tiistai 30. marraskuuta 2010


pierukamppailu
alkaa taas ...
talven yksinäisyys



Issa vuonna 1816. Issalla on pieruhaikuja, mikään inhimillinen sinällään harmiton ilmiö ei ollut Issalle tabu. Kts http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/03/issan-pieru.html

Issallakin siis oli ainakin lievä laktoosi-ongelma? Ei hän siitä erityisen vaivaantunut lienee ollut, kunhan talven yksinäisyydessä kirjaa vähäisetkin äänet, tapahtumat haikuksi. Kaksinaissievä yhteiskuntamme ei oikein innostu pierujen julkistuksista. Nehän myös osaltaan kasvattavat kasvihuoneilmiöstä johtuvaa jo toista kylmää kautta? "Älä piereskele, huoneet jäähtyy". (Vanha suomalainen sanonta.)

Pieraisit!
Moittii vaimoni
vaikka yritin pidätellä.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Sarjasta Villava Kaulahuivi # 2


katuvalossa
villainen kaulaliina
ei lämpene


sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Räntää

pudonnut lehti -
koivun latvus värisee
räntätuulessa



Tämä tuli mieleen kun luin seuraavan Issan vuodelta 1819:

hiilivalkea -
aamuista yskimisen
juhlintaa



Issapa se siinä suostuttelee kylmänä aamuna hiilivalkeata syttymään. Savuttaa tietenkin savua sisään.


Samoihin aikoihin Ezon saarella Kushirolainen:


Tyyntynyt aamu -
lumen peittämä polku
on koskematon



Öinen räntäsade on siellä ollut silkkaa lunta?


puhdasta lunta ...
läpiyön tuivertanut
pehmeän peitteen

Bashoon muistopäivänä

Bashoo kuoli nykykalenteriin sijoitettuna 28.11., ja vuosi oli 1694.

Issalta pari Bashoon muistopäivään kirjattua haikua:

Bashoon kuolinpäivä -
jopa Ezossa tämä kuu
männyn takaa


(Ezo = nykyisin Hokkaido)


Haikujen lukemista -
Bashoon muistojuhlassa -
talven ensilumi



Seuraava on Bashoon itsensä:

Luopuva syksy -
kiedon kehoni
kapealle vuoteelle



Lopuksi yksi Tikkis:

Syksyinen ilta -
kuihtuneelle oksalle
istahtaa varis

Robert Bly, runoilija

AJAN MYÖHÄISELLÄ KAUPUNKIIN POSTITTAMAAN KIRJEEN

On kylmä ja luminen yö. Pääkatu on autio. 
Vain lumipyörteet on ainut joka liikkuu.
Kun nostan postilaatikon luukun tunnen sen kylmän raudan. 
Minä rakastan tämän lumisen yön yksityisyyttä. 
Haaskaan lisää aikaani ajelemalla ympäriinsä.

Löysin tämän runon Hayden Carruthin toimittamasta antologiasta: The Voice that is great within us.

Robert Bly (s. 23. joulukuuta 1926) on yhdysvaltalainen runoilija.
Hän syntyi Madisonissa, Minnesotassa, ja hänellä on norjalaisia sukujuuria.
Robert Bly on maineikas sodanvastustaja.

Robert Bly on tähän mennessä julkaissut parisenkymmentä runokokoelmaa, esikoinen Silence in the Snowy Fields ilmestyi vuonna 1962.

Robert Bly ei tunnetusti ollut mieltynyt, jollei loppusoinnutuksiin kuin sonetteihin runoudessa. Toimiessaan USAssa maineikkaassa THE SIXTIES - lehdessä hän kirjoitti seuraavan viestin eräälle lukijalle:

"ihmiset jotka kirjoittavat sonetteja joutaisivat tulla hirtetyksi lähimpään lyhtypylvääseen."

LUMIPYRY ILTAPÄIVÄLLÄ 

I

Lumen puoliksi peittämä ruoho. 
Oli sellainen lumipyry joka alkaa myöhään iltapäivällä, 
ja nyt ruohon pikku talot kasvavat pimeyttä.


II 

Jos yllän käsilläni alas, lähelle maata, voisin ottaa kourallisen pimeyttä!
Pimeys oli siellä aina, emme koskaan huomanneet sitä.


III

Kun lumi kasvaa raskaammaksi maissin korret häipyvät 
ja lato muuttaa lähemmäksi taloa.
Lato muuttaa yksinään yltyvässä myrskyssä.


IV

Lato on täynnä maissia ja muuttaa nyt meitä lähemmäksi 
kuten hylky merellä puhaltuu meitä kohden
ja kaikki merimiehet ovat olleet sokeita monta vuotta.


Robert Bly on Vietnamin sodan vastusta ja aktivisti.


Me ryhdymme sotaan
kuin voitelisimme itsemme

(Robert Bly)

Runossa ”Marssilla Vietnamin sotaa vastaan” Robert Bly kysyy lainlaatijoilta että oliko sota hyvä sota. Lainlaatija vuotaa pimeyttä joka syttyy kuin ruuti, sen tuli kohdistuu mielenosoittajiin, runoilijoihin.


Lasketaanpa taas ruumiit.

(Robert Bly)


Kerran poistuessaan tuohtuneena Kaliforniassa runotilaisuudesta hän huutaa: ”Kun lähdette täältä ulos, todellisuus ei olekaan mitä ajattelette.” Runoissaan Robert Bly näyttää kuinka USAn ulkomaan politiikka on pelkojen tulosta.

Kirjoittaa Edward B. Germain teoksessa Surrealist Poetry in English.
Minusta surrealismi yrittää kätkeä todellisuuden kohdistamalla katseensa, huomionsa, sivuvarjoihin, todellisuudenkatveisiin. Tai kuten Breton sanoo First Manifesto – julkimossaan:

Elämän olemus on toisaalla.


Robert Blyn kotisivut:
http://www.robertbly.com/

lauantai 27. marraskuuta 2010


tuulee idästä,
ja tuulee lännestä --
köyhillä on kylmä


Innostuin tuohon sorvaukseen luettuani allaolevan Issan vuodelta 1817:

kylmyys tulee alas
ja ylös vuorta --
yö majassani

perjantai 26. marraskuuta 2010

Eurooppalaisia riemuja ajatellessa




Talvisella riemulomalla pitää aina ottaa jokunen iloinen kuva albumiin. Niitä sitten näytetään haukotteleville ystäville. Yllä on on niin merkittävä rakennus että se huomattaneen vielä jokaisen takataskusta huolettomana rempsottavissa lomakoissa? (Jos klikkaat ennakkoluulottomasti kuvaa hiirulla niin kuva kasvaa kuin kuplat tapaavat pullistella.) Ja koska säännöistä ei niin muutenkaan välitetä, moraalisesti ainakaan, alla olevan kolmirivisen tavut ovat kupla-suurenemaan päin; maailman rahatavan mukaan:

 
Rahan riemuloma -- 
lumisateita ja tuiskuja 
sumutetaan? 
 


 
Lentävä lintu 
pakenee oikealta 
vasempaan suuntaan
  




 
Katsoisit ensin 
minne rahasi viedään -- 
ensin oikealle
 




Tämä on tilaustyö. Liittyy Facebookin yhteisöön; Facebook Co-Inc-Oy-AB on silti sinällään syytön, vai lieneekö sittenkään?

 
luminen työmaa,
kottikärryt valmiina 
kärräämään rahaa? 
 



Tämä kuva ei tietenkään liity mihinkään, onpahan ihan hauska mesta. Rustasin tähän ulkomuodollisesti kaksi hay(na)ku -muodikasta tekstuaaria:
  
  
Rahanjako!                  Jollei mitään tilaa,
Vieläkö yksi --             ei tipu --   
Dublinin jälkeen Lisbon?    syytön?
  
  

Kaukomatkaraporttini tämän osan lopuksi yksi värikylläisen oloinen näpsy:



 
lähestyvän Joulun riemun 
tunkeutuessa kukkaroihimme 
iloitkaamme!
 


torstai 25. marraskuuta 2010

Sarjasta Ratiseva Lumi # 1

versio 1.

lumi ratisee -
joen jäätä juoksee lumi
yläjuoksulta


versio 2.

yläjuoksulta
juoksee joen jäällä lunta -
askel ratisee


bonus:

lumen juoksu
liukkaalla jäällä -
marraskuu!

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Lapioin lunta polulta --
keskenjäänyt lumiukko
märisee

tiistai 23. marraskuuta 2010

Päivän sana



Virikehäkkikananmuna

Lähde: Lidlin kassakuitti, tap.nro 07925.




Sanasta ei ole haikun eikä senryuun sanaksi; tavuja 9. Ja tavut ovat jäykän ehdottomia, kuten alan harrastajat varmaan havaitsivat Mainichin sivuilla käydystä keskustelusta, koskien kuitenkin Ranskan haiku-boomia.

Mieleen tulee häkki, Saksasta Aus-Witch, noitavainot,
ja mitä kukakin milläkin termillä tarkoittaa

Kana on tehnyt
parhaansa; tehtävänsä:
muninut. Kana.


Tuota R3.sen loppusanaa ei tarvinne selostaa? Se on suora lainaus japanin kielestä.

maanantai 22. marraskuuta 2010


taivas laskeutuu
puun oksien lävitse -
marraskuun tuuli

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

E-kirjallisuus ja internet



Kävin lyhyen ajan sisällä jo toisen kerran Jyväskylässä. Kokoukset ja palaverit veivät aikaa että en pahemmin ehtinyt varsinaista Jyväskylän metropolia katsastaa. Olkoot tuo kuva kaunistamassa tätä pyhäisen aamun plätinääni:

Internet; paholaisen osuus Ilmestyskirjan pedon tukemasta kirjallisuudesta

Netissä on ainakin USAssa runsaasti runonäytteitä, laajojakin, joiden perusteella lukija voi etukäteen tutustua runoilijaan.

Tärkeämpänä itse runojen lisäksi pidän esseetyyppisiä esittelyjä, analyysejä, Wikipediaa unohtamatta. USAssa Wikipedian esittelyt kasvavat paikoin merkittäviksi tietopaketeiksi kirjailijoista. Olen Netistä saamieni vinkkien ja näytteiden perusteella hankkinut Amazonin Visakaupasta edullisella Euron kurssilla parikin hyllyllistä amerikkalaisia runoilijoita. Enkä ole katunut: ilman netistä saamaani tutustumismateriaalia tuskin olisi kaikista edes tiennyt. Amerikassa on muitakin kirjailijoita kuin Hemingway. Ja runoilijoita jonkin verran enemmän kuin Suomessa.

Suomessa taannoin Wikipedia muistaakseni poisti jonkun ylläpitäjien mielestä tarpeettoman nettikirjailijan pois. Jatkuuko nykymeno Suomen Wikipediassa; kirjailijoiden esittelyt ovat aneemisia, usein lähes tyhjänpäiväisiä. Aika moni tietenkin myös puuttuu, kts. syyt edellä.

Kuka valvoo Suomessa Wikipediaa? Kenen valtakirjoilla? KD-puolueko piilokannattajineen valtiokirkkomme homeholvien suojista selkään inkvisoimalla?

Minähän olen pitkävihainen vieläkin 1960-luvun Salaman vainojen johdosta. Ne halut ja piirit eivät ole Suomesta minnekään kadonneet, kuten KD puolueen kuuluisa kannatuksen nousuräjähdys todistanee. Minne me heikot ja sorretut olemmekin omat taistelukirveemme haudanneet? Maan talouspolitiikkakin tuntuisi hiljalleen hierovan vuoden 1917 perinneverta nenistään? Eikös?

Suomi ja Päivi Räsäsen yksipuolinen julkinen valta taustalla hyytävän valtiokirkon hengen vanhoillisen hengen kanssa tuntuu ajoittain leimaavan Suomen keskustelua. Ei täällä saa aukoa päätään. Muut kuin valitut, Mooseksen lakeja seuraavat. Siinä Päivi Räsäsen ylimielistä yksinvaltaa vaan pönkittää se että erimieltä hänen kanssaan olevat eroavat valtiokirkosta. Päivin ja hänen henkistensä sananvalta siitä vain kasvaa. Mutta perinteemme ei ilmeisesti muuhunkaan pysty. Eroavat noudattavat omatuntonsa ääntä; kun ei mielipide kelpaa niin poishan sitä on klampsittava. Ja suomalaiseen tapaan vielä niin että ovenväliin pannaan villasukka vaimentamaan ääntä poislähtiessä. Suomalaiset ovat opetettu olemaan hiljaa ja kyykyssä. Eikä saa kumartaakaan reilusti; sitä tulee samalla pyllistäneeksi toisaanne.

Siis nettijulkaisuista:

Suomessa on muutama erinomaisen hyvä esimerkki rohkeasta netin käytöstä. Poesia kaikessa hiljaisuudessa puurtaa, yksittäisistä Hannu Helinin sivustot yksi vanhimmista. Kasvava joukko blogisteja kirjoittaa ja julkaisee teksti- ajatuksiaan netissä. Joukossa vilahtelee mm. oivallista runomateriaa.

Nykyisessä maahamme juurtuneessa brändy-talousjärjestelmässä kun isot kustantamot eivät pahemmin suostu runoja julkaisemaan. Kun suurimmalle kustantamolle ei kelpaa enää edes Sofi Oksasen ulkomuoto ja myyntiluvut. PakkoRuotsin tilalle pitäisikö ottaakin Hollanti?? Tai muutetaanko kaikki Kreikkaan? Mehän olemme sinne jo valmiiksi sijoittaneetkin; tottahan toki meille kuuluu sieltä jotakin vastikkeeksikin.

Pääosa suomalaisista kirjailijoista pitää tekstinsä piilossa pois netin Ilmestyskirjan pedon kidasta. Kauhia petohan se netti on, kuten takavuosina olin Turussa päin kuulevinani joidenkin uhoilevan. Ikään kuin he pelkäisivät omien tekstiensä paljastuvankin vain ohuiksi hetken kupliksi? Ainahan ajan hammas puraisee joitakin; klassisena esimerkkinä maamme takavuosien johtava (ja ainoa omasta mielestään?) runoilija August Oksanen – Ahlqvist!

Kustantajat makuloivat uutuuskirjat hyvinkin nopeasti; senjälkeen niitä ei enää mistään saa. Paitsi kenties Divareista; Divarit ovatkin ainakin minulle nousseet tärkeimmiksi paperisen kirjan hankkimisväyliksi. Enenevässä määrin kelpo kirjoja löytää myös kirppareista.

Sähkökirjaan en tässä muodossa usko. Se on vaan pääomien kasvattamiseen millä tahansa keinoilla pyrkivien kansainvälisten pääomapiirien yritys rahastaa vielä ja vielä enemmän: sähkökirjan hinta pitäisi olla noin puolet siitä mitä runokokoelma esim. Amazonissa maksaa, esimerkiksi nelisen Euroa voisi olla jotenkin vielä nieltävissä paperisesta versiosta, joka maksaa noin 12 – 20 USD? (noin 10 - 17 Euroa tällä kurssilla.) Eli kun kirjapainokustannukset ja raskas Itellan postilogistiikka jää turhana välistä pois niin jossainhan E-kirjan säästöt pitäisi kuluttajalle asti näkyä!

Lulu.Commissa on kirja-kerrallaan tyyppisen paperisen tilausmahdollisuuden lisäksi runsaasti latausoikeuksia, joku haiku-kirja esim. vain 3-5 USD eli 2 – 4 Euroa. Kallein käyttämäni lataus oli Dorvyzyn suomennos, muistaakseni yli kympin. (Käykääpä tarkistamassa.) Mutta sain sähköisen version näytölleni / printterilleni postituslaitoksen kustannuksilla. Eikä tarvinnut odotella että toimiiko kotomaamme postilaitos enää. Toimiva ja esimerkillinen vaihtoehto. Mielestäni.

Ai niin, kuten venäläinen Dmitri Gluhovskin Metro 2033 on laajalti netissä levinnyt interaktiivnen teos on sen lisäksi yltänyt merkittävään myyntiinkin paperisena versiona. (Kts TS 5.11.2010 Tuomo Karhun erinomainen artikkeli Dmitristä.)

Amerikkalaisista runoilijoista ne jotka eivät näy edustavasti netissä eivät helpolla ole ainakaan minulle edes olemassa. Toisten kohdalla vilahdus jossakin antologiassa on muutaman kerran jo riittänyt laajemman kiinnostuksen kohoamiseksi. Viimeisin amerikkalainen antologia American Hybrid ei kuitenkaan jostain syystä niin säväyttänyt. Tunnen niin vähän amerikkalaista runoutta että en osaa analysoida mikä siinä on vialla. Siistiähän se on, viileän tasokasta. Hauskin kokemus minulle oli, ei niinkään kuuluisa Allenin New American Poetry vaan Carruthin hivenen laaja-alaisempi pokkarityyppinen laaja antologia, The Voice That is Great Within Us, jota vielä jokin aika sitten sai Amazonista 10 Eurolla. Olen siitä ja näistä muistakin antologioista kirjoittanut täällä aikaisemmin.

Kenties American Hybridin orastava, aavistuksenomainen suppeus tulee ihan vaan fyysisesti siitä että siihen on kelpuutettu laskujeni mukaan vain 74 runoilijaa kun Carruthin antologiassa on 136. American Hybridiä jotkut piirit (katkeruuttaankohan) moittivat siitä että siinä on mukana runoilijoita joiden korvantaustat ovat vielä kosteita. Minä olisin täysin päinvastaista mieltä; Iowan yliopiston voimanainen Cole Swensen olisi voinut rohkeammin valita mukaan juuri sellaisia joilla korvat vielä toimivat. (Toinen toimittaja on David St. John Etelä - Kalifornian Yliopistosta.)
Ja Carruth muuten paikkaa Allen New American Poetry-antologiaa, mukana aikoinaan hyvinkin nuoria, sellaisiakin joiden ura ei sitten jatkunutkaan. Molempi parempi.

Suomen arkea:

Nyt jännitän että saammeko me enää äänestää; gallupit ovat jo ensi kesän hallituspaikat jakaneet keskenään. Meille köyhille jää oikeus pysyä kyykyssä. Mutta elämä jatkuu, jatkui se vuoden 1917 jälkeenkin vaikka silloisen EK ryn edeltäjä vastusti voimakkaasti Venäjästä irrottautumista koska kannattava Venäjän kauppa häiriintyisi.

Mitähän Etelärannan EK komentaa meitä tässä E-kirja asiassa? Kuulolla on pakko olla.

;-)

Miettii Turussa Kaupungin johdon tilaamia amerikkalaisia peltisiä puistonpenkkejä ihastellen

Tikkanen Juhani

runoilija, ainakin omasta mielestäni.

email: juhani.tikkanen@gmail.com

Istuessani junassa ja surffatessani miniläppärillä mm. haikusivuilla sähköpostien hoitelun jälkeen tulin rustanneeksi seuraavan kolmirivisen, näin loppukevennykseksi:
mustanpuhuva maa -- 
valkoinen lumipyry 
aikoo äänestää?






http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/09/rankka-matka-niin-on-oltava.html
Carruthin antologiasta mm. tuolla. Ja alla linkki American Hybrid-juttuuni:


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/10/quietismi.html


lauantai 20. marraskuuta 2010

Kolmen rivin inflaatio

Luonnoksia, harjoitelmia

1.

lumen peittämä
näivettynyt ruohikko
ei pidä ääntä


2.

lumikinokset
lumisateen peitossa -
velkaa velalle

3.

Vallannut kaiken
lumien inflaatio -
optiomyrsky

perjantai 19. marraskuuta 2010

Jäistä riitettä # 3


jäistä riitettä
joki ei virtaa alas
eikä ylöspäin



Aikaisemmat Jäistä riitettä sarjaan:


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/03/jaista-riitetta-1.html


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/11/jaista-riitetta-2.html

torstai 18. marraskuuta 2010



sumuinen ilta -
liikennevalo hehkuu
elintilassaan



marraskuun myrsky -
sadekuurot leikkivät
ympärilläni


keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Radiosähkötys

Julkaisin tänään lyhyen jutun juhatik.blogspot.com'issa Suomen Radiosähköttäjäliiton juhlakokouksen tiimoilta. Liittomme täyttää 21.11. 2010 90 vuotta. Juhlakokous oli jo eilen Helsingissä. Tapasin kokoussalillisen vanhoja ystäviä, tuttuja. Muistelimme menneitä, tietenkin. Myrskyt tuiversivat, laivat seilasivat, vakavaraisia Redareita ajautui konkurssiin. Globaali maailma yksipuolisine valtiolahjuksin tullut arkipäiväksemme. (Kreikka!) Tuli mieleeni yksi matka Kanadan pohjoisosiin:

viesti
pohjoisen jääkentiltä --
ajelehtiva jäävuori


tiistai 16. marraskuuta 2010


ensilumesta jo viikko
joki valuu
estoitta


maanantai 15. marraskuuta 2010

Santōkasta

Santōka on minun mielestäni yksi kasvavassa määrin merkittävimmistä japanilaisista haiku-runoijoista. Issaa, Bashoa, Shikiä ym klassikkoja unohtamatta.

Löysin kirjakasoissamme jonkin aikaa hukassa olleen Kai Niemisen suomentaman "Vastapäätä kapakka" valikoiman. (Basam Books 2002,244 sivua.)

Näitä alla olevia Bill Kenneyn blogiinsa liittämiä en Niemisen valikoimasta kuitenkaan löytänyt; siispä tännekin näytille ja talteen:

hyvän kylvyn jälkeen
iskee
nousevan kuun säde


pudonneiden lehtien läpi
harpottuani tuntuu hyvältä
paskoa pellolle

copyright: Santōka (1882-1940)Bill Kenneyn englantilaisista versioista suomeksi luonnosteli J.T. Lähde: http://haiku-usa.blogspot.com/2010/11/afters-2.html

Tikkis kommentoi Billin blogissa seuraavanlaisesti:

juolahti mieleeni
pudonneista lehdistä --
sadonkorjuun aika

(Sadonkorjuun juhla, eli kekri, entinen pyhien miesten juhlapäivä)

Rivi 1 olisi kai terhakampi jotenkin näin: "iski mieleeni". ? Tai sitten peräti uusi versio:

mieleeni iski
pudonneet lehdet --
kekri!


Vuonna 2003 kirjoitin aikoinaan Santokasta:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/santoka.htm


j.k. Santōkan oon päällä on pidennys viiva, eli olisiko oikeinta kirjoittaa: Santooka?

jk.2. Voivat nuo ylläolevat kaksi Niemisen valikoimassa silti ollakin; kahlattavien runojen määrä on mittava, eritoten kun niitä selatessa aika ajoin piti jäädä hiljaa naureskelemaan ja salaa kihertämään.

Nämä löytyivät Niemisen valikoimasta:

astellessani
pudonneet lehdet kahisevat
miellyttävästi

sivulta 187, loppuun vielä luvaton lainaus sivulta 210:

lyhyt talvipäivä alkaa pimetä
miten painava reppu

Kiitokset Kai Niemiselle mainiosta valikoimasta! Hyviä kirjoja kannattaa lukea useaan kertaan ja hyviä runoja lainata pariinkin kertaan, nettiinkin.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Robert Meriruoho Lumooja-klubissa Turun Runoviikoilla 2010



Vuoden 2010 Turun Runoviikkojen LUMOOJA-klubilla esiintyi Maikkoo Kaikkon lisäksi mm. Robert Meriruoho. Hän esitti runojaan kokoelmasta Göteborgilainen viikonloppusatu.

Kustantaja Finn-Kirja, Stockholm 2010. LUMOOJA-klubi Turun Kirjakahvilassa oli viihtyisästi lähes saliin lisääkin kannettuja tuoleja myöten täynnä. Osa yleisöstä oli tullut ennenaikojaan Kaupunginkirjaston Sirkka Turkka - tilaisuudesta, joka oli myös niin suosittu, että kirjasto oli joutunut sulkemaan Studion ovet. Me muiden
mukana; saimme ajoissa tulleina valita pehmeimmän sohvan istumapaikaksemme!

Yritän keskittyä nyt lähinnä Robert Meriruohon teksteihin.



Puhuisinko minä itsestäni 
runoilijana 
vai kertoisinko totuuden? 
 
Pohtii Robert sivulla 37.
Nukun yksin ja kuulen 
Raskaan Hengityksen 
Ihan kuin täällä 
olisi joku muu.
 
Kuvassa alla Robert pitää kokoelmastaan kiinni.



Viikon edetessä hän nukkuu jonkun vieressä. Sivun 7 aloitusrivit; Perjantaina:


muistan vieläkin kuin eilisen:

Ensimmäisen yön
kun sanoit että
voin nukkua vieressäsi



Göteborgilainen viikonloppu on jaettu viikonloppuun Perjantaista Sunnuntaihin. Teksti etenee illan kerrallaan. Hän ei hosu, tarinan ehtii kertoa kokoelman 58 sivulla. Teksti ei löysäile, mutta lauseet ovat silti suuhun mahtuvia, mehukkaita.
Teksti on raporttia ja päiväkirjaa kuitenkin sillälailla että rivit asentuvat runoiksi, päällimmäiseksi tunteeksi jää vahvasti kirjoitetun elämän tuntu. Makoisaa, sanoisin.

vitutti ja 
mä istuin usein sellasel 
betonisel laiturilla 
lähel slussenia 
ja kun tunnelbana ajo ohi 
niin ruosteiset rautaputket 
Ulvos niin se kuulosti 
samalt ku sun 
edesmennyt 
kiimanen voihkinta
vai oliks ne avunhuutoja?
 
(Sivulla 50 runon Göteborgilainen iltapäivä loppu osastossa SUNNUNTAI.)

Facebookissa käydyssä keskustelussa Tapani Kinnuselle esitettiin että hän ottaisi Robert Meriruohon ensi vuoden Runoviikkojen ohjelmistoonsa.

Katsotaan, onnistuuko.

Kuvia kannattaa klikata hiirukalla, kuvat siitä innostuvat.




eikä isänmaa ymmärtänyt yhtään mist mä puhun
  
Kirjoittaa Robert kokoelmansa sivulla 35.

Alaviitteet yhtyvät itseensä



Klikkaa kuvaa hiirellä niin se suurenee hiukan. Varottava kissoja.

Kuva olisi voinut olla teknisesti terävöitettykin. Saaneeko silti selvää; jollei niin kyseessä Tuukka Hämäläisen Moottorit teoksesta sivut 39 ja 40, avatkaa Ntamon kustantama kirja ja ihastelkaa. Selvittääkseni täydellisesti itseensä palaavat ala ja sivu ym viitteet lisäsin nuo viivat selkeyttämiseksi. Porokahvikin selkiää kun siihen lisättiin suolaa.

Kutsuttakoon noita kuvaan lisäämiäni viivoja Selviteiksi.

Muistatteko Tampereen Tohtoria, joka nimitytti itsensä tohtoriksi viittailemalla ensin tekaistuihin lähteisiin, sitten kun ne oli siis julkaistu niin hän jatkoi niihin viittaamista ja tieteellinen todistus oli tehty. Tai abt sinne päin.

Tätä Tuukan alaviitteilyä katselin ja hihittelin ihastuneena tovin.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Turun Runoviikoilta yksi erikseen




Kuvassa Tuukka Hämäläinen lukee teostaan Moottorit. (Ntamo 2010, 80 sivua.) Tuukka on alunperin Kotkan poikii. Hän on syntynyt vuonna 1987. Nykyisin opiskelee Helsingin Yliopistossa teoreettista filosofiaa.

Tilaisuus oli Bar Brysselissä, Linnankadulla. Vastapäätä Bar KUKAa, jos se auttaa löytämään koordinaatit paremmin. Paikalla oli J.P. Sipilä elektronisen videorunon muodossa, fyysisesti Tuukan lisäksi Tommi Parkko Helsingistä ja Mark Mallon Porvoosta.

Tarjontaa runoviikoilla oli, jotkut lomittuivat päällekkäin ja piti suorittaa valintaa. Joku oli niin täynnä että jos tuli klocka-tasalta niin ei enää mahtunut saliin: Sirkka Turkka perjantaina. - Sen takia en nyt tällä viikolla kirjoita Sirkka Turkasta, vaikka hän jos kuka olisi sen ansainnut .-(

Yksi Bar Brysselin kattokruunun hehkulampuista oli sammunut. Kuin muistutuksena että V. A. Koskenniemi on jo kuollut, mutta toki hänen runojaan ylistettiin vieläkin runoviikoilla, yhdessä paikallisen runoruhtinaamme Harri Raittiin runojen kanssa. Ym. sinällään ilmeisen monipuolista maksullista tarjontaa. Tähän tilaisuuteen en tosin päässyt; kaupallisena sinne oli 10 €uron karsintamaksu sisään. Syrji siis köyhät ulos. Sillä eihän niistä tiedä, ajattelevat vielä itsekin, kurjimukset.


Askel ulospäin on kertoja
josta ei ole erityistä sanottavaa.


(Sanoo Tuukka Hämäläinen teoksessaan Moottorit sivulla 16.)






Joukkoliikenne kuljettaa kaupungin rajalle, sieltä vuokraat veneen. ...
Meren puolella mulkoilevat hirveät riutat.

Näin Tuukka Hämäläinen aloittaa Moottorit kokoelmansa. Tuukka luki kunnollisen runosession, sitä kuunnellessa viihtyi. Baarista sai riuttojen sisäpuolen (Australian) punaviinin lisäksi Eu-viiniäkin, Italiasta oli parikin vaihtoehtoa. Espanjaa ei saanut.

Tuukan runous on moninaista, täyttävää; ilmankos hän on liittänyt teoksensa loppuun sanakirjan, josta minä ainakin hyrisen tyytyväisyyttä. Kyllä joskus saa selittää.

(Ilpo Tiihonen kun julisti että hän ei sorru selittelyn perisyntiin!)

Tarvitaan nainen tekemään miehestä ikoni.

En ole vielä ehtinyt sukeltamaan Tuukan Moottoreiden sylintereidin kiertokankiin asti, mutta netistä näyttää löytyvän tuhteja juttuja, suosittelen niitä, alla linkkejä!

Yleisesti ottaen Tuukan runot kuultuina vaikuttivat. Asiallinen heppu joka uskoo asiaansa, ja se on sinällään tässä yhteiskunnassa positiivista. Jos hän olisi äänestyspiirissäni ehdokkaana niin äänestäisin! Ainakin tällä viikolla.

Rintamakarkuri kurkisti sälekaihtimien raosta onko reitti selvä.

Rästissä on samalta illalta ainakin Mark Mallon, Parkkoa silti syrjimättä. Jatkan siis tuonnempana. Sillä aikaa, menkää ja lukekaa Tuukan analyysia mielen moottoreista.

Sillä onhan V.A. Koskenniemi toki hyvä runoilija useallakin ihan kelpo runollaan, mutta Tuukka meillä on nyt keskuudessamme.

Aggressiotasoiltaan heikot valjastamme moottoreiksi.

Tuukka runossa "PUHETTA: VALTA KUMOUTUU" sivulla 49.

Tuukalla on blogi:

http://tuukkahamalainen.wordpress.com/


Ntamo:
http://ntamo.blogspot.com/2010/01/tuukka-hamalainen-moottorit.html


Tuukka Hämäläinen Särö-lehdessä:

http://sarolehti.wordpress.com/2010/01/14/uutta-sarolaistuotantoa-moottorit/




perjantai 12. marraskuuta 2010

Ilpo Tiihonen Turun Runoviikoilla




Ilpo Tiihonen vieraili Turun Runoviikoilla. Hän on vuonna 1950 Kuopiossa syntynyt parikymmentä kirjaa julkaissut runoilija.

Valitut runot 1975 - 2000 (Lyhyt oodi kaikelle) jälkeen ovat ilmestyneet kokoelmat Eros vuonna 2002, Largo vuonna 2004 ja Jumalan Sumu vuonna 2009.

Esikoisteos "Sarkunmäen palo" ilmestyi vuonna 1975.

Äänikooste ilmestyi 2010 nimellä Poetrio. Saa kuuleman mukaan jatkoa Kajaanin Runoviikoilla.

Ilpo Tiihonen esitti illan kuluessa useita runojaan. Rauhallisella äänellä, selkeästi. Tiihosen ei tarvitse karjahdella eikä hyppiä; runot vievät kuulijan sisäänsä muutenkin, oman sisältönsä ja äänimaisemansa varassa.

Kiehtovan rauhaisaa mutta silti kovaa menoa.

Hänen egonsa kestää kehua välillä myös kavereitaan; Mäkilän kuvataidetta, Olli Jalosen proosaa ja Jukka Vienon runoutta. Yhtymäkohtia löytyi, mielenkiintoisesti. Elämä tuntuu olevan läsnä myös nurkkiemme takana, ikkunoista kurkkien kunhan vain sallitaan verhojen vähän aueta ulkopuolisellekin maailmalle.

Tiihonen ei selittele runojaan. Kun hän lopetti tuli tunne että ei tarvitsekaan mitään kysyä. Kuunnellaan. Ollaan ihmisiksi. Runon ääni on parhaimmillaan niin pientä että se ei Hartwall-areenalle sovi.

Tiihonen on vielä nuorehko, vasta 60 vee täyttänyt. Mihin hän vielä ehtineekään, kiirehtimättä. Tsemppiä hän sai täydeltä Kaupunginkirjaston Studio-salilta mukaansa.



Kävellessäni illalla Tuomaan Sillan yli Lonttisiin vilkaisin jokea alajuoksulle päin. Mietin että pimeys on valon keskelle tullut osanottaja tähän kilpailuun jossa kaikki voittavat; kukaan ei tule viimeiseksi vaan kaikki pääsevät joskus perille.





torstai 11. marraskuuta 2010

Alaston patsas

1.

Alaston patsas -
eikö miehen jalkoja
yhtään palella?


2.

Alaston patsas -
yksinäinen varpunen
istuu sen päällä

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Issa vuonna 1805:

Ensilumi!
Kasain varikset
kraakkuvat onnesta.

(Kasai on Nakagawa ja Edokawa jokien välissä.)

Issalla on samalta vuodelta myös lumijuttu jonka aihe / ajoitus on Ensimmäinen kuu:

Ensimmäisen kuun
näkymä -
mudan päällä lunta

Saanko jatkaa samalla teemalla:

Ensilumi --
kuralätäköllä
valkoinen peite

tiistai 9. marraskuuta 2010

Turun Runoviikot Kirjakahvilassa 9.11.2010



Turun Runoviikkojen 2010 tiistai-illan tilaisuudessa Poesian väki kerääntyi runon ääreen ja myös pohtimaan kustantamisen "sisäsiisteyttä". Termi keskustelutti mutta tarkempaan ratkaisuun sekään ei johtanut. Yleisöä oli Kirjakahvila lähes viimeistä jakkaraa myöten täynnä. Tommi Parkko hoiti aikataulua kiitettävästi huolimatta rönsyilemään pyrkivästä keskustelusta. Runojaan esittivät ensin Raisa Marjamäki, jonka Palladium kustantamolta 2010 ilmestynyttä kokoelmaansa Katoamisilmoitus hän luki. Kuva alla.



Marjamäen kirjaa oli tiskin alla myynnissä. Tuntuu että siihen pitää palata vielä; senverran mielenkiintoiselta teos maiskuttelutti korvissa.

Seuraavana vuorossa Mikael Brygger, kuva alla: Hän on oikeastaan jo klassikko runo-sarjassa.




Mikaelin jälkeen Tommi Parkko määräsi hengähdystaon. Tauon aikana keskustelu silti jatkui. Kahvi- ja teepannu sai kavereita. Kolmantena vuoroon tuli Ville Luoma-aho. Hänen rononsa pursuivat monia elementtejä mutta niin että ne eivät syöneetkään toisiaan vaan säilyivät kaikki hengissä. Jäin tätä mietiskelemään niin että jatkanen asiaa joskus, jollen tänä vuonna niin ensi keväänä ?-) Kuva alla:



(Kuvaajan omaa tuntoa häiritsee kuvien epäterävyys; kohteet olisivat ansainneet optista terävyyttä.)

Viimeisenä runoilijana Henriikka Tavi selasi sanakirjaansa. Käydyssä keskustelussa mainittiin Henriikan runot sellaisiksi, että niihin raameihin voisi hyvinkin jatkaa sanoja, asioita. Mielenkiintoista, ja nopeasti kommentoitavaksi turhauttavaa. Runoilijatar kuitenkin esiintyy alla olevassa digikuvassa ihan omillaan, itse:





Tämän tilaisuuden annista olen tyytyväinen. Rehti ja toinen toisiaan arvostava henki. Kukaan ei rynnännyt kenenkään päälle suureen ääneen. Keskustelu pysyi, kiitos Tommi Parkon lojaalin hahmon, asiallisena. Kannatti käydä.

Ulkona röpsytti räntää, vettä, märkää. Mutta ei se haitannut. Jep jep.

Lunta tuulee Turkuun!





lumipyryssä
katukuva pehmenee --
ohut pakkanen






Turkuun tuuli tänään lunta. Ensimmäisen kerran tänä talvena, jollei paria näyteluontoista yritelmää viitsi laskea. Lumiukkoa ei ihan vielä voi tehdä; lumi on löysää pulveria.

 
Lumiukolla 
on vielä kesäloma -- 
turhaa tuisketta?
 




Rettigin Turulle rakennuttaman kirjastotalon edessä alaston leijona nuolee kielellään tuulen suuhun tuputtamaa lumisadetta. (Kuva alla.)




talvi on kivaa
jos tarkenee ulkona
eikä palele



maanantai 8. marraskuuta 2010



kaksi sorsaa ui
jokea ylävirtaan -
satelee räntää



sunnuntai 7. marraskuuta 2010


syrjäinen metsä --
polku umpeutuu
ilman luntakin



Taustalla sain vaikutteet Issan vuonna 1816 kirjoittamasta:

unohdettu talo --
tämän vuoden bambu
kasvaa tyynystäni

lauantai 6. marraskuuta 2010

Pyhien miesten päivänä





Tänään on mustan kuun (uuden kuun) aika. Vielä pari-kolme yötä ja kuun nouseva sirppi saattaa terävänä pilkistää taivaalla, jollei satu olemaan loppusyksyn pilveilyä.

Santoka on yksi mielikkihaikuilijani; seuraava voinee olla Niemisen kääntämä, mutta Santokani on tällä hetkellä hautautunut kirjaröykkiöiden sekaan, enkä nyt tässä voi sitä tarkistaa. Panen sen tähän siksi että kopioin sen englanniksi toiseen blogiini.


Hallayöllä täytyy olla peti jossakin.

Copyright siis Santoka ja suomeksi J.T.

Yöllä taivas oli siis kuuton; en sitä silti sen erityisemmin tiiraillut. Kunhan yöllä kylkeä lämpimän peiton alla kääntäessäni ikkunan verhon raosta näkyi katuvalojen kajon takana tylsän tasainen taivas. (Itseasiassa taisi olla puolipilvistäkin.)
  
nukkuisit nyt vain -- 
mustan kuun aika ei näy 
verhojen raosta
 

Pyhäinpäivänä on tapana käydä hautausmaalla. Kynttilä on hankittuna. Haudoilla saa käydä ilman rajoittavia aikataulujakin. Tämän teknisesti Santokan kaksirivisiä luotaavan suomennan toisesta blogistani tähän loppuun:
 
Tyyni syyspäivä -- 
kynttilä
 




perjantai 5. marraskuuta 2010

Selailin Lou Reedin Pass Thru Fire, The Collected Lyrics - teosta. Mielenkiintoinen tapaus, sanoituksia joihin jään kaipaamaan kitaraa taustalle, tai eteen.
Esipuheessa Lou Reed pohtii kääntämistä. Mitäpä siihen lisäämään, tarkkaan havaintoon. Kts Facebook-kuvaa:

http://www.facebook.com/photo.php?pid=5397515&l=3a298eadcf&id=750893301


Turussa kävin kävelyllä kamera kaulassa, tämän kuvan tekniset yksityiskohdat ratkaisi kamerani; tekstiliite ei ole haiku koska kigo-sananen uupuu. Liekö edes senryuu, vaikka tavuja on 5-7-5:




  
selvittäisiinkö 
jos kamera päättäisi -- 
hätäinen hetki
  
 

torstai 4. marraskuuta 2010


taipunut bambu
odottaa lumisadetta -
nähtävyys


Basho 1644 - 1694.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010


kuihtuva ruoho
vapisee ensilumessa -
marraskuun viha


tiistai 2. marraskuuta 2010

kurki nokkaisee
vielä yhden sammakon --
lämmin syyspäivä

maanantai 1. marraskuuta 2010

Issalta pari tikka-aiheista, molemmat vuodelta 1805:

vasta tikan
lennettyä pois
palaan majaani

Issa on havainnut majansa lähellä (puussa?) tikan eikä halunnut häiritä sitä vaan odotti että tikka lentäisi pois.

Tikka palaa
mäntyyni -
nyt olen vanha


Tässä Issa on pitkään odotellut, jonka kuluessa on ehtinyt vanheta, ja nyt! tikka kentää hänen mäntyynsä!

Vaikka kuinka yritän
en tunnista
omaa nimeäni


Minun oma syntymänimeni ei ole Tikkanen. Se oli Hupponen, joka sekään ei ollut oman isäni alkuperäinen nimi. Identiteetti?