lukijalle eivät kuulu. Mutta silti riitaa ei saa, päinvastoin, herää myötäelämisen tuntoja.
Häntä, joka on nähnyt kasvoista kasvoihin,
kutsutaan valheiden isäksi.
Sellaista, joka on nähnyt sisäpuolelta, ei nimeltä mainita.
(s. 95) ...
Tänne jatkan joutessani vielä jotain!
ISBN 978-952-80-8386-3 Tikkis
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti