maanantai 30. kesäkuuta 2008

Tornitalo kaatuu torilla


Tornitalo kaatuu torilla,
nuhainen pulu pelästyy
lehahtaa räystäs taivaasta
vanhan naisen korkokenkä
vääntyy kahden katukiven välissä
punaista graniittia
helisee kevätjäässä
hiljainen talo
romahtanut toive
torin graniittikivet jäävät torille
senkin jälkeen kun
tornitalon maalatut laastinpalat
on harjattu pois.

Ensi kesänä torille valuu
auringon valo,
kuten vain valo valuu,
korkokenkäisen vanhan naisen
haarojen
välistä,
neliviikkoisen jakson
varmana päivänä,
että ei muita taloja romahda
pulujen tepastelu kivetykselle,
lentokone laskeudu
iltapäivällä
juhlimaan
sadan vuoden seurustelua.

Vanhan naisen talo
sojottaa
pystyssä.

Korkokengät kiiltelevät,
naisen iho kiiltää innosta,
iltapäivän aurinko kiiltää
pysäköintimerkin
sinisessä
lepattaa
kesyjen pulujen
lentoonrehahdus,
aukea on auki,
torilla tehdään ihmiskauppaa,
osta sinä minut,
minä maksan puluille ryynit,

väistellään yhdessä epäsiistit jätökset.

Ei kommentteja: