Pysyvää ei ole kai mikään?

Mietiskelen miksi Suomen johtavin internet-bisnestäjä, eli Elisa Oy, lakkautti esim. minulta kotisivuni. Olin niihin monta vuotta itse tykästynyt, minusta oli kivaa että tekstejäni sai vapaasti ilman kuukausirahastuksia lueskella, jos viitsi.

Lukijoita kävi, kokonaismäärä taisi nousta puoleen miljoonaan, mutta lukijamäärän laskutapa ei kai ihan luotettava. Pidin kotisivuja myös siis arkistona. Tosin loppuaikoina hiljalleen karsin paljonkin, mutta pääosa oli jäljelle.

Siis oli.

Meillä on ammattiliitossamme näköpiirissa myös jatkuvuusongelma. Kotisivuillamme on liittomme yli 100 vuotista historiaa, mutta kuinka kauan sekään säilyy? Olemme itseasiassa jo keskustelleet oman kakkos-serverin pystyttämisestä, ja siihen liittyen ajatus että poltamme tallenteita DVD-levyille talteen.
Uudet DVD levyt lupaavat melkopitkää kestoaikaa, kunhan säilyttää oikein?

Aika ajoin pohdin Kuopiolais-runoilija Ilkko Koposen yhtä runonpätkää, kun runoilija Kallaveden rannalla oksensi, ja loihe pohtimaan:

Mikä täällä elämässä on pysyvää?

Mitä väliä, eletään mitä ja miten eletään, ja annetaan galluppien hoitaa valtakunnan hallitukset.

Ai niin tein, taas yhtenä yönä, - kun pimeässä en heti saanut unta-, tekstiä, ja kirjoitin sen A5-paperille:

Öinen pakkanen
jäädyttää sulat vedet -
voi talven aikaa!


Tein aamulla hellaan taas tulen
ja kahvivesi kiehui ilman sähkön tuhlausta

kotini lämpenee
joutilas villapaita
odottaa
hen-
karissa

Turussa 7.1.23, Tikkis