kadonneet värit -
kun aurinko taas nousee
jatkuu elämä

Tämän tekstin löysin vanhasta arkistostani. Tänne talteen.

Pieni sukelluspussi Aurajoessa

Lidlin kassi: saksalainen pikku sukellusvene on käynyt Aurajoessa?

Sanan Lidl etymologia: liten -- little?


Normaalisti olisi jo härmettä ja kuuraa ja jääriitettä.

Nyt on muutamana päivänä ollut lämpimämpää kuin oli Juhannuksena.

Joltakin on tuossa pudonnut ostospussi Aurajokeen? Ruotsin puolelta pois ajetun pikkuisen sukellusvälineen henkilökunnalta? Vaiko vain ihan kotikutoinen vandaali joka levittää muovijätettä maapallon meriin.

Pussukka näyttäisi olevan tyhjä, mitä Aurajoen pintaa hivelevä syystuuli sitä nuuhkii uteliaana.

Kelluva pussi
pullistelee tuulessa -
joki vain virtaa

pimenevä yö
kuiskaa oven takana
vierasta kieltä

päivä kerrallaan
puiden pudonneet lehdet
irtolaistuvat

Sipirja yritti jo piipahtaa maahamme

Lyhyt jääkausi piipahti jo maamme yllä:

Koillinen tuuli
aikansa kytättyään
valtaa koko maan

Luopui ja jäi Sipirjan jäätiköille louskuttamaan jäisiä himojaan.

synkässä yössä
kahisee vain vaahteran
lehtien kuiske

Silakoita hakemassa

Turun silakkamarkkinoille piti lähteä. Matkan varrella olivat pihlajanmarjat vieläkin punaisia.

Pihlajanmarjat
punoittavat innoissaan -
silakan silmät

Pihalla jonkun pitäisi haravoida lehdet
miksi nujertaa noin innokkaat värit
kaatopaikalle
murjottamaan

Joen vastarannalta heijastaa jokunen puun latva

taivas sinertää
tuulen vire koskettaa
ei ihan sada

Väärään paikkaan väkisin rakennettu silta
näyttää pirstaleita lasikaiteessaan

protesti ritkuu
liian suuret lasit
eivät mahdu

Toriparkki tulee, ei tule, tulee, ei tule,
kas siinä kiista

Turku olisi tarvinnut pennisiltansa kirjaston kohdalle
missä se alunperinkin ollut on,
ylittänyt savisen joen

kuivin jaloin


Tämä vääräsilta väärässsä paikkaa maksoi Euroja. Eurosilta.

Kivinen polku
valonhuurretta kohden -
lämpökävely

Lokakuun kukka
on kääntänyt selkänsä -
kaikonneet lumet

Silakkamarkkinoilta ostimme silakoita, tyrnimehua, Joensuussa leivottuja Viipurin rinkeleitä, ja pätkän metrilakua.

Jokea ei kukaan ostanut,
sen yli pääsee silloilta

kunhan pysyisivät kunnossa ja terveinä,
turkulaisten sillat

sateinen tuuli -
mittarimato lipsii
kylmissään suojaan

silakkakauppa -
suolattua etikkaa
muovipurkissa

Ryokoku-sillan ilotulitus

Vuonna 1693 lopputalvella Basho kirjoittaa tämän:

kaikki tungeksivat
ylistämään uutta siltaa:
huurteinen tie

Tämä oli ensin Facebookissa kommenttina, mutta noukin sen sieltä turvaan, säilynee paremmin täällä kuin Facebookin vaahdotessa?

netti vaahtoa --
vain parempi tietoisuus
säilyy esillä?

Fukagawan sillasta

Ensilumi peittää
rakenteilla olevan
sillan

Basho talvella 1693, Fukagawan sillan ollessa puolivalmis.





Fukawan siltoja on ollut ainakin neljä, nykytilanteesta en tiedä.


Tämä silta tuo mieleen Turun Myllysillan, se ei tosin ehtinyt saavuttaa tätä siltojen surkeaa loppukohtaloa.






Turun myllysillalle ei ensin haluttu keskelle leveää jokea kannatinpilareita. Pelättiinkö että sillan rummut häiritsevät keväisin jäidenlähtöä. Yhtäkaikki viisaudessaan Turun Kaupungin päättäjät äänestivät että kaarisilta se pitää olla.

Liitteenä olevat sillan kuvat lienevät Fukugawan eri aikojen eri paikoissa olevista silloista.

Siltojen perussuunnittelu kuitenkin näyttäisi noudattavan pitempää sillanrakennuskokemusta kuin mitä Turulla on.






Kun alkuperäinen Myllysilta sitten notkahti ja se rakennettiin toiseen kertaan, niin köyryksi tarkoitettua siltaa tuettiin runsailla terasvaijereilla. Silta toimi jonkin aikaa kunnes suunnittelijan mukaan pahat jäät murjoivat sillan perustuksia niin että se notkahti. Se suljettiin ja sillanrakennusfirma tuli ja rouhi koko sillan betorimuruiksi. Teräs otettiin talteen, sillä sitä oli niin paljon että se ei olisi kapeaan ja ahtaaseen jokeen sopinut?


Suunnittelijalta jäi kertomatta että miksi talvisen kasvihuoneaikakauden ahtojäät hänen siltansa notkauttivat, että mitä jäi rakennusvaiheessa tekemättä. Syy oli siis jäiden, ei suunnittelijan, eli ei ainakaan hänen?


Turkuhan otti kaupungille kuuluvan vastuun ja maksoi taas uuden sillan ja entisen purkamisen mutta ei tuntunut häpeävän. Normaali meininkiäkö siis, savijoen siltojen rytkähtely. Mitähän Turkua vielä odottaneekaan ennenkuin vellovaan saveen upotettu Toriparkki ensimmäiset autouhrit dumppaa syvyyksiinsä?

Lunta ja räntää -
myllysilta ei pelkää
lumipeikkoja

ankea ilma -
lyhyt päivä ei ehdi
kääntää kylkeä

suttainen aamu -
lokakuun valo antaa
uskoa talveen

hallayö tunkee
sammakon kutulampeen -
kurki on vaiti

Kasvava puu terrorisoi asumista

Keskustasta aiotaan kaivella torin ikisavea pois ja tilalle upotetaan Raisiolaisten ja Kaarinalaisten autot. Samalla loppuu perinteinen torikauppa Turusta?

Tämänkin raivokkaasti kohti taivasosuuttaan kurottuvan puun elintila on pian uhattuna. Siihen sopisi ainakin yksi peltilehmä. Vai onko takana olevan joen savipenkka huonosti paalutettu ja koko parkkipaikka voi liukua siellä lirisevään Aurajokeen? Jos vaahtera olisi esivaltaa pelkäävä niin ei kasvaisi noin leveänä.

Tuosta jos kasvaa
pitää toinen taloista
tökätä jokeen?

tasa-arvoiset
syksyn koivut kuihtuvat
vieri vieressä

Puistikon puita
syksyinen tuuli raiskaa
kaikki yhtaikaa

Kasvihuonelautta seilaa Nuorgamin ohi merelle

Kasvihuone hyytyy
matkalla Jäämerelle -
karhu palelee?

Kuvan copyright Tielaitoksen sivuilta 17.10.2014

Samuli J. Lampista vuonna 2014 Osa # 3

Ote runosta HUA HIN teoksesta Exodus vuodelta 2010:

Minä pidän elämästä 
ja minä pidän harmoniasta, mutta en 
myönnä kumpaakaan 
elleivät he tunnusta minua, joka niitä vakavasti 
uhkaa. 

Vanhalla partasuulla olisi tähänkin asiaan 
varmuudella toinen näkemys, mutta 
hänpä ei ole paikkeilla - kaikille 
ei kuumuus sovi. Minä olen 

kuin lumiukko lumisateessa 
silkkaa tulta. 

Teksti löytyy myös Samuli Lampisen uudesta kokoomateoksesta NIMENI ON LEGIO (2014, sivulta 192.)

Hua Hin on Thaimaassa.


Tuotakin mietin kun selailin tuota vasta painosta tupsahtanutta Legio-kirjaa. Kirjoittelin siitä jotain ja jätin pari seikkaa käsittelemättä:

Samulilla on paljonkin sanottavaa ihmisten jumalista, hänen omista jumalistaan.

Pidän sitä sektoria hänen omanaan eikä minulla ole oikeutta sitä sorkkia.


Paikoin hän painiskelee teeman ympärillä, siihen joskus ei aina niinkään kokeilevan puukkonsa syvällekin työntäen.

Kunnioitettavaa. Rehellistä.


Minulla on vaisto siitä että kirjoitetussa tekstissä tässä maailmassa on kuitenkin kaikki merkittävä, eritoten merkittämätön analyysi kaikista jumalista kuoliaaksi ja turraksi asti nirhattu, eli mikään siihen lisätty vain avaa kuviteltuja haavoja joihin joku jossakin koko ajan suolaa ja multaa tupsuttaa.


Tällä hetkellä ISIS-liike valtaa hitaasti ja voimalla itselleen öljynpumppaustilaa. Turkkikin antaa Isis-liikkeen laajeta? Suomestakin tieten värvätään Isis-sotilaita. Ymmärrän että nuoriso tarvitsee työtä ja yhteisön ymmärrystä yhteisyyden nimissä. Niinhän suomalaiset 1930-luvulla uhosivat kipaisevansa Uralille. Jotkut kai Uralin taaksekin. Ja tuskin tiesivät mitä siellä on loputtomien soiden takana.

(Öljyä siellä on, ja kaasua, ja taivaalle haihtuvaa metaania, mm.) Oli kai vähällä onnistua se rajan siirtoa, kerralla Tyynen meren rannalle asti. ?-(


No niin, asiaan paluu:

Samuli Lampinen ei tunnu muslimimaailman valloituksiin sen enempää puuttuvan, tervettä kai niin.


Samu Lampisen teksteissä asuu monipuolinen jumalten kuva, tuntuu että ihailtavan sovussa.
Sitä voisi kaivata ja peräänkuuluttaa kaikkialle yli tämän kauniin maailman.


Toinen asia josta en oikeastaan viitsisi mussuttaa on Samulin tapa leikata rivit niin että luettaessa niiltä putoaa ja ainakin minä mietin että kun rivi katkeaa niin ajatus katkeaa ja pitää pysähtyä,

ikäänkuin lammen rannalle

kuuntelemaan näkyisikö sammakon loikkaa lisää.



Mikä on runouden rytmi, sekö miltä runo ääneen lausuttuna kuulostaa,
katkaiseeko lausuja runon rivien kohdalla vai lukeeko näennäisen lauseen kuten kielioppi otaksuu, eli yhteen hengitykseen.

Sekin tietenkin riippuen lauseen pituudesta. :-)


Olen tänään paikannut pari taannoista tekstiä korvaamalla niissä paikoin livahtaneet tupla-lainaukset uusilla.

Vaikka teksti on hyvää niin ei niitä internetissä silti tarvinne vähän väliä lainata, vielä ilman tekinjänoikeuslain hengen mukaista lupaa edes.

Samuli Lampinen julkaisi teoksen City in the Land of Nod vuonna 2013, kts juttuani siitä:

http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2013/10/unten-maan-runoja.html

Lopuksi ei ihan Bashoon henkisiä vaikuterivejä:

1.

kalasnokovin
öinen ääntely hukkuu
veren loiskunaan


2.

kurnusammakko
sylkäisee purkan suustaan -
kuivunut kaivo

Tikkis Turussa, missä kaikkien yhteinen savipohjainen kauppatori aiotaan uhrata maanalaisille autoille

16.10.2014

auringonpaiste -
onnellinen harakka
paistattaa päivää